Tämä ei ehkä ole oikea palsta kysymyksen esittämiseen, mutta monella muulla palstalla keskustelun taso on vielä asiattomampaa kuin täällä, joten laitan tänne...
olen 33-v nainen, ja harkitsen hedelmöityshoitojen aloittamista (luovutetuilla siittiöillä). Olen ollut yhteydessä Väestöliittoon, ja kuulemma tällä hetkellä luovuttajia on hyvin vähän nyt, kun luovuttajat on alettu rekisteröidä. Siis hoitoon pääsy venyisi hyvin pitkälle.
Kysyn huvikseni, että mikä estää esim. tervettä yli 40- tai 50-vuotiasta lapsetonta, mahdollisesti kokonaan perheetöntä miestä luovuttamasta? (Siis sen ikäistä, jolle jälkikasvun saanti muuten alkaa olla epätodennäköistä.)
Onko se vain yleinen ujous, vai onko jotain periaatteellisia syitä? Luovuttajahan saa myös valita, luovutetaanko siittiöitä lapsettomille pariskunnille, yksineläville naisille vai/ja lesboille. Lisäksi uuden lain voimaantullessa mies voi halutessaan antaa luvan vahvistaa hänet syntyvän lapsen isäksi (jos synnyttäjä on yksin elävä nainen).
Toisaalta kiinnostaisi myös tietää, että jos olet käynyt luovuttamassa, niin millaisin motiivein olet käynyt?
olen 33-v nainen, ja harkitsen hedelmöityshoitojen aloittamista (luovutetuilla siittiöillä). Olen ollut yhteydessä Väestöliittoon, ja kuulemma tällä hetkellä luovuttajia on hyvin vähän nyt, kun luovuttajat on alettu rekisteröidä. Siis hoitoon pääsy venyisi hyvin pitkälle.
Kysyn huvikseni, että mikä estää esim. tervettä yli 40- tai 50-vuotiasta lapsetonta, mahdollisesti kokonaan perheetöntä miestä luovuttamasta? (Siis sen ikäistä, jolle jälkikasvun saanti muuten alkaa olla epätodennäköistä.)
Onko se vain yleinen ujous, vai onko jotain periaatteellisia syitä? Luovuttajahan saa myös valita, luovutetaanko siittiöitä lapsettomille pariskunnille, yksineläville naisille vai/ja lesboille. Lisäksi uuden lain voimaantullessa mies voi halutessaan antaa luvan vahvistaa hänet syntyvän lapsen isäksi (jos synnyttäjä on yksin elävä nainen).
Toisaalta kiinnostaisi myös tietää, että jos olet käynyt luovuttamassa, niin millaisin motiivein olet käynyt?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis mä OLISIN luovuttanut, mutta näyte-erä osoitti, ettei meikäläisen tavara pysy hengissä pakastus-sulatus -ruljanssin läpi. Sain kurkistaa mikroskoopilla solujani, kun ne yrittivät liikkeelle parin sadan pakkasasteen kylmyydestä vapauduttuaan. Haikeaksi veti, niin kohmeessa jätkät olivat! Osa pystyi sentään etenemään, mutta vainajia oli suhteessa liikaa, joten kun ei kelpaa niin ei kelpaa.
Nyt onkin helppo sanoa, että JOS minussa olisi ainesta luovuttajaksi, niin KUKA TAHANSA olisi kelvollinen vastaanottaja, Mäkisen Mirkusta Charlotte Dorothea af Stauffenbergiin. Ja kaikkiin siltä väliltä. Tyttöpareja unohtamatta. Ja poikapareja. Ja... ja... ja...
Sellaista se vain on. Mietin jossakin vaiheessa, että olisin voinut luovuttaa munasoluja. Tulisihan tuokin kapasiteetti hyödynnettyä. Selvisi, että olin jo siinä vaiheessa liian vanha :(.
Joo, ei se juttu maailmaani kaatanut. Varsin monelle käy samoin; eihän luoja luonut miehen spermaa pakastettavaksi, vaan tuoreeltaan käytettäväksi! Onneksi olkoon kuitenkin niille kundeille, jonka tavara kestää jopa pakastuksen.
Aattelin silloin nuorena, että luovutanhan mä vertakin, miksei sitten sukusoluja.
Minulla on puolestaan elinluovutustestamentti, joten tapaturmaisessa kuolemassa lähtee paljon elimiä eteenpäin. En ole uskaltautunut verenluovutukseen, vaikka veriryhmästäni B taitaa olla välillä puutetta. Ei syynä ole piikkikammo, vaan taju menee todellakin kankaalle. Mietin, johtuuko verenpaineista vai mistä..
Suomessa on sen verran paljon lapsettomia ihmisiä, jotka lapsia haluaisivat. Olisin voinut omalta osaltaan auttaa heitä toteuttaa omia unelmiaan. Olisivat sukusolutkin päässeet hyviin koteihin pakettien muodossa ;).
Juu, elintestamentti on aika jalomielinen juttu - kierrätystä perusteellisimmillaan! Mä oon varmaan jollain tavoin mustasukkainen näiden luovutuskelpoisten ruumiinosieni suhteen, kun en osaa moista ajatella.
Koko hoito maakuoppaan - onhan se oikeastaan tuhlausta. Mutta kun mä tahdon että mussa on vielä kuoleman jälkeen jotain haudattavaakin... jotenkin niin mun ajatukseni kulkee.
Omalta kohdalta haluan, että minut tuhkataan ja ripotellaan luontoon. Vesielementtikin kiinnostaisi, mutta turhaa rehevöittämistä :D.
Mieluummin jos joku muistelee jälkikäteen, niin sytyttäköön kynttilän kotonaan joulupyhinä.
Sisarentyttärelle jää myöhemmin omaisuuteni. Varmasti kodittomat eläimet tulevat saamaan myös jonkun summan. Äitini on kuitenkin henkivakuutukseni edunsaaja.
Eli kaikkea pitää ajatella.. Toisaalta oletko ajatellut, että jonkun ihmisen näön voisit pelastaa.. Eikö ole parempi, että silmäsi jatkavat tavallaan elämää ja auttavat jotakuta toista nauttimaan omasta elämästä?
Tällaisia ajatuksia..
oliskin kiva saada lisätietoa viisaammilta!
Eikös tuhka ole emäksinen aine, vai muistanks mä aivan väärin? Ja emäs neutraloi happamuutta, ja happamuus puolestaan on esim. vesistöluonnon ongelma. Tässä mielessä tuhkan sirottelu veteen olisi oikea ympäristöteko!
Sä oot ajatellut jopa perinnönjättämistäkin... fiksua sinänsä, kun kuolemansa hetkeä ei kukaan tiedä. Mä oon suunnitellut kuolevani köyhänä - ettei kenenkään tartte ainakaan perintöveroja maksaa. Probleema on tietenkin siinä, että miten sen lopullisen itsensäköyhdyttämisen osaisi ajoittaa... että menis omaisuuden vähentäminen ja elinvoiman hupeneminen jokseenkin tasan... ja nollataso saavutettais samaan aikaan!
Asia tuttu lähinnä lehtien otsikoista, joten tosi tietämättömänä kantaa otan. Onko tuon rekisteröitymisen myötä tullut mahdolliselle jälkikasvulle saada tietoonsa vanhempansa?
Uskon, että tuo saattaa joitain luovuttajia karsia. Luovuttaessani verta sen saa sitten joku, tai siis osan siitä saa joku ja joku toinen ehkä toisen osan. Samoin, jos kuoltuani joku elimistäni kelpaa vielä kierrätykseen - sen uusi omistaja ei koskaan joudu kantamaan tietoa siitä kenen ruumiissa osa on aiemmin palvellut.
Luulisin, että jos sukusolujen luovutus olisi periaatteiltaan vastaavaa, löytyisi luovuttajiakin. Toki tietenkin perinnölliset sairaudet jne. tulee kartoittaa ja estää liian läheisten sukulaissolujen yhteenliittämiset, mutta onko syntyvän lapsen oikeutta tietää vanhempansa noudatettava näissä luovutustapauksissa...... Voihan se joskus muutenkin jäädä tietämättä :)