Tällä palstalla solvataan usein evankelis-luterilaista kirkkoa lepsuksi ja nimitellään katolilaista jopa baabelin portoksi. Pidän tätä äärimmäisen sivistymättömänä ja asiattomana myös.
Loputtoman rakastavana ja suvaitsevaisena pidän kirkkoani, joka kärsii vanhoillislestadiolaisen papin saarnatuolista kutsuvan ihmisiä "oikeaan paikkaan". Ja sehän siis ei ole papin mielestä kirkko, jossa kyseinen saarna pidetään. Laupiasta ja armollista on rakkaus, joka kestää sen, että oman seurakunnan pappi kutsuu seurakuntalaisia muille tulille lämmittelemään.
On todella ikävää, että vanhoillislestadiolaiset eivät osaa arvostaa tätä armollisuutta, vaan pilkaten nimittelevät luterilaista kirkkoa milloin miksikin. Onko se sivistyksen puutetta, vai kuinka asia tulee ymmärtää?
Olen miettinyt, että herätyliikkeeseen pesiytynyt kaksinaismoralismi johtuu tästä röyhkeydestä. Vai kuinka tulee nimittää papin käytöstä, kun tämä houkuttelee kirkkovieraita muualle? Kun näin väheksytään kirkkoa johon kuulutaan, kaksijakoinen asenne ehkä leviää muuhunkin elämään.
Itse olen ottanut sen asenteen, että luotan vain Jumalan katsovan itse kunkin sydämeen. Uskovaisia löytyy varmasti useammastakin lafkasta. Minun asiani ei ole arvioida kenenkään sieluntilaa.
Loputtoman rakastavana ja suvaitsevaisena pidän kirkkoani, joka kärsii vanhoillislestadiolaisen papin saarnatuolista kutsuvan ihmisiä "oikeaan paikkaan". Ja sehän siis ei ole papin mielestä kirkko, jossa kyseinen saarna pidetään. Laupiasta ja armollista on rakkaus, joka kestää sen, että oman seurakunnan pappi kutsuu seurakuntalaisia muille tulille lämmittelemään.
On todella ikävää, että vanhoillislestadiolaiset eivät osaa arvostaa tätä armollisuutta, vaan pilkaten nimittelevät luterilaista kirkkoa milloin miksikin. Onko se sivistyksen puutetta, vai kuinka asia tulee ymmärtää?
Olen miettinyt, että herätyliikkeeseen pesiytynyt kaksinaismoralismi johtuu tästä röyhkeydestä. Vai kuinka tulee nimittää papin käytöstä, kun tämä houkuttelee kirkkovieraita muualle? Kun näin väheksytään kirkkoa johon kuulutaan, kaksijakoinen asenne ehkä leviää muuhunkin elämään.
Itse olen ottanut sen asenteen, että luotan vain Jumalan katsovan itse kunkin sydämeen. Uskovaisia löytyy varmasti useammastakin lafkasta. Minun asiani ei ole arvioida kenenkään sieluntilaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
olen kristitty eli katolilainen
kuulun kristinuskon päähaaraan
meitä on noin 1,2 miljardia
Kirkkomme on noin 2000 vuotta vanha
pyhä Pietari oli ensimmäinen paavi
emme tiedä mitään Lutherin uskosta, lestadiolaisuudesta tai muista lahkoista
meillä on seurakunta Oulussa
katsomme televisiota ja juomme viiniä
SRK:n mukaan joudumme varmasti helvettiin
en usko SRK:hon
kommentti, joka tiivistää oivallisesti kuppikuntaisen sisäänlämpiävyyden herätysliikkeessä.
Mutta, ota nyt, hyvä ystävä, ihan yleisestä kiinnostuksesta selvää meistä luterilaisista. Kun idästä vyöryvät islamin joukot, joudumme ehkä yhdistämään kristilliset voimamme.
..mitä ei jo olisi r.katolilaisuudessa ollut vuosituhansiensaatossa??? Jos esim. homovihkimys hyväksytään Suomessa, harkitsen itsekin liittymistä r-. tai k.katoliseen kirkkoon.
Kirkko on yhtä kuin seurakunta. Meillä itsellämme on vastuu siitä, mitkä asiat siinä tulevat hyväksytyiksi. Tästä syystä on vastuunpakoilua, elleivät esim. vanhoilliset ota kantaa oikeasti vastustamiinsa asioihin, esim. naispappeuteen. On kammottavaa kritisoida kovin sanoin kirkon tilaa, jos itse hyväksyy kaikki menettelyt toimimalla yhteistyössä vääryydeksi kokemansa kanssa.
Lintukotoa ei varmaan olekaan. Luther ryhtyi aikanaan puhdistamaan katolilaisuutta aivan syystä. Vaikka katolilaisen emokirkon tila lienee tällä hetkellä sellainen, että se mielihyvin kelpaisi monellekin luterilaiselle, Luther tunsi kyllä siivoamansa kirkon vaikeudetkin. Tiedätkö esimerkiksi, että munkit saattoivat keskiajalla ryyppäillä luostareissa laskiaisesta pääsiäiseen? Anekauppa on tietysti tunnetumpi epäkohta. Ja kun nyt puhuit homoudesta, paaviparalla on ollut kovasti töitä pyydellä anteksi esimerkiksi Yhdysvalloissa paljastuneita homoseksuaalisluontoisia lasten hyväksikäyttötapauksia.
Omalla kohdallani olen ratkaissut tämän pulman tyytymällä siihen, mitä minulla on. Jos olisin syntynyt katolilaisen kirkon helmaan, pysyisin varmaankin siinä. Aidan yli on kuitenkin turha haikailla. Täytyy vain omilla ratkaisuilla pyrkiä vaikuttamaan oikeaksi katsomiinsa asiohin kotiseurakunnassa.
...ryyppäilivät... Ihan tottahan se on, keskiajalla papin päiväannos viiniä oli 8 l, munkilla vähän vähemmän, mutta esim. tanskalainen sotilas sai päiväannoksekseen 14 l.. Voi vain miettiä, minkälaisia määriä kaikki muutkin ihmiset joivat, 10 l ei ollut vielä pahakaan määrä. Siihen aikaan kaikki olivat enemmän tai vähemmän kännissä koko ajan, se oli normaali olotila.
Ja Luther oli kova kaljamies itsekin, ei hän alkoholiin suhtautunut ollenkaan kielteisesti.
vallitsevimpina ominaisuuksina nyky VL:ssa sai minut luopumaan kyseisen suuntauksen opeista. Omatuntoni ei enää sallinut moista. Mutta tod. harmillista, että niin paljon hyvää ja kaunista mitä VL:ssa on jää tuon silmiinpistävän harhan piiloon. Aiemmassa viestissä käyty kesk. lasten kiusaamisista voi hyvinkin olla yksi oire siitä, että esim. kotona arvostellaan avoimesti "epäuskoisia". Jo sylilapselle jää kuva, että toisten haukkuminen on sallittua, jopa suotavaa.
Tottahan toki vanhoillis-lestadiolaisuudessa on paljon hyvää ja kaunista. Kotoisa lämpö ja turvallisuus tuntuvat hyviltä, kun kaikki menee putkeen. Yksi juttu on myös tämä vastakkainasettelu me vastaan muut. Kummallisella tavalla myös se luo turvallisuutta. Kun on yhteinen vihollinen, elämässä säilyy yhteys muihin samalla tavalla ajatteleviin ja muukin energinen syke.
Minusta vain on toteen näytetty, että muut sulkeva seurakuntaoppi tuli herätysliikkeeseen keljuna käenpoikana ja on sitä saakka hapattanut perustaltaan tervettä ydintä. Kun aikansa vellotaan samoissa liemissä, alkaa sitten hyväkin ydin mädäntyä. Se on niin harmi, koska joukossa on varmasti suurin osa niitä uskovaisia maan hiljaisia.
Pakko on todeta, että VL on monessa asiassa oikeassa. Keskiverto Lutherin seuraaja sekä ev.lut. kirkko ovat harhateillä verrattuna VL uskoviin. Turhia sääntöjä on tosin paljon.
..Jumalan tahdon vastainen ratkaisu..
"Kun on yhteinen vihollinen, elämässä säilyy yhteys muihin samalla tavalla ajatteleviin ja muukin energinen syke."
..jos yhteinen vihollinen ovat toiset ihmiset, ketkä tahansa.
olen joissakin yhteyksissä vertaillut vanhoillis-lestadiolaisuutta ja katolilaisuutta. Molempien parhaat puolet ovat pitkälti samoja: periaatteellisuus ja ehdottomuus. Katolilaisuus ei jousta opistaan pätkääkään, mutta käytännön elämässä löytyy silti se tarvittava armo. Rippi on minusta katolilaisuuden suurimpia lahjoja syntiselle ihmiselle. Vanhoillisillakin tämä on käytössä, tosin joskus vääristyneenä avaintenvallan käytössä.
Missä kohtaa Raamatussa muuten mainitaan välitila, jonne katolilaisten mielestä menevät esim. kuolleina syntyneet lapset? Entä kiirastuli? Ei tarvitse vaivaa nähdä ja etsiä Raamatun paikkoja, mutta viitataanko VT:hen vai UT:hen?
Olet oikeassa, yritin olla hieman ironinen, mutta tällaisena totisena torvensoittajana en kai osunut siihen kuuluisaan runosuoneen.
Pakko myöntää sekin, että katolisuus on oikeassa monessa: ei naispappeutta, ei avioeroja, ei homo- ja lesboparien kirkollista vihkimistä, ei avosuhteiden laillistamisia, ei epämääräisiä irtosuhteita, ei liberaaliteologiaa, ei vain me -oppia, ei tiukkaa lapsisäännöstelyä, ei aborttia.
Katolinen kirkko-oppi on ihan raamatullinen. Katolinen kirkko välittää kolmannen maailman köyhistä. Olen harkinnut katoliseksi kääntymistä.
Mutta: pappien selibaatti, Neitsyt Marian palvonta, pyhäinjäännösten palvonta, paavin palvonta, kaksinaismoraali, virallinen lapsisäännöstelyn kielto.
Olen samaa mieltä kanssasi vl-opetuksen kaksinaismoralistisuudesta. Uskon tämän olevan Heikki Saaren opillisista linjauksista peräisin ja littyy tähän paljonpuhuttuun "vain me"-oppiin.
Kun tämä Heikki Saaren oppi aikanaan ujutettiin viralliseksi vl-opiksi, se tehtiin hyvin väkivaltaisella tavalla ilman, että opillisista kysymyksistä edes laajemmin keskusteltiin. Uusi oppi saneltiin ylhäältä päin tavalla "ota tai jätä". Lisäksi tämän uuden opin omaksumista tehostettiin järjestämällä puimatantereen puhdistusoperaatio, jonka seuraukset alkavat jo olla yleisestikin tiedossa. Pelokkaimmat ja arimmat ottivat uuden opin vastaan mukisematta, rohkeimmat ja vahvimmat jättivät sen ottamatta. Valtaosa käsittääkseni hyväksyi ne nikotellen.
Se auktoriteettipelko, joka näillä toimenpiteillä synnytettiin, on ollut niin läpitunkeva, että sen yli ei olla vieläkään päästy. Sen huomaa selvästi vaikkapa näitä vl-keskustelupalstoja seuraamalla.
Itseäni kyllä suututtaa ja raivostuttaa vl-pappien kaksinaamainen toiminta. Se on suorastaan käsittämättömän röyhkeää toimintaa sielunpaimenen virkaan asetetuilta henkilöiltä. Sunnuntaiaamuna nämä vl-leipäpapit kirkossa saarnaavat evankeliumia kaikelle kansalle ja jakavat ehtoolisen muina miehinä ajatellen, että nauttikaahan pois vaikka teettekin sen omaksi turmioksenne. Sitten illalla SRK:n seuroissa pidetään fraasisaarna ja tuomitaan aamulliset sanankuulijat ja ehtoollisvieraat vääräoppisiksi helvetin matkalaisiksi.
Jos hengellisen johtajan auktoriteettiaseman vl-yhteisössä omaavat vl-papit toimivat edelläkuvatun röyhkeällä tavalla, tarvitseeko ihmetellä, jos sanankuulijat omaksuvat samanlaisia toimintatapoja? Mielestäni ei tarvitse ihmetellä.
perusteellisesta vastauksesta.
Minusta tämä viime kohtaamiseni vl-papin kanssa oli harvinaisen suora. Hän aivan selkeästi kutsui meitä seurakuntalaisia ry:lle saarnatuolista. Minua huvitti suuresti hänen selväsanaisuutensa.
Vasta sitten kirkkokahvetta ryystäessäni ryhdyin pohtimaan sattumuksen implikaatioita. Avointa röyhkeyttäkin siis. Jos yksityisestä firmasta olisi ollut kyse, ko. sananpalvelija olisi poistunut kassan kautta. Sama kuin jos firman työntekijä moittisi työajallaan yhtiönsä tuotteita. No can do.
Ev-lut kirkossa kukkivat monen sortin kukkaset, mutta oma kipukynnykseni menee siinä, kun vanhoilliset sättivät emokirkkoaan lepsuksi ja nynnyksi. Pitäisikö kirkon siis isäntämiehen oikeudella ryhtyä ankaraksi, että se ansaitsisi herätysliikeläisten kunnioituksen? Tuntuuko piiska ikään kuin kodikkaammalta kuin rakastava lempeys ja luottamus kovakorvaisten kirkonmiesten ymmärryksen kasvuun?
kirkon historia ja Raamattu todistavat että kirkko on portto
Historia ja raamattu eivät sinänsä todista yhtään mitään. Varsinkaan historian tehtävänä ei ole yrittää todistella mtään vaan yrittää kertoa asiat sellaisina kuin ne ovat.
Sen sijaan tekstistä voi toki itse kukin tehdä sellaisiakin tulkintoja, joiden mukaan ihmisen historia on yhtä porttolaa. Se on ihan hyvä tulkinta sekin, muttei ainoa oikea näkemys.
Jos ja kun tutkii lestadiolaisuuden historiaa ja erityisesti SRK:n historiaa, niin sieltäkin löytää kaikenlaista, yhtä sun toista.