Pari vuotta sitten söin normaalisti, en tiedä kaloreita, koska en laskenut niitä, en välittänyt tai edes tiennyt mitä ne ovat. Muistan kuitenkin, että pullaa ja karkkia meni joka päivä, silti pysyin hoikkana.
Noin vuosi sitten aloin vähentämään kaloreita siihen 1200 kcal/päivä. Se tuntui ensin hyvältä, mutta vähän ajan päästä 1200kcal alkoi tuntua hurjalta määrältä. Niimpä vähensin 1000kcal. Aluksi tuo 1000kcal tuntui ihan järisyttävän vähältä, ja aina kun jäivät tuohon, niin hypin ilosta. Arvatkaas mitä?
Tottakai tuokin alkoi tuntua paljolta, ja nykyään syön päivässä n. 600-700 kcal ja sekin tuntuu tosi paljolta!!!
Minä nyt olen aika normaali, ellen jopa teidän mielestänne läski 169/49, enkä helposti mene tämän alemmaksi, sillä lauantaina on karkkipäivä, mikä nostaa painoa aina vähän, joten viikossa laihdunkin aina viikonlopun mässyt. JOJO-ilmiö siis.
Mietinkin tässä, että tuo karkkipäivä saattaa olla pelastukseni: lasken luultavasti kalorit 500kcal:aan, joten kehoni ei pääse ihan kuihtumaan, kun saa edes joskus ruokaa..
En oikeastaan tiedä, miksi kirjoitin. Ajattelin vain, että mitäköhän mieltä te olette minusta? Voinko olla anorektikko, vaikka vietänkin herkkupäivää. Olen lukenut tästä sairaudesta ja kaksi asiaa on, mitkä eivät minuun täsmää. Toinen on juuri tuo lauantain karkkipäivä ja toinen on pakonomaisen liikunnan puuttuminen.
Noin vuosi sitten aloin vähentämään kaloreita siihen 1200 kcal/päivä. Se tuntui ensin hyvältä, mutta vähän ajan päästä 1200kcal alkoi tuntua hurjalta määrältä. Niimpä vähensin 1000kcal. Aluksi tuo 1000kcal tuntui ihan järisyttävän vähältä, ja aina kun jäivät tuohon, niin hypin ilosta. Arvatkaas mitä?
Tottakai tuokin alkoi tuntua paljolta, ja nykyään syön päivässä n. 600-700 kcal ja sekin tuntuu tosi paljolta!!!
Minä nyt olen aika normaali, ellen jopa teidän mielestänne läski 169/49, enkä helposti mene tämän alemmaksi, sillä lauantaina on karkkipäivä, mikä nostaa painoa aina vähän, joten viikossa laihdunkin aina viikonlopun mässyt. JOJO-ilmiö siis.
Mietinkin tässä, että tuo karkkipäivä saattaa olla pelastukseni: lasken luultavasti kalorit 500kcal:aan, joten kehoni ei pääse ihan kuihtumaan, kun saa edes joskus ruokaa..
En oikeastaan tiedä, miksi kirjoitin. Ajattelin vain, että mitäköhän mieltä te olette minusta? Voinko olla anorektikko, vaikka vietänkin herkkupäivää. Olen lukenut tästä sairaudesta ja kaksi asiaa on, mitkä eivät minuun täsmää. Toinen on juuri tuo lauantain karkkipäivä ja toinen on pakonomaisen liikunnan puuttuminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noi on selvästi alkavan anoreksian oireita. Älä vaan laihduta enempää! Tää on oikeesti helvetti. Vaikka nostaisit painoa 15 kg et olisi ylipainoinen! Koita syödä nyt monipuolisesti ja terveellisesti. Liikuntakin on terveellistä, edellyttäen tietysti hyvää ruokailua ja muutenkin terveellisissä puitteissa. Oon ite 162/49,5 ja koitan todella taistella tätä vastaan! Älä anna sen mennä yhtään pahemmaksi.Ja pyydä heti apua jos tuntuu siltä, vaikka et olisikaan varma täytyykö sitä pyytää..SINUSSA EI OLE YHTÄÄN YLI-LIHAVUUTTA! Toivon todella että tämä aukaisi silmiäsi edes vähäisen. Pidä karkkipäivä vain rohkeasti! Kaikkea hyvää
Moikka!Lukiessani sun kirjoitusta huomasin siinä monta yhtäläisyyttä oman ajatusmaailmani ja elämäntyylini kanssa.Mä "sorrun" yhtälailla herkuttelemaan noin kerran viikossa enkä harrasta liikuntaa pakkomielteisesti(toki pyrin aina kävelemään joka paikkaan ja harrastamaan hyötyliikuntaa paljon...) Ajatukseni ruuan suhteen ovat sairaita ja olenkin keskutellut niistä yhden ystäväni kanssa, joka on sairastanut anoreksiaa. Hän on sanonut, että mulla tosiaan on sairas suhtautuminen ruokaan ja anoreksia on loppujen lopuksi sairaus pään sisällä. Tällöin ulkoisia merkkejä ei välttämättä esiinny kovin paljon. Toivottavasti niin sinä kuin minäkin saadaan kuitenkin suhtautumisemme ruokaan joskus normaaliksi :). Helppoa se ei ole, mutta toivotan sulle kaikkea hyvää!