Olen jo kauan miettinyt mikä hetki elämässäni olisi ollut se jolloin ruoasta, terveenä ja hengissä pysymisen edellytyksestä, tuli huumetta! Jos sen tietäisin olisin varmasti rikas ja myöskin laiha! Samaan aikaan tuntuu naurettavalta valittaa asiasta ja samalla myöskin helpottavalta. Olen elämäni aikana monta kertaa aloittanut kamppailun "ruokaa" vastaan, sen etten menisi kauppaan ja ostaisi kaikkia eri herkkuja ja sitten söisi niitä kaikkia kunnes vatsani olisi halkeamaisillaan.
Jotkut sanovat usein minulle että olen laiska ja että tarvitsen vain vähän lisää itsekuria. Sanoisivatko he samoin alkoholistille tai huume riippuvaiselle, että "hei juoppo, ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta juominen!" Ja jos joku väittää etteikö ruoka riippuvuus voi olla yhtä voimakas tai verrattavissa muihin riippuvuuksiin on väärässä! Ruoka tekee elämästäni vuoristoradan, jonka kyydissä en haluaisi olla!
On päiviä jolloin olen tyytyväinen itseeni. Osaan katsoa peilistä oikeassa kulmassa ja hymyillä ajatellen "vähän pyöreä, mutta silti nätti ". Seuraavana päivänä taas näen omien valheitteni läpi, oikean kokoni kaikessa komeudessaan ja silloin haluaisin vain repiä liikakilot irti kehostani!
Toivon sydämmeni pohjasta kaikille muillekkin joilla on sama ongelma voimia vastustaa kiusausta ja lopulta voittaa se kokonaan ja toivon että itse osaan lopettaa ennen kuin kuolen sydänkohtaukseen.
T:Surullinen syöpöttelijä
Jotkut sanovat usein minulle että olen laiska ja että tarvitsen vain vähän lisää itsekuria. Sanoisivatko he samoin alkoholistille tai huume riippuvaiselle, että "hei juoppo, ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta juominen!" Ja jos joku väittää etteikö ruoka riippuvuus voi olla yhtä voimakas tai verrattavissa muihin riippuvuuksiin on väärässä! Ruoka tekee elämästäni vuoristoradan, jonka kyydissä en haluaisi olla!
On päiviä jolloin olen tyytyväinen itseeni. Osaan katsoa peilistä oikeassa kulmassa ja hymyillä ajatellen "vähän pyöreä, mutta silti nätti ". Seuraavana päivänä taas näen omien valheitteni läpi, oikean kokoni kaikessa komeudessaan ja silloin haluaisin vain repiä liikakilot irti kehostani!
Toivon sydämmeni pohjasta kaikille muillekkin joilla on sama ongelma voimia vastustaa kiusausta ja lopulta voittaa se kokonaan ja toivon että itse osaan lopettaa ennen kuin kuolen sydänkohtaukseen.
T:Surullinen syöpöttelijä
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ruoka on huumetta mullekin,on vienyt lompakostani kaiken ja jättänyt jälkeensä ihravuoret.
Välillä tuntuu tosiaan että olen tietynlainen addikti kuten varmaan olenkin.Ruoka hallitsee kaikkea,aina mietin että miten,mistä,milloin saan seuraavan herkkuannokseni,miten piilotan sen muilta,enhän halua että mua ajatellaan possuna.
Mihin kauppaan tänään voin mennä että ainaiset suklaalevy karkkipussi yhdistelmät eivät ihmetyttäisi myyjiä...
Rasittavaa taistelua ikään kuin itseäni vastaan.
Kaikesta huolimatta suurin haaveeni on olla laiha.
Laihatkin kärsii jostain muista addiktioista joita on todella vaikee tunnustaa. Katselkaa laihoja naisiakin jotka hakee vuosi tolkulla miestä. Kaikkia niitä kukka maarioita jotka saa vain vanhoja sitten ei lopuksi niitäkään enään.
Nainen tai mies joka on niin itseään täynnä ettei mistään neuvottele pysyy yksin lopun elämänsä. Meillä on joku aisti mennyt vinksalleen lapsuudesta asti. Ehkä emme ole saaneet rakkautta tarpeeksi vaan on ruualla hiljennetty emme häiritsisi vanhempia liikaa.
Aivan väärät ruokailutottumukset perin perheestäni, köyhistä yksinkertaisista ihmisistä joita sitten jäljellä olevia olen koittanut kouluttaa. Mutta en tunnu itsekkään onnistuvan vaikka kaikki faktat olen opiskellut ja tiedostanut. Päätän että elän onnellisena sen ajan kun luoja suo ja sitten kuoppaan.
Ole se laiska ja toivota vittuilijat vittuun sillä kuka on niin "jumala" että voi tuomita kenenkään elämää tietämättä mitään taustoja?
http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=ajassa_mielenterveys&jutunid=6530
Tossa linkki BINGE syömishäiriö sivuille josta ehkä voi olla apua taistelussa tätä huumetta vastaan.
Olet aivan oikeassa. Pahinta on että ruoka on huume, jonka käyttöä ei voi lopettaa.
Jos sinulla on edes joskus päiviä että voit sanoa että olet nätti, ole onnellinen.
Yksi pieni vinkki. Sokerihan koukuttaa. Vähentämällä sokerin määrää vähennät koukkuasi. Pieni vinkki siis: tee makeita herkkuja, kuten rahkoja johon ei sokeria vaan hermestasia paljon. Itse makeuteen ei jää koukkuun vaan itse sokeriin... Siis jos makeat ovat suurin ongelma! Raitis ilma auttaa myös ja nykyään esim. erään globalisoituneen jättiyrityksen uutuuslimu jossa ei ole sokeria maistuu ihan oikealta tavaralta!
Ja sitten siihen asiavirheeseen: alkoholisteille VOI mennä sanomaan, että ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta. Minä ainakin olen sanonut! Mutta et voi mennä lihavalle sanomaan että hei, oikeasti lopeta nyty tuo mässäily, sillä silloin olet itseäsi täynnä oleva laiheliini jonka on helppo puhua! Voin sanoa tämän sillä olen itse lihava ja poikaystäväni sanoi minulle että olet lihonnut ihan silmissä, niinku ihan hulluna (5 kk, 80 --> 97)! Nostin elämäni hirveimmät raivarit ja poikaystäväni sai kärsiä pahasti. Lopulta tajusin, että hän on oikeassa ja sanoi vain asiasta josta on huolissaan ja ihmeissään, sillä ainahan tuollaiseen on syy. Aloitin laihdutuskuurin ja alkanut kivasti vaikkei paino ole vielä tippunut paljoa
Kiitos kaikille jotka vastasivat viestiini! Tiedän etten kamppaile yksin tätä päivittäistä huumetta vastaan. Vaikka kyllähän minä tiesin sen jo entuudestaan, mutta on mukavaa saada palautetta.
Ambrelia liikautti minua ehkä eniten koska hän jakaa samat tunteet kuin minä ja viestisi oli kuin omasta jokapäiväisestä elämästäni!
Se on loppujenlopuksi nurinkurista, tiedän miten liika kiloista pääsee eroon, tiedän miten syödään terveellisesti ja kuinka paljon pitäisi liikkua että käyttö ja kulutus kohtaavat. Eikä kyse ole siitä että elämäni olisi tyhjää ilman ruokaa, minulla on paljon harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, jopa liikunnallisiakin sellaisia, mutta silti nautinto syödessä saa minut palaamaan jääkaapille joka ikinen kerta!
Olen pyytänyt usein apua eri tahoilta, mutta tuntuu siltä ettei minua oteta tosissaan! Alkoholistit saavat apua ja huume riipuvaiset(jos sitä pyytävät), entä me? Tiedän että on olemassa joitakin laihdutus leirejä, mutta auttaako ne jos sieltä lähdettyä palaa taas samaan kierteeseen? Kuntosalin valmentaja saarnasi vain dietistä ja liikunnan lisäämisestä...niin kuin en tietäisi että se on ainoa tapa laihtua! Kaverini yrittivät "laihduttaa kanssani" ja tehdä siitä kilpailun mutta se vain alkoi ahdistaa minua! Äitini toki kuuntelee ja neuvoo, mutta se auttaa aina vain hetkeksi.
Miten kuvailisin sitä tunnetta, joka ikään kuin pakottaa lähtemään kauppaan. Ensin kiellän itseäni menemästä...keksin jotain tekemistä että ajatukset harhautuisivat, sitten tuntuu kuin vähitellen en itse enää hallitsisi tilannetta ja laitan kengät jalkaan, haen lompakon ja riennän kauppaan. Se on kuin olisi levottomat jalat. Pakotat jalkasi pysymään paikoillaan ja yrität olla ajattelematta niitä, mutta loppujen lopuksi kuin pakkoliikken omaisesti sinun on liikautettava jalkojasi.
Sokeriin olen varmasti koukussa, mutta myös kaikkeen suolaiseen, sekä rasvaan...pullaa ja keksejä tosin en tarvitse, mutta kaikki muu menee.
Häpeän kaupassa ostoksiani, häpeän vaateliikkeessä kun mikään kaunis vaate ei mahdu päälleni, häpeän kuinka taitavasti osaan huijata itseäni ja muita.
En aina ymmärrä itseäni, tiedän faktat, minä en ole hirvittävän laiska ja minulla on itsekuria kun vaan oikein yritän, mutta kuinka pitkälle nämä riittävät? Yleensä pari viikkoa on ollut se maximi aika jonka olen pystynyt pysymään kuosissa, sitten taas lankean.
Melkein itseänikin naurattaa kun kuvailen tätä mutta totta sen on kuitenkin, kun en saa päivittäistä "herkku annostani" niin saan miltei fyysisiä vieroitus oireita, hikoilen paljon, minulle tulee paha olo ja tunne tasolla mennään kuin vuoristoradassa...siiten kun syön vaikka suklaa levyn tulee hetkeksi hyvä, onnellinen olo, sitten se häviää ja paha olo tulee takaisin. :(
Kiitos vielä kaikille vastanneille! Ehkä tämä kaikki jossain vaiheessa menee parhain päin, jos saan apua. Toivon vielä kaikille ruoka riippuvaisille keinoja ja voimia elää niin ettei ruoka hallitsisi heitä! Voimia!!!
T:Surullinen syöpöttelijä
Moi!
Nuo sun ajatukset on aivan samoja kuin itsellä, melkeinpä pelottaa tuo samankaltaisuus..
Riippuvuutta tämä on, koitan ruualla täyttää tyhjyyttä sisältäpäin, mutta henkisiä reikiä ei täytä mikään määrä mässäilyä. Valehtelen myös itselleni siitä minkä kokoinen oikeasti olen, sillä sisimmässäni tunnen itseni vielä siksi normaalipainoiseksi teiniksi joka joskus olin. Sitten elämässä sattui kaikenlaista ja lohtusyöminen karkasi käsistä lopullisesti. Kerran olen onnistunut laihtumaan kunnolla, mutta se oli kituuttamista pienillä kalorimäärillä pakon edessä enkä sitä puolta vuotta kauemmin jaksanut.
Joka sunnuntai päätän aloittavani laihduttamisen uudelleen, mutta viimeistään maanantaina iltakahdeksan aikaan kipitän kauppaan ostamaan melkeinpä mitä vain suolaista. Makea ei oo mun juttu, mutta pizzat, sipsit ja dipit, popcornit kylläkin. Tiedän, että jos jaksaisin olla ilman jokapäiväisiä herkkujani vaikkapa kaksi kuukautta paino putoaisi aika varmasti ja saattaisin jatkaa laihdutusta lopppuun asti, mutta tiedän myös että jollen täytä sisällä olevaa tyhjyyttä ruualla tulen epätoivoiseksi ja ahdistuneeksi enkä sitä kestäisi enää varmaan viikkoakaan. Eikä tämä tarkoita ettenkö ahdistuisi jatkuvasta lihomisesta ja mässäilystäkin!
On tämä vain niin perseestä..Mietin usein, että miksi en vaikeuksien edessä alun perin kääntynyt vaikkapa ylenmääräisen liikunnan tai viiltelyn puoleen. Miksi valitsin ruuan? Miksi valitsin sen asian jonka takia ihmisen saa luokitella selkärangattomaksi luuseriksi, jonka saisi viedä ladon taakse auringonlaskun aikaan? Kaikki muut riippuvuudet kuulostavat paremmilta kuin ylensyöminen, sillä tällä saa päälleen avoimet inhot ja haukut. Esimerkiksi alkoholisti mielletään usein surulliseksi ihmisraunioksi, jolle on varmaan sattunut jotain pahaa elämänsä aikana, mutta läski on vain kuvottava ja itsekuriton itsekäs ihminen, joka syö vaikka maailmassa miljoonat nääntyvät nälkään. Miksei kukaan koskaan ajattele, että ehkä jonkun ylipainon taustalla on suru ja ikävä menneisyys? Okei, kärjistettyä tuo ajattelu on, mutta kokemukseni perusteella on siinä perääkin.
Vielä viime kesäni painoin 78 kiloa ja olin "vain" 12 kiloa ylipainoinen. Nyt painan jo 95 kiloa enkä osaa ottaa itseäni niskasta kiinni. Koitan ajatella tulevaa luokkakokousta ja psyykata itseni laihikselle, mutta elämässä ahdistaa painon lisäksi myös epävarma tulevaisuus ja ainainen rahapula (herkkuihin aina sentään riittää), jotka myös työntävät ruuan luo. Oravanpyörä se jatkuu vain... Millä helvetillä sen saisi katkaistua?
Tsemppiä kaikille muillekin ylipainon kanssa painiskeleville
Niin oli minullekin, mutta eipä ole enää. Se on kaikki kiinni insuliinista. Kun syöt hiilihydraatteja jotka muuttuvat sokeriksi siihen tarvitaan insuliinia. Jonkin ajan kuluttua veren sokeri laskee ja nyt elimistö huutaa lisää hiilihydraattia ja taas sama toistuu ja toistuu jne.
Jätä ruokavaliosta pois kaikki missä on sokeria, valkoista jauhoa, perunaa, riisiä, pastaa. Syö paljon vihanneksi, kuten salaatteja parsakaalia, kukkakaalia, keräkaalia, ym vihreää. Syö vaihdellen lihaa, kalaa, kanaa,juustoa ja munia. Käytä paistamiseen voita, salaatinkastikkeeseen oliiviöljyä. Jos elimistölle ei anna rasvaa, se ei myöskään anna sitä pois. Älä käytä mitään kevyttuotteita koska niissä on niin paljon lisäaineita ja transrasvaa. http://karppaus.info/ Lue lisää täältä.
Näin saat pysäytettyä sen ikuisen makeanhimon ja yleensä himon syödä.
Tässä täytyy ehdottomasti syödä vihanneksia, eli hiilihydraateja täytyy syödä, mutta hitaasti imeytyviä.
yrittää.Pääsin viinasta eroon,ollut jo vuosia juomatta,tupakasta pääsin eroon,ja herkuttelustakin.Nyt ollut jo vuosia normaali painoinen.Pahimmillaan painoin yli 90 kg.Kyllästyin vaan kun aina oli hiki,ja raskas olo.
Karppausdieetin turvallisuudesta ei ole takeita. Viimeisten tutkimusten mukaan ne lyhentävät elämää.
Ruokahalusi katoaa karppauksella siksi, että sotket moisella dieetillä veren happo-emästasapainon, seurauksena se että elimistösi tilaa seuraavat elimet saavat vääriä signaaleja elimistösi tilasta.
Minä olen ollut noin 2 vuotta vhh:la ja voin tosi hyvin. Verenpaineeni on laskenut 140/80 kun se ennen karppausta oli noin 205/100. Olen jättänyt vain nuo huonot nopeat hiilarit pois, eli sokeri, valkoiset jauhot, perunat ja kaikki keinotekoiset rasvat ja kevyttuotteet.
Syön paljon vihanneksia, kohtuullisesti kalaa, kanaa ja lihaa. Juustoa syön joskus, oliiviöljyä laitan salaattiin, voilla paistan, kermaa laitan kahviin. Syön jugurtin kanssa vehnänleseitä ja pellavansiemenrouhetta, että saan kuitua. Hyviä, niitä hitaita hiilareita on syötävä ja ne ovat vihaksisssa. Hedelmiä syön yhden tai kaksi päivässä. Nälkä kyllä tulee kun on aika, mutta se jatkuva makeahimo ja muutenkin jatkuva nälkä on pois. Voin tosi hyvin, ei tulisi mieleenkään alkaa jotain vaaleaa leipää syömään, siitä sain vain vatsan kipeäksi, eli vatsavaivat myös hävisi.