Epäilen läheiselläni olevan bulimian, tai olen melko varma siitä. Itse olen sairastanut pahan BED syömishäiriön, mutta olen selviytynyt siitä.
Oksen sin joskus itsekin, harvemmin.
Mutta siis , kun hänen (läheiseni) vessassakäynnin jälkeen siellä usein haisee todella kirpeältä , ei normaalilta vessassakäynnin hajulta, joten siksi kysyn, että haiseeko oksennus usein semmoiselle kirpeälle? Kaikki muut merkit viittaavat , että hjänellä on bulimia, mutta tämä on viimeinen varmistus..
Kiitos vastauksistanne!
Oksen sin joskus itsekin, harvemmin.
Mutta siis , kun hänen (läheiseni) vessassakäynnin jälkeen siellä usein haisee todella kirpeältä , ei normaalilta vessassakäynnin hajulta, joten siksi kysyn, että haiseeko oksennus usein semmoiselle kirpeälle? Kaikki muut merkit viittaavat , että hjänellä on bulimia, mutta tämä on viimeinen varmistus..
Kiitos vastauksistanne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ïtselläni oksennus ei ainakaan haise, koska oksennan heti syötyäni.
jos kuitenkin syömisestä on jonkin aikaa ja oksentaa niin ulos tuleva 'tavara' saattaa haista. tai ainakin se maistuu pahalle toisin kuin jos oksentaa heti joilloin ruoka maistuu suht samalle kuin miltä se maistui syötäessä.
..Oksennus ei tosiaan pahemmin haise eikä maistu kirpeältä juuri syömisen jälkeen. Tarkkaile siis, missä vaiheessa ja kuinka nopeasti syömisen jälkeen kaverisi menee vessaan, ja kuinka välttämätön pakko hänen on sinne mennä, kuinka hän sen selittää ja kuinka kauan hän siellä viipyy. Jos hän viipyy vessassa kauan, eikä siellä haise.. no, mikään alhaalta tuleva, niin sitten hän oksentaa.
Jos haluat puuttua asiaan, lado kaverillesi havaintosi päin naamaa, selkeästi mutta ystävällisesti ja ymmärtävään sävyyn ja kerro, että olet huolissasi, koska välität hänestä. Älä missään nimessä tuomitse! Jos kaverillasi tosiaan on bulimia, on todella tärkeää, jos onnistut huomaamaan sen ajoissa. Todennäköisesti hän haluaisi kertoa asiasta jollekulle, muttei uskalla. Minun oksentamistani ei kukaan ole koskaan huomannut, ja kesti kaksi vuotta ennen kuin aloin puhumaan kavereilleni asiasta, ja siitä oikeastaan paraneminen alkoi. Vaikka asian haluaa peittää ja sitä häpeää, toisaalta kaipaa kipeästi apua ja salaa toivoo, että joku joskus huomaisi. Luulen, että fiilis on monilla bulimikoilla sama.