Inhoan valittajia. Valittajat ovat normaaleja ihmisiä, jotka sanovat vieraille ihmisille ties mistä pienestä asiasta, eivätkä tajua että jollain voi mennä vuosia asian unohtamiseen. Minä siis haluamattani joudun ajattelemaan mitä minun olisi pitänyt sanoa ja kertaan tilanteita vuosia ja vuosia.
Tänään olin kaupassa. Ensimmäisessä ostoskärryssä oli roska joka näytti tahmealta, enkä halunnut koskea siihen. Otin toisen kärryn ja siirsin siellä olevat kaksi roskaa kärryyn jossa tahmaroska oli. Silloin tuli joku nainen ottamaan kärryjä ja sanoi että olisin voinut laittaa roskat roskiinkin. Sanoin että jalka on kipeä, enkä jaksa ravata turhaa ja laitan roskat aina roskiin normaalisti. Olin suuttunut ja kauhuissani, mutta sain sanottua tämän ja hän sanoi että ymmärtää. Oli kuulemma juuri nähnyt, kun metrossa joku oli heittänyt banaaninkuoret lattialle.
Mutta ymmärsikö hän että minä vain siirtelin roskia kärryyn, jossa oli ennestään roskia, tuskinpa. Ja tällähän ei ole oikeasti MITÄÄN väliä, mutta minun on vaan PAKKO ajatella sitä. Näin minä "suunnittelen" myös 10 vuoden takaisia koulukiusausjuttuja ja muita valittajien sanomisia ja mitä olisi pitänyt tehdä, aina kun en saa unta tai ei ole tarpeeksi ajateltavaa.
Nilkka onkin oikeasti jumissa ja kävely on kuin vanhuksen kävelyä. Kaupassa en saanut ostettua kuin yhden päivän ruuat, koska olin niin hajalla tuosta jutusta. Tarkoitus oli ostaa koko viikonlopuksi ruuat ettei tarvisi kipeällä jalalla mennä enää kauppaan.
Tänään olin kaupassa. Ensimmäisessä ostoskärryssä oli roska joka näytti tahmealta, enkä halunnut koskea siihen. Otin toisen kärryn ja siirsin siellä olevat kaksi roskaa kärryyn jossa tahmaroska oli. Silloin tuli joku nainen ottamaan kärryjä ja sanoi että olisin voinut laittaa roskat roskiinkin. Sanoin että jalka on kipeä, enkä jaksa ravata turhaa ja laitan roskat aina roskiin normaalisti. Olin suuttunut ja kauhuissani, mutta sain sanottua tämän ja hän sanoi että ymmärtää. Oli kuulemma juuri nähnyt, kun metrossa joku oli heittänyt banaaninkuoret lattialle.
Mutta ymmärsikö hän että minä vain siirtelin roskia kärryyn, jossa oli ennestään roskia, tuskinpa. Ja tällähän ei ole oikeasti MITÄÄN väliä, mutta minun on vaan PAKKO ajatella sitä. Näin minä "suunnittelen" myös 10 vuoden takaisia koulukiusausjuttuja ja muita valittajien sanomisia ja mitä olisi pitänyt tehdä, aina kun en saa unta tai ei ole tarpeeksi ajateltavaa.
Nilkka onkin oikeasti jumissa ja kävely on kuin vanhuksen kävelyä. Kaupassa en saanut ostettua kuin yhden päivän ruuat, koska olin niin hajalla tuosta jutusta. Tarkoitus oli ostaa koko viikonlopuksi ruuat ettei tarvisi kipeällä jalalla mennä enää kauppaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sano, että suksi vittuun. Kyllä helpottaa vaikka ei kauniisti sanottu olekaan. Ittelläni on aina ennen ollut tuo ongelma, kaikki meni pankkijonossa ohi ym. Kerran sitten avasin suuni ja sanoin suorat sanat ja sen jälkeen ei ole tollasia ongelmia ollut. Näitä asioita ei pitäisi jättää sisälleen, niinkuin itsekin sanoit, ne seuraa pääkopassa kotiin asti.
njes. eli on kokeiltu sanoa rumia, silti jää vääryydet nakertamaan.
lisäksi vielä jää ahdistamaan, kun yksikin sivustakatsoja saattaa pitää minua kusipäänä. Minulle on äärettömän tärkeää että kaikki paitsi nuo ajattelemattomat yrjöpäät pitävät minusta.
mukavasti. 45 minuuttia meni miettiä ja korjailla tarkasti 3 viestiä. :-) Tämänkin olen jo oikolukenut väh. 10 kertaa. Lisäilläänpäs vielä vähän.
kirjoituksiasi?
Mietin itse kuinka helppoa olisi esim. hankkia uusia tuttavia kirjoittelemalla, jos voisi suhtautua normaalimmin. Mutta jos yhden meilin kirjoittamiseen menee kaksi päivää, ei se oikein kannata.
Messenerissä en niinkään paljon, mutta jos tänne kaikkien nähtäväksi kirjottelee niin sitten. Maileja en ole kirjoitellut ikinä.
Keskustelun aloittaminen messenkerissä on kyllä vaikeaa. Aina miettii että jaksaako se nyt vastata, onko sillä 10 kaveria siellä ja kauhea kiire ja välittääkö jutella ollenkaan kanssani. Sitten kun toisella kestää vastata ja jos kysyy kaksi kysymystä joihin saa vaih yhden vastauksen, niin ajattelen ettei häntä kiinnosta oikeasti puhua. Sama juttu käy jos toinen ei ikinä aloita puhumista. En halua olla vaivaksi.
Hei toi on sairasta märehtiä tommosta tyhjänpäiväisyyttä.
Jos kastut sateessa, märehditkö sitäkin, miten epäreilua se oli? Soimaatko itseäsi ehkä tyhmäksi kun et ollut ottanut sateenvarjoa mukaan? Kohteliko jumala tai luontoäiti sinua epäikeudenmukaisesti? Pilasiko sääennustaja päiväsi?
Haloo! Miksi välität siitä, että joku vieras ihminen käyttäytyy huonosti ja sanoo sinulle jotain? Mitä välii? Eihän sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä sinä oikeasti olet ihmisenä.
Hanki elämä! Mutta älä ala itse käyttäytyä huonosti tai vastailla ilkeästi, niinkuin joku neuvo.
Tollaistahan ahdistushäiriöisen elämä just on.Tiedän mistä puhun,itse sairastan sitä.Se ei kuule ole kivaa kun pienen pienet asiat jää pyörimään päiväkausiks päähän ja miettii mitä olis voinu tehdä toisin.Kyllähän järki sanoo miten typerää se märehtiminen on,mutta sille ei oikeen voi mitään ku ajatukset pyörii vaan niiden asioiden ympärillä(vaikka ei haluaisi).Yleensä on vielä joku typerä syyllisyys niskassa,vaikkei olekkaan tehnyt mitään väärää.Kyllähän tästäkin eroon pääsee,mutta töitä se kyllä vaatii.
Olis kiva lukea jos jollain on vinkkejä miten tollasesta sisäisestä höpötyksestä ja pakkoajatuksista pääsee eroon. Niinkuin oikeasti niksejä, miten saatte ajatukset poikki, ei mitään kaikkien tuntemaa yleistä löpinää.
mua auttaa toisten ihmisten seura, mut sitä ei aina tai useinkaan ole tarjolla. Joskus auttaa lenkille lähteminen tai muu fyysinen puuha.
Tiedän että olen sairas, sen takia minä noita turhuuksia märehdinkin. Sinä et vain yksinkertaisesti ymmärrä minua ja se tuli selväksi. Mutta kyllä tämä avautuminen vähän auttaa.
Heippa.Mä yleensä pakotan itteni lukemaan,piirtämään tai kattomaan telkkaa.Yleensä auttaa joskus ei.Kuuntelen myös musiikkia ja kirjoittelen netissä.Jonkun fyysisen työn tekeminen auttaa myös.Se on vain jotenkin yritettävä saada huomio pois ajatuksista ja yritettävä olla huomioimatta niitä vaikka ne päässä pyöriikin.Jos niitä oikeen yrittää saada ajattelemalla pois se ei onnistu.Mä otan nykyään aika rennosti jos niitä tulee,että"jaahas,taas näitä,no kyllä nää lähtee pian pois,ei paniikkia"ja yritän tehä jotain muuta ja pikkuhiljaa ne lähtee.Mulle on myös ollu todella suuri apu kukkatipoista,auttaa paljon.Mulla ei kyllä oo ollu ihan megaluokan ongelmaa näistä pakkoajatuksista,yleensä lievää harvoin rankempaa.Jos ongelma on tosi paha,kannattaa harkita lääkitystä,ainakin vähäks aikaa.Oman pakkoajatusrumban sain "eräiden"lääkkeiden lopetuksen yhteydessä,ennen mulla oli paniikkihäiriö.