sain eilen tietää olevani raskaana. olen paniikissa. tunnen olevani vastuuntunnoton ihminen. Olen tehnyt 5 keskeytystä joista 2 on muusta syystä. minulla oli pillerit mutta joenkaan en syönyt taaskaan niitä. Tunnen itseni niin saatanan tyhmäksi, kun en ole silleen halunnut koskaan lapsia. Nyt olen kahden vaiheilla mitä teen. Keskytänkö taas vai jatkanko!! toinen puoli sanoo että jatka ja toinen taas ei. Nytkin polttelen tupakkaa hermona ja kalja tekis terää. Sitten toinen puoli sanoo että et juo. tää on kamalaa. en tiedä mitä teen. varmaan pitäs tappaa ittensä, niinhän teistä taas joku ajattelee että onpas akka tyhmä tappas ittensä. miehelläni on 3 lasta edellisestä liitosta, me emme ole naimisissa mutta avoliitossa vasta 1 v. hän kuitenkin tuntuu haluavansa lapsen kanssani, mutta kun en tiedä olenko valmis äitiksi. vai olenko koskaan. jos nyt päädyn keskeytykseen niin pien sen sata varmana että en enää tee koskaan. olen kuitenkin 32 vuotias en mikään teini. Nuo keskeytykset oli nuorena eka 15v. ja siitä 25 v. en halua haukkuja vaan neuvoja arvokkaita...osaan haukkua jo tarpeeksi itseäni mikä mättää...mutta mitä mä teen?????????????????????????????????????????
Tupakka ja alkoholi
mä vaan
10730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä, mitä tekisit. Mutta älä nyt ainakaan mitään kaljaa ala kittaamaan.
Mieti itse, mitä haluat. Se voi olla vaikeaa.
Olen itse vasta ihan raskauden alussa ja ikää on 26. Lapsi on toivottu, mutta silti minun mielialani vaihtelee koko ajan. Toisinaan olen 100% varma, että haluan lapsen ja toisinaan olen vain 95% varma asiasta. Välillä tuntuu, että en ole valmis äidiksi. Mutta tiedän kuitenkin sen, että haluan lapsen, ja uskon siihen, että minusta on äidiksi.
en tiedä voinko olla polttamatta, olen muutenkin hermoraunion partaalla ja kun en varmaan ole kun 4-5 vkolla. Jos mä juon en anna sitä koskaan anteeksi itselleni jos lapsella olisi joku, mutta miten voin olla menemättä terassille oluelle. Olen aika moinen ottamaan että en mikään siemailija tyyppi ollenkaan. Mulle just marraskuussa tehtiin keskeytys kun oli tuulimunaraskaus ja nyt taas...ja pillerit puoliks syömättä yöpöydänlaatikossa. helvetti että olen tyhmä. senkin takia tekis mieli juoda, tyhmyyteen.
vaan ota heti yhteyttä neuvolaan ja kerro miten asia on. tulet hulluksi kun yksinään mietit asiaa ja varmasti ratkeat juomaan ja tosiaan siitä sit seuraa vaan pahempi olo. ja anteeksi jos nyt sanon näin, mutta jos sulle alkoholi maistuu useinkin niin ehkä tämä tuleva vauva voisi olla uusi suunta elämääsi. voi itku, mä niin toivon että sulla menis nyt kaikki hyvin!!!
Hei vaan..
Ajattelin kommentoida jotain koska jokin tarve on, vaikken ehkä osaakaan auttaa.
Mulle tehtiin abortti kun olin 19v. Olin liian lapsi silloin (murkkuikä vasta meneillään, myöhäinen sellainen) enkä siis valmis äidiksi. Silloinen "poikaystävänikin" oli kamala isäehdokas koska oli kova juomaan ja käytti usein väkivaltaa minua kohtaan.
Nyt täytän pian 23v. ja olen vuoden seurustellut nykyisen MIEHEN kanssa. Sattuipa vahinko ja tulin raskaaksi. Olen nyt puolessa välissä mikä tarkoittaa että olen päättänyt pitää lapsen. En ollut sitä suunnitellut vielä, olen hieman alkoholisoitunut ja kärsin vakavasta masennuksesta. Mies on kunnollinen, ei käytä päihteitä ja hänellä on jo ennestään pari lasta. Hän sanoi että pidetään lapsi.
Mun mielialat ja tuntemukset on todellakin vaihdellut laidasta laitaan, alku oli kaikkein vaikeinta. Totutella täytyi ja ajattelinkin että 9kk varmasti on siihen sopiva aika. Täytyi siinä taistella samalla alkoholiakin vastaan, mihin olen ollut aika pahastikin riippuvainen:( Kerran sorruin ja tilanne oli se että riitelin miehen kanssa ja epäilin hänen pettäneen minua. Olin väärässä ja kadutti niin paljon että olin puoli pullollista viinaa vetänyt... silloin olin rv 19 paikkeilla.
Nyt siis hieman yli puolenvälin mennään ja näyttää valoisammalta. Mies, äiti ja sisko tukee koko ajan. Samalla ammatti-ihmisiä mielenterveystoimistosta ja päihdeyksiköstä pitävät arkeni kasassa. Olen piristynyt paljon ja ajattelen tosi positiivisesti. Odotan jo vauvan syntymää ja tiedän että kaikki tulee olemaan hyvin. Tähän ajattelutapaan meni kuukausia mutta niin ehkä pitikin. Tuntuu hyvältä kun en ole lätrännyt alkonkaan kanssa, olen paljon terveempi mieleltäni, mutta myös fyysisestikin:)
Toivon että osaisit tehdä sen oikean päätöksen mikä se sitten onkin. Itse ajattelin että en tee lapsia välttämättä koskaan. Nyt kävikin näin ja tunnen jo pientä rakkauden tuntua maha-asukkiani kohtaan:)
ole ylpeä itsestäsi! todella hienoa että olet hakenut apua ja saanut elämäsi järjestykseen. onnellista odotusta sinulle ja kaikille muillekin =)
mä luulen että nyt tarttet tukea joltain ihmiseltä joka on puolueeton asian suhteen. voisitko soittaa terveysasemalle ja saada ajan neuvolaan tms?
ite oon vkolla 31 ja kyllä mulle tulee joka päivä tunne olenko valmis äidiksi ja miten selviän siitä vastuusta yms. mutta sitten aattelen että pitää vaan luottaa tulevaan. uskoisin että sinäkin selviät kunhan vaan saat tukea läheisiltäsi.tsemppiä sulle ihan hirveesti!!
aluksi kun tulee raskaaksi kaikki on todella sekaisin. välillä tuntuu että haluu lapsen eikä voisi keskeyttää raskautta,onhan siellä masussa joku joka todella haluaa sinut äidikseen. me mieheni kanssa toivoimme 2 vuotta lasta. kun tulin raskaaksi kaikki tuntuikin kauhealta ja mietinkin keskeytystä. päätin olla kuitenkin vahva ja antaa uudelle elämälle alun. olen kuitenkin vasta 21v. olisin voinut elää vielä nuoruuttani.
mieti rauhassa, oikea vastaus tulee aikanaan, mutta yritä pysytellä erossa kaljottelusta, juo vaikka alkoholitonta kaljaa sekin on ihan hyvää. olen itse sitä aina litkinyt. voi joskus puolen pulloa saunakaljaa juoda. se tuskin on pahitteeksi. :) jaksamisia sinne!
Sinuna miettisin oletko tosiaan valmis äidiksi. Jos et, ei mielstäni kannata synnyttää. Ajattele kuitenkin lapsen parasta, olisiko se lapselle oikein ettei äiti pidä lapsestaan? Okei, olen kuitenkin sitä mieltä että äidinvaistot kuitenkin sieltä jossain vaiheessa raskautta viimeistään heräilee. Mutta jos et ole tosiaan valmis vauvaan, ei sitä mielestäni kannata pitää.
Kannattaisi ehkä kuitenkin miettiä jotain muuta ehkäisykeinoa kuin pillerit tai kortsu, jos ei niitä aina muista. Esimerkiksi ehkäisykapseli, joka asetetaan olkavarteen ja teho kestää muistaakseni 3 vuotta.
Olet kuitenkin isojen asioiden kanssa tekemisissä joten kannattaa harkita tarkkaan.
-Pärjäile
kun kirjoitit kannattaako alkaa äitiksi että mieti...mä kuumeisesti mietin. En mä itseni mielestä juoppo ole yleensä viikonloppuisin olen ottanut kaljaa ja kirkkaita en juo yleensä koskaan. Ainut ongelma se kerran viikossa juominen. Tupakkaa poltan varsinkin kännissä noin 1,5 toppaa mutta normisti jotain 10 kpl päivään. Mun pitäs neuvolaan varata aika, haluisin tietää miten pitkällä olen kun en löydä mistään mun kalenteria, kaikki paikat penkonu. Muistikuva on että menkat olis ollut jotain 5 vko sitten. Sekin on mietityttänyt että onkohan taas tuulimunaraskaus kuten oli hiljattain..koska se on uusiutuva. No kattoo nyt..kun vasta 7 vko näkyy sydänäänet..ainakin viimeks ettivät niitä rv8-9 eikä ollut. Jotenkin sisällä tuntuu että toivoisin sen olevan tuulimuna taas mutta toisaalta en. En mä sitten taida koskaan tehdä kun aina juoksen vastuuta pakoon,jotenkin todella tyhmää. Miksi pelkään niin paljon vastuunottamista. Jotenkin kun ajattelee että ei olisi lasta vaan nämä mun kissa ja koira niissäkin on jo tarpeeks, niin kun vauva tarvitsee niin paljon vastuuta ja että osaa kasvattaa siitä kivan ja kunnon kansalaisen. Mun vanhemmat on absolutisteja varsinkin äiti mutta isä joskus ottaa saunakaljan joten ei sitä voi juomiseks sanoa. On paljon puhuttu siitä että alkoholismi on periytyvää...meidän suvussa on paljon alkoholinkäyttäjiä, pari kunnon holistia tarkoitan sellaista ketkä on talot rakentanu 3 lasta ja omillaan kyllä pärjää...ei ole yhtään pultsaria. Jotenkin kauheelta tuntuu että koko ajan mietin sitä helvetin juomista, olenko oikeasti noin kiinni alkoholissa...ilmeisesti olen. Olen aina ollut sellainen että mua jos kieltää että en saa tehdä jotain sitä enemmän mä sitä haluan. Olen aina ollut kuin uhmaikäinen kakara. Siitä tää kaikki varmaan johtuu. mulle voi raskaana olevat äitit lähettää viestejä. Kiva olis jutella asioista sellaisten kanssa joilla on jotain samanlaisia ongelmia, eikä vain sellasien ketkä on jo niin täydellisiä äitejä ja moralisoivat muita. Minusta ihmisiä pitää tukea eikä haukkua.
Ensinnäkin, älä pode syyllisyyttä siitä, että tekee mieli alkoholia. Itse olen aiemmin juonut aika vähän, ehkä kerran pari kuukaudessa ja useimmiten vain 1-2 annosta, mutta silti nyt kun olen raskaana ja "yhtään" ei saisi juoda niin kovasti mieli tekee, monet alkoholijuomat kun vaan ovat niin hyviä! Oleellista on se, pystytkö olemaan juomatta koko raskauden ajan houkutuksesta huolimatta? Jos uskot että et, olisi ehkä parempi tehdä abortti ja jatkossa keksiä joku luotettavampi ehkäisymenetelmä. Jos uskot että pystyt (ja yksi kalja kerran viikossa ei välttämättä haittaa mitään, paitsi ehkä tässä alkuvaiheessa), niin pidä ihmeessä lapsi! Itsekin sanoit, että puoliksi toivot, ettei se olisi tuulimuna. Lisäksi sinulla on hyvä mies, joka varmasti kantaa vastuunsa lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. (Vaikka en toki suosittaisi aborttia kenellekään sillä perusteella, että mies puuttuu tai on kelvoton!) Kolmanneksi, useimmat jotka tekevät abortin, kai katuvat sitä joskus elämänsä aikana. Miehesikin voi olla päätöksestäsi todella pahoillaan. Keskustele hänen kanssaan! Jos pystyt lopettamaan tupakoinnin ja miehesi lupaa auttaa sinua pysymään erosta alkoholista (ainakin suurista annoksista), niin sittenhän asiat ovat lupaavalla mallilla. Tsemppiä!