Sairastan masennusta. Syön siihen lääkkeinä Cipralex 10mg päivässä ja käyn terapiassa, ja viime aikoina olen voinut jo paremmin. Mutta tämä iltapäivä... aamun olin puuhakas ja touhukas, mutta iltapäivä on ollut kamala, ja fiilis vieläkin kamala. Väsyttää, on miltei paha olo, tahtoisin vain maata sohvalla ja itkeä, mutta itkua ei tule. Mies oli järjestänyt ohjelmaakin, kun kävi poikamme kanssa vanhempiensa luona. Siellä anoppi leipoo pizzaa, ja tekeekin aina tosi hyvää pizzaa, mut en jaksanut lähteä sinnekään. En jaksa seurustella kenenkään kanssa. Nostakaa mua täältä pohjalta, tulin hakemaan vertaistukea.
Pohjalle välillä...
Seikku
4322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
välillä aallonpohjalla.itse sairastuin ruumiillisesti vakavasti,ja jotenkin yritän taistella elävien joukkoon.On vain yritettävä pitää mieli virkeänä.Joskus herkuttelen,luen kirjan,tai soitan jollekkin tutulle.Silloin jos jaksan menen lenkille.Tee jotain mitä mielesi tekee,kyllä sinulle varmasti parempi aikakin koittaa.Voimia.
päivät.
On hyvä että olet piristynyt, mutta ei se tarkoita sitä, että jokapäivä olisi pirteä olo. Anna laimealle päivälle mahdollisuus, älä pakota itseäsi mihinkään.
Yhdessä vaiheessa en käynyt missään, inhosin ihmisiä. Kaupassakin kävin aamulla jo klo 7, kun en halunnut törmätä keneenkään.
Tee asioita eritavalla kuin ennen, jos pystyt, huomaat ettei maailma kaadu.
Voimia sinulle.
Nousehan nyt ja piristy ,ulos ja lenkille ,uimaan ,kuntosalille ja syömään pizaa.
Tälläiset neuvot ei oikeesti auta vaan päinvastoin ,mut ei hätää helpottaako jos sanon huomenna on uusi päivä ja voi olla että jaksatkin tehdä jotain mitä et tänään .
Voimme totisesti ollaa vaan ja sanoa ei kiitos niille tehtäville mitä suinkin ei ole pakko tehdä tuntematta syyllisyyttä tai huonommuutta .
Tuokin on tuttua ettei jaksa seurustella kenenkään kanssa kun ei edes ole sanoja on vaan tyhjä pää jossa pyörii sama nauha "en jaksa en jaksa en jaksa en jaksa".Itselläni oli tässä hiljattain sellainen parin viikon jakso että en jaksanut tehdä kuin pakolliset hommat mutten esimerkiksi ystäviin halunnut yhteyksiä kun en vaan pystynyt ,oli niin paljon murhetta kasaantunut että menin ihan lukkoon.Tosin vielä itku tuli ja niitten kyynelien määrrä ei kukaan tiedä kuin Isä taivaassa .
Kuitenkin ihme tapahtui että sain voimaa ja huomasin vaan yhtenä päivänä ettei sydämessäni ollutkaan niin puristava olo ,siis sellainen olo jonka tiedät varmasti ,aivan kuin olis ollut helpompi hengittääkin olosuhteet oli samat mutta sain levätessäni voimaa ja kestävyyttä kohdata taas näitä elämän tosiasioita
Tosi hyvä kun olet löytänyt kirjoittamisen ,et ole silleen yksin kun voit edes näin jutella ja jakaa tuntemuksiasi.
Ojennahan kätesi *tarttuu käteen* no niin jospa me yhdessä tästä pieni matka taas jaksetaan :)
Lämmöllä meju
Aivan on kuin omaa elämääni tuo sinun kuvaamasi. Ei oikein edeltä käsin uskalla suunnitella päivää. Joskus jaksaa paremmin kuin taas toisena päivänä rypee jossain syvällä masennuksen syövereissä. Ja lisäksi saman päivän aikana mieli voi vaihdella useastikin. Lääkkeenä on paroxetin, mutta silti.... ilman lääkettä kai voisin vielä huonommin.
Vasta nyt monen hoitovuoden jälkeen voin yrittää elää hetki kerrallansa, jotta tässä jaksaisi kohtuullisen hyvin edes. On niin vaikea vain hyväksyä tätä masennustaan sairautena :(.