Mitä työkavereihin tulee, viihtyisin parhaiten työssä, jossa on muita työntekijöitä PALJON. Niin paljon, ettei olisi pakollista tutustua niihin muutamaan työkaveriin niin läheisesti. Tai siis ettei minulle tulisi sitä hissukan ja epäsuositun leimaa. Saisi olla rauhassa ja HALUTESSAAN rupatella muiden työntekijöiden kanssa, ei sitä painetta saada hyvää mainetta työkavereiden kesken.
En ole vielä kunnolla ollut töissä, ainoastaan työharjoitteluissa. Siellä olen saanut kokea ahdistavat ja stressaavat kahvi- ja ruokatauot, joissa viitisen kappaletta sosiaalisia ja vittumaisen hyväntuulisia työkavereita kerääntyvät pienen kahvipöydän ääreen. Ärsyttää kun on pakko tulla toimeen, nauraa ja jauhaa paskaa kahvipöydässä. En uskalla puhua. Pyrin aina menemään yksin kahville. Mikäli olen vain hiljaa ja teen työni, muut varmasti puhuvat keskenään että onpas hiljanen tyttö. Sitten kun ei saa olla missään rauhassa.
Kahvitauko töissä:/
16
5929
Vastaukset
- kaakanana
asioidessa toivon itse aina, että sinne tulee muitakin jotka vievät pois huomion minusta. Pidän myös työpaikoista joissa saa olla täysin yksin tai sitten suurissa porukoissa joissa silmätikuksi tuleminen ei ole mahdollista.
- edut on siinä...
että sieltä voi löytyä pari hyvää tyyppiä, joiden kanssa käy kahvilla ja syömässä. Pienellä työpaikalla (huonot) ihmissuhteet kärjistyy.
Ujojen suurin ongelma on se, että entä jos joku huomaa heidän olevan ujo. Mutta mitäs sitten? Kannattaa uskaltautua kahville muiden kanssa. Jos siellä on fiksuja ihmisiä, he osaavat ottaa toisen huomioon. Jos ei ole, niin älä välitä. Se ei ole sinun vikasi. - tunteen
Eihän siellä saa edes puheenvuoroa ja vaikka saisi, en tietäisi mistä puhua. Itteä kiinnostaa niin eri jutut... Juorutädit vaan juoruilee ja kiroaa paskoja työpaikkojaan.
- tyttönen¨
aivan sama ongelma mulla. olen ollut eri työpaikoissa. n.puolen vuoden pätkiä aina silloin tällöin. itselläni kaikki työpaikat on olleet sellaisia joissa työntekijöitä vähän:( tällä hetkellä olen työharjoittelussa...
nuo kahvihetket on ihan kamalia. nyt uuteen työpaikkaan mennessä yritin tietoisesti muuttaa käyttäytymistäni, kun iän myötä on ehkä pikkiriikkisen tullut lisää rohkeutta. ja onnistuin jopa alussa... puhuin aina silloin tällöin muiden mukana!
mutta sitten homma jotenkin lässähti, ja alkoi jopa tulla käsien vapinaa syödessä jne. ja aloin taas olemaan hiljaa...
nyt sitten pyrin minäkin menemään yleensä yksin kahville, mikä on kyllä monesti mahdotonta. pieni työpaikka ja yleensä ollaan porukalla ruokatauko.
voi kun minäkin pääsisin isoon työpaikkaan, esim.johonkin tehtaaseen. sitä olen aina toivonut. että sulautuisin massaan, enkä joutuisi silmätikuksi.- ...............
Tuntuu että jokaisessa työpaikassa (tehtaissakin, todettu on) on se pieni, ahdistava keittiö, johon pitäisi kahdentoista maissa hiiviskellä muiden 5-15 ihmisen seuraan. Joku puhui aikaisemmin, että mielellään joko iso työpaikka tai sitten sellainen, jossa saa olla ihan yksin. Olen samaa mieltä. Pienessä porukassa tosiaan huonot ihmissuhteet kärjistyvät ja jos et satu olemaan niitä vahvimpia persoonia niin päivä päivältä tulee ahdistuneempi olo. Lopulta vaikka rupeaisi juttelemaan, muut hämmästyvät kun yhtäkkiä puhunkin. En jaksaisi tuollaisia pakkorupatteluja.
- arkajlalka
Olin ed. työpaikassa 2,5 v ja ahdistuin aina kahvitunnilla niin, että lopulta jätin menemättä kokonaan kahvilaan. siellä oli erikseen eväiden syöntihuone, menin sinne lehtiä lukemaan ja söin hedelmän. Sitten oli pakko mennä jonkun yhteisen kahvitilaisuuden takia, kärsin niistä.
Tämä varmaan on vaikuttanut työsuhteiden jatkoihin, ovat katsoneet minut epäsosiaaliseksi ja oudoksi, eikä jatkoa ole tullut, vaikka työni olen hoitanut hyvin.- tyttövaan¨
on kuin minun "kynästä" tuo teksti! minullakin työsuhteiden jatkoon on varmasti vaikuttanut tuo, että olen niin ujo.. tuntuu jo toivottomalta, että saankohan koskaan pitempiaikaista työpaikkaa:(
työsuhteet ovat olleet yleensä näitä työkkärin työllistämis -paikkoja, valmiiksi määräaikaisia jo, mutta luulempa kyllä että jos olisin puhelias, niin olisipa jossain paikassa voinut työsuhde jatkuakin.
tosi ärsyttävää...sitä kun ei itseään voi napista painamalla muuttaa puheliaaksi ja ujostelemattomaksi, vaikka yritystä on!
jos jollain on tietoa, missä/ tai millä alalla hyväksytään vähän ujommat ja hiljaisemmat, niin kertokoon:)
- Onneton2
Sama täällä. Itsekin olen ollut vasta työharjoitteluissa, ja saanut todeta, miten kamalia kahvi- ja muut tauot ovat. Eniten pelkään kahdenkeskisiä tilanteita, koska silloin on "pakko" puhua. Jos siellä on useita, saa vapaammin olla hiljaa. Työpaikassani tällä hetkellä on noin 50 henkeä, mutta omassa työporukassani vain 3. Se sopii ihan hyvin, koska nämä kaksi juttelevat yleensä keskenään ja minä olen hiljaa.
En koskaan puhu mitään oma-aloitteisesti. Vastaan silloin muutamalla sanalla, jos joku kysyy. Muille kuin oman porukkani ihmisille en ole koskaan puhunut, paitsi sanonut "hei" tai joskus vastannut kysymykseen.
Muuten pystyn tekemään työtäni ongelmitta, kunhan saan pysytellä hiljaa ja omissa oloissani.- Onneton2
Ja lisäyksenä vielä, että vaikka olenkin hoitanut hommani hyvin ja saanut hyvät arvostelut muista osioista (meillä myös työkkärin harjoittelut arvioidaan), niin joka ikinen kerta joka ikisessä harjoittelussa sosiaalisista taidoista tulee surkea arvosana ja kehittämisen varaa -osiossa maininta, että pitäisi olla rohkeutta enemmän.
Aivan niin kuin sitä en itse tietäisi ja olisi samaa "sinun pitäisi" -litaniaa 22 vuotta kuullut ensin tarhassa, sitten koulussa ja nyt työelämässä. :/ Yhdessä ainoassa paikassa ujouteni oli käännetty negatiivisen ominaisuuden sijaan positiiviseksi voimavaraksi. Teki hyvää kyllä itsetunnolle. - ..........
Onneton2 kirjoitti:
Ja lisäyksenä vielä, että vaikka olenkin hoitanut hommani hyvin ja saanut hyvät arvostelut muista osioista (meillä myös työkkärin harjoittelut arvioidaan), niin joka ikinen kerta joka ikisessä harjoittelussa sosiaalisista taidoista tulee surkea arvosana ja kehittämisen varaa -osiossa maininta, että pitäisi olla rohkeutta enemmän.
Aivan niin kuin sitä en itse tietäisi ja olisi samaa "sinun pitäisi" -litaniaa 22 vuotta kuullut ensin tarhassa, sitten koulussa ja nyt työelämässä. :/ Yhdessä ainoassa paikassa ujouteni oli käännetty negatiivisen ominaisuuden sijaan positiiviseksi voimavaraksi. Teki hyvää kyllä itsetunnolle.Tuosta arvostelusta. Esimerkiksi meillä oli opettajani kanssa kahdenkeskinen palautekeskustelu jaksosta, ja ensimmäinen asia jonka hän ajatteli ilmeisesti tärkeinpänä mainita oli että "juu..ihan hyvin sinä kuulemma työsi hoidit, mutta kun olit niin hiljainen!:)". Öh? Mielestäni olin ihan kohteliaasti jokaisen työntekijän kanssa sanan vaihtanut, mutta ei näköjään riitä. Oikein naurattaa. Eli jotta olisi hyvä työntekijä pitäisi jauhaa täysillä kaikesta mahdollisista asioistaan kahvitauolla?? En ymmärrä! Mikseivät ihmiset vain ymmärrä etteivät kaikki vaan yksinkertaisesti puhu yhtä paljon aina?? Kaikkialla sama juttu. Mikä ihme siinä on?? Olin jopa itse hyväksynyt siinä vaiheessa itseni ja sen, ettei tarvitse koko ajan puhua. Mutta ei. Ei riitä. Aina pidetään outona jos ei ole koko ajan puhumassa. On se kumma!
- tiedän tunteen
Minulla oli aivan sama ongelma aloittaessani työelämässä. Nyt se on jo helpottanut aika paljon. Minähän olen oppinut olemaan ihmisten kanssa! Välillä tulee vieläkin hirveitä epävarmuus puuskia. Ja olen myös oppinut hyväksymään oman ujouteni/hiljaisuuteni. Tsemppiä sinulle! Vaikealta tuntuu aluksi, jopa lähes mahdottomalta. Kerran vaan pakotin itseni juttelemaan ja siitä se pikkuhiljaa helpotti. Taas paheni ja taas helpotti. Nyt on pitkän aikaa ollut ihan ok olo. Se on varmaan niin että suurin ongelmani oli että mietin liikaa mitä puhun. Ihmisethän puhuu mitä vaan! Olen myös alkanut viihtymään ihmisten kanssa. Ennen olin mieluummin yksin.
- coffeepause2
Lukemista kahvitauolle!
COFFEEPAUSE BLOG
http://coffeepause.weebly.com/blog.html - amanda85
Minäkin kammoan hirveästi kahvitaukoja. Isompi joukko on silti parempi, koska saa rauhassa olla yksin ja hiljaa. Nykyisessä työssäni kaikki menevät tiettyyn aikaan yhdessä kahville ja syömään. Selviän tilanteista siten, että istun vain hiljaa tuppisuuna. Muut ovat puheliaita ja äänekkäitä ja puhuvat ja nauravat sellaisella vauhdilla, ettei edes saa sanottua mitään väliin. Vastaan, jos joku kysyy jotain, mutta oma-aloitteisesti en saa suutani auki. Olisi silti kivaa joskus osallistua muiden juttuihin. Jos vaikka puhutaan tv-ohjelmista, niin on ihan mukavaa, jos joku ottaa minut mukaan keskusteluun kysymällä, että mitä minä katson tv:stä. Joissakin paikoissa on saanut mennä kahville silloin kun itselle sopii ja silloin menen aina muiden jälkeen. Varmasti muut puhuvat minusta, että onpa tuo outo ja hiljainen. Sellaista kommenttia olen saanutkin.
- amanda85
Lisäksi huomasin juuri tämän olevan vanha keskustelu, johon olen vastannut nimerkillä Onneton2 jo vuonna 2007! Sama kahviongelma siis löytyy edelleen.
- Määritelmissä mättää
Ei varmaan ikinä tule (ainakaan Suomessa) kenellekään sellaista palautetta, että juoruilu ja kyttäily olisivat sosiaalisten taitojen puutetta, vaikka siitä juuri on kyse. Nämä tyypithän osaavat niin hyvin esittää miellyttäviä seuraihmisiä, jos asiaa ei lähemmin tarkastele.
- hip8y
Mulla oli aikaisemmin ihan sama ongelma. Jos opiskelujen ohessa työskentelykin lasketaan, niin olen ollut työelämässä nyt 10 vuotta. Parin viime vuoden aikana olen jopa oppinut nauttimaan sosiaalisista tilanteista työpaikalla, vaikka 10 vuotta sitten en todellakaan olisi uskonut! Edelleenkään en tykkää puhua yleisölle jne. mutta suoriudun siitä yöuniani menettämättä jos on pakko. Olen luonut eräänlaisen "työminän", eli rooliini töissä kuuluu small talk muiden ihmisten kanssa. Sillä ei ole väliä tykkäänkö itse jutella jonkun tietyn henkilön kanssa, koska minun työtehtävässäni verkostoitumisesta on etua -> kuuluu työnkuvaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik83316MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681848Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411556Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin751156Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja60966Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s32940Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt208861- 170813
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3758