Saanko olla 3 promillen jurrissa laillisesti seuraavissa tilanteissa:
-Moottoriveneen ohjaimissa kone käynnissä purossa
-Moottoriveneen ohjaimissa pukkien päällä 10cm syvässä lätäkössä talvisäilytysalueen pihassa, ensiksi kone käynnissä ja toisessa tapauksessa kone ei käynnissä
-moottoriveneen ohjaimissa kone pois päältä ajelehtien merellä
-soutuveneen soutajana merellä
-soutuveneen kuskina perässä 2 hv perämoottori
-soutuveneen kuskina keskipenkille nostettun jollan purjeen kanssa
-soutuveneen kuskina heiluttamalla suurta lakanaa purjeen asemassa
-purjeveneen ruorissa satamassa
-purjeveneen ruorissa joessa
-purjeveneen ruorissa purjeet alhaalla ja kone pois päältä merellä ollessa
Kiitos pykälänikkarit!
T: juomasta tykkäävä merimies!
-Moottoriveneen ohjaimissa kone käynnissä purossa
-Moottoriveneen ohjaimissa pukkien päällä 10cm syvässä lätäkössä talvisäilytysalueen pihassa, ensiksi kone käynnissä ja toisessa tapauksessa kone ei käynnissä
-moottoriveneen ohjaimissa kone pois päältä ajelehtien merellä
-soutuveneen soutajana merellä
-soutuveneen kuskina perässä 2 hv perämoottori
-soutuveneen kuskina keskipenkille nostettun jollan purjeen kanssa
-soutuveneen kuskina heiluttamalla suurta lakanaa purjeen asemassa
-purjeveneen ruorissa satamassa
-purjeveneen ruorissa joessa
-purjeveneen ruorissa purjeet alhaalla ja kone pois päältä merellä ollessa
Kiitos pykälänikkarit!
T: juomasta tykkäävä merimies!
Vastaukset 53
Vanhimmat
En tiedä tuosta 3 promillesta, mutta minä narahdin kahtena perättäisenä viikonloppuna otsikossa mainitut lukemat veressäni.
Ensimmäisellä yllättivät minut ruorista, toisella kertaa olin valpaampi ja kerkesin sammuttamaan koneen ja heittäytymän punkkaan pitkälleni. Ei auttanut selittelyt, etten tiennyt kuka on paattini sinne järvelle törkännyt, minun nukkuessani. 5 kk tuli, eli saa olla kännissä vaikka ojassa paattinsa kanssa ja saa vielä palkaksi ilmaisten kämpän + ruuan.
Näin siis -70 luvun lopulla, en tiä, onko laki muuttunu senjälkeen. Nyt 15 vuotta 0% linjalla olleena
tuollainen menettely,sillä on todella mahdollista että veneesi on työnnetty vesille sinun nukkuessasi.
Olisit nostanut oikeuteen poliisit,tosin tuon ajan NL:n alaisessa kommunistiblokkiSuomessa virkavallalla taisi olla isä Aurinkoisen oikeudet?
Kun poliisi näke veneen liikeessä,eihän he muuten olisi tienneet tulla ratsaamaan.
Ja 3 promillessa ei ole tarkkaavaisuus sama kuin kahdella selvinpäin työkseen partioivalla.
Jos he näkevät veneen ajossa, yhtäkkiä kone sammuu ja mies juoksee sisään nukkumaan:)
Kone kuuma, vene vielä puoliliu-ussa.
Aivan turha siinä on oikeudella uhotella.
Ei mitään jakoja voittaa tänä päivänäkään.
Tutkastakin ovat varmaan nähneet veneen liikkeet jo varttia ennen näköyhteyttä.
kielsin todella ajaneeni paatilla metriäkään tämän toisen käryn käydessä, olin 3 vrk pidätettynä, v..moisessa kohmelossa, enkä tunnustanut.
Mutta, oikeudessa, muutaman kk kuluttua, oikeuden puheenjohtajan kysyessä vielä asiaa, nukuinko, tapahtui erikoinen juttu:
En kerennyt vastaamaan puheenjohtajan kysymykseen, kun takaani "hyökkäsi" kotikuntani poliisi, joka vei minut oikeussalista ulos, siis kesken istunnon ja antoi 2 vaihtoehtoa: Jos tunnustat ajaneesi itse, saat ajella edelleenkin pienessä hiprakassa heidän siihen puuttumatta, ellei joku ilmoita eli polta kännissä ajosta.
Toinen vaihtoehto: Jos et tunnusta, he pysäyttävät minut joka kerta, kun veneeni irtoaa rannasta.
Aikaa vastata oli 10 sek.
Päätin sekunnin miettimisen jälkeen tunnustaa, koska olin jo silloin puoliammattilainen järvihommissa ja tuo 0% linja ei olisi minuta silloin onnistunut. Työt olisivat loppuneet järvellä siihen paikkaan.
Lopuksi, Poliisisetä sanoi, että tuomio on jo päätetty, se on 3 kk, jos tunnustan 5 kk, mutta kun 2 tuomiota yhdistetään, istumista tulee vain 3 kk 10 pv.
Näin myös kävi + sain ajella rauhassa, kunhan pidin pullon piilossa.
ps. tämä on tosi eikä mikään kalajuttu.
tuollaisesta uhittelusta virkarikossyyte ja perätön ilmianto jos joku oli ilmoittanut asiasta.
Jos kyttä väittää että venettä ajettiin, voit aina sanoa että että ei ajettu vaan lillui paikallaan(todistajat 1 vs 1 oikeudessa,joten homma jää siihen). Ellei sitten ollut useampi kyttä paikalla todistamassa(ja sinun porukoita vain sinä)?
mielikuvituksella sinut on ainakin varustettu.
Voisin kertoa sinulle näitä "mielikuvitus" tarinoita useampiakin, mutten kerro kuin tämän köykäisen tarinan, ettet menetä yö uniasi.
Tämä tarina sattui muutamaa vuotta ennen tuota edellistä tapahtumaa.
Tarkemmin vuonna -71 juhannuksena.
Olimme tulossa ravintolasta ja minä nuorimpana tietenkin menin ruoriin. Selkä, joka meidän piti ylittää, päästäksemme "kotisatamaan" oli noin 5-6 km. Olimme päässeet jo n. 2 km päähän rannasta, kun näin poliisiveneen lähestyvän. Minulla oli 2 matkustajaa, joiden käskin sammua veneen keulahyttiin, varmuuden vuoksi.
Tietenkin poliisi nähdessään minun veneeni suunnan, arvasi mistä tulemme ja virkansa puolesta heidän täytyi pysäyttää minut.
Ja sitten minä puhalsin, mutten mittariin vaan pussiin. (jos et tiedä, mitä pussiinpuhallus tarkoittaa, kysy isoisältäsi)
No tämä pussin ampuli näytti jotain epämääräistä, joten poliisit päättivät viedä minut verikokeeseen.
Tässä vaiheessa sitten tarvittiin mielikuvitusta, miten tästä selvitä ja selvisihän se.
Puhalluksen jälkeen toinen pöliiseista tuli minun veneeseen ja hänen piti ajaman se laituriin. Kone oli bensa/petrooli käyttöinen Wigge. Olin sammuttanut sen petroolilla, joten eihän poliisi sitä käymään saanut.
Ehdotin poliisille, että minä käynnistän koneen ja ajan sen omalle paikalle. Poliisi suostui, koska pelottelin heidät vielä, että konetta ei saa vahingossakaan sammuttaa laituroinnin yhteydessä, muuten rytisee.
Minä annoin koneelle bensaryypyn, käytin koneen kuumaksi ja vaihdoin petroolille. Näin lähdettiin matkaan, poliisin seisoessa tappituntumassa takanani. Laiturointi onnistui täydellisesti ja poliisit, jotka oli hälyytetty maijalla meitä rannasta noutamaan, retuuttivat "sammuneet" kaverini maijaan.
Tällä välin minä sammuttelin koneen, vedin kuomun kiinni ym. poliisien sitoessa venettäni kiinni. Minä lähdin kokeneena juomarina, horjumatta kävelemään kahden poliisin välissä rantaan ja siitä verikokeeseen.
n. puolivälissä laituria "yhtäkkiä muistin", että veneen peräkanneen alla oleva pieni bensatankin hana oli jäänyt auki. Sanoin tämän poliisille ja palasimme veneelle. Poliisi meni paattiin ja kysyi hanan paikkaa. Sanoin sen olevan aivan perässä peräsintukin takana, ja varoitin poliisia sotkemasta itseään rasvaan. Poliisi kurkkkasi perään ja käski minun tulla ja ryömiä takatäkin alle.
Minä menin ilomielin sulkemaan hanaa, jonka olin jo sulkenut aiemmin.
Asian ydin on tässä: Tankin takana oli 2:si pulloa kossua, korkkaamatonta.
Korkkasin toisen pullon ja siellä mahallani ollessa vedin kossua niin paljon kuin pystyin. Poliisi tietenkin huomasi tämän, mikä oli tarkoituskin ja kiskoi minut jaloista ulos kätköstäni. Loppu kossu kaatui siinä poliisin minua repiessä. Pidin kumminkin pullosta kiinni ja ojensin tyhjän pullon toiselle konstalle, joka oli tullut apuun.
Ja sit mua vietiin, poliisilaitokselle, jossa kuullustelu alkoi heti eikä putka reisun jälkeen.
Tienkin kielsin juoneeni muuta kuin yhden keskikaljan ajon jälkeen kossua lähes pullon.
Normaali pamputuksen jälkeen vietin juhannuksen putkassa, jalkapohjat vähän arkoina ja kyljet kipeinä.
Aikanaan asia oli käräjillä, jossa minä tietenkin pysyin kertomassani.
Tuomiota ei tietenkään tullut ruorijuopumuksesta, mutta virkavallan vastustamisesta sain pienen sakon. Olin kuulemma poliisilaitoksella riehunut, heh
ainiin se puhalluskoe, silloin ei ollut vielä mittareita kuin harvassa ja pöliisi käytti sellaista pussia, johon minäkin monesti puhaltelin, siinä pussissa oli joku ampuli, joka muutti väriään, sen mukaan mitä veressä oli. Se oli siis vain suuntaaantava, mitään lukemia sillä ei saanut.
Ja yks pikkujuttu, poliisi ei jostain syystä vienytkään minua verikokeeseen, ilmeisesti heidän kaikki tarmonsa meni minun aisoissa pitelemiseen, eli pamppua jalkapohjiin ym. matkalla laitokselle.
Niin, ne promillet, veikkaan että niitä oli ainakin 3, koska tärinät tuli vasta kolmantena aamuna
Laatujuttua. Hyvin kerrottuna ja kirjoitettuna. Piti paikkansa eli ei, niin hyvä tarina. Vaikken kummiskaan ihan samoin olis keksinyt/tohtinut toimia ;=) Ainoo vaan, että ihan odotin, että wikun kanssa vehdatessa nappasit bensa/petroolihuikan, jolla viinahuurut muuttuivat joksinkin ihan muuksi.
Tekeville sattuu, onneksi pian on taas kesä.
Eli kyllä em. juttu oli aivan todellista elämää, ei mielikuvituksen tuotetta.
Tuo 1971 sattunut tapaus, jätin siitä tarkoituksella pois yhden palan, etten järkytä tuota yhtä tyyppiä, joka sinua ennen puhui jostain "hyvästä mielikuvituksesta"
Joten lisään sen tähän:
Sillä aikaa, kun 4 poliisisetää hienovaraisesti yritti saada minua veneestäni rantaan, olivat nämä kaksi kaveriani kyllästyneet odottamaan rannalla, poliisiauton takapenkillä, poistuneet paikalta, mutta muistaneet ottaa omat eväänsä poliisiauton takalotsarista, johon he olivat poliisin nähneet niitä tunkevan, mukaansa.
Heille sattui vain pieni haveri, siinä eväskassejaan tonkiessaan em peräluukusta.
Jos olette koskaan nähneet poliisin varustusta, siellä perälotsarissa, tiedätte että siellä on muutakin, kuin vararengas ja tunkki.
Nämä kaverukset olivat vahingossa ottaneet myös jonkin poliisille kuuluvan salkun tai repun. Se sisälsi ilmeisesti jotain, mitä siviilit eivät autossaan kuljettele.
No nämä kaverit, nyssäköineen menivät tietenkin lähimmälle terassille, joka oli vajaan 100 metrin päässä meidän laiturista, ottamaan oluet.
Ja sulautuivat satapäiseen porukkaan, joka juhannusta juhli samoin kuin me.
Minun päästyäni putkasta, etsin kaverit ja löysinkin heidät. Heillä ei ollut oikein selkeää muistikuvaa juhannuksen tapahtumista, varsinkaan kun he olivat avanneet yhden kassin, jonka luulivat olevan minun.
Katselin jotain putkikassin näköistä laukkua, kurkkasin sinne ja ilmoitin kavereille heti, ettei minun kassissani ennenkään ole ollut käsirautoja ym poliisin rekvisiittaa.
Jälleen tarvittiin päättelykyvyn lisäksi mielikuvitusta. Olimme siis kaverini asunnolla, eikä siellä ollut puhelinta.
Koska minulla oli varma alibi juhannuksen ajaksi, päätin jälleen uhrautua, tuli mitä tuli.
Lähdettiin lähimpään naapuriin, josta minä soitin tutulle poliisimiehelle ja kerroin olettamukseni, että kaverini ovat ilmeisesti sekoittaneet minun ja poliisin kassin juhannuksena.
Poliisin tulo ei montaa minuuttia kestänyt, kerkesin juuri heitä vastaan kaverini asunnon eteen. Poliisi tarkasti repun, sanoi sisällön olevan tallella, mutta vähän epäjärjestyksessä.
Poliisi kävi autollaan soittamassa, oli muuten sininen kuplavolkkari, tuli takaisin ja sanoi että tästä ei sitten puhuta. Minulle asia sopi.
Eikä siitä sitten puhuttukaan, kuin seuraavat 20 vuotta ja vain baareissa.
Nyttemmin ollaan kyllä poliisin kanssa puhuttu siitäkin juhannuksesta ja monesta muusta hauskasta muistosta. Toisinsanoen, me ei koskaan riidelty poliisin kanssa, vain asiat riitelivät.
Hienoa että alan konkareilla on jakaa käytännöllisiä vinkkejä meille nuoremmille. Enpä ole ajatellutkaan että eihän poliisit missään tilanteessa voi syyttää juoppudesta maa/tai vesiliikenteessä jos todisteellisesti otat huikkaa kun olet noussut pois autosta/veneestä ennen verikokeen tulosta(ja verikokeen tulos on oikeus aina vaatia)!
Menenkin heti tekemään oman lantrinkijekkupullon varalle,vien sen huomenna veneen kunnostuksen ohessa piilotettavaksi konetilaan tälläisiä tapauksia varten. Niin ja auton kuskin penkin alle myös :)
Kerro ihmeessä lisää näitä tapahtuneita,niistä huokuu tietty wanhan ajan merimiescharmi ajalta jolloin veneet oli vielä veneitä eikä mitään sysirumia peltilaatikkobustereita!
Hei, pysähtykääs vähän funtsimaan! 3 promille känni on jo melkoinen alkoholimyrkytys. Lienee suomalainen perinnetapa juoda itsensä känniin ja jälkeenpäin kertoa kännijuttuja sankaritarinoina. Vain toinen alkoholin suurkuluttaja voi pitää näitä juttuja hupaisina.
"tuosta ajasta" taitaa haamut jahdata.
Sinä et osaa elämästä nauttia senkin tiukkapipomoralistifariseus,mutta anna meidän jotka tykkää naatiskella naattia, merestä veneilystä ja brenasta(sekä kauniista naisista ja nopeista autoista).
Sä voit syödä kaurapuuroa kotona ja polkea pyörällä mihin haluat,maailma pelastuu jos pelastuu,mutta anna meidän elää täysillä.
Hienoja kertomuksia,lisää vaan! Ainakin on hei lain mukaan sallittua toi lipuminen moottoriveneellä jossa ei kone ole päällä merellä vaikka missä kännissä. Myös soutuvenettä saa soutaa kännissä. Ja ajaa lakanalla myös,sähän voit sanoa vaan kuivaavasi merituulessa yökasteen takia kastuneita lakanoita kun tykkäät nukkua soutuveneessä.
toisille reipas nousuhumala! äitisi varmaan laittaa aamupuurosikin.
...varmasti, kun kaverini (sama, joka oli kollannut poliisiauton peräluukun) kanssa istuimme rannalla sateisessa syysillasa, joka penni ryypättynä ja jano hirveä, ei auttanut veden kittaaaminen siihen janoon.
Olimme koko päivän yrittäneet muistella hätätankkauspaikkoja eli viinakätköjä, joita me olimme vuosien mittaan eri saariin piilotelleet.
Ja niitä kätköjä oli paljon, yleensä kätkössä oli 2 pulloa, tungettuna johonkin "varmaan paikkaan, minkä varmasti hädäntullen muistaisimme"
Nyt emme sitten saaneet yhtäkään kätköä mieleemme, tai saimme, mutta ne olivat niin kaukana, ettei parin-kolmen litran petrooli, joka meillä oli enää käytössä, olisi riittänyt ajomatkaan.
Olimme jo lähellä luopua toivosta, kun rannalle asteli puolituttu mies, joka oli vielä jonkinsortin uskovainen, ei ryypänyt, polttanut, mutta ei meille myöskään saarnoja pitänyt, surkuttelemaan kohtaloamme.
Aikansa siinä myhäiltyään, mikä myhäily meitä vähän ihmetytti, ottaen huomioon meidän tilamme, ei tällä muuten vakavamielisellä miehellä ollut tapana naureskella huonompi osaisilleen, kysyi meiltä yhden pienen saaren nimeä.
Toki tunsimme saaren, olihan se yksi meidän kätköpaikoistamme. Kautta rantain tämä uskovainen sanoi edellis kesänä löytäneensä kuusi iso pulloa, jotain epämääräisen näköistä juomaa, huolimattomasti jätettynä, muutama risu pullopussin päälle heitettynä ko saaresta.
Hän oli päättänyt siirtää ne vähän parempaan piiloon, peitellyt sammalilla, isohkon kiven juurelle. Tiesimme kivenkin, koska se oli meillä yksi maamerkki.
Jos joku muu olisi tämän meille kertonut, emme olisi taatusti uskoneet, hän oli löytänyt meidän jättämän omenaviini tai kilju kätkön tuhoamatta sitä. Ja peitellyt vielä, ettei jäätyisi.
Myönnän, että silloin kävi mielessä, onkohan se "taivaan isä" sittenkin olemassa. Miehen poistuttua kaivoimme esiin merikortin, jonka virkaa hoiti puhelinluettelosta repäisty karttasivu, mittailimme matkaa, polttoainetta ja uskoimme sen riittävän ko saarelle, mikäli malttaisimme ajaa säästökierroksilla.
Olimme nyt liikkeellä kaverini veneellä, jossa koneena oli 1 pyttyinen Olympia, sillä ajeli 3:lla litralla tuon n. 30 km, jonka kartasta mittasimme.
Matkalla saareen uskalsimme taas puhua tästä kadonneesta aarteesta. Olimme syytelleet toisiamme sen kavaltamisesta, jopa niinkin paljon, että minulta puuttuu vieläkin yksi hammas edestä.
Saareen pääsimme nippanappa, mieleen ei edes ollut tullut millä sieltä pois pääsemme, se oli sen ajan murhe. Nyt oli niin kiire suunnistaa tuota kiveä kohden, ettei venettä paljon sidottu, minä kahlasin jo metrisessä, jääkylmässä vedessä, ennenkuin kaveri oli konetta sammuttanut.
Lähestyin varoen (kädet ristissä) kiveä, sen luokse päästyäni alkoi vimmattu kaivaminen.
Ja siellähän se oli, muovipussi hyvin peiteltynä, sisällä 6 pulloa aivan kirkasta ainetta. Katselin sitä hämmentyneenä, miksi se oli kirkasta? En koskenut pulloihin ennen kaverin saapumista. Epäilimme, että niihin oli vaihdettu vettä tilalle. Mutta miksi vesi ei ollut jäätynyt ja särkenyt pulloja!
Kaverini rohkeampana avasi yhden pullon, nuuski, kastoi kielensä tähän ihmeaineeseen. Katselin kaverin reaktioita, uskaltamatta kysyä mitään tyhmää.
Samassa kaveri nosti pullon pohjan taivasta kohti
ja antoi mennä. En empinyt enää vaan korkkasin toisen pullon itselleni, toistin tuon kaverin ritaalilta näyttäneen tempun.
n. 10 minuutin kuluttua aloin todella uskoa "korkeimman johdatukseen"
Omenoista tehty kotiviini oli parasta ainetta mitä koskaan olin maistanut. Se oli saanut kaksi vuotta rauhassa muhia ja % oli.
Tämä TOSI juttu päättyy tähän, koska en yksinkertaisesti muista, miten olemme saaresta pois päässeet, ilman polttoainetta, siis koneen polttoainetta. Tuo 6 pullon satsi vastasi varmasti kymmentä kossupulloa.
Ei muista kaverikaan, ei muistanut edes mihin olimme veneen jättäneet. Löytyihän se aikanaan, erään pursiseuran rannasta, siististi kiinitettynä. Emme kyselleet paikallisilta, miten se sinne oli joutunut vaan otimme sen hinaukseen ja luikimme noloina paikalta.
jk. Tuolle säälittelijälle: Päivääkään en vaihtaisi pois. (Lukuunottamatta näitä viimeistä 15 vuotta, jotka olen kituuttanut kahvia litkien, eli 0 linjalla)
olen elänyt pumpulissa, ehkä en. En kuitenkaan mielikuvitusmaailmassa. Juttu sinänsä on toki hyvin kirjoitettu.
Todettakoon vaan, että jo 70-luvulla oli selvää, että tuomiota ei tule ellei ole verikoetta. Eihän tavallisten promillemittareiden lukema tänäkään päivänä riitä. Tarkkusalkometri on toinen asia. Sitäpaitsi, hallittiin jo silloin n.s. takaisinlaskenta, eli olisi ollut helppo juttu laskea paljonko oli promilleja ennenkuin veneessä ollut kossupullo oli(si) juotu.
mitään takaisinlaskentaa ole. Ei tämä mikään Pohjois-Vietnam ole jossa viranomainen saa sanella ihmisoikeuksistakin.
Jokaisella alkoholi vaikuttaa eri tavoin,joten ilman henkilökohtaista testiä etukäteen siitä miten alkoholiannokset vaikuttavat juuri kyseiseen henkilöön,ei voida mitään mennyttä tilannetta alkaa sanktioimaan.Ja tuollaista testiä ei saa tehdä oikeusvaltiossa.
Oletko lukenut vain satukirjoja, vai mistä tuo sinun "mielikuvitusmaailma" on kotoisin???
Kerronpa sinulle, lyhyesti, yhden sadun, jonka minun vilkas mielikuvitus nyt yhtäkkiä keksi.
Olipa kerran yks merenkulkija (järvellä) uuden morsiammensa kanssa, minkä hän oli juuri tavannut jossain kuppilassa.
Kauniina kesäisenä päivänä he päättivät vaihtaa seuraavaan satamapaikkaan, jonne oli matkaa n. 90 km. Kävi vain niin onnettomasti, että kyseinen mertenkulkija oli unohtanut tankata aluksensa, joten matka tietenkin keskeytyi.
Onnekseen em merenkulkija tunsi yhden hätäsataman, jossa ei tosin myyty löpöä hänen tyhjään tankkiinsa. Sitävastoin olutta oli saatavilla, osti hän sitä reilusti mukaansa, meni satamaan takaisin katselemaan, josko joku tuttu, niitä hänellä oli paljon, ajelisi ohi.
Kauan hänen ei tarvinnutkaan odottaakaan, kun tuttu moottorin ääni lähestyi niemen takaa.
Tämä kaunis sinivalkoinen venho, johon oli maalattu jokin miekankuva kylkeen, pysähtyi merenkävijältä kuulumisia kyselemään.
Kerrottuaan tarinansa läheiselleen tai voisi jopa sanoa omaiselleen, katseli tämä venekunta, johon kuului kaksi siistisi pukeutunutta herrasmiestä, merenkulkijaa tovin, pyysivät kyytiinsä ilmottaen samalla, että parempi jättääkin merenkulkijan venho tähän satamaan, syytä sen paremmin ilmoittamatta.
Niin merenkulkija morsiammensa kanssa hyppäsi tuohon kauniiseen, nopeakulkuiseen veneeseen.
Pian satamasta lähdön jälkeen vanhempi näistä veneilijöistä käski merenkulkijan keulahyttiin pusseineen.
Siellä keulahytissä nämä vanhat toverukset katselivat toisiaan, pitkään ja hartaasti.
Kuuma päivä, vesi lämmintä jne. Tässä vaiheessa heidän välilleen syntyi jonkinlainen yhteen kuuluvuuden tunne. Niinpä tämä vanhempi mies aivankuin ohimennen vihjaisi, että olispa nyt huurteinen juomapullo. Vanha merenkulkija kaivoi kassistaan sen kummemin miettimättä pullot "alkoholitonta" olutta ja tarjosi sitä kaverilleen.
Niin joutui matka, turhankin nopeasti, vain 3-4 pulloa kerkesivät toverit kylmällä juomalla janoaan sammuttamaan. Määräsatama lähestyi, poistuivat nämä toverit ruorihyttiin haikein mielin.
Vanha merenkulkija katseli satamassa jälleen haikeana heidän hienoa pirssiään, tutunnäköinen oli auto, jokin sininen kyltti katolla, joka siellä odotti, näitä kahta avuliasta.
Monesti tämän jälkeen vanha merenkulkija näki vielä samaisella järvellä tämän avuliaan venekunnan, kättä heilauttiin tervehdykseksi ja kumpikin venekunta jatkoi omia töitään, toinen valvoen järjestystä järvellä, toinen hinaillen proomullansa mökkiläisille mitä milloinkin, kerran jopa kokoneisen hirsimökin, tähän samaiseen satamaan, jossa aikanaan oli heidän välilleen syntynyt jonkinlainen luottamuksellinen suhde, kumpikaan ei häirinnyt toisensa töitä.
Näin onnellisesti päättyi tämä satu, jonka merenkulkija muistaa mielikuvituksessaan sattuneen joskus vuonna -85 tai 86
Ihmisen ja miekankuvilla koristautuneen, ihmisyydestään luopuneen olennon välille ei voi todellisuudessa syntyä luottamuksellista suhdetta.
Viha, inho ja halveksunta ovat ensimmäisenä mieleen tulevat tunteet, kun noita "miekkailijoita" ajattelee.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/mao/alkoholi_ja_terveys/alkoholiongelma_ja_sen_hoito/
Ai per...., onko tuota juomista jaloiman käyttöä tutkittu oikein kansanterveyslaitoksen taholta.
Tämä olikin uusi asia minulle ja selittää monta asiaa. Ilmankos suomen kansa sairastaa niin paljon, kun veromarkat käytetään tuollaisiin turhanpäiväisiin tutkimuksiin.
Vai aiheuttaa se vielä riippuvuutta. En kyllä näin ensikuulemalla usko tuollaisiin tutkimuksiin. Ja sietokyvyn nousua, höpö höpö.
Minulla on kyllä eri käsitys asiasta. Olen pitänyt itsestään selvänä, että veneily ja jaloviina kuuluvat yhteen. Kiljukin käy paremman puutteessa.
Ja minulla on vahvat perustelut tuohon väittämääni. Ensimmäiset muistikuvat veneilystä ovat ajalta, kun olin 3 tai 4 vuotias. Meilläpäin oli tapana mennä perheen ja naapureiden kanssa viikonlopuksi aina saareen.
Sinne mentiin soutaen, pitkiäkin matkoja. tuollainen 20 km sivu, oli normaali soutumatka.
Ja minun tehtäväni oli matkalla vartioida ja pitää pystyssä isoa maitotonkkaa. Se oli joskus tosin hieman vaikeaa, koska astia, jota yritin pitää pystyssä, oli minua korkeampi ts. pidempi.
Vaikka en silloin tiennyt, mitä iso astia sisälsi, ymmärsin kumminkin tehtäväni tärkeyden, kun saareen päästyämme tonkka nostettiin veneestä rannalle ja koko venekunta kerääntyi astian ympärille.
Muistan hyvin, kuinka iloisiksi kaikki vanhemmat miehet tulivat maisteltuaan tuota ainetta. Isävainaanikikin, joka muuten oli totinen työmies, alkoi lauleskella, niin että se kuului varmasti kirkonkylälle asti.
Elämäni noloin paikka oli, kun kohtalaisessa aallokossa kaaduin tuon tonkan kanssa, siellä oltiin tonkka ja minä veneenpohjalla, enkä mitään mahtanut asialle. Luulin jo että matkamme päättyy siihen paikkaan, mutta toisin kävi.
Katselin siellä veneen pohjalla, kuinka todelliset meren kulkijat toimivat tuollaisen haverin kohdatessa. Koska kaikilla ei ollut mukia, millä kerätä tuo 50 litraa talteen, ottivat nämä raavaat miehet lippalakkinsa kauniiseen käteen ja aika kuhina siinä ympärilläni kävi, kun tuota kullanväristä ainetta kerättiin talteen takaisin pönttöön, kuka mukilla, kuka lippalakilla.
Tuolloin päätin, etten ikinä enää tippaakaan haaskaa tuota ilolientä, enkä haaskannut, kaikki join, mitä käsiini sain.
Ja siitä sietokyvyn noususta. Onhan se luonnollista, että kun mies varttuu ja kasvaa, tarvii hän enemmän ruokaakin. Kyllä tämä koskee myös juomista, ei siihen tuollaisia höpö höpö tutkimuksia tarvita.
Että, älä toiste linkittele tuolaisia sivuja tänne veneiliöiden palstalle, niitä lukiessa tulee vain vihaiseksi, veromarkkojen haaskausta, voi pe......
isekin olen ehkä ikäisesi,minua myös ärsyttää nykypäivänä kaikenmaailman huuhaa tutkimukset jotka menneinä aikoina olivat itsestään selvyyksiä.Eiköhän joku vielä hommaa tohtorin tötterön päähänsä ko aiheesta,vai lieneekö jo hommanneet.
Malliksi asianomaisen ministerin vastaus rfudkunnsllr esitetyn kirjallisen kysymyksen johdosta (KK 1174/2006
Tämä "mielikuvitukseni" tuote sattui n.1995, vuosi sinne tai tänne.
Olimme, jälleen sama veljeskunta eli 2:n kaverini kera talviverkoilla. Jokaisella oli omat eväät mukana.
Jäällä olimme n. 4-5 tuntia. Join tasan pullon jallua sinä aikana. Toisen jätin varalle. Nyt olimme poikkeuksellisesti minun hiasellani liikkeellä ja minä tietenkin ajoin.
(En tällä mitenkään ylpeile, kerron vain, niinkuin asiat silloin olivat)
En tunnistanut olossani mitään mitään humaltumisen merkkejä.
Matka, joka meill oli kotiin, kulki pitkin metsäauto ja mökkiteitä n. 30 km ja loput 5 km vähän vilkkaamaa tietä.
3-4 kilometriä tultiin hyvin, kunnes eräässä mutkassa tuli vastaan moottorikelkka. Ainoa vaihtoehto oli vetää pöpelikköön, sinne mentiin aika pitkälle, lumeen.
Odotin kelkan palaavan takaisin, muttei ukkoo näkyny. (Oli ilmeisesti kännissä, joku harrastelija juoppo, mokkiläinen, kun pakoon lähti)
Ja taas oltiin keskellä korpea, oli aikaa miettiä toimintasuunnitelma. Sen verran jallu oli vaikuttanut, että ajatus kulki selkeäsi.
Lähistöllä oli iso maatalo ja pihassa uusi traktori, se olisi saanut meidät pöpeliköstä pois, mutten ottanut riskiä, sehän olisi voinut haistaa jallun aromin.
Päätinkin soittaa pahimmalle vihamiehelleni, jolla oli kotinurkillani oikea hinausauto. Lupasi olla paikalla perin tunnin kuluttua.
Koska odottavan aika on pitkä, kysyin, saako hän toista miestä mukaan, joka ajaisi autoni kotiin, näin voisin sitten korkata varapulloni. Asia sopi hänelle hyvin.
Korkkasin pulloni, otin pieniä siivuja, samalla juottaen kavereille suurimman osan.
Tässä vaiheessa sitten aloimme veikkailla, kumpi kerkiää haveripaikalle ensin, poliisi vai hinausauto.
n. Kahden tunnin kuluttua mutkaisen tien päässä vilahti hinausauton nokka, hiljaista vauhtia tulevan paikalle ja sen perässä poliisi.
Sieltä ne tulivat perätoukuria, kuin köyhän talon porsaat, häh häh olin laskenut oikein.
Oli tollo soittanut poliisille, jota sieltä nyt sitten tuli.
Odoteltiin rauhassa tätä saattuetta, eihän meillä hätää ollut. Olin puhelimessa ilmoittanut korkkaavani vasta "pöllähdyksen" jälkeen. Auto vedettiin tielle poliisien seuratessa tilannetta.
Kaiken ollessa ok, ajattelin mennä hinurin kyydissä kotiin, siis vain ajattelin.
Siinä vaiheessa vasta poliisit puuttuivat tapahtumaan, kysellen kaikenlaista typerää, kuka ajoi, olitko ottanut ym ym.
No pilli tungettiin suuhuni, viisari näytti tasan 3%. Olis varmaan näyttäny enemmänkin mutta silloin mittarin suurin lukea oli tuo 3 proota.
Tehtiin, niinkuin poliisi ehdotti, minä taas verikokeisiin, kuullusteluun ja putkaan. ja Aamulla uusi kuullustelu ns. "mukavan" poliisin toimesta.
Minulta tietenkin kortti hyllylle ja jäin odottelemaan haastetta käräjille. Kun sitä ei kuulunut, soitin haastemiehelle, joka käänsi puhelun syyttäjälle.
Kerrottuani syyttäjälle asiaan kuuluvat tiedot, hän hieman hämmentyneenä kysyi, ettenkö tienyt, että kortti olisi ollut noudettavissa vajaaan viikon päästä ojaanajosta kotikuntani poliisilta,
hänhän oli tehnyt heti syyttämättä jättämis päätöksen luettuaan todistajien ja minun lausuntoni.
Poikkesin sitten poliisilaitokselle, hieman ärtyneenä, miksi korttini on maannut täällä yli kuukauden, eikä minulle ilmoiteta mitään.
Poliisi sanoi suoraan, että kyllä he tiesivät minun pienen jekkuni ja olivat piruuttaan pitäneet kortin siellä. Täytyihän minua jotenkin rankaista.
Niin, koska tällä takaisinlaskennalla ei olisi ollut oikeudessa mitään käytöä eli näytöä ei löytynyt.
Että ei muutaa kuin JEEJEELE hyvä kesää pykäliensä kanssa.
Jokainen "kunnon känni" tuhoaa tuhansia - satoja tuhansia aivosolujasi, jotka eivät uusiudu. Viina aiheuttaa riippuvuutta, vaikka viinariippuvainen ei sitä halua tunnistaa. Viinamies mieluummin kuuntelee kaveriaan, joka myös on viinamies. Kehuskellaan sitten kännitarinoilla ja ärsyynnytään asiatiedoista. Onko negatiivinen asenne alkoholitutkimuksiin jotain omaa henkilökohtaista pelkoa? "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa".
Jos ryyppäätte, se on oma asianne. Tuhotkaa aivonne ja maksanne, jos se on teidän onnellisuttanne. Yrittäkää kuitenkin pysyä poissa vesiltä, että ette vaarantaisia kanssaihmistenne turvallisuutta.
Kannattaisi kokeilla raittiuttakin, jos enää pystytte!
mutta teidänlaisten tietämättömyys oikeasta elämästä joskus ärsytää.
Samoin huumorintajuttomuus ja tosikkomaisuus, jota nämä "kuivankesän oravat" eivät itsestään tunnista.
Ja lyhytjännitteisyys ja kärsimättömyys. Et ole malttanut lukea tätäkään keskustelua alusta asti.
Jos olisit lukenut, tietäisit, että minäkin olen viimeisen ryyppyni ottanut 10 tai 15:sta vuotta sitten. En ole lukua pitänyt näistä "kuivista" vuosista.
Minun kuivakauteni alkoi ainostaan tietämättömän ja ilmeisesti absoluutin lääkärin tyhmyydestä.
Tämä idiooti lääkäri erehtyi minulle väittämään, että haimatulehdukseni johtui viinasta. Ja tiedän tasan tarkkaan että se johtui vain yhdestä ananas siivusta, jonka erehdyin syömään sen parin vuoden putken jälkeen, jonka olin pari, kolme päivää aikaisemmin katkaisut.
Silloin, kotiutuessani sairaalasta, tämä lääkäri jaksoi jankuttaa viinankiroista minulle, väittäen, etten pysty enää ilman viinaa elämään ja olen täällä taas hetken päästä.
Tällöin todella suutuin lääkärille ja päätin näyttää mihin ryyppymies pystyy. Päätin olla kuivin suin seuraavat 10:n vuotta. Sen jälkeen en ole ryyppyä ottanut, aivan vain lääkärin kiusaksi.
Samoin kävi ananas hedelmän, josta haimatulehdus todellisuudessa alkoi. Esim. kaupassa käydessäni kierrän ananas hyllyn kaukaa, sitä myrkkyä en enää suuhuni ole laittanut enkä laita.
Eikä ole haima enää kiukutellut.
Jos nyt joku sattuu ihmettelemään, miksi täällä veneily palstalla näitä oppejani jakelen, johtuu se ainoastaan siitä, että kaikki wanhan, hyvän, ajan veneilytoverit ovat edesmenneet. Ja kukaan heistä ei kuollut viinaan, kuolivat, kuka mistäkin syystä.
Muutama kuoli viinanpuutteeseen, 4 tai 5 hukkumalla. Tästä viimeisen toverin hukkumisesta olen hiukan katkera. Hän päätti uida ja vilvoitella erääsä kanavasulussa, vaikkei se nyt aivan laillista tainnut olla. Kokeneena veneilijänä hänkin oli varautunut parilla "kelluntapullolla" uintiretkeensä. Ja kuten varmaan tiedätte, alkoholi on vettä kevyämpää, joten se olisi pitänyt hänet pinnalla, esim. suonenvedon yllättäsä.
Kaikeksi onnettomuudeksi paikalle sattui yksi näistä kuivankesänoravista, hätääntyi ja yritti keksillä "pelastaa" tätä toveria, pitkälle yli 70;stä äijää, joka osasi kyllä uida.
Tämä "pelastaja" sohi kanavassa keksineen ja lopulta huitaisi keksinsä terävän piikin suoraan "hukkuvan" niskanikamien väliin.
Näin karusti päättyi hänen yli 50 vuotta kestänyt kalastajan ura. Sodankin nähneen ja sieltä selvinneen arvostetun oppiisäni elämä. Selvinpäin ollut siis murhasi hänet, saamatta edes sakkoa teostaan, per....
Lopuksi, puhuit jotain aivosolujen tuhoutumisesta. Otappa nyt tietokoneesi kauniiseen käteen ja googlaile vähän tuoreempia tutkimuksia asiasta. Jos osaat tietoa yhtään etsiä, yllätyt pahasti, veikkaan että petytkin vielä. Sieltä tietokoneen uumenista voi silmiisi, sanoisinko räjähtää, uutta tietoa, jossa todetaan, että niillä aivosoluilla onkin kyky muuttaa muotoaan ja uudistua.
Näin muuttuu maailma, poikaseni. Siihen on meidän sopeutuminen.
näitä mielikuvituksen tuotteita juuri kannata kommentoida. Kysyn kuitenkin missä olin pykäliin viitannut? Tarkoitit mahdollisesti eka rivillä ollutta mongerusta, jossa näköjään näppäimistö ja sormet eivät ole sopineet yhteen, eikä tullut esikatseltua.
Se liuottaa kolesterolia verisuonten seinistä.Sen takia esimerkiksi Ranskassa jossa on tapana siemailla jopa joka ruualla ihmiset eivät kuole läheskään yhtä usein sydän ja veritauteihin kuin Suomessa jossa on ollut kieltolaki ja muutenkin alkoholia vieroksuva feministien paapoma kulttuuri alkoholin suhteen.
Viini on viisasten juoma,kuomat! Kaunista veneilysäätä!
käyttävä elää 30% kauemmin ja hymyillen,kuivatelkaa kurkkunne nolla linjan miehet ,mutta elkää olko aina muita neuvomassa,yksi nyrkinisku päähän tuhoaa aivosoluja niin paljon että harva jaksaa ryypätä koko ikänänsä niin paljon,ja eihän niistä ole käytössä kuin 15% että menkööt.
Avausviestissä pidettiin esimerkkinä kolmen promillen jurria. Sekö on "kohtuullista" käyttöä?
Mainitsemasi 30% kauemmin eläminen on täyttä potaskaa. Jenkkien vakuutustilastoissa suurin riskiryhmä oli alkoholin suurkuluttajat (joita suuri osa suomalaisistakin valitettavasti on). Yllättäen myös absolutistit olivat hieman suuremmassa riskissä elinajan pituuden suhteen kuin niukasti tai kohtuullisesti alkoholia käyttävät. Myöhemmin asia sitten selkiytyi. Absolutisteistä suuri joukko olikin entisiä alkoholisteja, jotka olivat päässeet viinasta eroon ja sen takia olivat nolla-linjalla. Vanha dokaaminen oli kuitenkin jo tehnyt vaurioita ja elinaika jäi sen takia lyhyemmäksi. Tilasto ei enää osoittanutkaan "kohtuukäyttöä" millään tavoin edulliseksi.
On ihan selvä, että tajuttomuuteen johtanut isku päähän (vaikka autokolarissa) tuhoaa aivosoluja. Mutta pitääkö aivosoluja tuhota vapaaehtoisesti runsaalla alkoholinkäytöllä?
Kohtuukäytöllä on riski ryöstäytyä juopotteluksi. Hyvä olisi pysytellä aina 0.5 promillen alapuolella - se lienee jonkilainsen kohtuukäytön raja. Kolme promillea alkoholia veressä on vakava alkoholimyrkytys!
niin mietis ja vastaa, miksei sitä takaisilaskentaa käytetty minun tapauksessa.
Enkä koskaan muuloinkaan ole ssaanut tuomiota pelkän "takaisinkelauksen" perusteella.
Tähän on nyt vielä pakko lisätä, etten ole koskaan hyväksynyt rattijuoppoutta, en edes silloin kun vielä itse otin.
Monet auton avaimet olen takavarikoinut, jos olen edes aavistellut kaverin pyrkivän rattiin, kännissä tai kohmelossa.
Vaikka itse ajelinkin, niin itsekäs juomari olin.
Veneily on tai oikeastaan oli hieman eri juttu, kun näitä muoviraketteja saa ajella täydet tollot. Siis uusavuttomat juopot.
40 solmua ja uusavuton tuollaisen tykin ruorissa tai rattihan niissä nykyään on, parin keskarin juotuaan on murhaaja.
tilasto,näinhän se menee,muistaakseni suurkulutuksen raja on kolme kepua päivässä,joopa joo,näin laskien suomalaisia on todellakin 600000 juoppoa!
Mitä oli tämä mainitsemasi "normaali pamputus". Olisi hauska tietää enemmän 70-luvun poliisin käytännöistä?
Minäkin kierrät ananaspurkit kaupassa kaukaa. Niiden sisältö ei toisinaan ole ihmisravinnoksi sopivaa.
Kuinkas sen nyt selventäs, ettei aivan kirjaa tarvi kirjoittaa:)
No esim. normaali pamputuksella vois käsittää ns varmuuden vuoksi pamputtamisen. ts Jos meikäläisiä vakioasiakkaita edes epäiltiin jostain moraalittomasta, pamppua tuli jo autossa, poliisilaitokselle vietäessä, se oli taitolaji, johon kaikki poliisit eivät edes kyenneet.
Kuvittele tilanne poliisin Volgan takapenkillä, siellä oli ahdasta, vaikka iso auto olikin.
Asiakas väännettiin asentoon, jossa jalkapohjat olivat ylöspäin, kengät pois ja sit pampulla jalkapohjiin.
Muodollinen kuullustelu ja putkaan. Putkassa olikin jo enemmän tilaa, sinne ilmestyi aamuisin yleensä ennen varsinaista kuullustelua pari poliisia, joiden tehtävä oli pehmittää asiakas puhumaan kuullustelussa "totuus", pampulla
Toinen tapa oli ns. poliisin provosoima pamputus, käsien vääntely, pään koputtelu betoniseinään jne.
Tästä voisin kertoa yhden valaisevan esimerkin, joka on erityisesti jäänyt mieleeni, koska "voitin" tämän erän. Minua epäiltiin taas jostakin, en muista mistä, mutta tiesin varmuudella olevani syytön tapahtuneeseen.
Minut saatettiin putkakäytävän päähän ja käskettiin,, ei käskytetty, niiku nykyään, siinä odottaa kuullustelijaa.
Ja sieltähän se pian ilmestyi, minua 30 cm lyhyempi, 40 kg kevyempi, 50 vuotta vanhempi kuiva äijän käppänä. Kuulluselu alkoi siinä käytävällä, tämän käppänän tunkiessa peukalonsa kurkulleni, sattui muuten enemmän kuin pamppu. Siinä se sitten teki kaikki mahdoliset temput, hiukista kiinnipitäen, koputteli takaraivoani kiviseinään provosoidakseen minut tekemään vastarintaa, aikansa siinä pompittuaan, totesi tekevänsä turhaa työtä, potkaisi lähtiessään munille ja kihisi raivosta mennessään
Koska säilytin malttini, mistä äijä suuttui vielä enemmän, silloin tiesin voittaneeni. Mieli tietenkin teki pikkasen kääntää hänenkin sormeaan totutusta poikkeavaan suuntaan.
Ja tässä vaiheessa olikin syytä pysyä rauhallisena. Tämän käppänän tullessa käytävään, oli hän jättänyt oven auki tullessaan. Siellä seisoskeli, selät meihin päin 3 tai 4 korstoa, kahvimukit kädessä, tupakkia poltellen, hauskoja juttuja toisilleen kertoen, meitä mitenkään huomioimatta. Odottivat siellä valmiina syöksymään apuun, jos sormenkin nostan tuota kuullustelijaa vastaan.
Arvannet, kuinka minun olisi siinä käynyt.
Meille ei koskaan selvinnyt, mikä tämä kuullustelija oli, kyllä sillä selvät poliisin otteet olivat, mutta ruumiinrakenteensa puolesta ei oikein sopinut kuvioihin. Jos oikein muistan, olisi poliisin min. pituus ollut silloin 180 cm ja äo kengänumero. Tämä kuullustelija kyllä aliti riman reilusti.
-Jaa, miksikö pamppua nimenomaan jalkapohjiin. Siksi ettei sinne jäänyt jälkiä. Ei se mitenkään miellyttävääkään tietenkään ollut, aika masokisti olis pitäny olla, että siitä tykkäs.
Ja jos erehdyit pistämään vastaan, oli kovemmatkin otteet sallittu, eikä silloin mustelmilta voinut välttyä, joskus meni luitakin, ei tosin minulta, vaan kaverini käsi väänettiin korkkiruuville. Oli tosin hänelle oikein, ei osannut käyttäytyä kirjoittamatoman "putkaohjesäännön" mukaisesti.
Se onkin jo pisempi juttu, sen verran kumminkin, että saimme tämän putkapoliisin viralta. Jälkeen päin kävi häntä sääliksi, meni virka ja työt. Toimi maatalon renginä loppuikänsä.
Ja kaikki vain kaverini typeryyden takia.
Aika ymmärtäväisesti suhtaudut poliisiin siihen nähden, miten vittumainen käytäntö on ollut. Tässä viestissä säälit kaverisi pahoinpitelijää ja aiemmassa sanoit, että poliisin ja asiakkaiden välillä tappelivat asiat eivätkä ihmiset. Tämä siis vain toteamus, ei sen enempää.
Niinpä, mutta asian voi katsoa myös poliisin silmin, joissa on myös ihmisiä.
Siis käänten: Aika ymmäräväisesti poliisi suhtautui meihin, siihen nähden kuinka vittumaisia me oltiin poliisia kohtaan.
Esimerkki Poliisin "hyväntahtoisuudesta"
Olin vaihtanut venettä, jota poliisi ei tiennyt minun paatikseni. Olimme matkalla johonkin, en muista enää mihin, kun näin jälleen poliisiveneen, meidät huomatessaan, muuttavan kurssiaan kohti meitä. Joku rutiini tarkastus sen varmaan piti oleman.
Poliisin ollessa noin 100 metrin päässä meistä, näin sieltä kiikaroitavan meidän suuntaan.
Ja sitten sattui hieman tavallisuudesta poikkeavaa, poliisi pysähtyi sinne vähän kauemmas, minä olin jo koneen sammuttanut, vanhasta tottumuksesta.
Kuten tiedät, vesillä ääni kantaa kauas. Kuuntelin poliisien, joita oli kolme, keskustelevan. Yksi näistä poliiseista oli tunnistanut minut ja hän ilmeisesti päällikönä puhui kollekoilleen jotenkin tähän suuntaan:
Tuo "kippari" näyttää olevan näitä meidän vanhoja tuttuja, ei se ole ennenkään täällä varsinaisesti törmäillyt, vaikka on aina pikku hutikassa. Katsotaan nyt, vaikka paluumatkalla, jos on tarpeen, hänen kuntonsa.
Tuon kuultuani, käynnistin koneen ja tein 180 ast. käännöksen, takaisin satamaan. Eivät lähteneet perään ja minä kunnioitin heidän päätöstään sen verran että jatkoimme matkaa satamasta, vasta kun heidän tuurinsa päättyi, n. 21:00
Tässä viestiketjussasi olevat juopottelumuistosi kattavat ainakin aikavälin 1971-95. Kuinka kauan poliisin pamputuskäytäntö jatkui? Jopa vuoteen 1995 asti.
Tämä Alko-Aihe tuntuu kiinnostavan niin monia, että taitavat nuo 0 linjan veneilijät pian hermostua.
Kukas pistäs tuonne ylläpitoon tai mihinkä se ny kuuluukaan, aloitteen uudesta foorumista, esim Juomarit muistelee. (sen minkä muistavat)
Siellä voisimme keskustella ilman asiatonta kritiikkiä, todistelematta tapahtuneiden paikkansa pitävyyttä.
Ja kertoa vaikka ensimmäisestä sanktiosta, kuinka on kokenut eka reissun esim. Riksun matkasellissä vapistessaan 1:sen viikon, kakusta, jonka oli joku ankara ukkotuomari aiemmin totisena lukenut ja odottaen pääsyä ns. säädettyyn, joka silloin oli 1 kuukausi yksinäisselliä, paskapaljuineen, pikilattioineen, mörköineen ja varsinkin siitä kohmelosta. Sehän oli todellista katkaisuhoitoa, ilman hoitoa.
Perhana, taas eksyin varsinaisesta aiheesta eli siitä veneilystä.
Siis kyllä tuo urani taisi alkaa -60 luvun puolivälissä, salaa isän pullolla käyden.
Varsinainen Aktiiviuranihan alkoi keskikaljan vapauduttua, oliko se v.68 vai 69. Merkkivuosi kumminkin.
Ai niin se pamputus, enhän muistakaan enää, ilmeisesti poliisi pehmeni loppuvuosina, eiväthän ne tutuksi tulleet konstat edes putkaan vieneet, kotiin tai veneelle korkeintaan, jos kylillä hampparoi
vaikka syyttelette ananaspurkkeja!
kuin juoppotarinoilla rehvastelu.
Alkoholismi on sairaus, joka ei parane raittiita veneilijöitä halveksimalla!
Jos luit tuon viestin, et ole ymmärtänyt lukemaasi. Olinhan ryypännyt vähän rajummin pari kk. eikä minulla ollut mitään oireita, en edes ollut syönyt.
Mutta, mutta, kun lopetin, 3 ensimmäistä päivää join vettä.
Ja kolmantena päivänä kokeilin, miltä ruoka maistuis. Päätin, vaihtoehtojen puuttuessa avata ananaspurkin, söin yhden ainoan ananas siivun ja silloin alkoi mahan seudulla vääntää.
Päättelemällähän tuo selviää: Join vain vettä 1 ananassiivu, jaa'a, mutta hei, olisko se sittenkin ollut se vesi, jota kittasin ämpäritolkulla
Älä turhaan yritä vähätellä alkoholismin haittoja. Haimatulehdus liittyy tavallisesti rajuun ryyppäämiseen, mutta se puhkeaa yleensä vasta krapulavaiheessa tai sen jälkeen. Ellet usko faktatietoa, sinun (ja muiden alkoholin käyttäjien) kannattaa lueskella vaikkapa netistä. Löydät tästä aiheesta useita artikkeleita, englannin kielellä satoja.
Kaikista haimatulehduksista valtaosa (jopa 80%) johtuu nimenomaan alkoholista. Seuraavaksi tavallisin haimatulehduksen syy on sappikivitauti. Sinullahan ryyppääminen edelsi haimatulehduksen kehittymistä kuten itse selvitit. Ananasmehu tai veden juominen on turvallista. Veden juomisesta ei saa haimatulehdusta eikä se vaaranna terveyttäsi.
Yritä täysraittiutta, jos vielä pystyt nauttimaan vesillä liikkumisesta.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=176
http://fi.wikipedia.org/wiki/Haimatulehdus
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=haimatulehdus&p_artikkeli=dlk00017
Ala kirjoittamaan vaikka ruorijuopon päiväkirjaa!
Kerran vielä:
Ethän sinä ny vaan naruta minua? Vastailemaan tuonlaisiin juttuihin.
Siis oletko todella noin tosikko, huumorintajuton, piironkilaatikossa elänyt, että että, tuota, ... ny loppu per.... sanavarasto.
Vai oletatko tosiaan, ettei "ammattijuopot" tiedä mistä aineista haimat, maksat, munuaiset ns. paukahtaa, kuten alan termi kuuluu.
Ja oikein wikipedioodista, vai mikä tuo olikaan
jonka tänne linkitit, todisteita laitat.
Kyllä tuolta tenumajoilta ym alan miehiltä olen nuo asiat olen kuullut jo yli 30 vuotta sitten.
Toisinsanoen, oliko tuo viestisi PROVO, että sait minut kerran vielä näitä helevetin nappuloita hakkaamaan, vihaisena toisen tyhmyydestä... (kiukkuista kihinää)...
Näistä juoppomuisteluista olisi tosiaan hauska kuulla enemmän, varsinkin tuosta vankilapuolesta.
purjeveneessä kännissä,jos ei aja moottorilla? Ja soutuveneessä ainakin saa olla joka tilanteessa kännissä.Moottorivene on hankalampi,sitä ei saisi ajaa kännissä.Muistathan että vesillä promilleraja on paljon suurempi kuin maissa! Eli pienessä mukavassa sievässä on kiva liplatella etiäpäin :) Hyvää kesää!
Totta helekkaris saa pikkusen nauttia. Tai siis se pitäisi olla pakote, että vähintään kosanderi pullo taskussa. Se on sit jokaisen oma moka jos hölömöilee ja hukkuu. Väheneepähän tyhmät ihmiset samalla
vesillä, ennenkuin tämä ketju siirtyy tuonne takasivulle.
Tämän kertomuksen tarkoituksena ei ole rehvastella juopottelulla, vaan kertoa, kuinka pienestä käry voi olla joskus kiinni.
Näin: Olin tulossa hinaajalla kotia kotia kohti.
Joltain ruoppausreisulta, savesta ja öljystä sekä muutoinkin kuraisena.
n. 5-6 tuntia oli kotiin matkaa, kun kapeassa salmessa tömähti, tiesin ajaneeni uppotukkiin.
Sehän ei minulle sinänsä ollut vaarallista, mutta katsoessani taaksepäin näin vilauksen tukista joka pompahteli takanani.
Sen enempiä miettimättä, käänsin kapeassa salmessa takaisin, jos vaikka löytäisin sen tukin. Sehän menee lasikuitupaatin kyjestä sisään, jos hyvin sattuu.
Etsiessäni uppotukkia, ajelin salmea edestakaisin, saadakseni tukin uudelleen pintaan.
Tässä touhussa en ollut kiinittänyt huomiota veneeseen, joka vähän kauempana lillui.
Se oli sensijaan tarkkaillut minun touhujani ja varmasti ihmettelivät, miksi ahtaassa väylässä vedän siksakkia.
Aikansa siellä ihmeteltyään, uskaltautuivat lähemmäs, poliisihan se oli. Pysäytin koneen ja mietiskelin mihinkähän viisari tälläkertaa heilahtaa ja mien selitän, pikku hutikassa, etsiväni uppotukkia, epäilin jo itsekin olinko nähnyt näkyjä, selitykseni poliisille voisi olla vähän ontuva.
No, tässä, poliisin kiinittyessä kylkeeni, nousi tämä uppotukki, hinaajan perästä pintaan. Päätin jättää selittelyt tuonnemmaksi, tempaisin keksin käteen ja löin sen tukkiin kiinni.
Huusin samalla poliisille, että tulkaa vähän auttamaan, saan köyden tukkiin kiinni.
Poliisit tekivät työtä käskettyä ja auttoivat minua.
Siinä me sitten liluttiin ja ihmeteltiin miten tästä jatketaan, varsinkin kun poliisilla oli vene täynnä tulevia venepoliiseja, joita tämä vanhempi konsta oli perehdyttämässä tulevaan työhönsä.
Heidänhän pitäisi puhalluttaa minut ym tarkastaa varusteeni muutenkin. Mutta mitä he tekisivät paatilleni, 30 tonnia rasvaista rautaa heidän silmissään, minä vielä paskaisempana.
Jotain sanoakseen tämä vanhempi konsta kysäisi, miksi minä sitä tukkia niin innokkaasti jahtasin.
Kerroin törmänneeni siihen ja sanoin kuulleeni vhf:stä varoituksen, että poliisi on tulossa lujaa vauhia minun käyttämällä väylällä, joten päätin etsiä tukin, etteivät he siihen törmäisi, alumiiniveneelle se olisi ollut vaarallinen paikka.
Tämä laukaisi tilanteen, konsta kysyi mihin aion tukin hinata. Sanoin vieväni, niinkuin veinkin, sen läheisen sahan rantaan ja yöpyväni siellä, samalla vähän siistiytyen. Pitkän keikan jälkeen.
Konsta lakkasi raapimasta päätään, sovimme näin tehtävän. Pilliä ei tarjottu, vaikka olin ruoppaustyöstä saanut harjakais pullot, mitä siinä yksin ajellessa olin, aikani kuluksi vain, naukkauillut. Ja kyllä se luultavasti näkyi, tuoksui kokeneen konstan nenäänkin.
Epäilen, että se oli tämän poliisimiehen kannalta vaikein päätös, minkä on tehnyt, päästääkkö ruorijuoppo jatkamaan vai otaa 30 tonnia uppotukki hinaukseen, varsinkin kokelaiden ymmärtävän tilanteen oikean laidan.
ps. kertomani oli todellisuutta, lokikirja, jota selasin aamulla, ja jossa tapahtuma on lyhyesti mainittu, oli päivätty 12.6-1996
Mutta sinähän sanoit olleesi täysin raitis viimeiset 15 vuotta. 12.6. 1996 oli 11 vuotta sitten..
Jossain tuola ketjussa totesin jotenkin näin:
"Viimeisestä ryypystä on 10-15 vuotta, en ole niistä vuosista lukua pitänyt"
Enkä ole muuten niitä laskenutkaan, mutta kun innostuin noita vanhoja lokikirjoja selailemaan, oli kirjan kanteen kirjoitettu ISOILLA kirjaimilla tuo vuosiluku.
Johan se Einstein totesi, että aika on suhteellista. Välillä tuntuu, ettei siitä ole kuukauttakan, väliin tuskin muistan ryypänneeni.
Jos kysyt, miksen pidä vuosista lukua, syy siihen on selvä: Eräs entinen työnantajani laski päiviä, milloin 10 vuotta tulee täyteen ja kun se tuli, oli päättänyt yhden, siis ainoastaan yhden konjakki huikan ottaa.
n. 1/2 vuoden päästä oli 20;n miehen yritys nurin, talot, autot ym. meni.
Joten päätin olla pitämättä lukua edes "viiden" vuoden tarkkuudeella.
ps Vieläkin kaupassa käydessäni, vaikkei muuta, kuin leipää ostaessani, kierrän aina kaljahyllyn kautta, käsi hypelöi ahh, niin mukavan näköistä pullorivistöä, mutta kun ei, niin ei.
Muuta vikaa ei tuosta "ryppyputkestani" sitten jäänytkään, kuten varmaan olet huomannut...
vahingossa löysin tän ketjun ja jäin mielenkiinnolla lukemaan, loistavaa juttua, olisipa hauska joskus kuunnella noita juttuja :)
vaikka kuinka paljon, välillä ihmettelen itsekin, kuinka tuolta on hengissä selvinnyt.
Kun nyt tuli tänne ketjuun kurkattua, huomasin noiden epäilijöiden ja tosikoiden jo kyllästyneen, voinen kertoa yhden vappuveneilyn, joka nyt jo naurattaa.
Vuosilukua en edes yritä muistella mutta se oli aikaa jolloin olin saanut hahkittua ensimmäisen katetun n.7-8 metrisen keskimoottoriveneen, kone siinä oli Androos, 2 syl. 4-tahtinen.
Mutta vappuajelu sekin oli, jäät juuri lähteneet ja minä tietenkin innokkaipana ensimmäisenä vesillä.
Ja koska jaettu ilo on moninkertainen ilo, päätin ottaa muutaman "maakravun" mukaan ensiristeilylle.
Ja niinhän sitä sitten risteiltiin, jossain, ei harmainta aavistusta, missä.
Vappupäivän valjettua heräsin kumminkin kurkku kuivana veneestä, eihän silloin kohmelosta vielä mitään muuta tiedetty, saaren rannasta.
Vähän siinä viluissani, ihmettelin, kuinka täällä näin ahdasta on. Toisin sanoen veneen kajuutassa oli jotain, mitä siellä ei normaalisti ole.
Änkesin itseni ulos kajuutasta avotilaan, jossa muu porukasta jo olikin, osa tosin jo rannalla.
Niin, se ylimääräinen, jota herätessäni ihmettelin, oli pätkä laituria, joka oli tunkeutunut veneen kyljestä sisään n. metrin verran, lopun roikkuessa ulkopuolella.
En edes viitsinyt kysyä, mitä on tapahtunut, ainakaan ennen rohkaisuryypyn ottamista.
Pikkuhiljaa, siinä nuotiolla istuskellessa, tapahtumien kulku alkoi selvetä minullekin.
Näinhän tuo oli mennyt:
Illalla olin päättänyt näyttää näille kokemattomille, kuinka paljon koneestani löytyy puhtia. Joten ajoin järveen laskevaa pientä joen tapaista ylävirtaan. Pääsimme n. kilometrin, jossa matka tyssäsi siltaan eli 7-8 metrinen vene oli käännettävä 4 metrisessä "joessa" takaisin tulosuuntaan.
Tänäpäivänä en tiedä kuinka se oli tapahtunut mutta alas puroa kumminkin tultiin ja lujaa. Purossa oli aika nopea virtaus lumien jäljiltä ja tätä en ollut ottanut huomioon. Veneenihän oli lähes ohjailukyvytön.
Ja matkalla alaspäin, sattui tämä onneton laituri olemaan vikapaikassa. Eli törmäyskurssilla. Niin tuo laituri sitten tuli kyljestä sisään, matkan mitenkään hidastumatta ja liittyi seurueeseemme.
Sen verran oli minulla ollut älliä vielä päässä, että komensin koko porukan veneen toiselle kyljelle vakauttamaan venettä.
Ajoimme törmäyspaikasta, laituri mukana, 2-3 kilometrin päähän, hiekkarantaan, jossa sitten yövyttiin ja heräiltiin, siis ne ketkä olivat uskaltaneet nukkua.
-ja tästä eteenpäin sitten muistankin itse kaiken. Laituri revittiin palasina veneestä irti, kylkeen jäi n. 50x100 cm aukko, osin vesirajan alapuolelle. Matka kotisatamaan meni mukavasti, tuuletetussa veneessä, porukan istuessa vastapäätä aukkoa, niin että partaasta vesi loiskahteli sisään.
Kotisatamassa korjattiin reikä sittemmin jollain kovalevyn palalla ja lasikuitumattoa kerros päälle.
Luulin jo selvinneeni tapauksesta, kun minuun otti yhteyttä n.120 kiloinen maajussi. Vaatimaan laituriaan takaisin. Mutta koska en ollut sitä älynnyt säästää, sen kesän sitten makselin joka tilistä osan tästä laiturista, joka oli väylälleni osunut. Veneelle ei sen kummempaa korjausta sitten ollut varaa tehdäkkään, kesä ajeltiin, syksyllä upposi. Omia aikojaan.
Ja kai sen tässä jo uskallan julkituoda, asian jonka kiistin silloin, viimeiseen saakka.
Siellä ojanpohjalla oli kunnan muovinen vesijohto, jonka veneeni kalarauta oli katkaissut, siinä laiturin lähellä. Ja n.1500-2000 kyläläistä oli ilman vettä sen vapun.
Kunnan putkimiehillä ei kuuleman mukaan ollut vaikeuksia paikallistaa vuotokohtaa eli katkennutta vesijohtoa, mutta sen korjaus vapun aikaan oli kestänyt yli vuorokauden.
Tämän vesijohtojupakan kertoi minulle jälkeenpäin tuttu putkimies, sovittiin silloin, ettei silä sen enempää rehennellä. Enkä siitä tuolla kylillä oikein vieläkään halua keskustella, vähän nolo juttu, muistavat sen vieläkin