Kukkuu!
Haluaisin nyt tietää onko kellään muulla tällaista ongelmaa. Minulla on eräänlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta käteni eivät tärise, sydän ei hakkaa ja suuni ei kuivu, ellen sitten joudu esitelmöimään ihmisten edessä. Tarkoitan nyt normaaleja, arkisia rutiineja, kuten ostoskeskuksessa tai elokuvissa käyntiä.
Fyysisiä oireita ei siis ilmene esim. isossa ostoskeskuksessa käydessä, mutta muuten olo on usein tukala. En haluaisi olla siellä, en kenenkään tuijotettavana. Usein häpeän itseäni. Tulen kiukkuiseksi ja haluan häipyä. Masennun. Olen koko ajan tietoinen itsestäni ja usein joudun jopa keskittymään siihen, että kävelenhän normaalisti enkä jännittyneen tönkönsti. Joskus mahanpohjassa tuntuu pientä jännitystä. Tunnen itseni KIUSAANTUNEEKSI.
Kun joku pyytää minua esim. vaateostoksille käy mielessäni joka ikinen kerta ajatus siitä, että en jaksaisi lähteä juuri kuvailemieni asioiden takia. Se on aina ikään kuin takaraivossa kun menen johonkin. Elokuviin meno ei juurikaan innosta. Baareissa en halua käydä.
Eipä vain kiinnosta tehdä enää yhtään mitään.
Haluaisin nyt tietää onko kellään muulla tällaista ongelmaa. Minulla on eräänlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta käteni eivät tärise, sydän ei hakkaa ja suuni ei kuivu, ellen sitten joudu esitelmöimään ihmisten edessä. Tarkoitan nyt normaaleja, arkisia rutiineja, kuten ostoskeskuksessa tai elokuvissa käyntiä.
Fyysisiä oireita ei siis ilmene esim. isossa ostoskeskuksessa käydessä, mutta muuten olo on usein tukala. En haluaisi olla siellä, en kenenkään tuijotettavana. Usein häpeän itseäni. Tulen kiukkuiseksi ja haluan häipyä. Masennun. Olen koko ajan tietoinen itsestäni ja usein joudun jopa keskittymään siihen, että kävelenhän normaalisti enkä jännittyneen tönkönsti. Joskus mahanpohjassa tuntuu pientä jännitystä. Tunnen itseni KIUSAANTUNEEKSI.
Kun joku pyytää minua esim. vaateostoksille käy mielessäni joka ikinen kerta ajatus siitä, että en jaksaisi lähteä juuri kuvailemieni asioiden takia. Se on aina ikään kuin takaraivossa kun menen johonkin. Elokuviin meno ei juurikaan innosta. Baareissa en halua käydä.
Eipä vain kiinnosta tehdä enää yhtään mitään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kaupoissa? Käytä koko viikonloppu siihen että maleksit eri kaupoissa. Jos vielä pingotuttaa, jatka harjoituksia! Tätä kutsutaan siedätyshoidoksi.
Keskity siihen että tietoisesti havainnoit ympärisistösi ihmisiä. Ota ensimmäiseksi harjoituskappaleeksi määritellä millainen tunnetila on ihmisillä, joita katseesi kohtaa.
Tule ulos itsestäsi! Älä pelkää. Kaikki ovat säälittäviä, haavoittuvaisia ja ajallaan lakastuvia kuin ruohot, joiden yli tuuli käy.
Omine toiveineen, omine pelkoineen!
Kun tämän ymmärrät, lakkaat pelkäämästä ihmisiä.
Onnea tiellesi!
siedätysshoppailuhoitoa kannattaa harjoittaa ostoskeskuksissa, jotka ovat kaukana omalta asuinalueelta. Jos kukaan ei tunne, ei sillä ole väliä, vaikka kävelisi kuin tönkkö porkkana, tai kompastuisi omiin jalkoihinsa, tai punastelisi tai hikoilisi. Mitä erilaisempiin kauppoihin voi mennä, muka etsimään jotain. Autoliikkeisiin, rautatavarakauppoihin, kangaskauppoihin, naistenvaateliikkeisiin, miestenvaateliikeisiin, vauvatarvikekauppoihin, matkamuistopuoteihin, käsityöliikkeisiin, taidekauppoihin, askartelutarvikeliikkeisiin,. .. Jokaisessa on omanlaisensa henkilökunta, jokaisessa voi opetella sietämään sentyylisiä ihmisiä ja ympäristöä.
Ai mutta tietysti, jos käyttäytyy todella oudosti, voi joutua kaupan videolle ja löytää itsensä u-tubesta:)
Yhdessä vaiheessa meni aina melkeen tunti kunnes pääsin lähtemään kämpästäni ulos, kauppaan. Siellä kaikki ostokset piti suorittaa nopeasti koska tuntui että kohta pitää juosta pihalle kun ei kestä. Kaupassa/kaupungilla kävellessä aina vastaantulevat saa minussa ihme fiiliksen ja rupeaa tuntumaan että kompastun jalkoihini ja silmäni pelavat ping pongia. Sitten vielä mietin miten hullulta mahdan juuri silloin näyttää. Tähän vielä jatkuva hikoilu, on siinä kassalla katsomista. Silloin pahimpana kun bisseä haen niin ajattelen että kassa sanoo ettei mulle kyllä tällä kertaa myydä (vaikka olisin selvinpäin).
Ruuhka-aikoina en edelleenkään lähde edes kaupungille.
Kärsin kuvailemistasi olotiloista edelleen. Kävellessäni kaupungilla/kaupoissa, en edes välttämättä uskalla katsoa ihmisiä silmiin.
Yhteen aikaan tuo jalkojen tönkköys oli minulle sietämätön vitsaus. Nyt yritän "pompahdella", jotten tosiaankaan kävelisi kuin heinäseiväs... Tiedä sitten, kuinka typerältä mahdan näyttää, mutta onneksi meitä yksinäisen tien kulkijoita maan päälle mahtuu useammanlaisia :)
Tsemppiä kaikille kanssakärsijöille!
Tähän jos joku osaisi vastata miten on päässyt tästä vaivasta eroon niin hyvä olisi. Todella v-mäistä elää näin. Kaikenlisäksi ko. vaiva ei ennen vaivannut töissä mutta nyt vaivaa sielläkin. Asennushommia kun tekee niin on suht vittumaista kun tuntee että esim. asiakkaan silmät poraa selkään ja sitten rupee ahistamaan ja käsi tärisemään ja naama punottamaan ja hiki valumaan. Ennen nautin siitä kun pääs näyttämään miten hyvin on asennus hommat hallussa. Nykyään ahdistaa mennä töihin kun takaraivossa jyskyttää koko ajan se että hommat menee vituiks kun ei pysty keskittymään itse tekemiseen. Keikat jännittää nykyään jo etukäteen. Suurin tekijä tässä on se että kiinnittää itseensä liikaa huomiota mutta millä siitä pääsis eroon? Tuntuu että aivot on liittoutunu miuta itteään vastaan ja syöttää vaan dataa että tästä ei tuu helvettiäkään. Joskus kun on kiire töissä niin tavallaan unohtaa tän vaivan mutta kun homma alkaa luistamaana niin sitten tulee mieleen että mistäs tää nyt johtuu ja sitten pikkuhiljaa alkaa taas vaiva nostamaan päätään. Ketjun aloittajan kaupassakäynti- ja kävelyongelmat on tuttua.
Mulla on kyllä aika lailla samantapaista, paitsi että sydän kyllä rupeaa hakkaamaan sitten.
Minä en meinaa päästä kauppaan välillä moneen päivään. Sitten kun sinne pääsee ja sieltä pois, niin ompa hyvä mieli, kun saa taas mässätä. Yritän käydä mahdollisimman monessa eri kaupassa, ettei myyjät vaan alkaisi ajattelemaan minua tai mitä yleensä ostan. Myös on vaikeaa ostaa sellaista, jota en ole ennen ostanut. Ja sellaisiin kauppoihin, joissa pitää myyjälle puhua, ei ole kivaa, esim. kodinkonekauppoihin meno on perseestä, eikä voi tingata. Ei minullakaan silti erityisempiä oireita tule kaupassa, mutta olo on tosiaan kiusaantunut.
Minullakin on ollut viime aikoina samanlaisia tuntemuksia. Fyysiset oireet ovat yleensä epämääräisiä; haluaisin vain pois ihmisten näköpiiristä ja tunnen käveleväni joskus oudosti. Varsinaista jännitystä asiaan ei liity, ainoastaan epämääräistä vaivaantuneisuuden tunnetta. Joskus olen huomannut paremmin pukeutumisen helpottavan (itsevarmuus, antaa ihmisten katsella?) sekä myös muiden ihmisten aktiivisen tuijottamisen kohtuuden rajoissa. Yleensäkin huomion keskittäminen pois itsestä auttaa.
on aivan samantapainen keskustelu käynnissä.Voitte vilkaista jos haluatte!
...että ahistaa kirjottaa kuittiin nimi kun pelottaa että kädet tärisee? tai ylipäätään maksaa kun tuntuu että jopa rahan antamisessa ja vastaanottamisessa käsi tärrää?
tai ahistaako muita kun kaupassa tulee puolituttuja jututtaan? ei tiedä miten päin ois ja punastuttaa.