Suomettumista koskevat ulkomaiset lehtijutut ovat aina olleet positiivisia, ellei niitä ole vartavasten tilattu erikseen Suomesta sisäpoliittisiin tarkoituksiin. Vain kielimuuri on mahdollistanut tämän Suomessa vallitsevan järjettömän kirjoittelun.
1.8.1983
http://www.csmonitor.com/1983/0801/080144.html
"Mainly Western (in ideas and economics), partly Eastern (in location, climate , and history), and with a dash of Byzantium thrown in, it is the only European border country of the Soviet Union to retain the independence it gained after World War I."
Siis tämä jenkkilehti luokittelu 1983 Suomen länsimaiseksi. Oikeastaan itäistä vaikutusta Suomessa edustaa se oikeistoon kuuluva ryhmä, joka vuosikymmenestä toiseen pilkkaa kotimaataan.
1.8.1983
http://www.csmonitor.com/1983/0801/080144.html
"Mainly Western (in ideas and economics), partly Eastern (in location, climate , and history), and with a dash of Byzantium thrown in, it is the only European border country of the Soviet Union to retain the independence it gained after World War I."
Siis tämä jenkkilehti luokittelu 1983 Suomen länsimaiseksi. Oikeastaan itäistä vaikutusta Suomessa edustaa se oikeistoon kuuluva ryhmä, joka vuosikymmenestä toiseen pilkkaa kotimaataan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä ihmeen menestystä se on ollut, että 55 vuotta oltiin rähmällään itään ja käytännössä samanlainen Varsovan liiton jäsen kuten Tsekkoslovakia, Unkari ja DDR. VArsinkin tämä meikäläinen kummallinen demokratian muunnos, jossa lähes kaikki päätökset käytiin tehtaankadulla hyväksymättämässä. oli juuri kuin entisessä DDR:ssä. Suomettuminen oin aikanaan Saksassa (Liittotasavallassa) keksitty ilmaisu, joka kuvasi Suomen SISÄPOLITIIKAN Moskovariippuvuutta. Myös Saksalaisilla oli oma suomettujansa, kun Willy Brandtilla oli oikein hyvät suhteet niin Itä-Berliiniin, kuin MOskovaankin.
Vain vanha kommunistipieru tai kekkoslainen jaksaa ylistää suomettumista. Minua aikanaan pelkästään hävetti kertoa, että olen kotoisin Suomesta, siitä satelliitista.
Pysähtyneisyyden ajan Suomesta. Paasikivi-Kekkosen linja oli juuri sitä, mitä suuri naapurimme halusi. Tuota linjaa kai kuvaisi parhaiten sana jähmettynyt. Sen suurin saavutus lienee Helsinkiin Hakaniemeen pystytetty Maailmanrauhan monumentti.
Tuolloin oli myös ulkomaan kauppa jokseenkin jähmettynyttä. Terveellä pohjalla se oli Saksan liittotasavallan kanssa, joka silloinkin oli suurin kauppakumppanimme Suurin huomio oli aina kuitenkin vinoutuneessa idänkaupassa, jota ylläpidettiin ylihintaisen öljyn voimalla.
Kun Öljyn maailmanmarkkinahinta sitten romahti, olivat poliitikotkin tosipaikan edessä. Suomen idänkauppa oli ylijäämäistä ja tuo ylijäämä kasvoi rajusti koko ajan. Lopulta Neuvostoliiton suurta velkaa lyhenettiin vanhentuneella sotilasmateriaalilla. Samaan kategoriaan menevät myös romuraudan hinnaala DDR:stä ostetut T-62 panssarivaunutkin. Niissä lieneen ainoina koko idänkaupan kohteista olleen hinta paikallaan.
Sitten pieni yllätys loppuun. Kun Nikita Khutshov nuosi valtaan Stalinin jälkeen, uskalsi silloinen presidenttimme Kekkonen kysäistä epävirallisesti Karjalan palautusta. Hän on siis ollut rohkeampi, kuin koko nykyinen ulkopoliittinen johtomme. Tuloksena ei ollut sotatoimilla uhkailua, vaan Nikita lupasi harkita asiaa.
Nyt, kun Venäjän johto on jo kertaalleen myöntänyt Stalinin expansiopolitiikan laittomaksi ja sodan lopputuloksen kyseenalaiseksi (Suomen rintamalla) olisi voitu käynnistää neuvottelut kaikkien miehitettyjen laueiden palauttamisesta ja väärin perustein määrättyjen ja maksettujen sotakorvausten takaisinmaksusta korkoineen. Suomen sisäisen aisa olisi sotasyyllisiksi väärin tuomittujen maineen palauttaminen ja tuomioiden purkaminen. Vaikka useimmat tuomitut ovat jo joukosta poistuneet, olisi tämä käden ojennus kaikille niille, jotka ovat tuomittujen omaisina, sukulaisina ja tuttavina joutuneet Valpon vainoamiksi.
hyvinvointivaltio, nyt ollaan kontallaan Bryseliin, ja hyvinvointivaltio on tuhottu, sen jälkeinen hyvinvointiyhteiskuntakin menossa.
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Pääkaupunkiseudun leipäjonot pidentyneet/1135219946360
hävettää kun kokkaripojat ruikutta kuorossa että kun Bush-setä ei ole kutsunut kylään. Paskaa jauhatte, Suomi ei kuulunut Varsovan liittoon. Melkoinen hinku on nyt päästä jenkkivetoiseen pohjoisatlantin ryöstöretki ja kidutuskomppaniaan, Naton seurapiireihin. Siis saappaannuolijaksi.
niiltä ajoilta.
Emme olleet lähelläkään sosialistimaita tai Varsovan liittoa.
Ei meillä ollut keskinäisiä sopimuksia Varsovan Liiton kanssa. Emme mitenkään kuuluneet siihen liittoon. Meillä oli ainoastaan YYA-sopimus, joka oli ensisijassa poliittinen sopimus Neuvostoliiton kanssa. Sotilaallista sopimusta siitä ei saa tekemälläkään.
Kyllä meidän piti kuunnella ahkerasti Neuvostoliittoa, mutta onneksi onnistuimme hyvin. Sosialistimaat pääsivät Neuvostoliiton ikeestä vasta noin 15 vuotta sitten ja ne vasta nyt opettelevat länsimaista demokratiaa ja omaa päätäntävapautta.
Suomelle sodanjälkeinen aika oli menestys. Taloudellisesti ja ennen kaikkea poliittisesti. Aika on ollut pisin rauhanaika itsenäisen Suomen historiassa. Taloudellisesti olemme nousseet sinä aikana länsimaiden kärkitasoon. Demokratia toimii kiitettävästi. Maailmalla meitä arvostetaan.
Mitä muuta voisi toivoa?
Ei ikinä Karjalaa takaisin. Suomen ei pitäisi huolia sitä vaikka Venäjä tarjoaisi ja maksaisi. Joka itse ymärrä syytä niin ei kannata selittääkään.
Tuo YYA-sopimus sisälsi myös puolustusvelvoitteen SUomen kautta Neuvostoliittoon tapahtuvan hyökkäyksen torjumiseksi. Muutenkaan sopimus ei juurikaan poikennut Varsovan liiton liittosopimuksista. Vain DDR sai enemmän vapauksia, kuin Suomi, sillä sieltä saatiin Neuvostoliiton ydinlaitosten tarvitsemaa uraania. Muistelisin, että NL on kahdesta pyytänyt konsultaatioita tuosta 10. artiklasta.
... neuvostoblokki hajosi, piti ruveta tulemaan toimeen omillaan.
Ei länsi enää ota vastaan eikä tue idästä tulevia.
ALPO RUSI
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=55825&tstart=0
22.4.2007
"Suomi salailee lähimenneisyyttään"
Keskustele aiheesta
Kommunismin romahdettua Itä-Euroopan kommunistipuolueiden ja salaisten poliisien arkistot ovat avautuneet tutkimuksen käyttöön. Entisen Neuvostoliiton arkistojen ohella etenkin entisen Itä-Saksan arkistot ovat herättäneet Suomessa kiinnostusta.
Tšekkoslovakian miehityksen seurauksena Suomen poliittista eliittiä saapuivat Helsinkiin ohjastamaan Neuvostoliiton turvallisuuden valtionkomitean KGB:n ja Itä-Saksan turvallisuuspoliisin Stasin tiedustelijat. He saattelivat Suomen "vaaran vuosikymmenelle".
Sodan jälkeen tiedustelumiehet olivat pitäneet yhteyksiä Suomen valtiojohtoon. Vuodesta 1968 he laajensivat toimintapiiriään: nyt myös monet nuoret vaikuttajat ja keskeiset lehtimiehet saivat yhteyshenkilönsä itätiedustelusta. Tällä luotiin maaperää suomettumiselle.
Yhteydenpidosta jäi runsaasti jälkiä niin KGB:n ja Stasin kuin oman suojelupoliisimme arkistoon. Osa kontakteista täytti myös vakoilun tunnusmerkit.
Lähihistoriamme valaisemisen kannalta olisi tärkeää, että tutkijat pääsisivät käsiksi esimerkiksi Supon hallussa olevaan niin kutsuttuun Rosenholz-aineistoon. Toisin kuin muut EU-maat, Suomi on pitänyt itseään koskevat Stasi-aineistot salaisina.
Itä-Saksa on tärkeä tutkimuskohde, koska Suomen suhteet DDR:ään olivat tiiviit. Itä-Saksa, ja Stasi sen apuna, ajoivat maansa tunnustamista.
Suomessa DDR:n tunnustamiskomitea oli järjestäytynyt tammikuussa 1970. Siihen kuului vasemmistopuolueita mutta myös keskustalaisia vaikuttajia. Tarkoitus oli, että Suomi olisi ollut ensimmäinen DDR:n tunnustanut länsimaa. Presidentti Urho Kekkonen halusi kuitenkin odottaa, kunnes Saksojen keskinäiset sopimukset saatiin solmittua syksyllä 1972.
Eräät suomalaiset DDR:n tutkijat ovat vähätelleet Stasin arkistoja. Tämä ei ole tosiseikkojen valossa perusteltua. Helsingissä oli eri aikoina Stasin huippuvakoilijoita diplomaattisissa peiteviroissa.
Yhden esimerkin tarjoaa kahteen otteeseen 1980-luvulla Helsingissä toiminut lähetystösihteeri Gerhard Maget, peitenimeltään "Pohlman". Hän piti yhteyttä moniin avainpoliitikkoihin maaliskuuhun 1990 asti. 1960-luvulla Helsingissä vaikutti peitenimellä "Hans Reichert" lähetystöneuvos Gerhard Lindner, jonka kontakteja olivat Skp:n johtajien ohella Sdp:n keskeiset kansanedustajat.
Itävakoilun Suomea koskeviin arkistotietoihin tulisikin suhtautua asiallisesti ja niin, ettei synny epäilyksiä suosimisesta, peittelystä tai mielivallasta.
Suomelle tarjottiin jo 1990 läntisistä lähteistä noin kahdenkymmenen nimen luetteloa suomalaisista, joilla saattoi olla epäilyttäviä yhteyksiä Stasiin. Presidentti Mauno Koivisto sulki luettelon niin sanotusti kassakaappiin Supon silloisen päällikön Seppo Tiitisen esityksestä.
Luettelo tunnetaan "Tiitisen listana".
Keväällä 2000 Suomi sai Yhdysvalloista käyttöönsä Rosenholz-aineiston. Se käsitti Stasin ulkomaantiedustelun HVA:n laatimia niin kutsuttuja F16-henkilökortteja suomalaisista. Rosenholz-aineiston henkilökortit eivät sellaisenaan kerro, oliko asianomainen Stasin kontakti vai tullut vain muutoin merkityksi kortistoon. Korteista vain 2–5 prosenttia kuului henkilöille, joista oli tullut Stasin kontakti, avustaja tai värvätty vakooja.
Jotta kortissa mainitun henkilön rooli Stasille selviäisi, henkilökortin lisäksi Stasin pääarkistosta tulisi jäljittää muita asiakirjoja. Olennainen on F22-operaatiokortisto, josta käyvät ilmi peitenimet, samoin operaation laajuus. Stasi avasi jokaiselle kontaktilleen ns. operaation, ja niistä jokainen koski vain yhtä kontaktihenkilöä. Eräät operaatiot olivat täysin merkityksettömiä, mutta joukossa oli tärkeitäkin.
Korttien ainoa auktorisoitu asiantuntija on Stasin arkistoja hoitava saksalainen BStU-virasto. Suojelupoliisi ei kuitenkaan ole pyytänyt sen lausuntoja suomalaisista korteista asianmukaisesti. Näin on päässyt tapahtumaan ainutlaatuinen virhe.
Supo on siis paitsi pitänyt tärkeän Rosenholz-aineiston piilossa myös osoittanut, ettei se ole ymmärtänyt Stasin kortistojen systematiikkaa ja niiden sisältämien tietojen merkitystä.
Saksassa Rosenholz-aineisto on saatettu tutkijoiden käytettäväksi. Myös muissa EU-maissa – paitsi Suomessa – Rosenholz-aineiston osalta on lähdetty samalle avoimuuden tielle.
Saksassa tätä perustellaan yksinkertaisesti sillä, että näin turvataan sekä yksilön oikeusturva että huolehditaan lähimenneisyyden asiallisesta tutkimuksesta. Tässä Saksa on näyttänyt esimerkkiä koko Euroopalle. Tanskasta on Rosenholz-korttien avulla paljastunut 20, Itävallasta 55 ja Isosta-Britanniasta 35 Stasin operaatiota.
Viime kuukausina on käynyt ilmi, että esimerkiksi Saksan vuoden 1969–1972 liittopäivillä oli 43 Stasin epävirallista avustajaa, joukossa myös Willy Brandt.
Tanskassa yksi tullimies sai neljän kuukauden tuomion aineistojen myymisestä Stasin avustajana toimineelle tyttöystävälleen. Lisäksi tutkinta aloitettiin operaatio "Lenzistä". Sen takaa paljastui ulkoministeriön ja sittemmin Euroopan komission palveluksessa ollut virkailija. Oikeus totesi "Lenzin" rikokset vanhentuneiksi, eikä tutkintaa aloitettu.
Tanskassa "Lenzin" operaatioon liitetyt ylimääräiset henkilökortit johtivat syyttömän henkilön leimaamiseen.
Rosenholz-aineistot paljastivat myös Ruotsin merkittäväksi vakoilun kohteeksi. Maan Berliinin-suurlähetystössä toimi Stasin avustaja peitenimellä "Manuela", ja myyriä oli myös ruotsalaisyhtiö Electroluxin Berliinin-toimistossa.
Stasin tiedusteluasema Tukholmassa sai nähtävästi 20–30 epävirallista ruotsalaisavustajaa, jotka toimivat sosiaalidemokraattisessa puolueessa, rauhantutkimuslaitos Siprissä ja ammattiyhdistysliikkeessä.
Tietoja politiikan huipulta Stasille toimitti esimerkiksi Arbetarbladet-lehteen kirjoittanut toimittaja Björn Jensen, joka tunnettiin nimellä "König". Tutkija Christian Halbrockin mukaan Jensenin toiminta ylitti maanpetoksellisen kanssakäymisen rajan.
Supon hallussa oleva Rosenholz-aineisto ja muut sen hallussa olevat KGB:n ja Stasin mahdollisten yhteistyöhenkilöiden nimet olisi saatava Suomessakin julkisuuteen, koska se auttaa paitsi selvittämään, kuka antoi herkkiä tietoja Itä-Saksaan ja Neuvostoliittoon, myös sen, keiden nimet ovat listoilla muista syistä.
Lähimenneisyyden hallinta tukee kansakunnan tervettä henkistä kasvua. Vastuuton Stasin asiakirjojen Suomea koskevien osien salailu jatkuu, mikä ei ole linjassa eurooppalaisen avoimen käytännön kanssa. Onko se todiste suomettumisesta?
ALPO RUSI
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja oli perättömän vakoiluepäilyn kohteena Rosenholz-henkilökortin takia vuosina 2000–2003. Hän valmistelee teosta Vasemmalta ohi – kamppailu Suomen ulkopoliittisesta johtajuudesta Rautaesiripun varjossa 1945–1990, joka ilmestyy ensi syksynä.
Keskustele aiheesta
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=55825&tstart=0