oma mieheni on aivan ihana, mutta yksi piirre on, joka on ihmetyttänyt alusta saakka. Leijona saattaa ärähtää ihan ihmeellisistä asioista, tai lähinnä sellaisista asioista jos oma kuninkaani kuvittelee, että hänen herkkää itsetuntoaan loukataan..Sama piirre on eräässä kaverissani. Ja yhtä nopeasti kun nämä äksyily/kiukuttelu-kohtaukset ovat alkaneet, ne myös sammuvat. Kun itse vielä kummastelee, mistä oikein tuulee.
Ilmeisesti leijonat ovat "melko" temperamenttisia noin yleisestikin? Vai mitä mieltä ovat muut leijonat?
Ilmeisesti leijonat ovat "melko" temperamenttisia noin yleisestikin? Vai mitä mieltä ovat muut leijonat?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen ominaisuuksiltanikin henkeen ja vereen leijona, ja kyllä, tuo äksyily saattaa olla ihan ominaista meille.
Ei me mitään pahaa koskaan tarkoiteta, vaikka joskus ärähdetäänkin, sellaisia vuoristoratatemperamentikkoja me vaan ollaan.=)
Joo, me leijonat karjahtelemme, mutta ei siinä mitäåän vaarallista ole. Parempi kun ärähtää heti, eikä jää hautomaan päässään turhia juttuja.
Olen leijona -nainen, mutta tempperamentti ei ole mielestäni ollenkaan paha asia, hiirulaisia on aivan tarpeeksi.
Leijona on myös kiihkeä, omistaan huoltapitävä, empaattinen, huolehtiva ja vaikka ihan mitä, positiivista, kuten meissä kaikissa, mutta negatiiviset piirteet huomataan paremmin kuin positiiviset, jos ärähtely sitä joidenkin mieelstä on.
Eiks ole hyvä, että kun karjahtaa, se jää sitten siihen , eikä kauaa murista.
mutta olen huomannut, että leijoniin kohdistuu aika paljon epäluuloja. Pidetään ylpeinä ja riidanhakuisina jne. Mutta itse olen huomannut, että leijonan kanssa on helppo hengittää. Että kun leijonaa ottaa päähän joku asia niin hän karjahtaa sen, eikä tarvitse toisen jälkeenpäin pohtia näitä juttuja vaan hommista riidellään/puhutaan heti ja sitten ne unohdetaan. Se on oikeastaan hirvittävän hieno asia.
Leijonat eivät todellakaan ole mitään empaattisia niitä kohtaan, jotka ei satu olemaan sydäntä lähinnä! Minua raukkaa kidutti jo ihan tarpeeksi eräs leijona sydämettömyydellään. Eipä ole karjahdellut vaan kieroillut ja kostanut.
Kaikkia leijonia on kiusattu lapsesta asti
mm. tämän ominaisuuden takia.
Itsetuntoa ei löydy myöhemminkään juuri kenellekään.
Äksyilyn jotenkin kestäisi, mutta 20 vuotta ja pitää vielä paimentaa isoissa ja pienissäkin
hänelle kuuluvissa asioissa.
Luonnossa leijona vaaniin ja saalistaa puskan takana.
Kumpi on parempi, puskassa vaaniva peto, joka yllättäen hyökkää kimppuun vaiko suoraan karjahteleva vauva?
Eli se, mikä tulee ulos, ei ole vaarallista. Se mikä ei tule ulos, sitä on.