heippa!
Tiedän että olen alkoholiongelmainen, juon joka päivä, enemmän tai vähemmän, ja viikko viikolta aloitan aikasemmin, esimerkiksi jo 11.00 päivällä on saatava ensimmäinen annos, ulkoisesti itsessäni näkyy jo alkoholin aiheuttamia asioita ja sisälläni on varmasti kaikkea lisää.
En halua olla enää koukussa alkoholiin mutta asiat joiden vuoksi juon ei mene pois eivätkä varmasti helpotu vaikka lopettaisinkin juomisen... Haluaisin hakea apua, mutta en kehtaa enkä halua myöntää olevani 20v alkoholisti ja varsinkin kun olen nainen. Olen aina ollut hyvä esimerkki veljelleni ja hyvä kaikessa ja nyt minun pitäisi jollekkin aivan vieraalle ihmiselle myöntää olevani HEIKKO !!
Miten olette muut jo juomisen lopettaneet pystynyt käsittelemään asian?
Kiitos avusta!
Tiedän että olen alkoholiongelmainen, juon joka päivä, enemmän tai vähemmän, ja viikko viikolta aloitan aikasemmin, esimerkiksi jo 11.00 päivällä on saatava ensimmäinen annos, ulkoisesti itsessäni näkyy jo alkoholin aiheuttamia asioita ja sisälläni on varmasti kaikkea lisää.
En halua olla enää koukussa alkoholiin mutta asiat joiden vuoksi juon ei mene pois eivätkä varmasti helpotu vaikka lopettaisinkin juomisen... Haluaisin hakea apua, mutta en kehtaa enkä halua myöntää olevani 20v alkoholisti ja varsinkin kun olen nainen. Olen aina ollut hyvä esimerkki veljelleni ja hyvä kaikessa ja nyt minun pitäisi jollekkin aivan vieraalle ihmiselle myöntää olevani HEIKKO !!
Miten olette muut jo juomisen lopettaneet pystynyt käsittelemään asian?
Kiitos avusta!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tarvi myöntää olevasi heikko vaan voimaton alkoholiin nähden.
paranna,huonompaan suuntaan vaan lähtee menemään.Kannattaa hakea apua,ei siinä mitään kehtaamista ole.
ole alkoholismi kuin mikään muukaan riippuvuus. Viina koukuttaa mielihyväkeskusta, ja varsinkin jos huomaa sen tuovan hyvää olo(parenpaa kuin todellisuus ja selvinpäin olo) niin aika vaikeahaan siitä irtipääseminen on.
Jotain koukuttaa, pelaamienn jotain seksi ja jotain syöminen yms...
Alkoholismin myöntäminen itselle on toipumisen ensimmäinen ja tärkein vaihe.
Ketään ei voi antaa kellekkän mitään hokkuspokkus neuvoja. Jokainen tarpoo sen oman suonsa.
Tietyllä tavalla se kaava on kyllä aika samanlainen.
Ensin juoppo pohtii, että olenkohan minä ongelmainen. Sitten on se kynnys hakea apua, joka kestää oman aikansa ja juominen jatkuu.
Sitten jossain vaiheessa mukaan tulee pillerit(antabus yms.) ja itselle totaalinen valehetelu, jonka jälkeen käydään taas kentällä "opettelemassa" kohtuukäyttöä.
Tätä voi kestää jopa vuosia ja kunne se lopullinen pohja kohdataan alkaa se paraneminen.
Niinkuin täällä usein sanotaan pohjakosketus on jokaisella omansa. Jollein riittää kerta vatsahuuhtelu, jollein että jopa kaupunkia tai maata vaihdetaan useaan otteeseen. Joka tapauksessa se totaalinen herääminen ja asioiden ymmärtäminen pitää kokea, ennen kuin elämä lähte muuttumaan.
Itse voin sanoa, että opettelin kohtuukäyttöä montavuotta ja se oli todella raskasta. Oli hyviä viikkoja ja huonoja viikkoja. Juomattomia kausia jolloin treenasin itseäni kuntoon juomakautta varten. Voin kertoa, että sellainen elämä on todella raskasta fyysisesti ja henkisesti.
Muista, pohjalla on hyvä käydä, pohjan läpi ei saa mennä!!
Kyllä sinulla on vielä elämän mittainen matka edessä ilman alkoholia jos itse haluat. Vain sinä itse, itsesi tähden.
Alkoholiriippuvaisia löytyy joka lähtöön. Herroista, narreista, koulutetuista, vähemmän koulutetuista, rikkaista, köyhistä, miehistä, naisista, viisaista, vähemmän viisaista.
Apua hakiessasi et ole mikään kummajainen tai ihmetyksen aihe henkilökunnalle, menet mihin hyvänsä.
Keskity vain siihen ajatukseen, että sinua kyllä halutaan auttaa, ja MARS eteenpäin.
Muuten vaivasi ajan myötä pahenee, ja sellaista täydellisen ihmisen kulissin jatkuvaa pönkittämistä ei kestä kukaan.
Arvelen, että se esimerkkinä olo veljellesi on jo nyt käynyt raskaaksi, ja ehkä osittain sen roolitaakan vuoksi juotkin.
Kerroit, että asiat joiden takia juot, eivät mene pois, eivätkä helpotu vaikka lopettaisitkin juomisen.
Entäs jos syy ei olekaan "niissä asioissa".
Jospa syy juomiseen onkin itsessäsi, ja juomisesi on entisestään vaikeuttanut niiden asioiden hoitoa. Jospa sairastatkin päihderiippuvuutta joka sinulla ilmenee alkoholismina. Yhtä hyvin voisit jäädä koukkuun huumeisiin tai jopa lääkkeisiin.
Alkoholismille on ominaista, että sairastunut kiistää oman sairautensa viimeiseen asti, ja yrittää aina etsiä syitä epärationaaliselle käyttäytymiselleen ulkopuolisista syistä.
Aivan kuten sinäkin teet.
Pelkäsit myös, etteivät "asiat helpotu", vaikka lopettaisitkin juomisen. Tällä tavoin kerroit, että juomisen lopettaminen olisi tavallaan turhaa, ja sitä paitsi melkoinen uhraus sinulta!
Entäpäs, jos lopettaisitkin juomisen pelkästään oman itsesi ja oman tulevaisuutesi takia?
Oman heikkoutensa myöntäminen on suuri paradoksi, ja niistähän se totuus usein löytyy.
Sillä vain vahva ihminen pystyy olemaan heikko. Vain vahva ihminen pystyy puhumaan "vieraalle ihmiselle" omista heikkouksistaan, sillä hänen ei tarvitse pelätä miten tähän reagoidaan.
Kun taas heikolle ihmiselle on tyypillistä, että hän ei uskalla tunnustaa olevansa inhimillisen heikko ja vajavainen. Hänen täytyy uskotella jopa itselleenkin, että on vahva ja kestävä.
Heikot ihmiset vaativat itseltään usein liikoja, eivätkä pysty antamaan itselleen anteeksi omia virheitään.
Lopuksi, juomisen pystyy helpoiten lopettamaan, kun myöntää itselleen tarvitsevansa siihen ulkopuolista apua, ja hakee myös sitä apua.
Se asia käsitellään sitten vertaistukiryhmissä, jollainen esim. AAkin on.
Erityisen tärkeää olisi käsitellä oma juomishistoriansa, jolloin voisi vapautua siitä johtuvasta syyllisyyden tunteesta.
Nuorena ihmisenä voisit säästyä vielä niin paljolta.
nimettömien alkoholistien ryhmän palaveriin. Semmoisessa ei tarvi kertoa kuka oot tai mistä tuut. Ne kokoontuu yleensä iltaisin niin että ei tarvi jäädä ainakaan päiväduunista pois.
mulle noi tommoset apu jutut kun a klinikka oli helvetti katottiin veri arvot maksa ja muut oli kunnos sen jälkeen otettiin vaan enemmin viinaa kun ei ollu enään mitään hätää. :S
A-klinikalla ei takuulla tutkita mitään veriarvoja eikä maksaa, kun siellä ei ole mitään muita laitteitakaan, kuin puhallusmittari ja kahvinkeitin.
Oletko taas ryypännyt?
Anonyymit alkoholistit ryhmäluettelon löydät netistä ja jos soitat palvelevaan puhelimeen ne hoitaa jonkun sua tapaamaan jossakin eikä tarvitse tulla heti julkisesti myöntämään mitään.
Se apu ei maksa mitään, on aina käytettävissä ja he tietävät kaikki kotipaikkasi lähellä ja koko Suomessa olevat ryhmät. Ne eivät myöskään paheksu muita hoitomuotja, joten voit vapaasti keskustella muistakin mahdollisuuksista.
A-Klinikka auttoi minua ja ohjasivat ainakin minut AA kokoukseen ja auttoivat pääsemään hoitoon Kalliolan klinikalle, joka jatkoi ohjausta AA ryhmiin, vaikka AA ryhmissä kovasti soimattiin, etteivät saisi tulla koska yrittävät raitistua väärin.
vauhdissa
kyl meil ainakin tuli heti lähete labraan maksa sun muiden arvojen tarkistus ihan ekan.
Itse kävin eilen elämäni ekan kerran A-klinikalla ja huom. en ollut kännissä. Kyllä vaan otettiin verikoe, ihan vapaaehtoisesti, kolesteroli, maksa-arvot ja hb. Että sillai.
Meinasin että kyllä mää tän ite hoidan kuntoon. Hoitelin sitä asiaa sitten reipas kolmevuotta. Apua hain sitten vasta kun meinasin romahtaa(vähän ennen viimistä noutajaa)
Et ole ensimmäinen etkä viimeinen häpeilevä asiakas, mutta häpeily on turhaa, kun tuolla puulaakissa ollaan sitä varten huom. töissä, että voidaan ihmisiä auttaa.
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html
puhelimeen ja soittaa 09-750200. Sieltä saat kuulla samassa tilanteessa olleiden kokemuksia ja, jos pyydät, myös neuvoja.