Luther-kultti

.."Todellisuudessa mitään kristinuskoa enempää kuin muitakaan uskontoja, aatteita, ihanteita jne. ei ole olemassa muualla kuin ihmisyksilöissä — enkeleistä en rohkene puhua mitään koska en ole heitä tavannut — ja ihmisessäkin uskonelämä on tarkasti havaiten jotakin ainutkertaista, tuhansin tavoin kietoutunutta niihin lukemattomiin tekijöihin, joiden koostuma ihmisyksilö on. Tästä johtuvat äärettömät eroavuudet puheenparren kannalta samaa uskoa tunnustavien ihmisten välillä..

Ainakin Pohjoismaissa tunnustettaneen uskonpuhdistaja Martti Luther kristityksi ja kelvolliseksi sanomaan meille, mitä on kristinusko — jos kerta sellaisen uskon itsenäiseen olemassaoloon uskotaan. Kun sitten lukee Lutherin kirjan ’Juutalaisista ja heidän valheistaan’, kirjan, joka on tulvillaan mitä raivokkainta vihaa juutalaisia kohtaan ja täynnä yllytystä heidän vainoamiseensa, synagogien polttamiseen jne., jossa neuvotaan kunnon kristittyjä sanomaan juutalaisen nähdessään: Tuolla menee ilmi elävä perkele — niin vähemmän kristitty saanee kysyä: Onko tämä sitä totista kristinuskoa? Jos joku enemmän kristitty tähän huudahtaisi: Mutta Herran nimessä — eihän se ole kristinuskon syy, jos Luther moisia kirjoittaa! — niin saanemme pyytää huudahtajaa ajattelemaan vastaustaan uudemman kerran.

Kristinuskoa elävänä todellisuutena ei ole olemassa missään muualla kuin niissä ihmisissä, jotka tunnustautuvat kristityiksi ja kukin heistä kokee ja elää uskonsa ainutlaatuisella tavalla. Täsmälleen sama koskee kaikkia muitakin uskontoja.

Mutta entä pyhät kirjat, raamattu ja muut?
Hyllyssä ollen ne ovat vain papereita, joissa on kirjoitusmerkkejä. Lukutaitoinen ihminen saa niiden merkkien avulla tietoonsa ne sanat, jotka kirjoittaja on lausunut — mikä ihmeellinen asia onkaan ihmisessä virinnyt symbolifunktio!

Mutta mitä tapahtuu lukiessa? — Joka ikinen lukija lukee tekstiä tarkasti ottaen ainutlaatuisella tavalla, teksti suodattuu kunkin ihmisen tajunnan ennakkosisällyksen lävitse, saa sen mukaisen, ainakin sen värittämän merkityksen. Lisäksi ns. pyhät kirjatkin saattavat sisältää mitä erilaisimpia asioita, erilaisia ohjeita, käskyjä, esimerkkikertomuksia jne. Ja nyt kukin lukija valitsee niistä sen, mikä parhaiten soveltuu kaikkeen siihen, mitä tämä ihminen on, mikä vastaa hänen tiedostettuja ja tiedostamattomia tarpeitaan, odotuksiaan, toiveitaan. — Kun Luther luki raamattuaan, niin hän näki Jumalan sanan todistavan, että juutalaiset ovat ’perkeleen sikiöitä’, ’valheturpia’, Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen iljettävimpiä vihollisia ja siis myös kaiken hyvän ja toden häpäisijöitä. Hänen aikansa ja ennen muuta se ympäristö, jossa hänen viitetaustansa oli muodostunut, sai hänet lukemaan raamatusta tuon varmuuden. Kristinusko oli hänen kohdallaan paljon muun aivan toisenlaisen ohella myös kaikkea tuota.

Jos vaikkapa vain ajatuskokeena kuvittelisimme Lutherin kaltaisen palavauskoisen ja rohkean hengen eläneen uudestaan 30-luvun Saksassa, niin voisimme hyvin kuvitella hänen kaltaisensa vastarintamiehen niiden kristittyjen, pappien ja maallikoiden, eturivissä, jotka uskalsivat nousta natseja vastaan ja joista monet nääntyivät vankileireille tai teloitettiin. Jos natsituomari olisi lyönyt hänen eteensä Martti Lutherin kirjan — siitä otettiin Hitlerin Saksassa useita painoksia — ja huutanut: Kuinka Te pappina kehtaatte nousta puolustamaan juutalaisia, jotka itse uskonpuhdistaja on noin selvästi tuominnut, tämä uskonsoturi olisi ehkä vastannut:
Sanokoon Luther mitä tahansa, mutta juutalaiset ovat ihmisiä ja tämä kauhistuttava murhaaminen on sekä raamatun että Jeesuksen Kristuksen opetuksen vastaista!

Niin, ja sitten tuo uppiniskainen olisi ammuttu. Ampujien joukossa olisi hyvin voinut olla vaikka pappi, joka sekä pyhästä raamatusta että saksalaisista pyhistä kirjoista olisi saanut ilman Lutherin yllytystäkin sen lujan varmuuden, että juutalaiset ja muut elinkelvottomat ainekset on tältä pallolta tuhottava ilman armoa.

Sarvepalli Radhakrishnan toistaa teoksessaan ’Uskon uudistuminen’ Saksan kristittyjen pateettisen vakuutuksen: "Hitlerin kautta on Kristus tullut voimalliseksi meidän keskellämme. Siksi kansallissosialismi on mitä parhainta käytännön kristillisyyttä."

Olen, sivumennen sanoen, kuullut yhtä varmaa ja yhtä armotonta sanaa suomalaisten kristittyjen suusta armottomuuden vuonna 1918, jolloin kuulemma "Sääli olisi vaarallisin heikkous, mihin voisimme langeta. Nyt on leikattava syvältä ja ilman armoa". Ja samaan aikaan olen nähnyt kristityn ihmisen astuvan vapaaehtoisesti maalliseen helvettiin auttamaan ja lohduttamaan kärsiviä.

Minkä vuoksi puhun tästä asiasta näin paljon ja kesken kaiken muun? Sen vuoksi, että ellei ihminen joko hämärästi aavista tai selvästi tajua, että samalla kun hän perinnöllisyys- ja ympäristötekijäin — ja ties minkä muun vuoksi — on jotakin ainutlaatuista, hän persoonana, kansalaisena, ihmisenä sanan käyvässä merkityksessä mielipiteineen, arvostuksineen, varmuuksineen ja uskoineen on oman ympäristönsä tuotetta siinä määrin, että hyvin voidaan sanoa: ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä, hän on ja pysyy ’unessa’, tositietoisuus ei voi hänessä herätä. Marx oli pelottavan paljon oikeassa väittäessään, että ihmisen tietoisuus ei määrää hänen yhteiskunnallista tilaansa, vaan hänen yhteiskunnallinen tilansa määrää hänen tietoisuutensa.

"Rohkenen sanoa, että tuossa ei kuitenkaan ole lopullinen totuus. Ihminen saattaa aivan kuin herätä näkemään oman tilansa, miten hänen ajatusmaailmansa on koostunut, miten vähän hänessä on mitään todella omaa ja aitoa, miten ihmeen vähän hän todella tietää todella tietämisen arvoista, muistitietojen paljouksista huolimatta"..

Lainattu: www.teosofia.net