rakkaus ei vaadi vaan antaa

Kaikilla meillä on perimmäisestä totuudesta omat näkemyksemme.
Totuus ei tietysti muutu eikä edes mukaudu näkemystemme mukaan. Itsessään se on niin kuin on ja tulee aina olemaan. Täysin riippumatta ihmisen uskosta tai kieltämisestä. Tai vaatimuksistamme: Asian pitää tapahtua näin ja näin.

Sellaista todellisuutta - mikä on - on tietysti hyvä etsiä.
Yli kaiken.
Raamatun mukaan: Etsivä löytää.
Löytäminen on mahdollista, koska meidät on jo löydetty, ristillä.

Ystäväni oli muutama päivä sitten kävelemässä ja löysi jalkakäytävältä cd:n. Laitoimme soimaan. Saimme kuulla laulun jossa sanotaan
Mä olen kuningas hullujen
Ikuisesti etsien
Jotain
Mitä ei tahdo edes löytyä

Jumala ei ole tarkoittanut ihmistä ikuiseksi etsijäksi totuuden suhteen, vaan myös löytäjäksi.

Löytäminen vaatii nöyrtymistä, rajallisuutensa tiedostamista.
Vaan siihen on parasta suostua. Eikä mikään oo sitten niin palkitsevaa kuin se, että löytää oman paikkansa keskellä suurta olevaisuutta.

Vapaasti. Rakkaudessa.

*

Hurskasteluun ja manipulointiin voidaan sortua silloinkin kun näkemys Jumalasta ja Hänen rakkaudesta on sinänsä oikea ja todellisuuden mukainen.

Jokin asia voi siis olla oikein lausuttu sinänsä, mutta Jumala katsoo syvemmälle, sydämeen. Kyse on kristityn sisäisestä hengestä ja asennoitumisesta elämää kohtaan...

*

Jos niin sanottuja hengellisiä tosiasioita puhutaan ohi Kristuksen todellisuuden - joka ei oo pelkkiä lauseita, vaan on ennen kaikkea sydämen asennetta RIIPPUVAISENA HÄNESTÄ jossa ainoassa on tosi ARMOLLISUUS ja vapaus - silloin hengellisyys kutistuu ja jää korkeintaan henkisyyden eli sielullisen toiminnan tasolle ja inhimillisyyteen. Pahimmillaan niin että ihmistä suututtaa ikäänkuin Jumalan puolesta kun toinen ei usko.
Suuttumus aiheutuu luontaisesta itsekkyydestä ja halusta että jokaisen pitäis uskoa niin kuin minä uskon.

Tuollaisen asenteen hallitsema evankeliumin julistaminen muuttuu jossain vaiheessa pakkokäännyttämiseksi, ja sillä on sitten hyvin vähän jos mitään tekemistä hengellisyyden eli oikean evankeliumin sanoman kanssa.
Sanat voi ulkonaisesti olla kohdallaan mutta rakkaus ei ilmene.

Jos suhteesi Jumalaan on oikea jokainen lähimmäinen on sinulle arvokas ja tärkeä katsomatta mitä hän uskoo tai on uskomatta.
Ihminen ei ole sinulle käännytysobjekti vaan LAHJA jonka arvokkuus ei ole mitattavissa. Sellaisen lahjan edessä olisi hyvä ottaa hattu päästä ja riisua kengät jalastaan. Kuvaannollisesti sanoen.
Opetella itseään suuremman sydämen sykettä.

Elämän ihmeen äärellä kohdataan Jumalan pyhyys.

*

Näin ollen...
Evankeliumin todeksi eläminen on elämää Jumalan rakkaudessa joka on erittäin paljon omaa, rajallista rakkauttamme suurempi. Raamatun mukaan tuo Rakkaus on vuodatettu kristityn sydämeen Pyhän Hengen kautta.
Liian usein se vaan on lukossa jossain henkemme sisimmässä?
Jumalan rakkaus ei valtaa olemistamme ja käyttäytymistämme, koska tyydymme toimimaan opittujen, inhimillisten asenteiden mukaan. Liian usein sydäntemme valtaistuimilla hallitsee kuninkaana Kristuksen sijasta oma minä. Siksi Hengen todellisuus ei pääse - henkemme sisimmästä, missä Pyhä Henki asuu - murtautumaan sielumme maailmaan ja tulemaan esiin konkreettisella tasolla, arkipäivän ihmissuhteissa ja elämässä.

Mutta! Eikö tämä olekin innostavaa? On olemassa mahdollisuus elämän muotoutumiseen tutkimusmatkaksi, seikkailuksi, joka ei ole omien suoritustemme varassa. Jumala tahtoo opettaa hyvyyttään. Yhtä vain kysytään ihmiseltä, minulta ja sinulta, yksilökohtaisesti:
- Suostunko kiinnostumaan Hänen totuudestaan?

Kun totuus - evankeliumi - on löydetty Jumala tahtoo että myös ELÄMME siinä, alati löytäen Hänen rikkauttaan ja RUNSAUTTAAN.
"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."
Room.12:2.
Mielenne uudistuksen kautta.
Wau!

Rakkaus - kun se tosissaan otetaan - on monella tapaa kasvun paikka.
Ja ilman kasvukipua ei tapahdu mitään hyvää.

*

Kuulen useinkin sanottavan näin:
> Rakkaus on VÄKEVÄMPI kuolemaa... <

Mutta jos nyt puhutaan rakkauden syvimmästä olemuksesta - ja parasta tietysti on jos tämä todellisin Rakkaus saa myös parisuhteessa ilmetä, niin että Kristus on itsessään on Rakkain - niin lause kuuluu:

"Rakkaus on väkevä kuin kuolema."
Korkea Veisu 8:6.