kaikki viimeisetkin "ystävät" kaikkosivat elämästäni kerrottuani olevani raskaana:(
ei ole moneen kuukauteen puhelin soinut tai viestejä tullut.
ahdistaa olla illat yksin kun mies nukkuu töitten jälkeen.
ei ole moneen kuukauteen puhelin soinut tai viestejä tullut.
ahdistaa olla illat yksin kun mies nukkuu töitten jälkeen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ainakin ihan innoissani, ja olenkin, jos ystäväni olisi saamassa vauvan. Mutta mä uskon, että sulla on nyt tilaisuus hankkia uusia ystäviä, jotka on myös raskaana/jo-äitejä. Pienten lasten äidithän tapaa olla aika yksinäisiä monesti, joten potentiaalisia kavereita olisi useita. Kun vaan aktiivisuutta tapaamisten järjestämiseen löytyisi.
taas pienten lasten vanhempana ainakin itse kaipaan enemmän lapsettomien seuraa. Lasten kanssa kun ollaan koko ajan muutenkin niin intensiivisesti niin kun pääsee hetkittäin irti lapsista, niin sielu huutaa ihan kaikkea muuta kuin lapsiin liittyviä tekemisiä ja juttuja ja puheenaiheita. Kun on lapsettoman ihmisen seurassa, on helpompi olla puhumattakaan lapsista; vaipanvaihdoista ja yöheräämisistä. Saa vain keskittyä ihan kokonaisvaltaisesti johonkin muuhun, se tekee hyvää. Olen ainakin itse huomannut, että lapsellisten kanssa puheenaiheet kääntyvät jossain vaiheessa jokatapauksessa lapsiin, eikä siinä tietenkään mitään pahaa ole, mutta välillä vain kaipaa jotain ihan muuta, niin jaksaa taas lapsiarkeakin paremmin.
Anteeksi vain, mutta en kyllä ihmettele että ystäväsi kaikkosivat. Itse olen jo tullut kyyniseksi mitä äitien ystävyyteen tulee. Puheenaiheet rajoittuvat ainoastaan lapseen ja sen tekemisiin ja asioihin jotka jollain lailla aina liittyvät lapseen. Kun ei sitä koko ajan jaksa kuunnella, usein äidit vain eivät voi sitä käsittää kun luulevat olevansa maailman napa. Kun muiden lapset ei ihan oikeasti kiinnosta meitä muita niin paljon.
Onko raskaus ihan toivottu ja poikaystävä on mukana kuvioissa? Vai tapahtuiko se vahingossa jonkun oudon hepun kanssa? Oletko aborttia ajatellut ja sen sellaista? Ehkäpä ne kaverit ajattelee, että nyt sä olet jumissa siinä lapsen hoitamisessa, etkä pääse enää mihinkään mukaan, kun muut käy sinkkuilemassa milloin missäkin. Oletko itse ottanut kavereihisi yhteyttä?
Musta tää viesti oli aika loukkaava. Miten hitossa noi abortti ja "outo heppu" nyt tähän liittyy?? Pitäisikö kyseisen naisen tehdä abortti saadakseen ystävänsä takaisin?! Jumalauta, jotain rajaa jo. Ja hittoako se Plex.ille kuuluu miten lapsi on saanut alkunsa ja kenen se on? Ei se tee tulevasta äidistä yhtään sen huonompaa ystävää (tai äitiä). Plex.in tekisi vissiin mieli päästä moralisoimaan...
Juu, sori, oli pakko puuttua tähän, ku alko vituttaan. :D
Totta kai lapsi "jumittaa" kotiin, mutta eikö ystävyyden pitäisi olla muutakin kuin biletystä? Ja myös muutakin kuin äidin elämän vatvomista...
Itse sain ensimmäisen lapseni kun olin 20 v. Kaveripiiri muokkaantui, eikä vieläkään kenellekään mun kaverilla ole lapsia ja ikää on jo 27. Olen saanut samat kaverit takaisin ja lisää ajan myötä.
Ehkä kaverisi pelkäävät sinun nykyään olevan kiinnostunut VAIN vauvoista ja raskaudestasi. Ota itse yhteyttä heihin ja ehdota jotain mukavaa puuhaa. Älä ota raskautta puheeksi vaan odota, että he ottavat asian puheeksi. Osoita, että olet sama sinä, vaikka elämäsi kokeekin ison muutoksen.
Mielestäni aikaisempi kommentti siitä, ettei meitä äitejä kiinnosta muut asiat kuin vauvat on valetta. Hyvin vähän puhun kavereideni kanssa lapsista ja vauvoista. On minulla muutakin elämää.
itse olen myös 28v kahden lapsen äiti.Ja tuntuu,että elämässäni ei tällä hetkellä ole yhtään ystävää.Tuntuu,että olen jo niin pahoin tottunut tähän erakon elämään,että en edes jaksa ruveta etsimään ystäviä.
Välillä tulee kyllä juteltua jonkin verran samassa pihassa asuvien äitien kanssa,mutta siihen se sitten jääkin.Mitään syvempää ystävyyttä en ole löytänyt,tuntuu että ei oikein kuulu mihinkään porukkaan.Lisäksi olen luonteeltani hitaasti syttyvää tyyppiä,ja aika hiljainen,ja syrjään vetäytyvä.
Tuntuu,että ketään ei edes kiinnosta tutustua minuun sen kummemmin.Kyllähän tämä yksinäisyys välillä tosiaankin ahdistaa,kun ei ole ketään kenen kanssa voisi jutella asioista,tai jolle voisi soitella,silloin,kun tulee tunne,että nytten olisi paljon juteltavaa.
Kjedio, tuo olisi voinut olla suoraan minun kynästäni. Täälläkin 28v. ystävätön pienen lapsen äiti.
Kovin tuttua on aloitusviestin aihe. Kun aloin odottaa toivottua vauvaa, lähes kaikki, joita luulin ystävikseni, lopettivat yhteydenpidon. Samoin sukulaiset. Sitä oli hyvin vaikea ymmärtää, sillä en ollut paasannut vauva-asioista tms. Odotusajan jälkimmäisen puoliskon olin yksinäisempi kuin ikinä aiemmin elämässäni. Onneksi löysin netin kautta samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joista on parin vuoden aikana tullut todellisia rakkaita ystäviä!
Niihin "ystäviin", jotka eivät kutsusta huolimatta vaivautuneet edes tulemaan katsomaan vauvaa (ja 20 kg kevyempää minua!), en ole yrittänytkään palauttaa yhteyksiä. Eivät ole arvoisiani, jos eivät pysty tukemaan elämänmuutoksen aikana. Mutta kyllä minua yhä suututtaa joidenkin ystävien ja sukulaisten takia.
Minulla on ihan samanlainen tilanne. Olen vasta 19 ja odotan ensimmäistä lastani. Olen rv 28. Sain vappuna tietää odottavani lasta ja sen takia jouduin olemaan sovituissa bileissä selvinpäin. Parin viikon ajan ystävät soittivat ja kyselivät miten jaksan ja miten vauva voi. Mutta nyt en ole kuullut moneen kuukauteen kenestäkään mitään. Enkä itsekkään kehtaa kehenkään ottaa enää yhteyttä, koska heillä ei ilmeisesti kiinnosta enää olla ystäviä. En ole paasannut kenellekkään raskaudestani, olen vain vastannut jos on kysytty jotain. Tuntuu että kaikki jättää vain sen takia ku en voi enää juoda alkoholia. Onneksi minulla on mies joka ymmärtää minua jonkin verran, mutta olisi kiva jos olisi kavereitaki joille puhua ettei mieheni tarvi aina kuunnella minua.
vai nin