Sailas tietää myös varsin hyvin, ettei hänen ehdottamansa työttömien kyykyttäminen luo uusia työpaikkoja. Pääkaupunkiseutua lukuunottamatta suurimmassa osassa Suomea on vieläkin pula työpaikoista, joten huonoillekin töille riittää ottajia. Pääkaupunkiseudulla taas on hanttihommissa työntekijöiden kohtelu liian usein törkeää. Esimerkkeinä siivous, vartiointi -ja varastoala.
Sailaksen tyylinä on kostaa isolle työttömien joukolle se, että päättäjät ovat itse yksinkertaisesti liian surkeita hoitamaan työttömyyttä. Vaikka päättäjissä on joitain rehellisiä ja kunnollisiakin ihmisiä, kampittavat epätäpätevät, puolueen jäsenkirjoilla ja niiden kautta suhteilla muuten ansiottomasti elämässään päättäviin asemiin päässeet heidän työtänsä tahallaan ollakseen paljastamatta tietämättömyyttään.
Psykologien mukaan vallanhimo on enemmistöllä ihmisistä kovempi motiivi kuin kuin raha. Tiedoksi se teillekin.
Kuten monet varmaankin ovat huomanneet, osa päättäjistä antaa ison joukon kärsiä siitä, etteivät he itse suostu myöntämään omaa kyvyttömyyttään ja luovu vallasta, tai ainakin ota neuvoja niiltä, joilla olisi tietoa.
Eduskunnassa esimerkiksi keskustan edustajat eivät suostu vähentämään kuntien määrää 440:stä sataan, vaikka asia on ollut esillä jo ainakin 20 vuotta.
Puhumattakaan demareiden harjoittamasta tukityöllisyyspolitiikasta, joka ei luo käytännössä lainkaan pysyviä työpaikkoja.
Miksikähän Sailas ei ehdottanut kuntien vähentämistä? Onkohan Sailas kenties suuren luokan pelkuri, joka potkii mielummin heikossa asemassa olevia työttömiä, kuin puuttuu todellisiin epäkohtiin ja suututtaa siinä sivussa mm. keskustan poliitikkoja?
Sanon teille suoraan mitä mieltä olen sailaksesta.
Se tyyppi kärsii vakavasta pienen miehen alemmuuskompleksista, joka vaivasi myös Hitleriä ja Stalinia. Hän on ilmeisesti syönyt/joutunut syömään elämssään niin paljon paskaa, että hän haluaa ehdottomasti jakaa sen muillekin.
Raimo Sailas ei edes halua kohdella toisia oikeudenmukaisesti. Hän halua kostaa.
Sailaksen tyylinä on kostaa isolle työttömien joukolle se, että päättäjät ovat itse yksinkertaisesti liian surkeita hoitamaan työttömyyttä. Vaikka päättäjissä on joitain rehellisiä ja kunnollisiakin ihmisiä, kampittavat epätäpätevät, puolueen jäsenkirjoilla ja niiden kautta suhteilla muuten ansiottomasti elämässään päättäviin asemiin päässeet heidän työtänsä tahallaan ollakseen paljastamatta tietämättömyyttään.
Psykologien mukaan vallanhimo on enemmistöllä ihmisistä kovempi motiivi kuin kuin raha. Tiedoksi se teillekin.
Kuten monet varmaankin ovat huomanneet, osa päättäjistä antaa ison joukon kärsiä siitä, etteivät he itse suostu myöntämään omaa kyvyttömyyttään ja luovu vallasta, tai ainakin ota neuvoja niiltä, joilla olisi tietoa.
Eduskunnassa esimerkiksi keskustan edustajat eivät suostu vähentämään kuntien määrää 440:stä sataan, vaikka asia on ollut esillä jo ainakin 20 vuotta.
Puhumattakaan demareiden harjoittamasta tukityöllisyyspolitiikasta, joka ei luo käytännössä lainkaan pysyviä työpaikkoja.
Miksikähän Sailas ei ehdottanut kuntien vähentämistä? Onkohan Sailas kenties suuren luokan pelkuri, joka potkii mielummin heikossa asemassa olevia työttömiä, kuin puuttuu todellisiin epäkohtiin ja suututtaa siinä sivussa mm. keskustan poliitikkoja?
Sanon teille suoraan mitä mieltä olen sailaksesta.
Se tyyppi kärsii vakavasta pienen miehen alemmuuskompleksista, joka vaivasi myös Hitleriä ja Stalinia. Hän on ilmeisesti syönyt/joutunut syömään elämssään niin paljon paskaa, että hän haluaa ehdottomasti jakaa sen muillekin.
Raimo Sailas ei edes halua kohdella toisia oikeudenmukaisesti. Hän halua kostaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuten sanot:
"... osa päättäjistä antaa ison joukon kärsiä siitä, etteivät he itse suostu myöntämään omaa kyvyttömyyttään ja luovu vallasta, tai ainakin ota neuvoja niiltä, joilla olisi tietoa...."
Mutta missä on hän jolla olisi tietoa? Ketä ei päästetä puhumaan julki totuuksia, tai kuka pitää kynttiläänsä vakan alla?
Olet täsmälleen oikeassa mitä Sailakseen tulee. Hänellä on valtiovarainministeriössö kollegoja, joilla on sama ongelma. Mutta ongelmana on myös se, että kasvutaloudella ei ole muita toimintamalleja kuin tämä yksi: homma pyörii vain kun tuloerot kasvavat. Talousajattelumme ei pysty uudistumaan tavalla, jossa ihmisten reaaliset perustarpeet tulisivat turvatuiksi.
Nykyisessä systeemissä rahatalous on priorisoitu reaalitalouden edelle, rahaa on maailmassa 50 kertaa enemmän kuin reaalitalouden toiminta tarvitsisi. Käytännössä tämä näkyy esim. siinä, että Suomessa teollisuuden kaikki yhteenlasketut vuosittaiset investoinnit voivat olla viideskymmenesosa samojen yhtiöiden osakekurssien muutoksesta vuoden aikana.
Kasvun nimiin vannovat kaikki, mutta kasvu on vain numeroita, eikä sillä ole mitään välitöntä tekemistä ihmisten reaalisen hyvin- tai pahoinvoinnin kanssa. Sailasten on hyvä purkaa omaa pahaa tahtoaan toimenpide-ehdotuksiin, koska ne joka tapauksessa ovat vain lavastetta, jossa reaalimaailman räpeltäjät kiusaavat toisiaan. Ne nostavat tunnuslukuja, jos tarpeeksi suuri joukko numeropeliriippuvaisia rahatalouden toimijoita uskovat niiden nostavan tunnuslukuja. Jos eivät nosta, yllin kyllin hyviä selityksiä löytyy muualta kuin sailaksista.
Päivän iltahartaus ja vitsi tulevat kaikilla tv-kanavilla talousuutisten siinä kohdassa, jolloin taloustermistönsä ulkoaopetellut uutisankkuri pirauttaa kuvapuhelimella pörssiasiantuntijalleen ja kysyy, mikä nyt aiheutti päivän kurssimuutoksen?
PÖHKÖPÄÄ etkö tajua: TULOEROJEN KASVU tarkoittaa sitä että köyhä saa enemmän rikkaalta. OLETKO ENNEN KUULLUT että täällä on progressiivinen verotus??????!
kymmenesosan reaalinen elintaso on viimeksi noussut? Kekkosen aikaan?
Viimeiset kuulemani tilastotiedot kertovat että kaikkein köyhimpien elinikäkin on Suomessa nyt kääntynyt laskuun.
Reaalinen hyvinvointi tarkoittaa ei rahaa vaan sitä mitä rahalla pitäisi voida ostaa. Jos raha on vain numeroita, mitä se kasvutaloudessa paljolti on, näennäiset summat eivät pelasta sen enempää rikkaita kuin köyhiä. Elämän yksi perusedellytys on turvallisuudentunne. Ilman sitä ihminen ei voi luottaa huomiseen eikä tehdä mitään pitkäjänteisiä suunnitelmia, tai solmia sitoumuksia. Turvallisuudentunnetta eivät edes rikkaat voi enää rahalla ostaa. Rahaohjasteisessa kasvutaloudessa raha ryntää sinne missä se saa parhaat kasvumahdollisuudet, ja valitettavasti ihmisten perustarpeet ja -turvallisuus näillä markkinoilla ovat huonosti hinnoitellut.
Reaalimaailmassa on lisäksi muistettava, että yhteiskunnasta syrjäytyminen on suhteelliseen, ei absoluuttiseen köyhyyteen liittyvä asia. Ihminen syrjäytyy pudotessaan omalta paikaltaan, siis nimenomaan pudotessaan suhteessa sosiaalisiin sidoksiinsa eli muihin joihin rinnastaa itsensä. Asunnottoman rappioalkoholistin kohtalo toistuu jokaisella hierarkian portaalla, jos putoamista tapahtuu. Jokainen tällaisen pudotuksen kokenut on samanlaisessa vaarassa menettää otteensa elämään, olipa johtaja tai juoksupoika.
Raha on valitettavasti vain rahaa, ei mitään reaalista. Kun talous kasvattaa parhaansa mukaan rahaa, ja usko (sillä taloushan on nykyajan uskontoa) rahan kaikkivoipaisuuteen on luja, seurauksena on että unohdetaan ihmisen tarvitsevan monia asioita joita rahalla ei saa. Kasvutalouden toimimattomuus tulee ensimmäiseksi näkyviin siinä että köyhien elämä kurjistuu, ja erilaiset sosiaalisten häiriöiden korjauskustannukset alkavat niellä monin verroin enemmän rahaa kuin mitä kasvu tuottaa. Sitten keskiluokka rupeaa voimaan pahoin, kun joutuu reaalisella työllä maksamaan kaikki yhteiskunnan reaaliset kustannukset.
Tässä vaiheessa nyt ollaan. Tuloerojen jatkuva kasvu tulee tarkoittamaan sitä, että rahatalous ja reaalitalous entisestään loittonevat toisistaan, ja kasvu tapahtuu yhä enemmän vain "talouden" numeroissa. Loppupäässä meitä odottaa täsmälleen samanlainen tilanne jossa itäblokin "numeroitalous" oli ennen romahdustaan: tilastot näyttävät hienoja lukuja, mutta ihmiset voivat pahoin.
Luin kirjoituksen mielenkiinnolla. En oikein ymmärtänyt kaikkea, joten en paljoa kommentoi. Itse liikun konkreettisemmalla tasolla. Olen kyllä huomannut ja ihmetellyt, että aina pitäisi olla taloudellista kasvua, ennenkuin asiat ovat edes "normaalikunnossa". Mielestäni 0-kasvussakin pitäisi vallita hyvinvointi. Oma kuningasajatukseni on, että esim. koko EU:ssa samanaikaisesti työajat pudotettaisiin noin 90%:iin nykyisestään. Se mielestäni poistaisi työttömyyden kertaheitolla. Tämähän on "työn uudelleen jakamista" tai "työajan lyhentämistä", aivan kuten kukin haluaa. Nyt haukutaan työttömiä, joiden vika tämä ei ole. Jos on kilpailu 100:sta paikasta ja on 110 kilpailijaa, niin jäähän siinä 10 ilman paikkaa. Työttömät eivät ole syyllisiä, vaan pikemminkin uhreja!
Mielestäni pitää kiinnittää huomiota myös noihin, jotka kilpailevat, mutta eivät saa koskaan voittoseppelettä, vaan kerran toisensa jälkeen kärsivät tappion. Heillekin pitää löytyä paikka yhteiskunnassa.
vain vapaasti Oikkosen "Narkissos-esseetä", tai ehkä paremminkin sanoa sitä mitä minä siitä ymmärrän.
Ne ovat kyllä avanneet omia silmiäni näissä talousjutuissa. Suosittelen, jos joku on kiinnostunut talousajattelun perusteista:
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen
Mitä himputtia tarkoitat 'työttömien kyykyttämisellä'?
Millä lailla SAilas muka kyykyttää työttömiä?
Odotan vastausta.