Olen löytänyt itsestäni uuden fobian: epäonnistuminen valintakokeessa.
Yhteiskuntatieteelliseen pitäisi hakea, mutta alkaa ahdistamaan kun katsoo pääsykoeprosenttia. Lisäksi mieleeni tulee suuri kysymysmerkki mitä teen, jossen ensimmäisellä kerralla pääsekään. Menen armeijaan, kyllä, mutta jos olen liian huono yliopistoon? Jos pelkästään yliopistoon pääsee ne L:n oppilaat ja jos pääsisinkin niin jyräisivätkö he minut alas?
Pääsykoekirjan olen jo lukenut ja se tuntuu helpolta, mutta silti tulee ajatukset kuinka hyviä ne muut ovat, onkohan minulla mitään toivoa. Vaikka opettaja sanoi, että kyllä sinä pystyt kun tarpeeksi yrität. Silti tulevaisuus tuntuu niin turvattomalta.
Onko muilla samoja tuntemuksia vai olenko ainoa?
Yhteiskuntatieteelliseen pitäisi hakea, mutta alkaa ahdistamaan kun katsoo pääsykoeprosenttia. Lisäksi mieleeni tulee suuri kysymysmerkki mitä teen, jossen ensimmäisellä kerralla pääsekään. Menen armeijaan, kyllä, mutta jos olen liian huono yliopistoon? Jos pelkästään yliopistoon pääsee ne L:n oppilaat ja jos pääsisinkin niin jyräisivätkö he minut alas?
Pääsykoekirjan olen jo lukenut ja se tuntuu helpolta, mutta silti tulee ajatukset kuinka hyviä ne muut ovat, onkohan minulla mitään toivoa. Vaikka opettaja sanoi, että kyllä sinä pystyt kun tarpeeksi yrität. Silti tulevaisuus tuntuu niin turvattomalta.
Onko muilla samoja tuntemuksia vai olenko ainoa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Enpä usko, että ihan ainoa noine ajatuksinesi olet. Opiskelusta ei kannata tehdä elämänsä pääasiaa. Jos et yliopistoon pääse, niin kai löytyy jokin ala jostain muusta oppilaitoksesta, mikä kiinnostaa? Yliopistotason koulutus ei ole mikään tie onneen, kunniaan ja arvostukseen. Tai ei ainakaan saisi olla. Ja jos sinne yliopistoon on aivan pakko päästä, niin ei muuta kuin yrittämään uudestaan ja uudestaan. Opiskelet jossakin muualla aina vuodet, ja keväisin koitat sinne yliopistoon. Ei sulla mikään kiire ole, Suomi on täynnä opiskelijoita, jotka aloittaa opiskelunsa vasta 25-30 vuotiaina, ja vanhempinakin. Siitä opiskelusta ei kannata sellasta stressiä ottaa, koska takuulla pääset johonkin kouluun.
Olen aidosti kiinnostunut siitä ja koen kyseisen alan jopa kutsumuksena. Silti on huono luottamus. :(
joo tästä sivusta kysäsen et jos ei oo tarpeeks hyvät toikkarit lukiossa nii joutuu pääsykokeisiin, vai miten se toimii?
Melkein kaikissa aloissa joutuu menemään pääsykokeisiin, koska monissa paikoissa ei ole sitä paperivalinta mahdollisuutta..
Eiköhän samat pelot ole kolmella neljäsosalla vuosikerrasta. Ainakin luulisi. Kaikilla lukiolaisillahan varsinainen opiskelu alkaa vasta tänä vuonna.
Itellä vähän samat fiilikset kuin sulla. Itse haen oikikseen. Ajattelin sen kuitenkin niin, että nyt kesällä lähen joka tapauksessa inttiin, ja tuun pois just sopivasti kun vuoden 2008 pääsykoerumba alkaa. Katotaan miten pääsykokeet menee, jos jää rannalle parin pisteen päähän niin haetaan uudestaan samaan mestaan, jos enemmän kun pari pistettä niin sitten kenties jotai hallintotieteitä tai vastaavaa Tampereelle. Samalla ajattelin kävästästä jonkun ammatikorkean pääsykokeissa. Sieltä voi sitten hakea vaikka joka vuos minne haluaa. Jos on älyttömän paska tsägä nii jääpähän kätee ees jotkut paprut.
Itseäni enemmän kuin tulevaisuudensuunnitelmat pelottaa pääsykoe. On päntännyt 3kk putkeen kokeeseen, ja kaikki vain niitä hikistä 5 tuntia varten. Ne 5 tuntia myöskin määrää enemmän tai vähemmän tulevan elämäsi uomat. Tai ainakin lähivuosien. Tulee kyllä olemaan painajaismaiset 5 tuntia.
1) Et ole liian huono yliopistoon.
Yliopistossa on niin yli- kuin alisuorittajia, mielenterveysongelmaisia, moniongelmaisia, upeasti aiemmissa opinnoissaan suoriutuneita ja todella huonoja valintoja tehneitä. Eli ihmisiä aivan laidasta laitaan. Ei vain ällän oppilaita -- joillakuilla ei ole ylioppilaspapruja ollenkaan, ja ovat silti siitä hirmuisesta valintakoerumbasta selvinneet elävinä.
2) Jos valintakoekirja tuntuu helpolta, et ole ainakaan ihan metsään menossa alavalinnan suhteen.
3) Opettajasi oli täysin oikeassa.
4) Tulevaisuutesi tulee siitä huolimatta mitä teet, eli se pitää kyllä huolen itsestään. On hienoa, että olet tehnyt suunnitelmia sen turvaamiseksi, mutta älä laita kaikkea yhden kortin varaan. Uskalla katsella laidoillekin, ja usko siihen, että jos yliopisto on ihan ehdottomasti juuri se ainoa paikka maan päällä jossa haluamaasi alaa voi opiskella, niin pääset sinne kyllä loppujen lopuksi.
5) Totta tosiaan: yrittää voi aina uudestaan. Siitä ei tehdä mitään "luuseri, lol!" -merkintöjä papereihin. Monet aloittavat vasta toisen tai kolmannen kerran jälkeen, kun ovat ensin käyneet ekalla kerralla kurkkaamassa, minkälaista kokeessa oikein on. Kannattaa kuitenkin keskittyä vain yhteen-kahteen aineeseen tai yliopistoon kerralla. Mitä enemmän hakua ja aloja hajaannuttaa, sitä suuremmaksi epäonnistumisen riski kasvaa.
6) Kaikki hakijat kokevat kuvailemaasi pelkoa jossain vaiheessa. Epäonnistumisesta pääsee kyllä yli, ja tsempin löytää lopulta uudestaan, jos uskaltaa katsoa lukemisiaan ja tekemisiään kriittisesti -- ei pidä kuitenkaan liikaa itseään ruoskia.
7) Jos ovet eivät aukea, ei kannata jäädä kotiin istumaan. Armeija, avoin yliopisto, ammattikorkeakouluun hakeminen tai muu vastaava hyödyttää pitemmän päälle.
8) Elämää ei missään nimessä pidä pyhittää valintakokeiden ympärille, vaikka ei heti onnistuisikaan. Ei kannata ruveta heti elokuussa pänttäämään uudestaan kirjoja; sen sijaan kannattaa mennä rohkeasti vapaalle ja kokeilla uusia asioita. Ei se yliopisto sieltä minnekään karkaa, ja seuraava kevät tulee takuuvarmasti.
Kuulostat fiksulta nuorelta ihmiseltä. Eiköhän se tie sieltä lopulta aukene.
Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin pakertajille!
Olosuhteet pääsykokeissa ovat kaikille samat, en usko, että sellaista henkilöä on olemassa, joka etukäteen voi olla varma omasta osaamisestaan ja sisäänpääsystään.
Ensinnäkin, loppuun asti kannattaa paahtaa, ei saa jättää kesken.
Älä mieti mitä muut osaavat, keskity omaan suoritukseen.
Ehken ollut kaikkein ahkerin opiskelija, mutta nähtävästi tuo keskittymiskyky (urheilutausta) auttoi sitten huomattavasti.
Joo, itseänikin vähän ahdistaa, vaikken aiokaan vielä ihan täysillä hakea... Psykologiaa haluaisin lukemaan, mutta juuri tuo pieni pääsyprosentti tekee olosta sellaisen, että ihan sama mitä teen, niin en pääse kuitenkaan, joten kannattaako ees yrittää... Päivät menee töissä, ja töiden jälkeen ei jaksaisi lukea, joten tosiaankin on pakko tehdä suunnitelman mukaan ja käydä tänä vuonna vain tsekkaamassa se koe ja hakea ensi vuonna paremmalla lukemisella. Kerran olen lukenut toisen pääsykoekirjan läpi.
Moikka!
abiturientti: Mihin alalle aiot hakea? Niihin sisäänpääsyprosentteihin ei kannata tuijotella liikaa vaan yrittää päästä sinne, mikä kiinnostaa. Aina joku sinne pääsee sisälle.
Itse opiskelen kolmatta vuotta kasvatustiedettä ja olen hakemassa luokanopettajankoulutukseen. Sinne on todella vaikea päästä, jos katsoo sisäänpääsyprosentteja. Silti aion yrittää, koska koen opettamisen itselleni oikeaksi alaksi. Siltä se tuntuu ja aion yrittää kaikkeni.
Toinen asia: ei yliopistossa ole kaikki L:n oppilaita, minäkän en sellainen ole. Eikä ketään jyrätä alas arvosanojen perusteella, ainakaan omiin kokemuksiini pohjautuen. Kasvatustieteellisessä on todella mukavaa porukkaa, olen tykännyt.
Jos et tänä vuonna pääse, niin yritä ensi vuonna uudestaa! Sinullahan on koko vuosi kerrata uudestaan samoja asioita ja ehkä käydä valmennuskurssi ja/tai avointa yliopistoa. Ei kannata lannistua!!
Itse haen kans tonne luokanopettajaks tai lastentarhanopettajaks enkä pysty edes villeimmissä unelm8issani kuvittelee että pääsisin sisälle. Masentaa tosi paljon. Joka päivä sitä vaan toivois, että joku helpompi ala olis se oma kutsumusammatti, mutta näin ei ole. Sitä niin vaan toivois, että haluais talonrakentajaks tai että pystyis tyytyy siihen, mutta ei, pitää sitten välttämättä haluta just johonkin tosi vaikeeseen paikkaan. tuntuu tyhmältä joutuu pitää välivuosia tai tyytyy johonkin ammattiin mitä ei halua kun kuitenkin tietää mitä oikeesti haluais tehdä.
Pitäkää myös mielessä se, että peruutuspaikoilta voi päästä myös sisälle.
Itse pääsin Lastentarhanopettajakoulutukseen hurjalta 18. varasijalta, vaikka ajattelin että ei SE nyt ainakaan ole mahdollista.
Sittenpä vaan pari viikkoa ennen koulun alkua tipahti postiluukusta iso kirjekuori.. :)
Niin moni oli katsokaas päässyt luokanopekoulutukseen ja sen takia perunut LTO-koulutuspaikkansa.