Miksi, oi miksi??Ei voi ihminen teitä ja sääntöjänne kivikaudelta ymmärtää..ei voi pieni pää käsittää tv:n kieltoa jos netti on hyväksytty..ei voi ymmärtää kaljapullon kieltoa jos tupakoinnin saa aloittaa ala-asteella..vaikka 30v oon toimintaa joutunut sivusta seuraamaan,en voi käsittää sitä vieläkään.Ootteko te vähän niinku hönöjä tai jotain??
Yksi kysymys lestadiolaisille
???
122171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämä on minusta trolli.
Kivikautiset säännöt on siis peräisin Raamatusta eli Jumalan sana on muuttumaton. Mielestäni ei pidäkään muuttua.
TV-kielto on jyrkähkö ilmaisu, mutta kysehän on siitä, millä itseämme ruokimme. TV:n ohjelmatarjonta on vain vähäisessä määrin hyväksi rakennusaineeksi uskollemme. Se hyvä mitä sieltä tulee, niin katsotaan vaan. Mielestäni siis voimme katsoa, sen mikä ei vahingoita sieluamme. Kuitenkin voimme helposti elää myös ilman telkkaa ja käyttää senkin ajan vaikkapa kristittyjen yhteyden ylläpitämiseen.
Kaljapullojen kielto on peräisin lestadiolaisuuden pitkästä perinteestä raittiusliikkeenä. Lapin juomatavat olivat vieneet paikallisväestön rappiolle ja tästä pohjautuu voimakas alkoholikielteisyys. Yhteisötasolla valinta on siis täysraittius, jota on helppo kunnioittaa. Asiaan voisi ehkä suhtautua myös siitä näkökulmasta, että saarnattaisiin humalajuomista vastaan mutta raja olisi kai kuin veteen piirretty viiva. Humalajuomisen turmiollisuuden luultavasti tunnustamme joka tapauksessa.
Tupakointi on luultavasti yleistä siitä syystä, että se on ainoa näkyvä pahe joka on vaiettu "syntiluetteloista". Aikoinaan vanhat saarnaajat olivat kovia tupakkimiehiä ja tupakasta luopumisen vaikeudesta johtuen se on jäänyt tapakulttuuriin elämään. Tupakoinnin voisi ottaa rukousaiheeksi, sillä mielestäni se ei kuulu kristityn esikuvaan.
Olemmeko vähän niinku hönöjä tai jotain? Kyllä varmastikin ollaan. Sillä risti on hullutus niille jotka eivät Jeesusta tunne.
Kuitenkin tavoitteemme on niinkin yksinkertainen - iankaikkinen elämä taivaan kodissa. Siihen tavoittelemme Herramme Jeesuksen sovitustyön tähden. Jeesus rakastaa myös sinua, kysyjä. Sinä olet Jeesukselle erityisen tärkeä ja toivotan sinut tervetulleeksi Jeesus-uskoon olematta hönö tai jotain. Uskon että voisit olla auttamassa meitä taivastiellämme. Olisi kiva jatkaa matkaa yhdessä.
myös laillasi uskomaan tuonpuoleiseen,Jumalaan ja raamattuun.Luen iltarukouksia,ihan kuin sinäkin..en kuitenkaan opeta lapsilleni että naapurin lapset jotuvat tulimereen kun katsovat muumeja..vaimoni meikkaa,se ei tee hänestä huonoa miesten vokottelijaa..pesukoneemme voi olla sivusta täytettävä ikkunallinen malli,ei se tapa meitä..ehkäisyä voi ja kannattaa käyttää.
Siitä tulikin mieleen..eräs lestadiolais nainen tuossa joku viikko sitten ihmetteli kun hänen lapsilleen ei synny lapsia niin hyvin ja paljon kun hänelle itselle aikanaan.Tuli siihen tulokseen että täytyy olla tämä nykymaailma niin saateinen ettei ihmiset ole yhtä hedelmällisiä enää kuin ennen..vai oiskohan omat kullanmurut alkaneet säännöstelemään?? ;=
Kuitenkin pointtini on että en ymmärrä tapojanne(jotka kaikki suuressa ihmeydessään eivät todellakaan ole Raamatusta),Jumalan ja uskon ymmärrän kyllä.
niin voit päästä jyvälle! Varsinkin, jos siirryt ulkopuolelta sisäpiiriin, niin mahdollisuutesi paranevat.
itse koittaisit??Vaihdetaanko paikkaa viikoksi?
Hyökkäys on paras puolustus,varsinkin kun ei itsekkään oikein ymmärrä asiaa..
Aika paljon on lestat joutuneet antamaan periksi nykymaailmassa vanhoista tavoistaan ja tottumuksistaan.Ei enää pärjää eikä voi elää niin karusti..
Itse tunnen näitä mustia lampaita monta jotka ovat uskontonsa,tai ei uskontoaan jättäneet vaan tuon lahkon tavat ja pelon ja ahdistuksen taakseen.
Se on vähän niinkun virolaiset liikkui bussilla hesan keskustassa ekoja kertoja kun rajat aukesivat..ihmettelivät kovasti kun mainosikkunoissa on tavaraa yllinkyllin ja kotopuolessa sanottu aina ettei missään muuallakaan ole kaupoissa tavaraa kun ei itselläkään..tätä oppaalta kovasti tinkasivat joka sanoi kivenkovaa että hyllyt noissa hesan kaupoissakin tyhjinä ovat,ikkunalla vaan vähän tavaraa.
Lessuista eronneet joutuvat usein mielenterveyden kanssa vaikeuksiin kun huomaavat,ihan kuin nuo virolais raukatkin että heitä onkin kusetettu(valtio) koko elämänsä ajan..mummut ja papat,isit ja äidit..
Lapsi kasvaa siihen mihin se aletaan aivopesemään heti kun puhetta ymmärtää.
Haluaisin mielipiteitä ihmisiltä jotka ovat eronneet lestadiolaisuudesta,oliko helpotus,tuliko petetty olo??
olo, sielunvihollinen petti, ja olo on monella ollut todella paha. Kuulin tapauksen, että oli päättänyt päivänsä oman käden kautta, niin paha olo voi olla.
Jumalan eli omantunnon ääni kun ei nääs heti jätä ihmistä. Jumala kyllä kutsuu vielä semmoistakin joka on jättänyt, kuten varmaan sinuakin kun silloin jätit elävän uskon.
ja nähdään just ja vain se, mitä siinä reiän kohdalla on. itse kun on elänyt lestadiolaisessa yhteisössä koko ikänsä, tietää, että meitä on moneen junaan joka suhteessa.Monessa vaiheessakin olevia ihmisiä.
Lestadiolaisuus voidaan omaksua kasvatuskristillisyytenä, jolloin se on vain kulttuuri-ilmiö, kokoelma vanhoja tapoja kuten Jeesuksen ajan juutalaisuus (älä koske, älä maista, jne).
Sitten voi käydä niin onnellisesti, että Sana koskettaa ja löytää sydämen, jolloin ihminen tajuaa, että ilman Jeesusta hän on hukassa ja ikuiseen kadotukseen tuomittu, että omasta voimastaan ja yrittämisestään hän ei voi rakentaa tikapuita taivaaseen. Jeesus on ristinkuolemallaan sovittanut maailman synnit ja ylösnousemisellaan todistanut voittaneensa kuoleman, ja tämän hänen ansionsa ja täydellisyytensä saamme omistaa uskossa häneen kokonaan ilman omia räpellyksämme.
Kun tämä kirkastuu, tulee ihmisestä iloinen ja vapaa. Silloin elämän valinnat ovat vapaita valintoja ja niitä tehdään Raamatusta opastusta etsien.Niihin ratkaisuihin, joskus vaikeisiinkin, saa ihminen uskossa pyytää Jeesusta voiman antajaksi.
Pesukonejutut yms ovat aikansa elänyt vitsi...Et voi tunnistaa elävässä uskossa olevaa ihmistä minkäänlaisesta univormusta tai muotista, vaan siitä, että hänellä on ilo, turva Jumalassa ja sisäinen halu etsiä elämänratkaisuissaan Isän tahtoa. Siinä ei ratkaise tukan malli tai se, onko tv:tä tai ei, vaan sydämen tila, ilo ja rauha. Tärkein tunnusmerkki elävän uskon omaavista on se, jonka jo Jeesus antoi; "siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että teillä on rakkaus keskenännne"
Olen elänyt lestadiolaisena läpi tämän koko prosessin, orjuudesta vapauteen, ahdistuksesta iloon. Sehän kertoo vain siitä, ettei mikään -laisuus pelasta eikä aitoon, elävään uskoon voi kasvattaa ketään, se on aina lahja suoraan taivaasta. Paavali ja pakanakristityt olivat molemmat saaneet uskon Jumalan suurena lahjana, Paavali kasvoi juutalaisuuden perinteessä, pakanuudesta tulleet eivät, mutta sama usko piti molempien saada.
Yksi asia, joka myös kuuluu elävän uskon omistavien tuntomerkkeihin, on vaino, ja se usein ilmenee ylenmääräisenä kritiikkinä ja ymmärtämätömyytenä, suoranaisena suvaitsemattomuutena kristityn ihmisen elämänratkaisuja kohtaan. Myös pilkkana.
Mielenkiintoista on myös se, että pilkkaajalla on usein itsellä paha ja levoton olo, ja uskovassa on jotakin, joka herättää sitä, ärsyttää. Voisiko se olla rauhan kaipuuta? Rauha ja ilo on tarjolla kaikille ihmisille, kaikille sitä kaipaaville, se on ostettu ja maksettu Jeesuksen verellä...Jeesus kehottaa kolkuttamaan ja lupaa, että ovi avataan.
Tervetuloa seuroihin kuulemaan asiasta lisää. Tai sen lähimmän uskovan luo, jolla on jotain erilaista, ärsyttävää. Ja joka tuntuu siitä huolimatta olevan niin hullu, että voi hyvin. Omistipa sitä tv:tä tei ei...
Kylläpä oli vapauttavaa lukea yllä mainittu. Tulee ihan kiitollinen mieli, että joku jolla on kirkas usko ja ymmärrys Jeesukseen jaksaa kirjoittaa noin asiallisen ja kutsuvan vastauksen näihin sekalaisiin ryöpytyksiin, sotkemisiin ja vuodatuksiin. Niidenkin puolesta Jeesus on sovittanut kaiken. Uskokaa Jeesuksen sovintotyöhön, älkääkä tahallanne sotkeko asioita.
Aivan tajuttoman hyviä kysymyksiä ja hyviä vastauksia(siis kysyjällä). Mä olen yrittänyt saada vastauksia noihin saman tyyppisiin kysymyksiin, mutta harva suostuu edes yrittään vastata. Mulla on yks tuttava pariskunta jotka ovat eronneet lestadiolaisuudesta ja mitä mä olen ymmärtänyt niin heillä on vaan hyvää tapahtunut sen johdosta. Mukava kuunnella heidän juttujaan kuinka usko on päässyt kasvamaan sen jälkeen. Minä olen vasta uskoon tullut ja silti tajusin heti että ei tuollainen(lestadiolaisuus) voi oikein olla...
Tulipahan tässä keskustelua seuraillessa mieleen, että kysyjällä taitaa sittenkin olla jonkilaista henkilökohtaista kosketusta lestadiolaisuuteen, hän kun nostaa esiin näitä legendoja ja arvostelee lestadiolaisten elämäntapaa aika kärjistetysti.
Itse lestadiolaisuuteen lukeutuvana, muutoin melko lailla sitä mieltä ollen, että erilaisuus on rikasta ja kaunista, voin ymmärtää sen, jos joku lestadiolaista tapakulttuuria tuntemattomana kyseleepi, miten niin ja niin...Tämän viestin avaajalla taitaapi kuitenkin olla melko suuri määrä tietoa jo ennestään ja kyselemisen taustalla on muutakin. Anteeksi tämä kyökkipsykologisoimiseni, tässä yöhoitajan roolissa kun tulee mieleen kaikenlaista.
Työyhteisööni kuuluu uskonnolliselta vakaumukseltaan monenlaisia ihmisiä; lestadiolaisia, vapaa-ajattelijoita, kirkkoon kastettuja ei aktiivisia(heidän oma arvio itsestään) ja uskonnottomia, agnostikkoja lähinnä. Tietoisina toistemme erilaisuudesta saatamme joskus kysäistä toinen toiseltamme, miksi joku asia toisen mielestä on tietyllä tavalla. Ihmissuhdetyöntekijänä ja usein tiimityötä tehden on aika tärkeää olla selvillä, ettei oma mielikuva toisesta, hänen motiiveistaan elämäntapakatsomuksellisissa asioissa yms. mm päätelmäni, että joku toimisi tietyllä tavalla ryhmän painostuksesta tai "tyhmyyttään", ohjaa ajatteluani silloin kun teemme yhteistyötä, vaan annan työtovereilleni oikeuden ajatella ja toimia parhaaksi katsomallaan tavalla ryhtymättä arvioimaan hänen persoonaansa tms valintojen perusteella. Ihmissuhdetyössä on melko tärkeää muistuttaa itseään siitä, että omat mielikuvat toisesta (potilaasta/asiakkaasta taityötovereista) voivat olla aivan vääriä ja perustua omaan negatiiviseen kokemukseen tai johonkin juoruun, mikä olen saanut kuulla jostakin uskonnollisen ryhmän jäsenen käyttäytymisestä jne. Terve itsekritiikki on siis paikallaan, kun arvioimme toinen toisiamme.
Mielenterveydellisissä kysymyksissä on oltava erityisen tarkkana siinä, ettei luule selittävänsä potilaan ongelmia taustayhteisöön kuulumisesta käsin, Joillekin lestadiolaisuuskin toimii mielenterveyttä ja elämänlaatua ylläpitävänä, jollekulle toiselle ei. Älä siis vastoin parempaa tietoa viitsi väittää muuta. Mielenterveysongelmaisellekin on olemassa paikka keskuudessamme, myös kaltaisesi kyselijät ovat tervetulleita.
en ole koskaan kuulunut lestadiolaisiin tai mihinkään muuhunkaan ryhmään.Olen asunut O-salossa koko ikäni,ehkä eniten lestadiolaisia koko maassa kunnan as.lukuun nähden.Ollut ikuista taistoa jo lapsesta asti ei lestojen ja lestojen välillä,eri urheilukenttävuorot,eri riparit,eri seurakuntaretket ja kerhot,eri papit kastamassa hautaamassa ja vihkimässä..
Olen vaan koko ikäni seurannut heitä ja elämäänsä ja tyyliänsä sitä kuitenkaan vielä en ole oppinut ymmärtämään ja tajuamaan.
Tämä on trolli .