On perusperhe, josta joku ei tingi, ja tämä ns. uusiperhe josta jotkut eivät tingi.
Itse kuulun perusperheleiriin, joka on se ainut ja oikea perhemalli. En koskaan ole ymmärtänyt, että jättämällä edellisen perheen, voi samantien perustaa taas uuden perheen jne! Vaikka kuin monta. Otse en tekisi koskaan niin.
En voisi hyväksyä lastenikuuluvani muiden ihmisten perheeseen, koska ne ovat syntyneet tässä minun perheessäni.
Vaikka mieheni kanssa tiemme erosivatkin hänen tahdostaan, eivät lapset enää kuulu muuhun kuin isän irralliseen elämään. Jos mies joskus uuden naisen ottaa, se on hänen murheensa, ei meidän.
Tämä uusimalli jossa on ihmisiä vähän jokasuunnalta, on niin vieras käsite, että tämä minkä olemme hyväksi havainneet, se olkoon meillä loppuun asti, tämä toimii meillä. Meillä ei lapsia sotketa aikuisten asioilla.
Itse kuulun perusperheleiriin, joka on se ainut ja oikea perhemalli. En koskaan ole ymmärtänyt, että jättämällä edellisen perheen, voi samantien perustaa taas uuden perheen jne! Vaikka kuin monta. Otse en tekisi koskaan niin.
En voisi hyväksyä lastenikuuluvani muiden ihmisten perheeseen, koska ne ovat syntyneet tässä minun perheessäni.
Vaikka mieheni kanssa tiemme erosivatkin hänen tahdostaan, eivät lapset enää kuulu muuhun kuin isän irralliseen elämään. Jos mies joskus uuden naisen ottaa, se on hänen murheensa, ei meidän.
Tämä uusimalli jossa on ihmisiä vähän jokasuunnalta, on niin vieras käsite, että tämä minkä olemme hyväksi havainneet, se olkoon meillä loppuun asti, tämä toimii meillä. Meillä ei lapsia sotketa aikuisten asioilla.
Vastaukset 23
Vanhimmat
että jos tienne eroavat miehesi kanssa, et enää koskaan ota uutta miestä? Et koskaan enää rakastu, et hanki suhdetta aikuiseen ihmiseen, et koe fyysistä läheisyyttä ja arjen rakkautta?Etkä varsinkaan enää koskaan halua lapsia lisää, et kenenkään muun kanssa kuin nykyisen miehesi, tekee hän mitä tahansa?
Never say never.
Itse en kuulu kumpaankaan "leiriin", minusta yhtä ainoaa oikeaa mallia ei ole vaan jokainen perhe on omanlaisensa.
Eikö lasten isä ole yhtä lailla heidän vanhempansa, vaikka hän joskus ehkä rakastuisikin toiseen? Mikä sanelee sen että juuri Sinä olet perheen keskus johon lapsetkin kuuluvta, mikä oiekus sinulla olisi erottaa lapset tisästään jos teillä menisi tukset ristiin? Toivon todella vilpittömästi että tulette olemaan onnellisia yhdessä koko lopun elämäänne, mutta silti...
***
Aloittaja kyllä sanoi »Vaikka mieheni kanssa tiemme erosivatkin hänen tahdostaan..».
Eli vaikka hän kovasti puhuu "perusperheestä", niin kuuluuko hän sellaiseen? Itse en tunne kyseistä käsitettä, mutta veikkaisin sen tarkoittavan ydinperhettä ja jos näin on, niin eihän yksinhuoltajaperhe ole mikään ydinperhe.
Vai tarkoittaako "perusperhe" aloittajan mielestä samaa kuin "eroperhe"?
Mielestäni on varsin kummallista luvata ettei koskaan rakastu keneenkään.
Itsekään en kuulu mihinkään leiriin, mutta jos vielä haluan kahden aikuisen perheen niin eihän se voi olla mikään muu kuin uusperhe (paitsi tietenkin jos hylkäisin lapseni ja se taas ei tulisi kysymykseenkään).
Eromme ei ollut minun keksintöni, eikä minulla ole mitään syytä olla perustamatta uutta perhettä jos sellainen tilanne tulee kohdalle.
jäljelle jää vain tila, jossa ollaan, mutta ei sitä missä isä, äiti ja lapset olivat onnellisia.
perhe on muutoksessa, jonka voi pysäyttää, harkitsemalla tuhia eroja, ja suvaita toista pienistä puutteista huolimatta. Kukaan ei ole täydellinen, mutta rajuja muutoksia ei saa tehdä lasten kustannuksella.
..onnellisuutta.
ja haave kyllä näkyy. Surun ja tuskan voi piilottaa. Ero on aina kova paikka kaikille. Kyllä siinä onnellisuus kärsii. Ei ole enää sitä samaa tunnetta.
lasten etu ei toteudu omalla kustannuskella. Lapsi ei ole tyhmä, hän tuntee sen milloin jompikumpi vanhemmista vain leikkii kotia mutta ei haluaisi olla suhteessa.
Äiit, isä ja lapset voivat varsin hyvin olla onnellisia eri osoitteissakin, joissakin tapauksissa huomattavasti onnellisempia kuin samassa.
Luulenko vian jos sanon että sinä olisit halunnut pitää suhteen, vaikka huononkin, et niinkään lasten etua ajattele?
***
isän kaipuuta? Vai onko se omaa suhteen kaipuutasi jonka projisoit lasten tunteiksi? Jos lapset kaipaavat isäänsä, kuke heidät pitää isästä erossa? Sinäkö, joka toteat että isällä ei ole sinun perheeseesi enää asiaa? Hmmh? Isän kaipuun voi ehkä eliminoida ottamalla isä mukaan perheen elämään, koska perhe te olette vaikka eri osoitteissa asuisittekin.
***
..pettymyksiä, eroja ja muuta kurjaa. Onko onnellisuus siis ylipäätään mahdotonta?
Olen todella pahoillani jollette te pysty eron jälkeen antamaan turvallisuuden tunnetta lapsellenne.
heistä kuin isä itse? Kumma käsitys tuokin, että lapsia pidetään väkisin erossa, ja yleensä se on äiti jota syytetään.
meillä mies itse hävisi ja katosi, enkä todelllakaan ollut se syypää.
toisesta ketjusta luin asian oikean laidan sen jälkeen kun olin tuon jo kirjoittanut, sori.
Mitä luulet, kun tuuletat katkeruutta täällä avoimesti, kun paasaat ydinperheen täkeydestä ja siitä kuinka jos isä lähtee, mitään asiaa hänellä ei perheessä enää ole, että hntä ei teille enää ole, Sinun perheellesi, Sinun lapsillesi, tulee väistämättä ensimmäisenä mieleen että isä on mutta koska sinä et häntä aio perheen elämään päästää...
Olin ilmeisesti väärässä ja pyydän anteeksi, saamani kuva oli väärä. Isän velvollisuus on kaikissa tapauksissa yrittää parhaansa lastensa elämään osallisumiseksi, tässä tapauksessa lasten isä on toiminut räikeästi väärin ja vastoin velvollisuuksiaan. Katkeruus ja viha on varsin ymmärrettävää.
***
Silti et voi mitenkään väittää ettei muissa eroperheissä lapsi voisi olla onnellinen.
Minun vanhempani erosivat kun olin 10-vuotias enkä todellakaan ole ollut sen takia onneton. Minulla säilyi hyvä suhde kumpaankin vanhempaani. Kun lapselle selittää miten asiat ovat, lapsi ymmärtää asian omalla tavallaan riippuen minkä ikäinen on.
Minulle erotilanne selvitettiin hyvin ja sitten kun kasvoin ja vartuin olemme äidin ja isän kanssa asiasta keskustelleet lisää. Ja näin aikuisena voin sanoa, että heidän ratkaisunsa oli täysin oikea.
Minulla on ollut aina hyvä ja rakastava koti, ensin se ydinperhekoti, sitten kaksi kotia, isän ja äidin koti ja ne ovat kaikki olleet erittäin rakastavaisia koteja.
Tuli mieleen tästä kirjoituksesta, että ko. henkilö on jo valmiiksi katkera jos ero tulee ja selkeästi laittaa lasten kannettavaksi onnettoman kodin jos niin käy.
Lapset katsovat maailmaa hyvin eri näkökulmasta kuin katkera ja jätetty aviovaimo.
et enää kuulu itse perusperheeseen, mutta olet sen kannalla?
Jos miehesi perustaa uuden perheen niin sinulta ei onneksi enää kysytä mitä tahdot vaan lapset menee mukana ja sopeutuu tilanteeseen ihan hyvin jos heille annetaan tilaisuus. Uudet aikuiset eivät ole pahasta jos eivät ole ihan friikkejä..
Olet myös sitoutunut olemaan yksin siihen asti kun lapset lähtee kotoa koska perheeseesi ei kuulu muita jne..
Ehkä tulet noin onnelliseksi. Meillä yritetään taistella taistelut ja pysyä yhdessä edelleenkin ydinperheenä.
Vaikka miheni perustaisi uuden perheen, lapseni eivät mene mihinkään mukana. He ovat niin isoja, että ovat pian omissaan. Minulta on aina kysytty lasten asioista mielipiteeni, joten kukaan ei tee mitään ellen minä hyväksy.
Jos isä ei lapsiaan ole moneen vuoteen halunnut nähdä, niin miksi nyt yht äkkiä lähes aikuisia enää halusi tavata? Outoa toimintaa.
Ei sen puoleen eivät lapsetkaan ole innostuneita oleet, tunteet on heilläkin.
Sinun piti siis sanoa että »Perusperhe on se ainoa oikea perhe!».
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta olisin kaivannut jonkinlaisia perusteluja väitteellesi. Sen sijaan aloit jauhamaan aivan muusta asiasta.
Niin, perusteluja mielipiteellesi olisi kiva kuulla.
mukaan siis itselläsikään ei ole sitä "oikeaa" perhettä, jota täällä hehkutat. Eikö perheesi ole sinulle riittävä, koska et pidä sitä oikeana? Kuulostat hirmu katkeralta, toivottavasti et istuta katkeruuttasi lapsiisi, vaikka miehesi onkin sinut jättänyt.
Mikä teidän perheenne on mielestäsi nimeltään?
muutkin.
Se on tunne siinä missä vihakin eli negatiivinen. Kaikkia tunteita saa toki tuntea, mutta katkeruudesta olisi hyvä päästä mahdollisimman pian eroon. Katkeruudella ei saavuta mitään hyvää, ei itselle eikä läheisille. Lapsiasi säälin jos kovin kauan joutuvat katkeraa äitiä katselemaan.
..ovat aivan hyviä ja hyödyllisiä tunteita mikäli niistä osaa mennä yli. Jos negatiivisuuteen jää rypemään, kannattaisi yrittää etsiä jostakin apua. Ja sanon tämän ihan ystävällisessä merkityksessä.
Poikani pian 17 v, sanoikin kerran, että äiskä, missä ikinä sinä apua tarvit, minä autan. Hän on kotona joka hoitaa miesten työt, vaihtaa renkaat, korjaa pikkuviat ja huoltaa nuorempiensa pyörät.
Koskaan ei palkkaa pyydä, ja onkin ilo antaa rahaa, kun mitään ei vaadi.
Ei vietä aikaa kadulla, ei polta ei kaljottele. Täydellinen poika. Ylpeänä voin sanoa, että minun kasvattama, ja olen onnistunut, kaikkien lasteni kohdalla, yksin.
varmaan ovat raukat pelossa eläneet, eivätkä ole uskaltaneet mitään vastaan sanoa äidilleen.
Voi tokkiinsa, saahan tästä vaikka minkälaista tekstiä, kun oikein keksii, kuinka paha se oma äiti oikein onkaan....! Onneks se isä oli sankaari, ja jätti!!!
Pariton isä heitti hyvän nimityksen, eroperhe.
Eihän aloittajallakaan ole enää sitä perusperhettä, vaan juuri tuo eroperhe.
Onkohan aloittaja aina sama, joka ottaa tämän asian esille. Pieni osaa joidenkin maailma olla. Vai mitä, Lissu?
Älä syytä yksin ex-miestäsi erostanne. Miksi hän olisi sinut jättänyt jos kaikki olisi ollut kunnossa? Niin, ei olisikaan jättänyt...