minkä ikäisenä selkärankareuma todettu

Mie olen 50 ja risat mul on nyt todettu SRR monen kivuliaan vuoden jälkeen. Nämä sinun oireesi ovat aikas lailla samoja osittain kun minullakin on. Arpa voi suosia ja antaa reuman palkinnoksi jos lääkäri on hyllä tuulella.. Se on kamalaa odottamista kun tutkimus valmistuu.. Kestä se kuin NAINEN.. Sittenhän saat siihen lääkityksen ja olo hieman paranee, mut ei koskaan hyväksi tule.. Kevättä sinulle....

Olin tollaset 23 kun kuvailemasi kaltaiset kivut alkoivat. Sitten alkoi arvauskeskuskierra. Joka toinen kuukausi suunnilleen rtg-kuvia sieltä sun täältä, mistä nyt kulloinki kolotti ja vammautti. Suurin virhe oli se, että mulla nuo kivut alkoi tuolta yläselästä. Se kun on käänteinen alkamissuunta. Olin 32-vuotias, kun yks lääkäri laitti lähetteen reumapolille ja siellä otettiin selästä rtg. Ja siinä oli silloin si-nivelissä alkavaa neliöitymistä vai miten se nyt meni. Mutta aikaa ja hermoja kului ennen kuin ratkaisu löytyi. Lohdutti, että yleensä naisilla reuma on paljon lievempi kuin miehillä. Eikä sitä kumaraa asentoa enää nykypäivänä näe. No, tuu tänne kattoon. Olis vaan ollut mies, niin olisi tuo selän jäykistyminen saattanut tapahtua parissa vuodessa, ja sen jälkeen kivut loppuu... Niin kävi isälleni....

tänään aamusella lääkäri soitti.mitään iskiakseen,välilevyn pullistumaan tai välilevyn tyrään viittaavaa ei ollut röntgenissä näkynyt. sen sijaan SI nikamien vastaus oli ollut jotenkin epäselvä joten lähete meni nyt magneettikuvaukseen jossa kuvataan lanneselkä.lääkäri sanoi vaan että nuo SI muutokset tyypillisiä selkärankareumalle.siitäkö tässä oli kuitenkin kyse vaikka minä olin koko ajan sitä mieltä että issias on.en ollut oikein varautunut tuohon vastaukseen.tuli aluksi sellanen shokkireaktio ja kaipa se on jotenkin vieläkin päällä.saakohan tuolla MRI kuvissa nyt sitten varmuuden tähän?

Kipu alkoi parikymppisenä! Tutkittu on ja hutkittu. Epäilty muttei todettu. Vuosia menin hammasta purren ja itse itseäni lääkiten. Diagnoosi tuli vasta 33-vuotiaana.

Mulla on nyt paras vaihe vuosiin menossa! Sitä unohtaa todella nopeasti kivun ja kipupelon. (Usein tunsin nimittäin pelkoa siitä jos ennakolta suunniteltua menoa, että miten selviydyn jos taas yllättäen pahoja kipuja).

Kokeile ruokavaliota! Varmasti löydät paljon ohjeita googlettamalla! Itse uskon, että tiukalla dietillä suuri merkitys auvoiseen olotilaani!!!!!!!!! Tsemiä!

Heippa!

Hyvä kun pääsit magneetti kuviin sieltä se vastaus ehkä saadaan. Itselläni samanlaiset oireet ja pääsin ihmeen nopeasti reumalääkärille ja magneettiin sieltä löytyi juuri si-nivelistä tulos srr. Minulla myös röntgen kuvat kertoi juuri samaa kuin sinulla ja niitten jälkeen pääsin magneettiin. Tiedän tunteen kyllä siitä sokki ns. tulee kun kuulee diagnoosin, mutta kun saat sen päässäsi käsiteltyä niin kyllä helpottaa. Enään ei tarvi joka kolotusta miettiä että mikähän tuo on. Nyt jos jostain kolottaa sen vaan päässään ohi mennen reagoi et jaa se on reumaa vain. Itselläni lääkkeet auttanut tosi hyvin ja melkeen normaalia nuoren ihmisen elämää vietän. Liikunta on yksi joka minulla pitää ainakin kipuja hyvin myöd loitolla. Lokakuussa 2004 menin ensimmäisen kerran lääkäriin kun öitä ei saanut enään nukuttua ja 2005 tammikuussa jo todettiin srr ja sain lääkityksen, ikää oli 24v ja muistan sen päivän kun sain diagnoosin, kyllähän siinä tuntu et maailma romahtaa täysin, mutta nyt vuoden sairauden kanssa eläneenä, kaikki hyvin ja elämä jatkuu toki vain lääkkeet joka päivä seurana.

Tsemppiä sulle kamalasti!

Moi.
Kuulostaa tutulta. Olen 28 v. nainen. Selkäkipuja ollut pitkään ja aina välillä käynyt lääkärissä. Viesti ollut lisää liikuntaa! Vaikkakin sitä on aina tullut suht ok harrastettua. Itsellä alkoi 3 kk sitten jalkojen puutuminen ja silloin marssin lääkäriin. Kaikenlaista ehtinyt sen jälkeen tapahtua. Ja nyt päällimmäisenä todettu srr ja lisäks alaselässä välilevytyrä, joka varmaankin parhaillaan tuottaa eniten kipua. Nyt lääkkeitä vedellään ja tarkkaillaan mitä tuleman pitää. Kuntoutuksen olen kanssa aloittanut fys.terapeutin ohjauksella. Hieman ihmetyttää eri lääkärien erilaiset mielipiteet esim. ruokavalioasioista yms. Siksi olis mukava päästä mahdollisimman pian johonkin sopeutumisvalmennukseen että sais paljon tietoa ja ohjeita heti alkuvaiheessa. Ja tietenkin vertaistukea myöskin. Aika shokkinahan se tieto tuli, mutta jotenkin siihen on osannut suhtautua. Välillä on kyllä niitä tosi huonoja päiviä kun tuntuu että kaikki mättää.

Aijuu, sain tosiaan kanssa lähetteen magneettikuviin, mutta se olis menny vasta kesäkuulle joten malttamattomana ihmisenä marssin yksityiselle otattamaan heti magneettikuvat. Niissä kun näkyy sitten kaikki mahdollinen. Tietysti se vähän lompakossa kirpaisee, mutta kyllä oman mielenrauhan takia kannatti.

Tsemppiä sulle ja mulle ja muillekin!

Tervehdys!

Minulla samoja oireita.
Lapsuudesta jo kaikki tämä tuttua.
Polvia, leukaniveliä punktoitu useaan kertaan.
Sittemmin ne myös leikattu, kuten myös selkäkin luudutettu alle 30 v.
Siitä tuli hoitovirhe, hermovuurivaurioita.
Minusta tuli kipuroonikko ja nuori työkyvyttömyyseläkeläinen.

Olen sairastanut kaksi rajua reaktiivista niveltulehdusta. Viimeisimmän viime kesänä poskiontelotulehdusten jälkitautina.
Kaikki nivelet tulehtuivat ja sitä kortisonin määrää, piikkeinä toistakymmentä ja 4 kk tablettikortisonikuuri.
Olkapää ei silti parantunut.

Tästä kaikesta on nyt puoli vuotta.
Yhä kipuilee olkapää.
Selkään alkoi tulla n. 3 kk sitten erilainen kipu, se herättää aamuyöllä, polttavaa ristiselän kipua lonkkiin, reisiin asti.
Ei anna nukkua.
Lisäksi pientä lämöilyä joka ainoa ilta.
Polvi -ja rannekipua.

Sairastan myös vilja-allergiaa, astmaa...ja
verestä löytyi selkärankareumalle sopiva antigeeni HLAB-27.

Tk:ssa asiaa viivytellään... Sanotaan vaan, ettei olkapääkipu liity sairastettuun niveltulehdukseen, pidetään sitä uutena vaivana... Niinpä niin, miksihän siihen sitten pistettiin kortisonia hullun lailla...Voi hyvä ihme näitä meidän lääkäreitämme...Menisivät vaikka lisäkoulutukseen...jos eivät osaa muuta kuin potilaitaan kiusata, ja sairaita vielä.
En jaksa niiden kanssa tapella, ehkä se onkin heidän viivytystaisteluaan...ettei tarvitsisi tutkia.

Onko kenelläkään samanlaisia oireita tai kokemuksia, yksityisellekö tässä pitäisi mennä?