Missä ja milloin hankit, miten toivuit, miten vaikuttaa käytännön elämään (joudutko varomaan paljon, ettet tee mitään liian rajua - urheilu ym. harrastukset)? Oletko tyytyväinen? Milloin joutunee uusimaan?
Onko imettäneitä naisia, joilla kokemusta silikonirinnoista?
puhkarhu
4563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen imettänyt 6 lasta A/AA rinnoilla, joista jäi ikävät teepussit jäljelle ja vielä pahasti eri paria. Alkuvuodesta viimeinkin Jyväskylässä Asko Salmella kun sain rahat kokoon. Ikää mulla on jo 38v ja haaveena tuo asia jo yli 15 vuotta mutta halusin hankkia lapset ensin. Eka viikko piti ottaa rauhallisemmin, mutta sen jälkeen kivut olivatkin jo poissa. Kyllä sen kuukauden ennen jälkitarkastusta olin aika rauhallisesti. Nyt ei tarvitse varoa enää mitään. Olen viimeinkin sinut itseni kanssa ja voin mennä esim. uimahalliin ilman häpeämättä ja ostaa ihania liivejä joita en ennen edes tarvinnut. Kestää kuulemma ainakin 20v, eli lopun elämääni. En kadu hetkeäkään ja olen tosi tyytyväinen B-
kuppiini.
Mistä tiedät kuolevasi 58-vuotiaana?
Moi
En voi muutakuin ihmetellä näitä silikoni juttuja. Tämän sanon entisenä rintasyöpäpotilaana jolla on enää yksi luomu ja toinen rakennettu plastikkakirurgisesti. Kyllä sitä elämänarvot muuttui 34 vuotiaana ja rinnan mentys ei tuntunut missään siihen verrattuna että pysyi hengissä.
Kaukaa on haettu ajatus että ei a kupilla kehtaa mennä uimahalliin kun sinne kehtaa mennä myös me parittomat ja meitä tulee kuitenkin joka vuosi 3000 naista lisää tähän yksisilmäisten kerhoon johon itsekin kuulun.
Tuntuu todella hurjalta että silikonirinnoilla imettäisi ja myös se mikä elämässä on tärkeää.
Ehkä kannattaisi miettiä vielä ja onko se lapsen hyvinvointi tärkeämpi kuin isot luonnottoman näköiset tissit. Pienen vauvan äitinä pystyn kuitenkin yhä imettämään sillä luomulla ja se tuntuu henkisestikin hyvältä että vauvalleen pystyy edes osaimetyksen yhä tarjoamaan..
Anneli
Se on ihan totta, että elämässä on niin paljon muutakin ja paljon tärkeämpää, kuin ulkonäköjutut. Olen itsekin miettinyt, että pitäisi olla tyytyväinen, kun minulla on kuitenkin ne kaksi rintaa vielä.
Mutta toisaalta kuitenkin... Olen aina haaveillut, että saisin kokea olevani naisellinen, ja koen rinnat oleelliseksi osaksi sitä. Ja ennenkaikkea seksielämässä - ja se on minulle muutenkin hyvin tärkeä osa elämää, seksi siis. haluaisin nauttia siitä täysipainoisesti miettimättä, miten ryttyisiltä rintani mahtavat miehestä näyttää yms. Mutta en missään tapauksessa silikonirintoja mieti ennenkuin lapsiluku on varmasti täynnä. ja olen todella onnellinen, että olen saanut lapsia ja olen saanut heitä imettää. En niitä kokemuksia ulkonäköseikkojen vuoksi vaihtaisi pois.
Toisaalta tuo täydellisyyden tavoittelu (pitäisi olla täydelliset rinnat) on loppujen lopuksi varsin turhamaista (en halua olla yhtään "huonompi" kuin muut"), kuitenkaan koskaan emme ole toistemme klooneja ja olemme eri tavalla kauniita, olipa meillä sitten iso tai pieni nenä, tumma tai vaalea tukka, hoikka tai pyöreä vartalo, pienet tai suuret rinnat tai minkä malliset hyvänsä. Ja kauneusvirheitä meissä kaikissa on enemmän tai vähemmän, kellä missäkin. ehkä ne pitäisi hyväksyä myös rinnoissa. Mutta ehkä rinnat ovat niin tärkeä naisellisuuden osa, että epätäydellisyys siinä tuntuu monesta meistä kipeältä?
Tällaisia ajatuksia heräsi (ei niinkään mitään vastauksia lisää)...
ap