sanoo mm. näin:
"Kotimaa-lehden (5/2006) mukaan Paula E vaatii SRK:ta palkkaamaan puolueettoman tutkijan, joka tekisi selvityksen hoitokokousvuosien tapahtumista. Tähän on todettava, että näitä tutkimuksia on tehty jo useita. 1970-luvun tapahtumia on käsitelty kahdessa pääsihteeri Voitto Savelan toimittamassa SRK:n vuosikirjassa (Jumala rakentaa kaupunkiaan 1989 ja Taistelusta rauhaan 1990). Tämän lisäksi rauhanyhdistykset ovat tehneet ja tekevät paikallishistorioita omasta toiminnastaan. Paikallishistorioissa on käsitelty yhdistyksen toiminnan lisäksi asioita, jotka ovat synnyttäneet ristiriitoja yhdistyksen sisällä. Parhaillaan on tekeillä kaksi historiallista kokonaisselvitystä. Toinen tutkimus käsittelee suuria hajaannuksia (1900-luvun taite) ja niihin johtaneita syitä. Toinen käsittelee SRK:n organisaation ja sen toiminnan historiaa vuosina 1906 - 1961. Tämän jatkona tullaan aikanaan käsittelemään historiaa vuodesta 1962 nykypäivään saakka, mikä luonnollisesti pitää sisällään 1970- ja 1980-lukujen tapahtumat. Lisäksi 1970-luvun tapahtumat ja niihin johtanut kehitys oli keskustelun aiheena vuonna 1989 Ranualla suviseurojen yhteydessä pidetyssä laajassa puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa.
1970-luvulla oli lukuisia keskustelutilaisuuksia, joissa käsiteltiin sielunhoidollisia kysymyksiä. Tilaisuudet olivat paikallisten rauhanyhdistysten johtokuntien järjestämiä eivätkä SRK:n toimeenpanemia. Keskusjärjestö antoi niihin keskusteluapua silloin, kun sitä pyydettiin.
Olen todennut, että ko. tilaisuudet olivat pääosin myönteiseksi koettuja ja rakentavia. Olen edelleenkin samaa mieltä. Ne olivat monesta syystä tarpeellisia. Yksittäisissä tapauksissa tapahtui valitettavasti myös ylilyöntejä ja taitamatonta menettelyä. Tämä on tuonut kipua sekä 'väärin kohdelluiksi tulleelle' että taitamattomaksi avun antajaksi itsensä kokeneelle. Sitä ei voi kiistää. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että koko liikkeen opetus ja toiminta olisi ollut leimallisesti väärää, kuten valitettavasti on annettu ymmärtää.
Olisi hyvä, että taitamattomuudesta ja kenties vääristä menettelyistäkin asianomaiset keskustelisivat keskenään. Henkilökohtaiset loukkaantumiset korjaantuvat ihmisten sopiessa asioista keskenään anteeksi pyytäen ja anteeksi antaen. Näinhän meneteltiin useimmiten myös keskustelutilaisuuksien yhteydessä.
Seurattuani viime päivinä Kotimaan herättelemää keskustelua on mieleeni palannut Martti Lutherin selitys kahdeksanteen käskyyn: 'Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme valhettele lähimmäisestämme emmekä häntä petä, panettele taikka saata pahaan huutoon vaan puolustamme häntä, ajattelemme ja puhumme hänestä hyvää ja selitämme kaikki parhain päin.' - Olisiko tässä meille itsetutkiskelun paikka sekä yksilöinä että meidän vallan käyttäjinä?
Ylläolevan teksti on peräisin SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäen Kotimaa-lehdelle lähettämstä vastineesta, jota lehti ei kuitenkaan julkaissut. Mopin palstalle tekstin oli tuonut SRK:n uusimmasta vuosikirjasta "Muutoksen keskellä" nimimerkki "ontuva erikson". Kiitos hänelle urakasta!
"Kotimaa-lehden (5/2006) mukaan Paula E vaatii SRK:ta palkkaamaan puolueettoman tutkijan, joka tekisi selvityksen hoitokokousvuosien tapahtumista. Tähän on todettava, että näitä tutkimuksia on tehty jo useita. 1970-luvun tapahtumia on käsitelty kahdessa pääsihteeri Voitto Savelan toimittamassa SRK:n vuosikirjassa (Jumala rakentaa kaupunkiaan 1989 ja Taistelusta rauhaan 1990). Tämän lisäksi rauhanyhdistykset ovat tehneet ja tekevät paikallishistorioita omasta toiminnastaan. Paikallishistorioissa on käsitelty yhdistyksen toiminnan lisäksi asioita, jotka ovat synnyttäneet ristiriitoja yhdistyksen sisällä. Parhaillaan on tekeillä kaksi historiallista kokonaisselvitystä. Toinen tutkimus käsittelee suuria hajaannuksia (1900-luvun taite) ja niihin johtaneita syitä. Toinen käsittelee SRK:n organisaation ja sen toiminnan historiaa vuosina 1906 - 1961. Tämän jatkona tullaan aikanaan käsittelemään historiaa vuodesta 1962 nykypäivään saakka, mikä luonnollisesti pitää sisällään 1970- ja 1980-lukujen tapahtumat. Lisäksi 1970-luvun tapahtumat ja niihin johtanut kehitys oli keskustelun aiheena vuonna 1989 Ranualla suviseurojen yhteydessä pidetyssä laajassa puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa.
1970-luvulla oli lukuisia keskustelutilaisuuksia, joissa käsiteltiin sielunhoidollisia kysymyksiä. Tilaisuudet olivat paikallisten rauhanyhdistysten johtokuntien järjestämiä eivätkä SRK:n toimeenpanemia. Keskusjärjestö antoi niihin keskusteluapua silloin, kun sitä pyydettiin.
Olen todennut, että ko. tilaisuudet olivat pääosin myönteiseksi koettuja ja rakentavia. Olen edelleenkin samaa mieltä. Ne olivat monesta syystä tarpeellisia. Yksittäisissä tapauksissa tapahtui valitettavasti myös ylilyöntejä ja taitamatonta menettelyä. Tämä on tuonut kipua sekä 'väärin kohdelluiksi tulleelle' että taitamattomaksi avun antajaksi itsensä kokeneelle. Sitä ei voi kiistää. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että koko liikkeen opetus ja toiminta olisi ollut leimallisesti väärää, kuten valitettavasti on annettu ymmärtää.
Olisi hyvä, että taitamattomuudesta ja kenties vääristä menettelyistäkin asianomaiset keskustelisivat keskenään. Henkilökohtaiset loukkaantumiset korjaantuvat ihmisten sopiessa asioista keskenään anteeksi pyytäen ja anteeksi antaen. Näinhän meneteltiin useimmiten myös keskustelutilaisuuksien yhteydessä.
Seurattuani viime päivinä Kotimaan herättelemää keskustelua on mieleeni palannut Martti Lutherin selitys kahdeksanteen käskyyn: 'Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme valhettele lähimmäisestämme emmekä häntä petä, panettele taikka saata pahaan huutoon vaan puolustamme häntä, ajattelemme ja puhumme hänestä hyvää ja selitämme kaikki parhain päin.' - Olisiko tässä meille itsetutkiskelun paikka sekä yksilöinä että meidän vallan käyttäjinä?
Ylläolevan teksti on peräisin SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäen Kotimaa-lehdelle lähettämstä vastineesta, jota lehti ei kuitenkaan julkaissut. Mopin palstalle tekstin oli tuonut SRK:n uusimmasta vuosikirjasta "Muutoksen keskellä" nimimerkki "ontuva erikson". Kiitos hänelle urakasta!
Vastaukset 138
Vanhimmat
sinun kanssasi..
ontuvan eriksonin vai sen joka tekstin toi tälle palstalle vai kaikkienko heidän yhdessä?
Vai tekstillekö itselleen sylvittelet? Samaa teen minäkin!
Tekstille itselleen. Voisikokohan em. vuosikertomusta pitää iltasatukirjana lapsille?
Ole hyvä ja pidä edes kuukauden tauko, et aina nolaisi itseäsi.
itsensä? Eikö Hautamäki ollenkaan nolannut itseään ja koko vl-liikettä?
Hautamäen vastine "halventaa hänen omakohtaisia kokemuksiaan" hoitokokouksista.
Tarsiger on harvinaisen oikeassa.
Hautamäki halventaa tuhansien ihmisten omakohtaiset kokemukset. Kuinka voi näin suuren herätysliikkeen johdossa julkisesti toimia näin täysin kiero ja valheellinen ihminen. Hänelle eivät merkitse muiden ihmisten kärsimykset yhtään mitään. Eikö hän lainkaan tunne käsitettä lähimmäisyys? Vastuu? Miten paljon inhimillisesti kaikkein kallisarvoisimpia asioita he rikkoivat: ihmissuhteita, ystävyys- ja sukulaisuussuhteita, luottamusta Jumalan rakkauteen, luottamuksen Jumalan armoon ilman ehtoja, niitä kristityn ihmisen elämän perusarvoja. Mihin enää kuulun kun minut erotettiin rakkaista uskonystävistä, tästä rauhanyhdistyksetstä jossa olen käynty joka viikko 40 vuoden ajan? Omasta perheestäni, suvustani ja arjen elämäntavastani? Näiden ihmisten kanssa olen saanut jakaa ilot ja surut. Nyt se on loppu. Kuka olen? Tuhoudunko vai voinko saada jostain langanpäästä kiinni ja löytää taas uuden elämän alun?
Hautamäen sanat ovat ruoska köyhän jumalanlapsen selkään ja märkä rätti päin kasvoja.
>>Miten paljon inhimillisesti kaikkein kallisarvoisimpia asioita he rikkoivat: ihmissuhteita, ystävyys- ja sukulaisuussuhteita,...>..luottamusta Jumalan rakkauteen, luottamuksen Jumalan armoon ilman ehtoja, niitä kristityn ihmisen elmän perusarvoja.
nousemaan sorron yöstäkin, jos on omaa halua, eikä aina näe vikaa vain toisissa ihmisissä. Jokainen on oman onnensa seppä. Ruikuttamaankin voi jäädä, jos ei näe omia mahdollisuuksiaan ja armollisuutta.
Kuvaamasi syytökset siteeraamasi tunnetun työväenlaulun sanoin sopisivat ehkä johonkin maallisiin asioihin, ei hengellisiin.
Yksinkertaisesti Ry vain muutti oppiaan ja sillä selvä, sanoinpa minä, yksinkertainen ihminen mitä hyvänsä.
Rukoilkaamme, että eksyneillä olisi vielä palaamisen armo. Raamatussa luvataan, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Terveisin sirkka
ihan keskenään ämmämäinen SRK pakenee vastuutaan...
Mitähän SRK:n miesten päässä oikein liikkuu?
Ilmeisesti he kuvittelevat voivansa itse kirjoittaa historiansa uusiksi. Tulee ihan elävästi mieleen Sosialistimaiden propaganda, jonka näiden maiden omat kansalaisetkin tiesivät olevan täyttä puutaheinää, mutta kukaan ei sitä uskaltanut ääneen sanoa.
On suorastaan surkuhupaista, että SRK kuittaa puolueettoman selvityksen omien miestensä propagandakertomuksilla liikkeen historiasta samaan aikaan kun itsekin vanhoillislestadiolainen tutkija Lohi pitää puolueetonta selvitystä perusteltuna.
Uskomaton on myös Aimo Hautamäen pokka puolustaa järjestelmällistä henkistä väkivaltaa. Oma vanha kommenttini tähän Aimon käsittämättömään katumattomuuslinjaukseen löytyy täältä:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/eianteeksi.html
Mitähän SINUN päässäsi oikein liikkuu?
Kuvitteletko SINÄ voivasi kirjoittaa historian uusiksi? Lopeta tuo vainoharhainen ja vääristelevä propagandasi: se jos mikä on puhdasta sosialismia.
Käy ensin se kiertokoulusi oikeinpäin, ennenkuin alat laukoa "viisauksiasi".
se on pahimman laatuista KOMMUNISMIA.
admata?
SRK historia on synnin historiaa.
Mitä tarkoitetaan ylilyönneillä, mitkä taas ovat olleet sopivia toimenpiteitä hoitokokousten tiimellyksissä? Voisiko joku kertoa?
Käsittääkseni hengistä parannuksentekoa pidetään edelleen Ry:ssä ja SRK:ssa hyväksyttynä, sitähän on tehty suurissa määrin. Ne eivät siis ole niitä "yksittäisissä tapauksissa tapahtuneita ylilyöntejä ja taitamatonta menetelyä", josta tekstissä kerrottiin.
Voikin kysyä, miksi ei sitten enää noita henkiparannuksia tehdä (vai tehdäänkö?), jos "ko. tlaisuudet olivat pääosin myönteiseksi koettuja ja rakentavia", kuten A.H:n tekstissä kehuttiin.
Tutkimuksia ja "tutkimuksia" tehdään. Jumala kuitenkin tutkii ja tietää meidät jokaisen. Me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksena ansion tähden. Terveisin sirkka
minulla riitä tarpeeksi viisautta selvittämään missä kulkee raja näissä asioissa oikean ja väärän välillä. Enkä osaa sanoa miten näitä asioita mitataan.
Kai ne osaa selittää paremmin, jotka osaa raamattua.
mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
(Sananlaskut 10:12)
Kristittynä tuntea Raamattu.
Jeesus snoi: Te eksytte siksi, ettette tunne pyhiä kirjoituksia.
Edeltävät sukupolvet ovat tehneet suunnattoman työn sen eteen, että meilläkin olisi Raamattu luettavana, ettemme eksyisi kaikenmaailman lestadiolaisiin harhaliikkeisiin. Oletko niin laiska vai saamaton, ettet Raamattua lue?
Mitä sanot puolustukseksi, viimeisellä tuomiolla laiskuudellesi, ottaa asioista selvää itse. Mieluummin otat valheen, toisen huulilta.
SRK:n lähettämän hoitomiehen suusta se huuto tuli, joten siinä ei ainakaan ollut kysymys paikallisten taitamattomuudesta vaan SRK:n lähettilään "sielunhoitosta".
ja höpsistä heijaa.
Noin he sanovat kun faktat loppuvat.
näille hoitokokouspaskan jauhajille
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025520967
julistanut hoitokokouksista puhumisen.
ja saa varmasti jatkossakin puhua. Hyvä asia olisi saada puhuttua vaivaavat asiat pois päiväjärjestyksestä.Mielellään tietenkin rakentavassa kuin syyttelevässä hengessä.
Ylilyöntejä hoitokokoukissa olivat toisen synnin tunnon vähättely, oppi Jumalan huoneen hallituksesta, julkirippioppi, oppi juurien kaivelusta, oppi väärästä hengestä ja oppi yksittäisistä synneistä väärän hengen hedelminä, oppi kollektiivisesta omasta tunnosta, syntilistaoppi, Heikki Saaren jumalointi jne.
Suurin osa vl-liikkeestä sortui hoitokokoushysteriaan.
siitä hoitokokousten yhteydessä puhutaan! Eihän nyt arvostelevassa sävyssä SRK-jumalasta saa sentään puhua!!! Syntiähän sellainen on, ja jumalanpilkkaa...
sitä entistä valhetta! Kyllähän se tuli ilmi perheessä, josta oli johtokunnan jäsen mukana, että eivät olleet ry:n vaan SRK:n järjestämiä ja nimenomaan jos ei löytynyt seulottavaa, pidettiin uudet "käräjät". Muistan kuinka kylällä aivan pelättiin, kun kuultiin, että taas on SRK:n veljet tulossa "seurakuntapäiville".
Ja nuo yksittäiset ylilyönnit! Mahtaa olla mukava vl-papin lukea, että olikin hänen oma vika, jos tuli ylilyönti. Tiedän, että monet vl-papit kantavat huonoa omaatuntoa asioista, johon heidät "pakotettiin" mukaan. Ihan sama tilanne, kun aikoinaan koulu-tv -asiassa. Opettajat kipuilivat ja tekivät parannusta, jos olivat erehtyneet käyttämään tv:tä opetuksessa, kunnes se yhtäkkiä kumottiinkin. Muistan kuinka monet opettajat kyselivät yleisönosaston palstalla miksi tätä ammattikuntaa simputettiin turhaan.
Mutta AH/SRK se vaan pullistelee ainoan oikean totuuden ja muistin kanssa.
Hautamäen vastinetta ei ole julkaistu. Eikö tasapuolisuuden nimissä olis pitänyt.
Ei kannata takanapäin puhua.
miettiä.
Otetaanpa esimerkki: Joku työnantaja irtisanoo sinut työpaikastasi.
Antaa sinulle työtodistuksen, joka osoittaa jotakin muuta, kuin sinun elämänasenteesi työpaikassasi on.
Pitää tiedotustilaisuuden, jossa sinun arvosi, ahkeruutesi, motiivisi ja tavoitteesi mitätöidään muiden työntekijöiden edessä.
Lisäksi hän lähettää tiedotteita asiakkailleen, miten huono sinä olet.
Ajatellanpa, että tuo työnantaja pyytäisi sinun uutta työnantajaasi sitten kirjoittamaan myönteisen jutun siitä, miten mallikkaasti hän on toiminut tuossa irtisanomistilanteessa.
Ryhtyisiköhän uusi työnantajasi tekemään tuollaisen jutun?
Ryhtyisikö Kotimaa paikkaamaan SRK:n mainetta, joka on pilattu rikoksilla ihmisyyttä vastaan? Ehkä rupeaisikin? Käy kysymässä, arvoisa nimimerkki!
ymmärrän täysin. Se olisikin ollut kova homma julkaista tuo teksti ja vielä parsia kaikki repaleet. Eipä tietenkään noin kunniallinen lehti sellaista tee. Ehkä homojen ja lesbojen asiaa ajaa ennemmin.
mutta se edustaa kuitenkin sitä kirkkoa, jossa vl-papitkin pagisevat. He myös hyysäävät osaltaan naispappeutta ja perverssien asioiden hyväksyntää.
Kirkossahan esiintyy pajunkissojen siunaamiset ja lounasarpajaiset sekä kirkossakäynnin palkitsemiset, yms.
Me, muiden herätysliikkeiden edustajat, olemme kovin pettyneitä vanhoillisiin tuossa kirkkoasiassa.
Pian on kuin Hollannissa, että kirkot ovat museoina. Vanhoilliset haluavat olla mukana raunioittamassa hengellisesti kirkkoa.
Hautamäki oli saanut jo sanoa sanottavansa Kotimaassa. Häntä siis oli jo haastateltu asiasta lehteen.
että VL-t eivät kohta ole kovin toivottuja kirkossa. varmaan kirkko ajaa vl:t pois lainsäädännöllään.
sillä olette tehneet niin paljon myönnytyksiä, että olis ihme jos nyt alkaiskin löytyä selkärankaa.
Esim. esikoiset eivät osallistu edes jumalanpalveluksiin, jos alttarilla tai saarnaamassa on naispappi tai käytössä on katolisuutta mielistelevä Jumalanpalveluskaava.
Vl-papit ovat ihme kameleontteja. Jo Lestadius sanoi, että kristityn tulee olla kristitty niin kirkossa, kun markkinoillakin.
Omassa piirissänne on alkanut nousta naispappeudelle myönteisiä kantoja.
Homojen siunaaminen kirkolliseen avioliittoon näyttää olevan se, jonka nielaisette seuraavaksi.
VL-papit tekivät sovittelevan kannan naispappeuteen jo hyvissä ajoin ennen kuin asia kirkossa hyväksyttiin, eli joskus 1986-88. Silloin päämääräksi otettiin se, että vl-liike säilyy kirkon piirissä. Ei ole väliä milä hinnalla.
Kirkon tarjoamaa valtaa, vaikutusmahdollisuuksia ja ennen kaikkea rahoituksta (vl-pappien ja muiden vl-työntekijöiden palkat ja eläkkeet) ei ole varaa menettää.
SRK ei lähde koskaan rikkomaan kirkon yhtenäisyyttä. Tämä on sekä kirkon että SRK:n etu.
silloisen vl-teologin sittemmin Keminmaan surullisenkin kuuluisan kirkkoherran P.T.:n pitämän puheen aiheesta.
Hän oli nimenomaan sitä mieltä, että vl-papit voivat työskennellä naispappien rinnalla, vaikka eivät naispappeutta hyväksykään.
Minulla on sellainen käsitys, että kyseisellä P.T:llä oli tuohon aikaan vaikutusvaltaa vl-liikkeessä??
sen rinnalla, että on vaikutusvaltaa vl-liikkeessä.
Vaikutusvalta vl-liikkeessä on uskon ja elämän ylin ohje.
hyväksytä omassa yhteisössä, eli halutaan toimia jumalansanan mukaan, mutta työyhteisöt ovat niin laajoja kampuksia, että siellä enemmistön päätökset jyräävät, Työyhteisössä toimiminen ei tarkoita sitä, että hyväksyy kaikki sen arvot ja toimet. Siellä silti voi toimia omista aatteistaan käsin, mikäli se itsestä riippuu niin rauhanomaisesti.
on varmaan täysin oma rahotussysteemi.Kirkko ei avusta luultavasti tällaista toimintaa, sillä on vain omat rahotuskohteet.
Sodoman ja Gomorran syntien hyväksymisen ja siunaamisen vaikenemalla !
Ei se, että pitää synnilliset, perverssit ilmiöt syntinä, tarkoita sitä, etteikö rakastaisi ja hyväksyisi homoseksuaalisia ihmisiä esim. työtoverikseen, mutta synnin hyväksyminen on vakava asia.
Kyllä naisteologien kanssa voi tehdä yhteistyötä, mutta on Raamatun vastaista, että nainen toimii papin tehtävässä. Rippikouluopetus yms. ei ole siten seurakunnalle julistamista, kun papin tehtävä. Opettaahan naiset kotonakin lapsilleen uskonelämän asioita.
Kyllä tämäkin asia pitää pystyä sanomaan. Jumalanpalveluksessa toimiminen naispapin kanssa on selkeä Raamatunvastainen kannanotto. Tähän me olemme pettyneitä.
Niin, siis "kirkko" on vl-papille pelkkä "työyhteisö". Ihan sama ku ois sahalla töissä.
Oma vl-seurakunta on teille se kaikkein pyhin kirkko, kirkon sisällä. Muuthan joutuu helvettiin joten ihan sama mimmosia pappeja kirkossa liikkuu.
Opetuksenne on ev.-lut.kirkon luterilaisen opetuksen vastaista. Miksi kirkko ei siihen puutu? Se on ns. Hyvä Kysymys!
Kirkko maksaa myös vl-uskoisten työntekijöiden palkat.
Jos SRK yksin ja paikalliset rauhanyhdistykset joutuisivat kattamaan satojen ihmisten palkat, vuosilomakorvaukset, äitiyslomat ja eläkkeet, lasku olisi miljoonissa. Jos sitä yritettäisiin kerätä vain vl-uskovaisten rahoista, talkoilla, vuosijäsenmaksuilla ja kolehdilla, ei sitä kokoon saataisi millään.
Siksi kirkon kanssa vl.t on hyvää pataa.
työnantaja palkat maksaa, jos on kirkon palveluksessa. Ei kirkko SRK:lle maksa rahallisia avustuksia.
vastuussa vain omista synneistään.
tämä Paula E, joka vaatii SRK:lta tutkimuksia? Hänen täytyy olla kyllä aika vaikutusvaltainen nainen, jos SRK:n vuosikirjassakin hänet mainitaan.
Sanalla sanottu: "Epäuskoinen" vl-kielessä.
Jumalan lapsi ei pyrkisi oikeudenmukaisuuteen,puolueettomuuteen ja rehellisyyteen.
tarkoitat varmaankin kolmen kyynärän jumalan lasta, et Iankaikkisen Jumalan lasta.
>>1970-luvulla oli lukuisia keskustelutilaisuuksia, joissa käsiteltiin sielunhoidollisia kysymyksiä. Tilaisuudet olivat paikallisten rauhanyhdistysten johtokuntien järjestämiä eivätkä SRK:n toimeenpanemia. Keskusjärjestö antoi niihin keskusteluapua silloin, kun sitä pyydettiin.
Olen todennut, että ko. tilaisuudet olivat pääosin myönteiseksi koettuja ja rakentavia. Olen edelleenkin samaa mieltä. Ne olivat monesta syystä tarpeellisia. Yksittäisissä tapauksissa tapahtui valitettavasti myös ylilyöntejä ja taitamatonta menettelyä. Tämä on tuonut kipua sekä 'väärin kohdelluiksi tulleelle' että taitamattomaksi avun antajaksi itsensä kokeneelle. Sitä ei voi kiistää. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että koko liikkeen opetus ja toiminta olisi ollut leimallisesti väärää, kuten valitettavasti on annettu ymmärtää.
Olisi hyvä, että taitamattomuudesta ja kenties vääristä menettelyistäkin asianomaiset keskustelisivat keskenään. Henkilökohtaiset loukkaantumiset korjaantuvat ihmisten sopiessa asioista keskenään anteeksi pyytäen ja anteeksi antaen. Näinhän meneteltiin useimmiten myös keskustelutilaisuuksien yhteydessä.
Ei kai kukaan kuvittele, että kaikkien rauhanyhdistysten kaikki jäsenet kautta Suomen olisivat yht´äkkiä hurahtaneet johonkin syntiin, josta kaikki uskovaiset piti puhdistaa.
Eiköhän siinä käynyt niin, että vl-liikkeen sisälle syntyi uusi oppi, jota tämä tunnettu uskon mestaroija lähti levittämään vl-liikkeeseen aivan ruohonjuuritasoa myöten.
Tämän mestaroinnin lähtökohtana oli lisätä uskomisen ehdoksi runsaasti aikaansa sidottuja raamatunlisukkeita, "rakkauden neuvoja".
Tämän mestaroinnin seurauksena koko siioni eksyi kauas kristinuskon ytimestä ja kun tämä unohdetaan, eksyy aina vaan kauemmas ja kauemmas.
vääntää palstalle tuollaista SRK-paskaa?!
muualla paskantamaan, vaikka sinne Admatan valhepalstalle: sehän on jo valmiiksi skeidaa täynnä.
että sinulla on runsain mitoin päässä sitä tavaraa, jonka muut lasettavat WC-pönttöön.
SRK:n nykyinen pääsihteeri pitää PUOLUEETTOMINA TUTKIMUKSINA kahta edeltäjänsä Voitto Savelan toimittamaa SRK:n vuosikirjaa. Mielenkiintoinen näkemys tieteellisen koulutuksen saaneen teologin näkemykseksi. Saman tieteellisen arvon hän varmaankin antaa myös uusimmalle itsensä toimittamalla SRK:n vuosikirjalle. Savelan aikanaan käyttämästä "tutkimusotteesta" on jäänyt mieleeni eräs valaiseva yksityiskohta. Eräässä kirjoituksessaan tämä "puolueeton tutkija" totesi näin: "Vaikka joku on sanonut painostusta kokeneensa, se ei silti ole totta."
Paikallishistorioista Haapajärven ry:n historiikki mielestäni rehellisimmin kuvaa hoitokokousvuosien oppia ja käytäntöä. Se sisältää otteita myös tarkoin varjelullusta salaisuudesta, Reinikaisen alustuksesta v. 1987. Oman kotipaikkakuntani Joensuun ry:n historiikki sivuuttaa kyseisen ajanjakson täydellä hiljaisuudella. Sellaista ei täällä Joensuussa ole ry:n historiakirjoituksen mukaan edes tapahtunut, minkä todistajana minä olen joutunut olemaan.
Hautamäen mainitsemat "kaksi historiallista kokonaisselvitystä" käsittelevät 1900-luvun taitetta ja SRK:n organisaation historiaa vuoteen 1961 asti. "AIKANAAN", sanoo Hautamäki, "tullaan käsittelemään historiaa vuodesta 1962 nykypäivään saakka". Tuo "aikanaan" tullee olemaan sitten, kun elossa ei ole enää yhtään hoitokokoukset läpikäynyttä ihmistä. Reinikainenkin perusteli arkistonsa sulkemista sillä, että vielä on elossa Heikki Saaren omaisia, joita ei haluta loukata.
SRK:n paikallisyhdistyksille pyynnöstä antamaksi "keskusteluavuksi" Hautamäki nyt kutsuu sitä toimintaa, joka riviuskovaisesta 30 vuotta sitten tuntui vaativana, pelottavana ja erehtymättömänä ylituomarina esiintymiseltä. Jos se olisi todellista "keskusteluapua" ollut, ei tätä palstaakaan tarvittaisi.
Leena Huovisen asiantunteva kritiikki osoittaa perustellusti, että SRK:n vuosikirjan teksti on silkkaa sumutusta, jolla SRK:n pääsihteeri pyrkii vaientamaan sen keskustelun, jonka Kotimaan kirjoitus on herätysliikkeen sisällä herättänyt. Erityisesti koulutetuimpien vl-uskovaisten keskuudessa.
Ensimmäinen vl-uskovaisen julkisuuteen avoimesti tuoma vaatimus hoitokokousten tapahtumien selvittämisestä sisältyy jo Kotimaa-lehden artikkelissaan siteeraamaan FT Seppo Lohen lausuntoon.
Toinen oire sisäisen keskustelun olemassaolosta on FT Mauri Kinnusen viime lokakuussa sanomalehti Kalevassa julkaisema kirjoitus. Kirjoittaja erikseen mainitsee yhtenä herätysliikkeen kipukohtana hoitokokousten tapahtumien selvittämisen.
SRK:n johtokunta ja Päivämies-lehti ovat huolellisesti vaienneet kummastakin lausunnosta.
Erityisen merkillistä on se hiljaisuus, jolla SRK sivuutti Mauri Kinnusen SRK:n satavuotisjuhlapäivänä julkaiseman kirjoituksen. Vuosikirjan kirjoituksessaan Aimo Hautamäki ei sanallakaan viittaa näihin oman herätysliikkeen ääniin. Se osoittaa pääsihteerin tehtävässä toimivalta halveksuntaa oman herätysliikkeen sisäistä keskustelua kohtaan.
Keskustelu vl-liikkeen sisällä jatkuu ja etenee, Hautamäen ja Lääkön torjuntayrityksistä huolimatta. Herätysliikkeen vastuullisimmat uskovaiset ovat yhä voimakkaammin sitä mieltä, että ei voi olla Jumalan sanan eikä sen edellyttämän Kristuksen mielen mukaista, että lähihistorian ilmeisiä virheitä ei suostuta puolueettomasti selvittämään ja korjaamaan aiheutettuja vahinkoja julkisesti. VL-liikkeen johdon omaksuma jääräpäisyys ja kyvyttömyys oivaltaa julkisesti toimivan yhteisön oma vastuu ilmiselvien tosiasioiden valossa hämmästyttää ja kiusaa yhä useampia kristityitä. Sellainen menettely ei ole hyväksyttävä eikä toimiva strategia nyky-yhteiskunnan avoimuutta ja vastuullisuutta kunnioittavassa yhteiskunnassa.
Hoitokokouksista on tullut vanhoillislestadiolaisuuteen taakka, joka kuormittaa liikkeen nykyistä nuorta polvea epäoikeudenmukaisella tavalla. SRK:n johdon välinpitämättömyys ja vastuuttomuus on alkanut leimata kiusallisesti koko herätysliikkeen mainetta ja julkisuuskuvaa.
Leena Huovinen sinä et tee puolueetonta tutkimusta tästä asiasta. Sitä varmaan moni oottaa.
esiintyy monia asiantuntijoita. Heidänhän kuuluu tehdä puoluueeton tutkimus, niin päästäisiin tästä asiasta. Tämä niin paljon vaivaa aiheuttaa.
Leena H kykenisi tekemään puolueettoman tutkimuksen!
Leena Huovinen ei tunnetusti ole vastuussa hoitokokousten järjestämisestä.
KUKIN VASTATKOON VASTUISTAAN.
Taitaisi olla nyt tarpeen se tutkimus, jokin todella puolueeton. Ei SRK:n pääsihteerien kyhäilemä ja kynäilemä.
SRK voisi tilata tutkimuksen esim. Oulun yliopiston historian laitokselta, joka on erikoistunut vanhoillislestadioalisuuteen.
Toinen vaihtehto olisi Kirkon tutkimuslaitos, joka myös tarjoaa tutkimuspalveluja tilauksesta.
sitten SRK?
Huovinen on vastuussa vastineistaan.
Huovista, mutta se ei tämän palstan asiantuntijoille käynyt. Ihan , jos totisia ollaan , niin Leen a Huovinen ei varmaan enää ole koko asiasta kiinnostunut, Hän on asioitaan jo sopinut ja häntä en halua loukata enkä aliarvioida. Kunnioitan hänen periaatteitaan.Meillä jokaisella periaatteita. Minulla mm. että :Jumalan sanalla hoitamiset itseäni koskien ovat olleet Jumalan minua kohtaan sallimat, joskin koin ne koettelemukseksi . Halusin pysyä Jumalan valtakunnassa. Minä sain avun ajallani. Kaikille ei ole näin käynyt.Hyväksyin viat itsessäni, enkä puhuttelusta loukkaantunut. Sain näin voiman jumalalta.Jumalan sana parantaa tai pahentaa. Jompaa kumpaa.
tehtykin, tai ainakin eri Rauhanyhdistysten historiikeissa sivuttu asiaa.
otteita Reinikaisen alustuksesta, jossa hän sanoo hoitokokousvuosina vl-liikettä vaivanneen 4 oppia: opit julkiripistä, henkiparannuksesta, kollektiivisesta omastatunnosta ja jumalan huoneenhallituksesta. Reinikainen piti noita oppeja väärinä.
Hautamäki ja Savela vaikenevat noista vääristymistä, puhuvat vain "siunauksellisesta ajasta".
Sinä vaikutat oikeamieliseltä tässä jutussa: kun joku kysyi miten Leena H voisi tehdä puolueettoman tutkimuksen, niin sinä kysyt "No miten sitten SRK?"
vaiettu. Monissa julkaisuissa näitä asioita käsitellään. Ne on tosiasioita, joita ei paineta villasella. niistä löytyy tietoa, jos haluaarehellisesti sitä löytää.
Kiinnostaa.
"halusin pysyä Jumalan valtakunnassa". Jeesus kehotti sen sijaan näin: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaA!" Jumalan valtakunnassa ei pysytä eikä asuta, vaan sitä etsitään, koska se ei ole ihmisjoukko (kuten Valkealan suviseurasanastossa), vaan "vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä". Siksi sitä tulee etsiä jatkuvasti eli pitää elämässään ensi sijalla oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja iloa.
80-luvulta lähtien ilmestyneet vuosikirjat tai muut julkaisut. En itse tiedä tarkasti. SRK:lla varmaan tietäisi joku neuvoa.
näin ole. Puolueetonta tutkimusta ei voi asianosainen tehdä, mutta kumpikin osapuoli tuo esille oman näkemyksensä. luulen , että koskaan tässä maailmassa ei voida tehdä mistään kiista-aiheesta puolueetonta tutkimusta. Aina on kahden osapuolen oma näkemys. Pitää vain tulla toimeen kahtena eri osapuolena
Yhdestäkään ei löydy samoja ajatuksia mitä Reinikainen vuonna 1987 alustuksessaan esitti.
saippua tai SRK yhden henkilön ilmentymänä. Uskomatonta venkoilua!
Ämmä, olet asettanut itsesi kovin korkealle muiden keskustelijoiden yläpuolelle, ilmoittamalla että sinun puheenvuorosi ovat yhtä kuin Jumalan sana.
Sellainen on omahyväistä hybristä.
Olin lapsi 60-luvulla, ja istuin aikuisten seurassa kuuntelemassa, kun he kävivät keskustelua hengellisistä ja yhteiskunnallisistsa asioista.
Kyllä siihen aikaan osattiin ja arvostettiin sivistynyttä ja kumppaneita arvostavaa keskustelua.
Mihin ne taidot ovat uskovaisilta kadonneet?
Ei ole nettikään opettanut yhtään parempaan keskusteluun teitä.
Savela on tuonut julki aivan rehellistäkin mieltä hoitokouksista. Savela on myöntänyt että veljiä joutui väärin kohdelluksi, maallistumisilmiöt käsitettiin lakina, esiintyi kovaa ja arvostelevaa mieltä kansankirkkoa kohtaan.
Savela, Reinikainen ja Lohi ovat puhuneet totta.
SRK:n nykyiset herrat eivät.
vaienneet "SRK:n nykyiset herrat", vaan julkaisivat uusimmassa SRK:n vuosikirjassa 2007 ko. Savelan alustuksen puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa Ranuan suviseuroissa 30.6.1989.
ulkopuolinen taho, jonka tällaiset puolueettomat tutkimukset on tehtävä. Oulun yliopistoa ja kirkon tutkimuskeskusta on täällä ainakin ehdotettu.
Vanhan sievistelyn toistoa. Reinikaisen alustusta ei vain julkisteta.
Jumalan valtakunnassa, mutta joka on kerran pesty, ei tarvitse kuin, että jalat pestään.Synti aina tarttuu.
että olen asettanut itseni muiden yläpuolelle?Joka suurin tahtoo olla, se olkoon kaikkien muiden palvelija.,sanoo Raamattu.Minulla on vain vajavaisia mielipiteitä. En todellakaan halua esittää kaikkitietävää. Tällä palstalla ei juuri kunnioittaen noteerata meikäläisen mielipiteitä ja ajatelmia.
käsitelty vain yhteisissä kokouksissa.Tietoa löytyy varmaan uusimmista. Entä sitten ne suviseurojen lehdistölle järjestetyt tiedotustilaisuudet. Liekö niistä mitään ylöskirjoitettua.
tässä lukee, että ämmä on kuin märkä rätti. Kun tulin hankihiihdolta justiinsa. Aamulla oli kuus astetta pakkasta. niin hanki kesti hiihtää. Hiki siellä tuli. Pyydän anteeksi, jos olen hölömöjä puhellut. Yritän olla asiallisempi.Onneksi kaikki ei ole minua ttyrmänneet.
haastatellut?
Voisiko välillä keskustella muustakin kuin hoitokokouksista. Pyydän.
sinun tarvitse avata niitä ketjuja, joissa näistä tosiasioista kirjoitetaan.
SRK:n uusin vuosikirja uusiksi. Sekin kun käsittelee hoitokokouksia.
Käsitteleekö uusi vuosikirja hoitokokouksia.
aloitusta?
Jotenkin on vaikea uskoa että tämä teksti on totta? Toivon sydämmeni pohjasta että tämä viesti on prvo vaikka tiedän että tämä toive lienee turha :(
Tämä on just se tilanne kun naapurin lapset varastaa meidän leluja ja menet ja puhut tästä vanhemmille niin - meidän lapset eivät ole tehneet mitään tai korkeintaan vahingossa on voinut jotain tarttua mukaan...
Uskoo ken haluaa kun sama toistuu viikosta toiseen.
kun kirjoitit PRVO?
on näköjään suoraan otettu. Tarkistin, kun epäilit. Eivät kai ne sillä palstalla valehtele?
Ja kyllä tuo teksti hyvin hautamäkeläistä minusta on.
Kiitos! Tämä viesti sai minut nauramaan :D tänään
Tuo valaisi paljon!
Kannattaa luke koko kirja, sen voi ostaa vaikka täältä: http://srk.workspace2.smilehouse.com/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=5160
Hautamäki kirjoittaa "yksittäisistä tapauksista", joissa "tapahtui valitettavasti ylilyöntejä ja taitamatonta menettelyä". Mahtaako hän tarkoittaa esimerkiksi sitä, kun paikalliset ry:t toteuttivat SRK:n vuosikokouksen kehotusta erottaa jäsenyydestä TV:n omistajat elleivät nämä nöyrry parannukseen ja luovu huonekalustaan? Olivatko ne kaikki yksittäisiä tapauksia, joissa tapahtui valitettavasti ylilyöntejä ja taitamatonta menettelyä? Paikallinen ry:hän, joka ei olisi toiminut keskusjärjestön ylimmän päättävän elimen päätöksen mukaisesti, olisi luultavasti yhdistyksenä erotettu keskusjärjestöstä.
Tällaisen systemaattisen "yksittäisten ylilyöntien" sarjatuotannon jälkeen Hautamäellä on otsaa kirjoittaa, että "tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että koko liikkeen opetus ja toiminta olisi ollut leimallisesti väärää".
Ovatkohan ma ria, tarsiger, Rebekka ym. kaikki vain feikkejä eivätkä todellisia vanhoillislestadiolaisia, hehän ovat kritisoineet yhteisönsä opetuksen painottumista perinnäissääntöjen suuntaan? Hautamäelle kun heidänlaisiaan ei tunnu olevan olemassakaan. Onko meitä nettiläisiä höynäyttänyt siis moni muukin kuin vain paljon parjattu "tuhatnikkinen"? Ovatko kaikki ry-ihmiset todellisuudessa sittenkin wehan/ämmän klooneja, ja muunlaista viestiä täällä itsestään antaneet vain leikkimielisiä virtuaalipersoonia? Hautamäen teksti antaisi viitteitä siihen suuntaan. Mutta mikä on sitten Mauri Kinnunen? Kai hän sentään on ihan oma aito itsensä? Muuten, mainitaankohan hänen ansiokkaasta Kalevan artikkelistaan vuosikirjassa mitään?
päässyt tämän palstan tehtailuperiaatteesta jyvälle.Minäkin olen asunut 70-luvulla isojenkin Rauhanyhdistysten alueella, mutta kyllä nämä ylilyönnit olivat melko harvoja.Mutta tällaiset yleensä paisuu. Kyllähän me jokainen tätä palstaa lukevat tämä nähdään.Harmi vain , että täällä ei oikein totuus ja rehtiys vallitse. Ylilyöntiä tämä palsta monasti on itsessäänkin.
ymmärsitkö sinä mitä yritin sanoa?
Minä en kyllä oikein ymmärtänyt sinun viestiäsi.
tällä palstalla joku tehtailee "hoitokokous" kauhujuttuja, joissa ei ole perääkään. Toki yksittäisiä tapauksia on ollut, mutta ei tosiaankaan tuhansia ,,ja kaikkia , joilla ooli televisio esim. heitetty ulos. Ei todellakaan joitakin isoja ryhmiä olisi "potkittu pellolle"Tällaiset paisuttelujutut niin panoo vihaks ,ku ovat lööperiä, ja toset uskoo mielellään ja vielä lisäävät mielikuvituksellisia kauhutarinoita.
mikä on totta ja mikä ei. Juuri yhtään keksittyä kauhujuttua en ole tältä palstalta löytänyt.
Kauneus/kauheus on ehkä katsojan/kokijan silmissä/ajatuksissa. Sinä olet valinnut nähdä noin. Perusongelma on, kuten joku äsken kirjoitti, eri ymmärrys Jumalan valtakunnasta. Teille se on ihmisjoukko, meille ry:n ulkopuolisille taas vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Moppaajasefu, Ma_ria ja Rebekka, sekä Tarsiger, ja moni muu itse vl:ksi tunnustautunut ja hoitokokousten väkivaltaa kritisoinut mutta yhteisön johdon suuntaan tiukasti käsityksistään vaikeneva on tosiaan höynäyttänyt. Nämä kaikki ovat yhdessä höynäyttäneet ja höynäytyksessään onnistuneet mainiosti. He höynäyttivät niitä jotka olivat lyödyt ja rikkirevityt, haavoissaan.
Kaksinaamaisuus kannattaa aina.
Osoittaa suoranaista TYPERYYTTÄ Hautamäeltä, että hän SRK:n virallisen vuosikirjan artikkelissa mainitsee jonkun nimimerkki-kirjoittelijan, mutta SIVUUTTAA TÄYSIN fil.tri. Mauri Kinnusen laajan, ansiokkaan ja hyvin perustellun kirjoituksen. Kinnusen kirjoitus julkaistiin Kalevassa juuri saman päivänä kun SRK vietti 100-vuotisjuhliaan täällä Oulussa.
Kinnusen ANSIOKAS ja vastuullinen kirjoitus on kaiken kaikkiaan käsittämättömällä tavalla vaiettu Päivämiehessä ja muissa SRK:n julkaisuissa.
Mutta sen nänä viksummat vl:t osasivat että kun SRK:n johto käski pysymään pois "törkypalstoilta", niin he lähtivät ja perustivat oman palstan. Isäntä se on viisaallakin.
että tapauksia olisi tuhat, niinkuin tämän palstan asiantuntijat väittävät. Minä luulen, että kymmeniä. Minulla tulee mieleen Lahden dopingkäry aikanaan. Miten hiihtäjät joutuivat piinapenkkiin. Liekö kaikki edes syyllisiä. Miten he ovat selvinneet,.julkisesta ryöpytyksestä.Kaikki tällaiset ovat tosi ikäviä juttuja. Uskon avulla niistä selviää. Aikanaan Jumala korvaa väärinkohteluksi joutumiset ja on varmaan osoittanut erehtyneille neuvojille , että heidän toimensa ovat olleet väärästä hengestä kumpuavia.
rauhan ja ilon . Käyttekö missään tilaisuuksissa vai luetko Raamattua, josta saat vastauksen. Hyväksytkö kuitenkin, että osa ihmisistä tarvitsee yhteistä kokoontumista jumalansanan äärelle, sitä tutkimaan ja selittämään.hyväksytkö, että osa haluaa ympärilleen saattomiehiä, jotka neuvovat ja kanssakulkevat koettelemuksissakin.Ethän pidä tällaisia kuitenkan kelvottomina ja mahdottomina kulkijoina, vaikka he eivät niin jaksakaan eivätkä uskallakaan yksinäisinä uskoa, vaan tarvitsevat sananlailla uskovan joukon ympärilleen.Uskotko, että näinkin voi kilvoitella?
kinnusen kirjoitus sitten oli.Ei Päivämies monastikaan siteeraa Kalevan kirjoituksia. kuten ei toisinkaanpäin , eikä myös Kotimaa. Jokaine lehti kirjoittaa omat juttunsa.
Tähän ei ole kukaan SRK:ssa eikä PÄivämiehen tai muidenkaan SRK:n lehtien palstoilla ottanut sanallakaan kantaa.
Kaleva 1.10.2006
"Tämä vuosituhat haastaa lestadiolaisuuden
Suomen suurimman herätysliikkeen pitäisi pystyä avoimesti kohtaamaan menneisyytensä kipupisteet."
Perinteisillä vastakkainasetteluilla ei ole enää merkitystä, FT Mauri Kinnunen kirjoittaa.
Maamme kannattajajoukoltaan suurin ja laajimmalle levinnyt herätysliike, vanhoillislestadiolaisuus, viettää lokakuun alussa keskusjärjestönsä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) 100-vuotisjuhlaa. Herätysliikkeellä on kannattajia myös Ruotsissa, Norjassa, Pohjois-Amerikassa, Baltian maissa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Uusimpana ”aluevaltauksena” ovat Ecuador Etelä-Amerikassa ja Togo sekä Kenia Afrikassa.
Lestadiolaisuuden ydinsanoma, viesti siitä, että Jeesus on antanut opetuslapsilleen ja hänen seuraajilleen tehtävän saarnata parannusta ja syntien anteeksiantoa kaikille luoduille, on saanut yhä enemmän vastakaikua eri puolilla maailmaa.
Tämä kehitys ei ole kuitenkaan ollut vailla haasteita.
Levitessään uusille alueille ja täysin erilaisen kulttuurin keskuuteen vanhoillislestadiolaisuus on joutunut kohtaamaan tapoja, normeja ja uskomuksia, jotka poikkeavat täysin siitä, mihin on totuttu liikkeen vanhoilla ydinalueilla. Ilmeisesti tuo kohtaaminen on sujunut ilman suuria hankauksia.
Lestadiolaisuuden kansainvälistyminen tuo toki uusia haasteita liikkeen ydinalueille Suomeen. Henkilökohtaiset kontaktit, matkailu ja kulttuurirajat ylittävät avioliitot asettavat Suomessa asuvat vanhoillislestadiolaiset kyselemään, mikä ”tässä kristillisyydessä” on uskon perusta ja mikä mahdollisesti on historian tuomaa, uskon kannalta epäolennaista tapakulttuuria.
Tässä tarkastelussa on olennaista tuntea lestadiolaisuuden historiaa ja perehtyä aikalaislähteisiin. Ehdottomuus opillisissa ja tapakulttuuriin liittyvissä asioissa on ollut yksi lestadiolaisuuden tunnus. Aikoinaan lestadiolaisuudessa yleinen yksinkertaisen pukeutumisen ihannointi juontaa juurensa Lars Levi Laestadiukseen ja hänen saarnoihinsa. Jos ihmisellä on Laestadiuksen mukaan elävä usko, sen tulee näkyä myös ulkonaisina merkkeinä. Uskova hylkää maailman koreuden ja turhuuden.
Laestadius paheksui varallisuuden näyttämistä ja rahojen tuhlaamista ulkoiseen ja maalliseen. Saarnojen innoittamana herätysliikkeeseen liittyneet alkoivat vähitellen kontrolloida toisiansa normien ja ”kristityn” ihanteiden noudattamisessa.
Lestadiolaisuus syntyi Fennoskandian äärimmäisessä perukassa, ja se omaksui ympäröivän tapakulttuurin askeettisimmillaan. Pohjan perillä monet rintamaiden arkipäiväiset vaatteet, esineet ja asiat olivat ylellisyyttä ja kerskaa ja niitä tuli ”kristityn” välttää.
Olosuhteissa, joissa ”heräämättömätkin” pitivät monia etelän tapoja ja esineitä ylellisyytenä, vältyttiin yhteentörmäyksiltä. Ristiriitaa herätysliikkeen ja ympäröivän yhteiskunnan välille syntyi, kun periferian tapakulttuuria siirrettiin rintamaiden lestadiolaisyhteisöihin. Lestadiolaisuus alkoi leimautua syntyalueensa ulkopuolella monissa tapakulttuuriin liittyvissä asioissa omituiseksi.
Uusi ristiriitatilanne syntyi modernisaation tunkeutuessa perimmäisiinkin kyliin Pohjois-Pohjanmaalla 1960-luvulla. Tämä mursi lestadiolaisuuden pitkään hallitseman paikalliskulttuurin. Vanhoillislestadiolaisuus reagoi modernisaation haasteisiin (televisio, perhesuunnittelu, peruskoulu, maaltamuutto/suuri muuttoaalto Ruotsiin) käpertymällä itseensä ja suoristamalla rivejään.
Koko 1970-luvun Päivämies-lehden pääkirjoituksia ja artikkeleita leimaa ”piiritystunnelma maailman pahuuden raivotessa” ja usko pikaiseen maailmanloppuun. Kehitys johti ”puimatantereen puhdistamiseen” niin sanotuilla hoitokokouksilla. Tilanne alkoi vähitellen muodostua liikkeen sisällä kestämättömäksi. Vuoden 1979 lopulla liikkeen johdossa suoritettiin henkilövaihdoksia ja otettiin uusi suunta. Tavoitteeksi tuli avoin tiedottaminen ja hyvien suhteiden ylläpito kirkkoon ja muihin yhteistyötahoihin.
Samalla niin sanotut hoitokokoukset päättyivät lähes tyystin. Keskustelu 1970-luvun tapahtumista ja niiden merkityksestä 2000-luvun vanhoillislestadiolaisuudelle odottaa edelleen sopivaa ajankohtaa liikkeen sisällä.
Lestadiolaisuus on saanut voimaa selvistä vastakkainasetteluista (etelä/pohjoinen, kaupunki/ maaseutu, sivistyneistö/oppimattomat, papisto/maallikot, rikkaat/köyhät, maailmallisuus/askeettisuus). Tämäntyyppiset joko–tai -asettelut ovat olleet tyypillisiä useimmille uskonnollisille liikkeille. Niillä on synnytetty ja pidetty yllä yhteisöidentiteettiä.
Tämä vuosituhat tulee olemaan haasteellinen vanhoillislestadiolaisuudelle, kun perinteisillä vastakkainasetteluilla ei ole enää merkitystä. Suuri osa liikkeen jäsenistä elää urbaanissa ympäristössä Etelä-Suomessa ja tuhannet vanhoillislestadiolaiset nuoret työskentelevät tai opiskelevat ulkomailla. He törmäävät kymmeniin uskontoihin ja kulttuureihin. Tämä nostaa esiin lukuisia kysymyksiä, joihin heidän isovanhempansa eivät juurikaan joutuneet pohtimaan vastausta.
Pohjoinen herätysliike asennoitui alusta alkaen varauksellisesti tai kielteisesti uusiin aate- ja kulttuurivirtauksiin, esineisiin ja keksintöihin. Ne nähtiin turhina tai niiden pelättiin ”vieroittavan ihmistä Jumalasta ja haittaavan uskonkilvoitusta”. Kulttuurivihamielisyydestä huolimatta lestadiolaisuus on ollut innoituksen lähteenä varsinkin kirjallisuudessa ja musiikissa. Lestadiolaisella laulu- ja virsiperinteellä on keskeinen osuus nykyisessä luterilaisen kirkon virsikirjassa.
Useilla Suomen eturivin kirjailijoilla on ollut/on lestadiolaistaustaa tai he ovat kuuluneet/kuuluvat liikkeeseen. Asennoituminen eri kulttuurimuotoihin on vaihdellut vuosikymmenien kuluessa. Kielteisintä asenne on perinteisesti ollut kilpaurheiluun, tanssiin, teatteriin, elokuviin, oopperaan ja viihdemusiikkiin.
Vanhoillislestadiolaisuus otti kielteisen asenteen television hankkimiseen koteihin vuonna 1963 vuosikokouksessaan. Tuo päätös sai aikoinaan muun muassa liikkeen arvostaman ja monissa tehtävissä käyttämän kirkkoherra Kullervo Hulkon puuskahtamaan: ”Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin.”
Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja televisiovastaanottimien välillä häviää. Ainoa kestävä ratkaisu näihin haasteisiin lienee valinnan suorittaminen ohjelmasisällön eikä mediavälineen tai taidemuodon pohjalta.
Viime aikoina on liikkeen sisällä keskusteltu suhteesta musiikkiin. Huomattava osa maamme eturivin kirkkomuusikoista on mukana vanhoillislestadiolaisuuden toiminnassa. Heidän konsertoimisensa ja vilkastunut kuorotoiminta on nostanut vastareaktioita, jotka ovat heijastuneet liikkeen äänenkannattajan Päivämiehen kirjoituksissa.
Nuo reaktiot ovat ilmeisesti heijastumia 1970-luvun linjauksista. Kuitenkin vielä 1950-luvulla Helsingin olympiakisojen hymnin säveltäjä Jaakko Linjama kehotti laulun lahjan omaavia vanhoillislestadiolaisia osallistumaan aktiivisesti kirkkokuorotoimintaan.
Lestadiolaisuus on koko olemassaolonsa ajan ollut hyvin yhteisöllinen liike. Yhteisöllisyyttä on ylläpitänyt vilkas seuratoiminta ja tarkkarajainen seurakuntakäsitys. Liikkeen normisto on luonut rajaa uskovien ja ”suruttomien” välille auttaen yhteenkuuluvuuden tunteen syntymistä ja säilymistä.
Lestadiolaisuus on muodostunut pienoiskulttuuriksi, jolla on omat kirjoittamattomat ja kirjoitetut sääntönsä ja tapansa. Yhteisön jäsenet tietävät vaistomaisesti, miten uskovan tulee pukeutua ja käyttäytyä, millaiset mielipiteet ovat arvostettuja ja millaiset hylättäviä. Perhekeskeisyys, voimakas yhteenkuuluvuus ja selkeä normisto vetävät tänäkin päivänä ulkopuolisia puoleensa.
Toisaalta edellä mainitut ominaisuudet voivat olla nostamassa ulkopuolisten kynnystä hakeutua liikkeeseen. Samalla lestadiolaisuudesta erkanee niitä, jotka kokevat herätysliikkeen ahdistavana. Haastavaksi on muodostunut normien ja tapakulttuurin päivittäminen. Liikkeen sisällä käydään keskustelua siitä, ovatko vuosikokousten, puhujien- ja seurakuntavanhinten sekä seurakuntapäivien linjaukset tapakulttuureissa, yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa asioissa ”aikansa lapsia” vai tulisiko niitä noudattaa hamaan ikuisuuteen saakka.
Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta, kun liikkeen piirissä tartutaan avoimesti ja rehellisesti 2000-luvun haasteisiin. Se edellyttää myös liikkeen historian ymmärtämistä ja menneisyyden kipupisteiden avointa kohtaamista. Sitä haluavat varmaan myös ne kymmenettuhannet nuoret, joita on ilo katsella suviseuroissa.
Mauri Kinnunen
Kirjoittaja on lappeenrantalainen filosofian tohtori ja historian lehtori.
on kymmeniä, mielisairaaloihin satoja ja saatanalle heitettyjä tuhansia-siinä hoitojen mittasuhteet 60-luvulta lähtien
ole kenenkään pakko tehdä. Ihmisen pitää nähdä omat selviämismahdollisuutensa ,ja nöyrästi vaikka hakea apua.Itsemurha on rikos omaisia kohtaan. Eihän uskonyhteisössä tartte pakosta olla , jos ahistaa. Ihminen voi valita joko tai.Ei kenenkään kannata negatiivisista kokemuksista muuta kuin ottaa oppia.Ei tämä elämä kenellekään herkkua ole.
tutkijan ja asiantuntijan näkemys asiasta. Miksi tähän pitäisi julkisesti kommentoida. Näitähän julkaistaan useinkin lehdissä. Ne on tarkoitettu luettaviksi.Varmaan monet VL:t ovat tämänkin lukeneet. Näitähän saa julkaista, ja mielipidesivuilla vaikka minkälaisia kommentteja, Suomi on vapaa maa. Tietenkin pyritään siihen, että ei loukattaisi julkisesti ketään. Henkilökohtaisella kirjeellä voi sitten lähestyä vaikka loukatenkin.
Oletko sinä tosiaan idiotti? Vai vain vl-venkoilija?? En ole moista ennen kohdannut!
Ei ole kyse siitä että SRK:n pitäisi LOUKATA Kinnusta. Sekö sinulla on aina ensimmäisenä mielessä. Liittyy ilmeisesti teidän vl-uskoisten tapaan käydä keskustelua.
Kyseessä on julkisen keskustelun käyminen avoimessa yhteiskunnassa. SRK toimii julkisuudessa, sillä sen tulee noudattaa Suomen lakeja, kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja yleisesti hyväksyttyjä menettelytapoja. Ns. hyviä käytäntöjä.
Kinnunen heitti ajatuksia julkiseen keskusteluun, haasteen SRK:n johdolle. Yhteiskunnassa kuuluu vastata tällaiseen keskustelun aloitukseen koska on vastuussa kyseisen asian hoitamisesta. SRK jätti kokonaan vastaamatta. SRK ei ottanut mitään vastuuta! Se siinä on outoa.
Sinä Ämmä olet ilmeisesti Päivämiehen toimitussihteeri tai päätoimittaja. Ajattelu- ja kirjoitustapasi viittaavat vahvasti sinne.
On se outo asia ettei Kinnusen perusteellinen kirjoitus ole levinnyt laajemmin.
Ämmä sanoi:
>> Tämähän on tutkijan ja asiantuntijan näkemys asiasta. Miksi tähän pitäisi julkisesti kommentoida.
Se mikä on kirjoittajan ammatti, ei oel tässä oelnnainen asian. Tutkija tai ojankaivaja, kummankin mielipidekirjoitus vaatii asiasta vastuulliselta vastinetta.
Mauri Kinnunen koskettelee ajankohtaiseksi tarkoittamassaan mieleipidekirjoituksessa vanhoillislestadioalisuutta ja tekee kysymyksiä. Hän teke emyäs ehdotuksia.
Niihin ei liikkeen johto ole vastannut. SRK jätti Kinnusen kirjoituksen leijumaan ilmaan. Kun emme tiedä mistä syystä SRK:n vastuullinen jotho ei ole asiana kantaa ottanut, teemme pätelmiä. Onko johtokunta tietoinen Kinnusen kirjoituksesta? Eikö se seuraa merkittäviä lehtiä? Onko johtokunta tilanteen tasalla, ymmärtääkö se vastuutaan? Pitäisikö se vaihtaa kun se toimii näin leväperäisesti? Suhtautuuko SRK:n johto ylimmielisesti oman siionin piiristä nousevia kysymyksiä kohtaan? Vai eikö se osaa vastata? Tässäkin tapauksessa johtokunta on ammattitaidoton ja osoittaa suurta vastuuttomuutta pitää sellaista johtokuntaa.
Päätelmäksi tulee että SRK:n johtokunta on joko ylimielinen tai kykenemätön toimimaan. Kumpikin vaihtoehto on kohtalokas kerätysliikkeelle.
Totuus on tarua karumpi.
perusteella, idiootti hän on. Nykyään hyppään aina ämmän viestin yli, on se semmonen "valkopyykkäri"!
Kyllahan ne sielta keskusjarjeston piirista kysyvalle aina vastaavat. Mina olen joka kerta saanut vastauksen, kun kysyn sielta jotakin. Ei ne niin ylimielisia ja tyhmia ole.
Tama tri Mauri Kinnusen kirjoitus on kuitenkin hieman enemman kuin yksittainen kysymys. Siinahan tarkastellaan mm. koko kristillisyytemme suhdetta ymparoivaan yhteiskuntaan globalisaation aikakaudella, ja viitataan historiaan, jolloin tallaista suhdetta ei ollut syytakaan tarkastella. Siksi siihen ei ole ihan yksioikoista ja 'tuosta vain' annettavaa vastausta, jonka saamisen jalkeen voitaisiin sanoa, etta 'selvan teki, tama on meidan linjamme'. Asiasta sietaa kayda keskustelua. Mauri Kinnunen on joko aloittanut keskustelun taikka artikkelillaan osallistunut siihen. Tassa keskustelussa siis pohditaan mm. suhdettamme ajan ilmioihin, so. sellaisiin asioihin, joita esi-isiemme ei tarvinnut pohtia.
Jumalan sana on muuttumaton. Sita Mauri Kinnunen ei edes aseta kyseenalaiseksi. Hanenkaan mielestaan uskoa ei siis tarvitse rakennella uudelleen, vaan se mita on Raamatussa ilmoitettu riittaa meille myos globalisaation aikana. (Tuota han ei ihan noilla sanoilla sanonut, mutta tamahan olikin minun keskustelupuheenvuoroni tasta asiasta ja omassa puheenvuorossani voin tehda haluamiani tulkintoja.)
Missä se mainostamasi Mauri Kinnusen ajatuksiin liittyvä uskovaisten keskinäinen "keskustelu" sitten on? Missä se tapahtuu? SRK-lehdet muodostavat ilman muuta luontevimman sisäisen keskustelun foorumin.
Yhtään Kinnuseen kysymyksiin liittyvää kommenttia ei ole niissä näkynyt.
oikeassa siina, etta keskustelukulttuurissa meilla olisi kehittamisen varaa.
Palstoilla toisaallahan on kritisoitukin sita, etta kun esimerkiksi seurakuntapaivilla pidetaan alustus, taytyy erityisesti varoa, ettei keskustelussa erehtyisi esittamaan pienintakaan kritiikkia. Keskustelu usein onkin sita, etta kaytetaan ihastelevia puheenvuoroja siita, kuinka hyvin joka juttu oli alustuksessa oivallettu. Namakin ylistyspuheenvuorot taytyy yleisosta lypsaa, ja jos ei ole ketaan rohkeata, annetaan 'pakkopuheenvuoro' esim. opettajille, jotka ovat tottuneet esiintymaan, ja puhuvaisille veljille, jotka taatusti eivat sano poikkipuolista sanaa, vaikka mieli tekisikin.
Kritiikin ohella on ketjuissa myos kerrottu, etta on onnistuneempiakin keskusteluja. Esimerkiksi ryhmissa pohditaan asioita, ja sitten esille tulleet asiat esitetaan yhteenvetona ilman etta kukaan yksityinen mielipiteenesittaja asettautuu vaaraan joutua silmatikuksi.
Paivamiehessa lehtenakin olisi ehka kehittamisen varaa. Nythan siella lukee, kuinka mukavaa on istua seuroissa. Aidit kuvataan lapsilaumansa keskella eika aina edes sivulauseessa muisteta sanoa, etta aiti on toisinaan vasynyt ja turmeluksessakin, kun pitaa jokainen penska joka pyha pukea seuroihin. Tuo kaikki sinne tietenkin sopii, mutta sitten voisi lisaksi olla 'kapsakkityyppista' juttua naista ajan ilmioista. Vaikkapa Kinnuksen alustus kokonaan. Ja sitten eri nakemyksia; eraanlainen yleisonosasto.
Paivamiehen toimitustekniikka jokunen kymmenen vuotta sitten muuttui niin, etta on aluetoimittajat ja alueavustajat. Siina on moninkertainen seula, etta varmuudella ei 'virallisesta linjasta' livettaisi. Tuossa on kylla hyvatkin puolensa, etta tehtavia jaetaan, koska ennen tata systeemia sinne nakojaan lipsahti enemman lapsuksia. En usko, etta keskusjarjestollakaan olisi mitaan erityista sita vastaan, etta lehtea kehitettaisiin yleison toiveita ja tarpeita paremmin vastaavaksi, koska ei liene erityisempaa syyta olettaa, etta paakallonpaikalla olevilla ihmisilla olisi yhtaan sen enempaa Pyhaa Henkea, kuin jollakulla kairojen keskella yksin elelevalla, uskovaisella, kuivettuneella mummolla. Kun nykyajassa eletaan niin koulutuksesta ja kokemuksesta tietenkin on lehden tekemisessa apua; siellahan on tohtorismiehia myos.
Et pysty esittämään yksilöidysti, missä paikassa tai julkaisussa SRK:n johto olisi vastuullisesti ottanut kantaa tai tuonnut esiin Kinnusen kirjotuksen kysymyksiä.
Tosiasiaksi siis jää, että SRK:n palkattu johto ja luottamustehtävissä tomivat henkilöt ovat täydellisesti sivuuttaneet ja vaienneet johtamaansa yhteisöä eli vanhoillislestadioalisuutta koskevan julkisen puheenvuoron, jonka on esitti yhteisöön kuuluva henkilö julkisuudessa.
Ennenkuulumattoman ammattitaidotonta johtamista.
vastaamaan (Siperiasta kasin); en siis tieda tarkalleen, mita siella on tapahtunut tai tapahtumassa - josko jotakin on tapahtumassa. Arvelisin, ettei keskusjarjestossa ole noteerattu Mauri Kinnusen kirjoitusta muuten kuin lukemalla se ja ottamalla se talteen mahdollisesti myohemmin kaytettavaksi.
Vaikka siis selittelenkin ja olen ymmartavinani joitakin asioita, minulla ei ole mitaan merkittavaa asemaa siella eika missaan, vaan olen vain tavallinen rivimies, karhunmetsastaja.
että selviäisit millaisesta henkisestä ja hengellisestä väkivallasta tahansa! Kiitämme Jumalaa siitä, että Hän on antanut keskuuteemme kaltaisiasi besserwissereitä!
SRK:n vuosikirjaankin.
Hautamäki on itse sortunut lukemaan tätä netin törkypalstaa. Vaikka tämä on ainoilta oikeilta Jumalanlapsilta kielletty. "Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä saarnaan."
Hautamäki kehottaa, että "taitamattomuudesta ja kenties vääristä menettelyistäkin asianomaiset keskustelisivat keskenään", sillä "henkilökohtaiset loukkaantumiset korjaantuvat ihmisten sopiessa asioista keskenään anteeksi pyytäen ja anteeksi antaen".
Mikä taitamattomuus ja väärä menettely tapahtui esim. silloin, kun SRK:n vuosikokouksen päätöksen nojalla paikallisen ry:n johtokunta erotti TV:n omistajan jäsenyydestä, koska tämä oli kielletyn huonekalun omistamisella "kieltänyt uskonsa" ja siten "luopunut yhdistyksen katsantokannasta"? Mikä henkilökohtainen loukkaantuminen siinä oli kyseessä?
Kaikki sitomiset tehtiin seurakunnan eli yhteisön päätöksellä. Sidotuksi joutuivat ne, jotka eivät tehneet kaikkea sitä mitä yhteisön nimissä vaadittiin, vaikkapa saapuneet hoitokokoukseen. Mitä henkilökohtaista sellaisessa oli?
Olen jo kokeillut Hautamäen suosittelemaa lääkettä. Otin puhelimitse yhteyttä ihmiseen, joka lähetti erottamiskirjeen minulle ja koko meidän perheelle. Allekirjoittamattoman tosin. Ilmaisin haluni tavata hänet. Siihen hän ei suostunut. Suostui sentään puhelinkeskusteluun. Kerroin nimeni ja asiani. Hän ei muistanut mitään, koska "siitä kaikesta on jo niin kauan" ja "hän on kaiken jo saanut anteeksi". Vielä hän muistutti minua Siionin laulusta, jossa sanotaan, että "kun Jumala kerran ne unhoitti pois, niin syntihän niitä nyt muistella ois".
Jatkoin silti. Lopulta hän sanoi: "Anna anteeksi, jos olen jotenkin loukannut sinua." Saarnasin kaikki "Jeesuksen nimessä ja veressä" anteeksi. Lopuksi hän sanoi: "Oli hyvä että soitit. Nyt minä olen tästäkin vapaa."
Sen jälkeen täysi hiljaisuus. Ei mitään kontakteja puolin eikä toisin. Kun kerroin kokemuksestani Seppo Lohelle, hän sanoi, että "asia oli varmaankin vaikea sille ihmiselle".
Kopioin taman Sinun viestisi nyt aamutuimaan Mopin palstalle, koska viestisi oli mielestani puhutteleva ja ajatuksia herattava. Viesti on siella osiossa 'Keskustelua laidasta laitaan'.
Jos tein mielestasi sopimattomasti, pyyhin viestin sielta yli. Ilmoita tassa taikka sahkopostiini. Laiton galleriasivulleni sahkopostiosoitteen, vaikka minulle ei juuri kukaan koskaan lahetakaan sahkopostia.
Kun tassa aamulla tein huumori- ym. poimintoja tasta Suomi24 -etusivulta, viestisi kopio ensiksi erehdykseni takia tuli huumoriketjuun, mutta se ehti olla siella vain noin minuutin, kunnes siirsin sen asiallisempaan paikkaan.
yhteyttä näihin ihmisiin ja juttele. Asia on varmaan vaikea monillekin. Onhan siitä kauan jo aikaakin.On hyvä keskustella asioista , jotka vaivaavat. Sinä olet tehnyt oikein, kun olet ottanut yhteyttä. Varmaan tämäkin mainitsemasi henkilö on yhteydenottosi jälkeen eri tavalla ryhtynyt tytkistelemaan asiaa. On ymmärtänytkin toimineensa väärin.Sinulla Leena menee varmaan vielä aikaa, että jaksat lopullisesti anteeksi antaa ja unohtaa. Minäkin olen vähän sellainen, että minun pitää saada vähän aikaa mököttää.
Osoitat täydellistä ilmeisen tietoista tai paljaasta tyhmyydestäsi johtuvaa ymmärtämättömyyttä pitäessäsi hoitokokouksia joinakin "yksityisten ihmisten keskinäisenä mököttämisenä". Yrität tällä sumuttaa ja salailla tosiasioita.
Se on erittäin loukkaavaa meille jotka menetimme niinä vuosina paljon elämän parhaita asioita: ystävämme, sosiaalisen verkostomme, yhteyden jopa lähisukulaisiin, osa menetti terveytensä, osa elämänsä. Olet sinä laskelmoiva ja häikäilemätön, Ämmä.
Kyseessä oli kollektiivinen ja ylhäältä päin organisoitu toiminta kautta maan. SRK keskitetysti käynnisti hoitokokousaallon. Käynnistäjänä oli SRK:n työvaliokunta, Heikki Saaren johdolla. SRK:sta tulivat hoitomiehet paikkakunnalle. Kaikki vl-uskovaiset paikkakunnalla velvoitettiin Päivämiehessä olleessa ilmoituksessa olemaan läsnä kokouksissa. Joka jäi pois, joutui usein erotetuksi ilman eri kuulustelua.
Niitä kokous-kuulusteluja järjestettiin useita vuodessa ja useamman vuoden ajan. Kokoukset venyivät usein myöhään yöhön. Seuratalon, ry:n, ovet lukittiin, ettei kukaan ulkopuolinen saanut tulla sisään. Kaikkia osallistujia velvoitettiin lupaamaan, ettei saisi kertoa kenellekään mitä kokouksessa tapahtui.
Ei se ollut oikeaa eikä rehellistä sanajulistusta alkuunkaan. Miksi piti salailla? Mitä salattavaa julkisesti maan lakien mukaan toimivalla herätysliikkeellä silloin oli?
Näiden asioiden selvittäminen on SRK:lla edessä. Väistämättä. Asian pitkittäminen vain heikentää herätysliikkeen asemaa.
että olen ymmärtämätön , mutta sinä olet asiantuntijana erehtymätön.
saanut tuollaisa tietoja, joita esität. Kuulostaa huhupuheilta.
Ihan minne vain saa tekstejäni siirtää, vaikka vitsipalstalle. Tuskin ne vaaraksi (tarkoitan vääräksi) osoittautuvat siirtämisen jälkeenkään. Ja vaikka vitsinä ne tekevät sen tehtävän minkä niille Taivaallinen Isämme on tarkoittanut.
Kiitos Sinulle!
Miksi "väärin kohdelluksi tullut" on lainausmerkeissä? onko hänessä jotain huvittavaa vai eikö häntä näissä ylilyönneissä sittenkään oikeasti kohdeltu väärin?
ovat hänen näppäimistöltään peräisin.
varmasti ole asian ymmärtämisen kannalta mitään tekemistä. Asia käy tuosta ilmi, eikä ole vähättelevä.
Aimo Hautamäki kirjoittaa hoitokokouksista SRK:n vuosikirjassa:
"Yksittäisissä tapauksissa tapahtui valitettavasti myös ylilyöntejä ja taitamatonta menettelyä. Tämä on tuonut kipua sekä 'väärin kohdelluiksi tulleelle' että taitamattomaksi avun antajaksi itsensä kokeneelle. Sitä ei voi kiistää. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että koko liikkeen opetus ja toiminta olisi ollut leimallisesti väärää, kuten valitettavasti on annettu ymmärtää."
Hautamäki toimii kuten yritysjohtaja kriisitiedotustilanteessa: yksittäsiä väärinkäytöksiä myönnetään tapahtuneeksi ja niiden tekijät rajataan mahdollisimaman pieneksi joukoksi. Itse yritys ei ole väärinkäytöksiin sortunut.
Hautamäki ei halua muistaa, että hoitokokoushysteria levisi 70-luvulla niin laajaksi, että suurin osa vl-liikkeen jäsenistä teki parannusta väärästä hengestä. Hautamäki ei halua muistaa sitäkään, että SRK:n johdossa vaikutti vuosikymmenet lähes jumalan asemaan nostettu mies, joka sai rauhassa levittää myrkyllistä oppiaan hoitokokouksista ja sai vapaasti terrorisoida niissä mielensä mukaan. Väärinkäytöksiä tapahtui hoitokokouksissa tosiasiassa hirvittävä määrä. Turha sitä on Hautamäenkään kiistää.
Hautamäki edustaa oppia, jonka mukaan väärin kohdelluksi kokeneen on tultava tekemään parannusta katkeruudestaan!. Samoin sen, joka kokee hoitaneensa väärin, on ei koekaan hoitaneensa hoidettavia väärin? Varsinkaan SRK ei tunnusta erehdyksiään, joita oli tosi paljon.
VL-liikkeen piiristä on itse korostettu, että jumalan huoneen hallitusoppi, henkioppi, juurien kaiveluoppi, julkirippioppi ja kollektiivisen omantunnon oppi sekä toisen synnintunnnon vähättely olivat vääriä. Hautamäki ei niistä hiisku sanallakaan. Liian kipeitä asioita tunnustettavaksi julkisuudessa.
>> 1970-luvulla oli lukuisia keskustelutilaisuuksia, joissa käsiteltiin sielunhoidollisia kysymyksiä. Tilaisuudet olivat paikallisten rauhanyhdistysten johtokuntien järjestämiä eivätkä SRK:n toimeenpanemia. Keskusjärjestö antoi niihin keskusteluapua silloin, kun sitä pyydettiin.