Yksinäisyys on valinta jonka olen tietoisesti tehnyt. En etsi itselleni ystäviä tai edes "sitä oikeaa". Kavereita saan yrittämättäkin. Kaverit vaihtuvat taas kohta, kun muuttokin on edessä jälleen kerran. Elän jatkuvassa "välitilassa" odottaen että löydän taas itseni. Kun löydän itseni niin voin löytää sinut. Pelkään vain että en löydä itseäni ajoissa enkä myöskään sinua.
Yksinäisyys omasta tahdosta
Sisin kateissa
3603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo kirjoitus voisi olla suoraan minun suusta.
En oikein tiedä mitä tuohon sanoisin, mutta haluaisin sanoa jotain.
Itsekin elän eräänlaisessa välitilassa. Elämässä (yhteiskunnassa) on ikäviä velvollisuuksia, jotka on suoritettava(?) ihan hengissä säilymisen kannalta. Odottelen lähes malttamattomana kesälomaa, silloin vetäydyn yksinäisyyteen ja tutustun taas kerran itseeni. Nyt yritän selviytyä sinnillä sotkuista, jotka olen itselle aiheuttanut.
Pakko uskoa elämän voimien/energoiden, mitä ovatkaan, olevan sellaisia, että jos ei sitä toista löydä, voi yksinkin pärjätä. Pakkohan niin on olla.
tässä sun tekstissäsi. Vähän samoja tuntemuksia mullakin. En tosin varsinaisesti ole valinnut yksinäisyyttä, mutta olen hyväksynyt sen ja oppinut rakastamaankin sitä. En yritä etsiä kavereita tai Sitä Oikeaa. Välillä tosin aina jostain jotain tarttuu matkaan. :) Kuvittelen, että sitten kun olen paremmin sinut itseni kanssa, alan oikeasti tehdä jotain sosiaalielämäni eteen. Siihen asti olen passiivinen, suorastaan välttelen ystävystymistä, mutta en kuitenkaan juokse mahdollisia ystäviä karkuunkaan. Tällä menolla jatkuu varmaan seuraavat 50 vuottakin. :D
samaa mullakin mitä teillä kaikilla. huvittaisko jutella lisää? sähköpostia saa laittaa osoitteeseen: [email protected]