Uskon kaksi vaihetta
Saksalainen uskontojen tutkija, professori Theo Sundermeier on luokitellut uskontoja kahteen ryhmään: primääriuskontoihin ja sekundääriuskontoihin.
Primääriuskonto tarkoittaa kasvatususkontoa. Siihen synnytään ja sen piirissä ihminen elää kehdosta hautaan. Sen merkitys on ennen kaikkea yhteisöllinen. Ihmisen oma identiteetti rakentuu yhteisön kautta. Uskonto kattaa kaikki elämänalueet ja uskonnollisuudella on voimakas kokemuksellisuuden luonne. Uskonto on paremminkin inklusiivinen eli erilaisuuksia sisäänsä salliva kuin eksklusiivinen eli ulossulkeva.
Sekundääriuskonto puolestaan on uskonto, jonka ihminen tietoisesti valitsee. Hän tunnustautuu yksilönä uskonnon jäseneksi. Sekundääriuskonto on primääriuskontoa huomattavasti poissulkevampi (eksklusiivinen). Opilliset rakennelmat nousevat keskeisiksi. Uskonnon harjoittajat erottavat toisistaan uskonnollisen elämänalueen maallisista asioista. He myös teklevä’t voimakkaan rajan oman uskonyhteisönsä ja toisten ihmisten uskonnollisuuden välille.
Vanhoillislestsadiolaisuudessa on piirteitä kummastakin ryhmästä. Eri aikoina on liikkeessä painotettu eri piirteitä ja eri tavoin.
Primääriuskonnon piirre on selvä, koska vl:ssa on vahva kasvatususkonnon luonne. Vanhoillislestadiolaisuuteen kasvatetaan ja sosiaalistutaan lapsesta saakka. Lapsen ja nuoren käsitys omasta minästä kytkeytyy yhteen vl-ajattelun kanssa, uskonnosta tulee erottamaton osa omaa identiteettiä. Vain harvat ovat liittyneet ryhmään itse vasta aikuisena.
Kasvatuksen kautta lapsi liittyy jo varhain vl-yhteisöön ja solmii suuren osan ihmissuhteistaan tässä yhteisössä. Siten yhteisöstä irrottautuminen on hyvin vaikeaa. Eronnut joutuu rakentamaan oman minuutensa uudestaan ja käymään läpi vaikean kasvuprosessin.
Vielä 1950- ja 1960-luvulla vanhoillislestadiolaisuus oli melko puhtaasti tätä primääriuskontoa myös opillisesti. Se ei suinkaan keskittänyt energiaansa sulkemaan muita hengellisyyksiä jyrkällä tavalla ulos, vaan kutsui muita mukaan, sisään. Se teki yhteistyötä muiden kanssa myös käaytännössä. Se oli siis perusluonteeltaan inklusiivinen. SRK ei ollut silloin vielä rakentanut herätysliikkeelle omaa opillista rakennelmaa kieltojen ja arkielämää ohjailevien normien kautta. Yhteisö oli varsin avoin ja salliva. Elämäntapa pohjautui toki liikkeen syntyajan agraariseen taustaan, mutta ketään ei kontrolloitu, vaikka hän olisi tästä normista vähän poikennutkin. Luotettiin Jumalan armolla ja hyvyydellä kutsumiseen. Hyvä esimerkki tästä oli silloinen suhtautuminen ehkäisyyn. Se nähtiin avioparin keskinäisenä asiana jossa heidän tuli luottaa lääkäriinsä, ei hengellisenä normina eikä kontrollin välineenä.
Sitten 1960-1970-luvulla vanhoillislestadiolaisuus alkoi kehittyä sekundääriuskonnon suuntaan. Tämä muutos ajoittuu ns. pappis-hajaannuksen aikaan. Liikkeen opetukseen tuli täysin uusia piirteitä. Voimistui uudentyyppinen eksklusiivisuus: ulkopuolisten lisäksi myös herätysliikkeen omia pitkäaikaisia jäseniä alettiin sulkea ulos uskonyhteisöstä. Mikään ”hengellinen puhtaus” ei tuntunut liikkeen johtajille riittävän. Aina ja aina vain piti ”puhdistaa Jumalan valtakuntaa” mystisistä hengistä, joita riitti loputtomiin. Hengellinen väkivalta ja painostus kasvoivat sellaisiin mittoihin, että se rikkoi tuhansien uskovaisten normaalielämän vakauden ja rauhan vuosikausiksi. menettelytavat herättivät laajasti huomiota kirkossa, mediassa ja muuallakin yhteiskunnassa.
Liikkeen johtavat saarnaajat alkoivat myös rakentaa uutta opillista rakennelmaa, johon sisältyi tiukkoja arkielää ohjailevia normeja, ja mm. näkemys siitä että ”siioni kasvaa sisältäpäin”. Jälleen esimerkiksi voidaan ottaa uusi, ehdottoman kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn. Ehkäisykiellosta tuli nyt koko yhteisöä julkisuudessakin leimaava sääntö ja oikean uskovaisen tunnus. Ehkäisykielto edellytti jokaisen uskovaisen tietoista sitoutumista ja julkista tunnustautumista. Tästä asiasta erikseen kuulusteltiin hoitokokouksessa aviopareja, käsittelemällä julkisesti yksityisiä sukupuolielämään liittyneitä asioita.
Toinen vastaava, henkilökohtaista sitotuumista edellyttänyt notmi oli televisiokielto. Siitä säädettiin kirjallisesti, että jokainen tv:n kotiinsa hankkiva erotetaan suoraa päätä uskonyhteisöstä. Häntä pidetään ”uskostaan luouneena”, eli ”pakanana ja publikaanina”. Kaikkien paikallisten rauhanyhdistysten edellytettiin valvovan normin noudattamista.
Noihin aikoihin myös muuta yhteistyötä ja tiedotusta ulospäin yhteiskuntan vähennettiin ja lopulta sulkeuduttiin totaalisesti sisäänpäin, niin ettei edes vl-perheiden koululaisten sallittu osallistuvan koulussa televisiota tai video-ohjelmia hyödyntävään opetukseen.
Voidaankin kysyä, aiheuttiko juuri teologien laaja ulossulkeminen 60-luvulla sen, että maallikkosaarnaajat alkoivat luoda uutta kirkkoa, jossa olisi selkeät kiellot ja käskyt jotenkin Vanhan Testamentin tapaan. Vl-yhteisöstä jäi puuttumaan teologinen osaaminen vuosikausiksi. Maallikoille syntyi näkemys, että sitä puuttuvaa struktuuria piti nyt alkaa itse rakentaa. Maallikkosaarnaajilla oli kansanomainen käsitys siitä, miltä uskonnollisuuden pitäisi näyttää. Että pitää olla omia rakennelmia, kuten normeja, rangaistuksia ja kontrollia sekä käytännöllisiä menettelytapoja näitä varten, uskonnosta käydäkseen. Herätysliikkeessä toimikin tuohon aikaan legendoiksi kohotettuja maallikkosaarnaajia.
Tämän vaiheen jälkeen tehtiin SRK:ssa täyskäännös, ja alettiin uudella tavoin veljeillä jälleen kirkon ja muun yhteiskunnan, varsinkin median kanssa. Uuden polven kouluttautuneet lestadiolaiset tulivat mukaan hengelliseen toimintaan. Kokonaisuutena tämä on vaikuttanut hyvin väkinäiseltä, kun takinkäännössä ovat mukaan samat johtajat jotka olivat vastuussa sisäänpäin kääntyneisyyden vaiheen hengellisestä väkivallasta. Uusi polvi ei ole vielä vallan ytimessä, eli SRK:n johtokunnassa.
Lähteet:
Sundermeier, Theo (1987). Religion, Religioner. Teoksessa Lexicon Missiontheologischer Grundbegriffe.
Sundermeier, Theo (1997). Was ist Religion? Religionswissenschaft im theologischen Kontext.
Saksalainen uskontojen tutkija, professori Theo Sundermeier on luokitellut uskontoja kahteen ryhmään: primääriuskontoihin ja sekundääriuskontoihin.
Primääriuskonto tarkoittaa kasvatususkontoa. Siihen synnytään ja sen piirissä ihminen elää kehdosta hautaan. Sen merkitys on ennen kaikkea yhteisöllinen. Ihmisen oma identiteetti rakentuu yhteisön kautta. Uskonto kattaa kaikki elämänalueet ja uskonnollisuudella on voimakas kokemuksellisuuden luonne. Uskonto on paremminkin inklusiivinen eli erilaisuuksia sisäänsä salliva kuin eksklusiivinen eli ulossulkeva.
Sekundääriuskonto puolestaan on uskonto, jonka ihminen tietoisesti valitsee. Hän tunnustautuu yksilönä uskonnon jäseneksi. Sekundääriuskonto on primääriuskontoa huomattavasti poissulkevampi (eksklusiivinen). Opilliset rakennelmat nousevat keskeisiksi. Uskonnon harjoittajat erottavat toisistaan uskonnollisen elämänalueen maallisista asioista. He myös teklevä’t voimakkaan rajan oman uskonyhteisönsä ja toisten ihmisten uskonnollisuuden välille.
Vanhoillislestsadiolaisuudessa on piirteitä kummastakin ryhmästä. Eri aikoina on liikkeessä painotettu eri piirteitä ja eri tavoin.
Primääriuskonnon piirre on selvä, koska vl:ssa on vahva kasvatususkonnon luonne. Vanhoillislestadiolaisuuteen kasvatetaan ja sosiaalistutaan lapsesta saakka. Lapsen ja nuoren käsitys omasta minästä kytkeytyy yhteen vl-ajattelun kanssa, uskonnosta tulee erottamaton osa omaa identiteettiä. Vain harvat ovat liittyneet ryhmään itse vasta aikuisena.
Kasvatuksen kautta lapsi liittyy jo varhain vl-yhteisöön ja solmii suuren osan ihmissuhteistaan tässä yhteisössä. Siten yhteisöstä irrottautuminen on hyvin vaikeaa. Eronnut joutuu rakentamaan oman minuutensa uudestaan ja käymään läpi vaikean kasvuprosessin.
Vielä 1950- ja 1960-luvulla vanhoillislestadiolaisuus oli melko puhtaasti tätä primääriuskontoa myös opillisesti. Se ei suinkaan keskittänyt energiaansa sulkemaan muita hengellisyyksiä jyrkällä tavalla ulos, vaan kutsui muita mukaan, sisään. Se teki yhteistyötä muiden kanssa myös käaytännössä. Se oli siis perusluonteeltaan inklusiivinen. SRK ei ollut silloin vielä rakentanut herätysliikkeelle omaa opillista rakennelmaa kieltojen ja arkielämää ohjailevien normien kautta. Yhteisö oli varsin avoin ja salliva. Elämäntapa pohjautui toki liikkeen syntyajan agraariseen taustaan, mutta ketään ei kontrolloitu, vaikka hän olisi tästä normista vähän poikennutkin. Luotettiin Jumalan armolla ja hyvyydellä kutsumiseen. Hyvä esimerkki tästä oli silloinen suhtautuminen ehkäisyyn. Se nähtiin avioparin keskinäisenä asiana jossa heidän tuli luottaa lääkäriinsä, ei hengellisenä normina eikä kontrollin välineenä.
Sitten 1960-1970-luvulla vanhoillislestadiolaisuus alkoi kehittyä sekundääriuskonnon suuntaan. Tämä muutos ajoittuu ns. pappis-hajaannuksen aikaan. Liikkeen opetukseen tuli täysin uusia piirteitä. Voimistui uudentyyppinen eksklusiivisuus: ulkopuolisten lisäksi myös herätysliikkeen omia pitkäaikaisia jäseniä alettiin sulkea ulos uskonyhteisöstä. Mikään ”hengellinen puhtaus” ei tuntunut liikkeen johtajille riittävän. Aina ja aina vain piti ”puhdistaa Jumalan valtakuntaa” mystisistä hengistä, joita riitti loputtomiin. Hengellinen väkivalta ja painostus kasvoivat sellaisiin mittoihin, että se rikkoi tuhansien uskovaisten normaalielämän vakauden ja rauhan vuosikausiksi. menettelytavat herättivät laajasti huomiota kirkossa, mediassa ja muuallakin yhteiskunnassa.
Liikkeen johtavat saarnaajat alkoivat myös rakentaa uutta opillista rakennelmaa, johon sisältyi tiukkoja arkielää ohjailevia normeja, ja mm. näkemys siitä että ”siioni kasvaa sisältäpäin”. Jälleen esimerkiksi voidaan ottaa uusi, ehdottoman kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn. Ehkäisykiellosta tuli nyt koko yhteisöä julkisuudessakin leimaava sääntö ja oikean uskovaisen tunnus. Ehkäisykielto edellytti jokaisen uskovaisen tietoista sitoutumista ja julkista tunnustautumista. Tästä asiasta erikseen kuulusteltiin hoitokokouksessa aviopareja, käsittelemällä julkisesti yksityisiä sukupuolielämään liittyneitä asioita.
Toinen vastaava, henkilökohtaista sitotuumista edellyttänyt notmi oli televisiokielto. Siitä säädettiin kirjallisesti, että jokainen tv:n kotiinsa hankkiva erotetaan suoraa päätä uskonyhteisöstä. Häntä pidetään ”uskostaan luouneena”, eli ”pakanana ja publikaanina”. Kaikkien paikallisten rauhanyhdistysten edellytettiin valvovan normin noudattamista.
Noihin aikoihin myös muuta yhteistyötä ja tiedotusta ulospäin yhteiskuntan vähennettiin ja lopulta sulkeuduttiin totaalisesti sisäänpäin, niin ettei edes vl-perheiden koululaisten sallittu osallistuvan koulussa televisiota tai video-ohjelmia hyödyntävään opetukseen.
Voidaankin kysyä, aiheuttiko juuri teologien laaja ulossulkeminen 60-luvulla sen, että maallikkosaarnaajat alkoivat luoda uutta kirkkoa, jossa olisi selkeät kiellot ja käskyt jotenkin Vanhan Testamentin tapaan. Vl-yhteisöstä jäi puuttumaan teologinen osaaminen vuosikausiksi. Maallikoille syntyi näkemys, että sitä puuttuvaa struktuuria piti nyt alkaa itse rakentaa. Maallikkosaarnaajilla oli kansanomainen käsitys siitä, miltä uskonnollisuuden pitäisi näyttää. Että pitää olla omia rakennelmia, kuten normeja, rangaistuksia ja kontrollia sekä käytännöllisiä menettelytapoja näitä varten, uskonnosta käydäkseen. Herätysliikkeessä toimikin tuohon aikaan legendoiksi kohotettuja maallikkosaarnaajia.
Tämän vaiheen jälkeen tehtiin SRK:ssa täyskäännös, ja alettiin uudella tavoin veljeillä jälleen kirkon ja muun yhteiskunnan, varsinkin median kanssa. Uuden polven kouluttautuneet lestadiolaiset tulivat mukaan hengelliseen toimintaan. Kokonaisuutena tämä on vaikuttanut hyvin väkinäiseltä, kun takinkäännössä ovat mukaan samat johtajat jotka olivat vastuussa sisäänpäin kääntyneisyyden vaiheen hengellisestä väkivallasta. Uusi polvi ei ole vielä vallan ytimessä, eli SRK:n johtokunnassa.
Lähteet:
Sundermeier, Theo (1987). Religion, Religioner. Teoksessa Lexicon Missiontheologischer Grundbegriffe.
Sundermeier, Theo (1997). Was ist Religion? Religionswissenschaft im theologischen Kontext.
Vastaukset 45
Vanhimmat
että sinua täällä on kevään aikana vahvasti epäilty feikiksi.
Feikki tai ei, silti loistava analyysi. Puhuuhan Jumala Raamatun mukaan joskus jopa aasin suulla. Miksei siis feikinkin?
Kirjoitus kuvaa TODELLA osuvasti lähihistoriaa. Se osoittaa, että herätysliikkeelle on kullanarvoista, jos sillä on käytössään myös teologista pitkän linjan asiantuntemusta. Siinä tapauksessa että ei haluta hurmoksellisuutta. Maallikkojohtoisuus lisää mielivallan ja keksittyjen oppien määrää. Niin tapahtui.
Analyysi vasta omaa kokemustani lapsuudestani.
Mieleen on jäänyt vapaa ja avoin suhtautuminen ei-lestadiolaisiin. Ei heitä kartettu "epäuskoisina", vaan heidän kanssaan seurusteltiin normaalisti. Heihin suhtauduttiin normaalisti Jumalan luomina ihmisinä ja lähimmäisinä. Tuomitsematta. Vanhemmillani oli lukuisia ei-lestadiolaisia ystäviä. Meidän lasten leikkitovereita ei koskaan karsinoitu vanhempien vakaumuksen perusteella. Kaikki olivat ennen kaikkea ihmisiä ja lähimmäisiä.
Näistä ajoista harva enää on muistelemassa. Miten erilaiseen uskonelämään ja arkeen oma isoäitini silloin eläessään meitä rakkaasti opasti...kuin mitä tämä kova ja armoton vl-oppi nykyään on. ja mihin se muotoutui maallikkomiesten kovissa käsissä.
miksi nämä nykyiset vl:t tyytyvät elämään tuossa vähäilmaisessa umpiossansa. Mikseivät halua takaisin vanhaa avointa kunnon herätysliikettänsä? Ehkä eivät osaa sitä kaivata. Eihän ihminen sellaisesta tiedä, mitä ei ole kokenut.
VL-liikkeessä ei ole vaalittu sen omaa kallisarvoisinta perintöä enää 60-luvulta lähtien. Silloin maallikkovalta alkoi, ja lyötiin kaikki matalaksi. Siinä voi tunnistaa samoja asenteita kuin Maon Kiinan kulttuurivallakumouksessa. kunnioitetut ja asioita opiskelleet, kuten teologit, ajettiin ulos. Mistään ymmärtämättömät oppimattomat maallikot alkoivat päsmäröidä arkojen asioiden kanssa. He loivat valtakoneiston, joka sai aikaan suurta tuhoa. Heikki Saari ja Kauko Mäntylä rinnastuvat Mao Tse Tungiin ja hänen apureihinsa. Ketään ei säästetty. Sukulaiset ja uskonystävät usutettiin ilmiantamaan toisiaan öisissä kokouksissa.
Ollaanhan tässä kymmenien ellei satojenkin palstalaisten kanssa yhdessä pitkään yritetty muistuttaa nuoremmille, että ilmapiiri ja kanssakäyminen oli siionissa ennen hoitokokousaikoja tyystin erilainen: vapaa ja avoin ja iloinen.
En malta olla siteeraamatta tässä samassa ketjussa olevaa kirjoitusta, jossa todella hyvin kuvataan talostelua ennen hoitokokousvuosia:
>>>Niinhän se oli!
Kirjoittanut: Muisteltua taas 17.4.2007 klo 15.14
"Analyysi vasta omaa kokemustani lapsuudestani.
Mieleen on jäänyt vapaa ja avoin suhtautuminen ei-lestadiolaisiin. Ei heitä kartettu "epäuskoisina", vaan heidän kanssaan seurusteltiin normaalisti. Heihin suhtauduttiin normaalisti Jumalan luomina ihmisinä ja lähimmäisinä. Tuomitsematta. Vanhemmillani oli lukuisia ei-lestadiolaisia ystäviä. Meidän lasten leikkitovereita ei koskaan karsinoitu vanhempien vakaumuksen perusteella. Kaikki olivat ennen kaikkea ihmisiä ja lähimmäisiä."
jos mikään muu ei minua aja/heitä ulos vl:sta niin se miten "epäuskoisiin" vl suhtautuvat. Se pahentaa kerta toisensa jälkeen niin sydänjuuria myöten!
Mitä pohjoisemmaksi tullaan sitä ahdasmielisemmäksi asenteet tuntuvat muuttuvan.
Onko SRK:n työvaliokunnassa eli vallan todellisessa ytimessä ollut yhtään pappia 70-luvulta lähtien?
Muistelen, ettei 70-luvulla tainnut olla ainuttakaan. Sen sijaan 3 työvaliokunnan 7 jäsenestä oli maanviljelijöitä.
Aivan! Tuo tosiasia selittää paljon siitä, miksi tosiaan niin syvään harhaan jouduttiin. Nämä maaviljelijät ja HS Pohjanmaata kiertäneen taulukauppiaan kokemuksella alkoivatkin rakentaa omaa uskotoa!
Tarkoitukseni ei ole väheksyä maanviljelijän ammattitaitoa. Mutta silloin kun hengellisyyden asioissa ruvetaan uutta oppia luomaan pitäisi varoituskellojen soida. varoituskellot saattaisivat toimia permmin jos mukana olisi runsaasti myös teologista ammattiymmärrystä ja tietämystä.
Eniten auttaisi nöyryys, armollisuus ja rakkaus.
Maanviljelijäkin voi olla asiantuntija paskanajossa ja siinä, että osaa laittaa jyvän oikeinpäin kasvamaan, (ettei juuret nouse ylöspäin).
Mutta jos maanviljelijä saarnaaja alkaa puhumaan paskaa, silloin se on vakava asia ;)
työvaliokunnan puheenjohtajana 70-luvulla oli silloinen SRK:n puheenjohtaja, jo kunniaan päässyt veljemme teologi ja rovasti Kauko M.
Rauha hänen muistolleen. Ikävä todeta että hän kulki kuin ymmärtämätön lammas Heikki Saaren komennossa.
ulos sontaluukusta:
^ ^ ^ Navetoissa oli lannan poistoa varten erillinen sontaluukku. Sontaluukku johti sontahuoneeseen. Sontaluukku oli tehty aika pieneksi, jotta sontahuoneesta tuleva hajuhaitta ja talven kylmyys eivät olisi kiusaksi.
Televisiota kutsuivat monen uskovaiset nimityksellä "s****nan sontaluukku". Nimitys juontuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että televisio-ohjelmat ovat valtaosaltaan huonoa ajankulua ihmisille.
Sontahuoneeksi voi hyvällä syyllä kutsua huonetta, jossa pääasiallisena ajankuluna on televisio-ohjelmien seuraaminen. ^ ^ ^
Onko tiedossasi, onko harkittu koskaan naisen valintaa johtokuntaan?
PS. Kiitos tärkeistä ja kiinnostavista tiedon murusista joita juuri sinun kirjoittamanasi täältä saattaa löytää. Voi hyvin ja anna kevään lämmittää sielua!
Erinomainen analyysi jälleen Vl-teologilta.
Voiko kukaan nämä vuosikymmenet vl-liikkeessä mukana ollut tai sitä riittävän läheltä seurannut väittää, etteikö viimeisten vuosikymmenien opillisisissa linjauksissa ja niiden muutoksissa ole juuri näin tapahtunut?
Kun lueskelee palstalle SRK:n uusimman vuosikirjan sivuilta lainattua A. Hautamäen kirjoitusta, eipä oikein uskoisi kirjoitusten kuvaavan edes saman herätysliikkeen tapahtumia.
Analyysi tukee myös minun kokemuksiani, esimerkiksi eduskuntavaalien aikaisista keskusteluista.
"Uskonnon harjoittajat erottavat toisistaan uskonnollisen elämänalueen maallisista asioista."
VL-ehdokkaat korostivat sitä, että he eivät paljasta ei-vl-äänestäjille omaa hengellistä taustaansa, koska he "pitävät uskonasiat ja politiikan erillään".
Vl-kansanedustajia hyvin tunteva kirjoitti äskettäin täällä, että vl-edustajat ovat tietoisesti valinneet hengellisiin kysymyksiin nähden tosi matalan profiilin. Eli hajuton ja mauton linja. - Äänet saadaan keskustapuolueelle vl-uskovaisilta, mutta taustayhteisön arvoilla ei ole erityistä tarvetta eikä käyttöä politiikan sisältövalinnoissa.
Ja myös toisinpäin.
Kirjoitustasi lukiessa tuli mieleeni jokin televisiokanavan vaalitilaisuus jossa olivat kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat ja joka oli järjestetty ja kuvattu jossakin tanssipaikalla.
Vaalikeskustelun päätyttyä jatkuivat tanssit salissa. Lieneekö etukäteen toimittajien puolelta sovittu, että keskustelun jälkeen daamit pyytävät puheenjohtajia tanssimaan.
Ainoastaan Heinäluoma suostui tanssiinkutsuun. Katainen ja Vanhanen antoivat erittäin viehättäville daameille rukkaset. Silloin tuli mieleen, että vl-äänien vuoksi varmaankin näin toimivat. Laskelmointiahan politiikka lieneekin enimmäkseen.
Ei-vl:nä, joka haluaa aidosti ymmärtää lestadiolaisuutta, ja sen taustoja, tämäntapaiset kirjoitukset ovat aarre. Kiitos VL-teologi! Jotenkin koen yhä suurta ristiriitaa havitsemani nykySRK-laisuuden ja niiden tavallisten, lämpimien, ehkä hieman varautuneiden, mutta sydämellisten vl-kristityiden olemusten välillä. Että onko kyse samasta sakista lainkaan!
Olet nähnyt kirkkaasti ja selvästi. On eroja. On niitä jotka tavoitteleva inhimillistä valtaa, ja turvautuvat häikäilemättä vallankäyttöön, suuriin sanoihin, demagogiaan, eikä silloin ole valhe kaukana. Valta on kärme jonka houkutusta eivät liikkeemme johtajat kyenneet vastustamaan.
Kokonaan eri kaliiperia ovat sitten ne köyhät jumalanlapset, joilla on sydän paikallaan ja väärentämätön aito omatunto. Kyky armahtaa, kyky kokea myötätuntoa ja asettua lähimmäisen asemaan. Sääli ja lempeys. He väistyivät hiljaa taustalle kun isosanaiset ja komentelevat askeleet astuivat johtamaan. Mutta heitä on yhä. Heitäkin on. Kun sellaisen kohtaa, hänet kyllä tunnistaa. Koska saa tuntea itse tulevansa tunnistetuksi, omana itsenään,kaltaisenaan.
Lapsena ja varhaisnuorena meillä oli tapana käydä vierailemassa uskovaisten vanhusten luona ihan vaan pikavisiitillä mehulla ja Pectuksia (tai kettukarkkeja) maistelemassa. Mummot tykkäsivät kun joku kävi ja meistäkin oli mukava jutella yksinkertaista elämää elävien yksinäisten vahnusten kanssa.
Mutta kun hoitokokoukset alkoivat kaikki muuttui. Yhtäkkiä vanhuksia itketettiin seurakunnan edessä ja seuraavalla viikolla heidän luonaan eienää saanut käydä! Muistan kuinka se oli lapsen mielestä väärin, koska välillemme oli syntynyt vuosien aikana eräänlainen ystävyys.
En voinut mitenkään ymmärtää kuinka sellainen lempeä, taivasikävää kokeva vanhus, joka istui keinutuolissa neulomassa siionin lauluja hyräillen voi yhtäkkiä ollakin saatanan lapsi! Enkä kyllä ymmärrä vieläkään. Mielestäni SRK on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa tekemisistään.
Kopioin tuon aloituksesi tekstin kokonaisuudessaan myon Mopin palstalle. Jos et hyvaksy toimenpidetta, ilmoita siita vaikka tassa ketjussa taikka galleriasivullani nakyvaan sahkopostiini, niin korjaan jutun.
Sita en tieda, antaako Moppi kirjoituksen olla palstalla. Luultavasti antaa, koska siellahan keskustellaan vanhoillislestadiolaisuudesta niin kuin tuossa aloituksessasikin.
Tervehdys ! Näen Sinussa, Vl-teologi, Pyhän Hengen lahjana rakkauden totuuteen ja totuuden etsintään. Kun teillä vl-liikkeesä on ollut koe(tusten) , nykysuomeksi Jumalan testien, aikoja, on ilmi tullut monilla rakkaus vääryyteen. Mitä se on kertonut sieluntilasta ? Minun mielestäni missään joukossa ei vääryyden rakastaja voi olla elävä kivi eikä tuore oksa.
Meidän saarnaajat ovat sanoneet, että kun suuri puu kaatuu, sen alle jää paljon pieniä puita. Tällä he ovat tarkoittaneet sitä, että hajaannusten aikana on mennyt vääriin joukkoihin eläviä kristityitä joilla silti on säilynyt elävä usko.
Pidän mahdollisena, että vl-joukossakin on elävän uskon säilyminen ollut mahdollista. Kuitenkin ne, jotka ovat kironneet Israelia, ovat vetäneet päälleen Jumalan kirot.
Kun suuret puut ovat suurissa hajaannuksissa kaatuneet, ne edelleen peittävät alleen nuoria puita ja niiden versoja. Niin että hajaannusten todelllinen syy on jäänyt valheen verhoihin. Tämä ei kuitenkaan voi olla autuuden ehto, oikea tieto ja käsitys menneestä.
Jumalan rauhaa Sinulle.
Kyky aitoon myötätuntoon toista, erilaista, siis aina erilaista lähimmäistä kohtaan on meissä Jumalasta. Kun vain annamme sen nousta esiin. Emmekä armottomuudellamme, joka on sielunvihollisesta, peitä sitä. Lähimmäinen, vaikka miten "samassa uskonkäsityksessäkin" olisi, on aina täysin erilainen kuin sinä itse. Toiseuden sammumaton viha on meissä Kainin merkki. Sen yli pyytää Kristus meitä edes yrittämään. Heikkoudessammekin. Lämpimät sanasi ovat väsyneen lohtuna. Kiitos. Samoin rauhaa sinulle!
Just näin. Pappien ulosajon jälkeen maallikot alkoi rakentaa SRK:sta uutta "todellisten pyhien" kirkkoa. Jeesuksen opetuksiin ja Lutheriin verrattuna siinä oli ja on se huima ero, että vl-uskovaiset kuvittelevat ihmisen voivan erotella ne oikeat ja pyhät jo tässä ajassa niistä jotka ovat "akanoita" tai "mätiä kaloja". Tämähän on Jeesuksen opetuksen vastaista.
VL-liike ymmärtääkin nykyisin itsensä kirkoksi kirkon sisällä.
Väliäkö sillä on miten kirkon piirissä asioita muutoin hoidetaan. Pääasia että omat asemat säilyvät. Ja piispoillehan tämä taas käy, sillä heidän intressinsä on ensi sijassa luotsata Suomen kirkko repeytymättä seuraavalle sukupolvelle. Ihan oikein heiltä periaatteessa. "Niin teki isätki ennen."
Mutta siinä myllyssä jauhautuvat heikoimmat sielut SRK:n myllyssä. Ja kirkon oikein komea ikioma Ihmisoikeuskomitea ei ol' juttuukaa kuullu hoitokokouksien hengellisestä väkivallasta.
Kun kiihkoutuneet alkoivat uskovista ajaa ulos mitä ihmeellisimpiä henkiä, he eivät tajunneet itse olevansa riivajien vallassa, ja raatelevansa Jumalan seurakuntaa.
Pahinta on, että nykyinen SRK:n johto on samojen riivaajien vallassa. Raamatullista parannusta ei halutakaan tehdä. Ei haluta tunnustaa tehtyjä syntejä vaan puolustellaan niitä ja ollaan siten osallisia niihn synetihin ja halutaan jatkaa niiden tekemistä, kuten AH:kin on julkisuudessa esittänyt.
nykyinen johto tehnyt näitä syntejä, He tekevät omista synneistään parannusta, eivät muiden tekemistä.Ja muut ovat aikanaan parannusta tehneet julkisissa saarnoissaan. Mitä vielä vaaditaan. Että kaivetaan menneitä luita haudoistaan? Minne on kadonnut anteeksiantava mieli ,julmuus ja anteeksiantamattomuus voi ajaa masennukseen ja mielen sairauksiin.Kehitelkää jo uusia keskusteluaiheita.Dasvidaanija!
Täsmälleen osut oikeaan:
>> Minne on kadonnut anteeksiantava mieli ,julmuus ja anteeksiantamattomuus voi ajaa masennukseen ja mielen sairauksiin.
Tällainen kuvaamasi armottomuus vallitsi hoitokokouksissa. Köyhä vanha uskovainen pyysi hädissään siunausta kun häntä syytettiin keksityistä asioista. Siunausta ei hoitomies luvannnut antaa.
Paatumuksessa elävät johtomiehet eivät voi muuta kuin taputtaa ja ylistää hoitomiesten tekemää syntisaastaa ! Heillä teksi mieli jatkaa perinnettä, mutta eivät taida enää uskaltaa - ainakaan julkisesti. Joku voisi viedä navetan taakse ...
Yhdistyksen johto kantaa vastuun yhdistyksen menettelyistä. Nykyisen johdon tehtävä on käynnistää selvitykset, riippumatta siitä ovatko he henkilöinä osallituneet hoitokokouksiin. Johtokunnan jäsenet vastaavat kaikesta yhdistyksen toiminnasta ja ratkaisuista ydhistyslain mukaan. Sitä varten yhdistyksen jäsenet ovat heidät tehtävään valinneet.
Useat nykyisen johtokunnan jäsenistä osallistuivat aktiivisesti hoitokokouksista päättämiseen ja täytäntöönpanoon,puheenjohtajasta alkaen.
Asia käynnistyy parhaiten niin että paikalliset rauhanyhdistykset edellyttävät selvityksen tekemistä. Rauhanyhdistyksethän SRK:n jäseniä ovat.
nimimerkkinsä ämmän suulla! Totelkaa SRK:ta tai painukaa syvimpään helvettiin! (SRK)
menee korkeintaan pari vuotta
Noin se varmasti meni. Hoitokokousajan hirveyden henkilökohtaisesti kokeneena muistan hyvin kuinka ilmapiiri kiristyi ja koko yhteisö muuttui ahdistavaksi ilon kadotessa uskomisesta.
Rukoilen Jumalalta Sinulle voimia edistää menneisyyden käsittelemistä vl-yhteisössä. Olisi erittäin siunauksellista ja korjaavaa jos SRK myöntäisi menneisyyden virheet sekä olisi valmis niitä julkisesti väärin kohdelluilta anteeksi pyytämään.
Aimo Hautamäki kirjoittaa hoitokokouksista SRK:n vuosikirjassa:
"Yksittäisissä tapauksissa tapahtui valitettavasti myös ylilyöntejä ja taitamatonta menettelyä. Tämä on tuonut kipua sekä 'väärin kohdelluiksi tulleelle' että taitamattomaksi avun antajaksi itsensä kokeneelle. Sitä ei voi kiistää. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että koko liikkeen opetus ja toiminta olisi ollut leimallisesti väärää, kuten valitettavasti on annettu ymmärtää."
Hautamäki toimii kuten yritysjohtaja kriisitiedotustilanteessa: yksittäsiä väärinkäytöksiä myönnetään tapahtuneeksi ja niiden tekijät rajataan mahdollisimaman pieneksi joukoksi. Itse yritys ei ole väärinkäytöksiin sortunut.
Hautamäki ei halua muistaa, että hoitokokoushysteria levisi 70-luvulla niin laajaksi, että suurin osa vl-liikkeen jäsenistä teki parannusta väärästä hengestä. Hautamäki ei halua muistaa sitäkään, että SRK:n johdossa vaikutti vuosikymmenet lähes jumalan asemaan nostettu mies, joka sai rauhassa levittää myrkyllistä oppiaan hoitokokouksista ja sai vapaasti terrorisoida niissä mielensä mukaan. Väärinkäytöksiä tapahtui hoitokokouksissa tosiasiassa hirvittävä määrä. Turha sitä on Hautamäenkään kiistää.
Hautamäki edustaa oppia, jonka mukaan väärin kohdelluksi kokeneen on tultava tekemään parannusta katkeruudestaan!. Samoin sen, joka kokee hoitaneensa väärin, on ei koekaan hoitaneensa hoidettavia väärin? Varsinkaan SRK ei tunnusta erehdyksiään, joita oli tosi paljon.
VL-liikkeen piiristä on itse korostettu, että jumalan huoneen hallitusoppi, henkioppi, juurien kaiveluoppi, julkirippioppi ja kollektiivisen omantunnon oppi sekä toisen synnintunnnon vähättely olivat vääriä. Hautamäki ei niistä hiisku sanallakaan. Liian kipeitä asioita tunnustettavaksi julkisuudessa.
alamaisten keskuuteen. Koska hän ei irtisanoudu hoitokokous- ja henkiopista vaan jättää oven raolleen uusille hoitokokouksille... VL:t jäävät pelkäämään uutta puimatantereen puhdistusta ja SRK:n johto saa olla rauhassa ässä hihassaan. Ovelaa..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025580034
täytyy todeta se että harva on valmis katsomaan totuudessa näitä lestadiolaisuuden vaiheita tai näitä analyysejä. Helposti käy niin että kaikki mikä tuo negatiivista vl:sta esille leimataan sodankäynniksi Jumamalan valtakutaa vastaan.
Toinen näkökulma on se että eri-ikäisille ihmisille yhteisö näyttelee erillaista osaa elämässä. Ja myös se vaikuttaa tänä päivänä oletko syntynyt ja kasvanut isossa vai pienessä siionissa. Oletko ollut koulusi ainut uskovainen oppilas? Vai onko vähemistö ollut taviksia?
liikkeen ulkopuolisen näkemys, jolla on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa.
Olisi hyvä, jos joku "oikea vl-teologi" viitsisi kommentoida tätä, mutta he taitavat kirjoitella jossain ihan muualla, kuin tällaisilla parjauspalstoilla.
VL-teologilla.
Hyvä kommentti on tämäkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025541989
Vai on vähän tekemistä todellisuuden kanssa!
Kuitenkaan itselläsi ei oel perusteluja esittää toisenalisesta kannastasi.
Kun sinulla ei ole todellista tietoa asioista.
Suuri osa vl-liikkeen teologisesta osaamisesta potkittiin ulos 60-luvulla ja liike jäi maallikkosaarnaajien käsiin. Siitä seurasivat juuri kavaajan kuvaamat keksityt opit.
vl-liikkeen teologinen osaaminen on erittäin vahvaa: ev.lut.kirkon piirissä toimivia pappeja ja teologeja on satoja, joukossa useita teologian tohtoreita.
Hyvä ihminen, toki olet ihan oikeassa mitä nykyhetkeen tulee. Tunnenkin useita vl-teologeja ihan perheystävinä. Nykyäänon runsaasti pappeja mukana.
Aloituksessa tarkasteellaankin lähihistoriaa. 60-luvulla ns. pappishajaannuksessa menetettiin suuri määrä teologeja. Se aiheutti kuoliniskun vuosikymmeniksi mitä teologiseen osaamiseen tulee.
70-luvulla maallikkosaarnaajat jopa pitivät pahana jos joku vl-uskovainen nuori lähti opiskelemaan teologiaa. Kyllä silloin oli selkeästi siionissa maallikkovalta eikä muuta.Ja opetus oli sen mukaista, seuraamukset tiedämme. Sitä kesti yli 30 vuotta. Se jätti jälkensä. Nykytilanne on kokonaan toinen.
Tässä on kyse prosessista joka johti hoitokokouksiin. Vl-teologi on kirjoittanut erinomaisen analyysin tapahtumista.
sokea taluttaa sokeaa.
Kelpais varmaan sullekin!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000024094990
Luuk 12:31. "Vaan paremmin etsikäät Jumalan valtakuntaa, niin nämät kaikki teille annetaan."