Lukisitpa sä tän ni sä ihan varmaan tietäisit että se on multa. Mun on niin hirvee ikävä. Mä toivon kokoajan että sä kuitenkin sanoisit mulle jotain, kun sä kerran pystytkin. Vaiks mä ite laitoin sut lupaamaan :( Mitä jos ei tääkään toimi, mul on vaan vielä pahempi olo!!!
Niin hirvee ikävä
hullu mie
172444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luin tämän ja tiesin heti, että se on mulle... (jatkoterapian tarpeessa kohta, muuta ei voi sanoa)
Tajuat varmaan, että sen lupauksen tämänhetkisessä valossa haluaisin rikkoa, mutta en voi. Se yks filminauha pyörii silmien edessä koko ajan enkä saa sitä pois. Sun ilme ja sanat. En vaan voi kokee sitä enää uudestaan. Mutta vastaan tulen minkä pystyn.
Sulla on varmaan tosi paha olo (ajatukset siellä kaukana sun luona poukkoilee jatkuvasti) ja niin on mullakin. Mutta tiäks mitä? Mullon myös jotenkin tyyni olo (siis mulla häslääjällä, todellakin), semmonen fatalistinen usko, että jotenkin nää kaks paukapäätä kohta pääsee sylityksin. Missä ja millon, ajan kysymys. Voidaan sitten vaiks hakata paksuja kallojamme yhteen ja kattoo, kumpaa pyärryttää enemmän.
Kai me viel nähdään joskus????
Vaiks mä kuinka yritän uskoa et se oisit sinä, ni ei se vaan taida olla niin. Ensinnäkin mä oon kyllä enemmän häslääjä, mut paukapää sä kyllä oot. Se on kyllä totta et sulla on aina ollut sellanen usko että jotenkin asiat vaan jotenkin muuttuu ilman että niitä muutetaan ja kaikki voi olla onnellisia. Enkä mä oikeestaan oo edes hirveen kaukana :(
Ja sähän se oot jolle se näkeminen on aina niin vaikeeta.
tälle palstalle mua etsimään? On tietenkin sellanen pieni mahdollisuus, että
en olekaan se, jota yrität tavoittaa täältä :) Mikä on ilmansuuntasi? Tuo mie
voisi viitata tiettyyn suuntaan, mutta ohjaako se harhateille? :)
Mulleko näkeminen on vaikeeta? En tiedä, onko se sen vaikeampaa kuin sinullekaan..
Mistä päättelet sellaista?
mie nyt tänne eksyin, kun ei oo juuri muutakaan keinoa avautua. Mullahan on tarve kertoa miltä musta tuntuu, sen jos jotain mä oon oppinut tästä. Ja vaikka se ei osuiskaan oikealle ihmiselle, niin kumma kyllä se helpottaa. Ei ainakaan pyöritä asioita päässään kokoajan kun välillä purkaa ne edes johonkin.
Mä voin sanoa mää ihan yhtä hyvin kun mie, ja kumpikaan ei viittaa mihinkään suuntaan :) Vaikka tavallaan viittaa.
Joo ja on mun näkeminen vaikeeta, ainakin sä jaksoit siitä aina lopulta muistuttaa.
Tuskimpa olet oikea henkilö, vaikka murteet tavallaan täsmääkin. Itseasiassa
mulla on sellanen uskomus juuri nyt, että sitä toista ei vähääkään kiinnosta
minun tekemiseni.. Puhumattakaan, että hän olisi kiinnostunut minusta :)
Jollain tavalla tää juttu silti elää tuolla alitajunnassa. Liekö siihen syynä
tietyt hetket... Ihan varmasti niin on :)
No nyt mä oikeestaan toivoisin että sä oisit oikea tyyppi :(
Musta tuntuu että mä oon taas liian helppo ja itsestäänselvyys
Itsekin ajattelin joskus, että olet aika helposti luettavissa. Nykyään en todellakaan
ajattele niin. Arvelen, että en koskaan saa selville perimmäisiä mietteitäsi. Ehkä
ei sitten tarvitsekaan, jos haluat pitää sen linjan. Onko sinulla tapana vihjailla
kaikkea tuon tuostakin?
En todellakaan tiedä, mitä ajattelisin sinusta... Olet toisaalta vaikuttanut minuun
aika syvästi, mutta toisaalta en halua missään nimessä pilata omaa elämääni sillä,
että antaisin tunteiden viedä tämän enempää... en juuri nyt...
Pidän sinusta kuitenkin!
ps. tää koko vuodatus oli nyt osoitettu sille yhdelle :)
Kerro kenelle tää oli...
Miula jäi aika pahasti ystävyys kesken yhden ihmisen kanssa, ystävyys joka ei tainnut kestää sitä rakkautta, joka syntyi lähtösi jälkeen.
tästä ohimennen..
Siis ymmärsin tän näin,että ystävälläni on rakkausjuttu,meneillään..onnea vaan.On aivan ihana juttu,ystäväin ansaitsee todella sen onnen!
Ystävyys jäi jotenkin kesken. En osaa sanoa, onko hatarasti alkanut ystävyys
valunut lopullisesti hiekkaan, vai onko vielä jotain mahdollisuuksia.. En todellakaan
osaa sanoa, miksi näin kävi. En keksi mitään erityistä syytä. Monta pientä juttua
löytyy kyllä, mutta ei mitään sellaista lopullista niittiä... En ole kuitenkaan järin
optimistinen juttumme suhteen..
Rakkaudesta en tiedä. Ehkä en ole kokenutkaan kaikkia sen muotoja - vielä :)
Voi hyvät hyssykät! Miksi aina näitä? Ei saa kiusata ja kiduttaa yhtään enempää tuollaisilla hätähuudoilla. Niin moni toivoisi että se olisi juuri mulle, niin minäkin..
Mutta mahdollisuus on noin yks sadastatuhannesta, joten tuskinpa sentään.
Sinulle sanoisin.. jos noin kovin toivot yhteydenottoa ja kuulevasi jotain.. tee asialle jotain! Jos joku muu on yhtä jääräpää kuin itse oon, niin puolitiehen pitäs tulla sun vastaan.. onko susta siihen? Joo ja ikävä on.
No onhan se valitettavaa, että on suomikin näköjään pullollaan hätäähuutavia. Ja vielä itse olla yksi niistä.
Mä oon jo niin monta kertaa meinannutkin luovuttaa ja huutaa mun ikävääni, mut aina mä oon löytänyt voimia jaksaa edes vähän aikaa. Ja muutenkin mä oon aina ollut se epätoivoisempi, hölmöä tietty toivoa että toinen ratkeaa ensin ja kokoajan pelätä että se ei tee sitä ikinä :(
Vilisee iltaisin mun silmissä.
Tunnen silloin jostakin kumman syystä ihan suunnatonta kaipuuta sinnepäin. Kaiken lisäksi tuntuu, niin kuin oisit vieressäni. Tai mä sun.
On ihanaa nukahtaa niin ja saada unen päästä kiinni sun vieressä siin. Onneksi päivät pyörii askareissa niin hyvin eteenpäin, että en ehdi kaivata.
En usko että sinä tulisit puolitiehen vastaan ja itse en uskalla enää panna satasta lasiin vaikka mieleni tekisikin. Pelkään, menettäneeni otteen.
Se filmi ei ole kyllä lasten katseltavaa ja dokumentti pitäisi tehdä uusiksi kokonaan.
Ilman kasaantuneita otoksia ja salaisuuksia?
vaikka et ole kuitenkaan sinä tai mistä voin sen tietää. Oli osuva tuo mustaa ja valkoista jne..." Ihan kuin sinun kirjoittamasi. Haluaisin katsoa kristallipallosta, että mihin tarina päättyy tai nähdä filmin unessa. Haluisin nähdä siinä onnellisen lopun. Kohta olen vieressäsi. Suutelen sinua ja nukahdan syliisi. Fiktio pyörii mielikuvituksessani. Voiko dokumentin kuvata uudelleen?
Kaipaan sinua niin paljon. Salaisuuksia? Ehkä meidän pitäisi tutustua paremmin.
Jokainen päivä tuntuu kyllä olevan tasaisen huonoja. Tunteet ehkä heittelee laidasta laitaan. Sunnattomasta ikävästä täysin tunteettomaan, vihasta rakkauteen. Aettuukohan ne koskaan paikalleen?
Tilalle värejä. Keväisin.
Talvi on vain valkoista ja syksy mustaa.
Muistatko rakkain ensi keskustelujamme?
Mihin uskomme, mistä unelmoimme=)
Mitä toivomme, kun jotain tapahtuu.
Oliko kristallipallossani ja ennustajasi korteissa
sittenkin maisema maalattu etukäteen...
Mitä tekisinkään saadakseni sinut vierelleni.
Mitä antaisinkaan kuullakseni sen kaiken,
mitä haudoit ajatuksissasi.
En enää tuntenut sinua.
Voisimmepa tutustua uudelleen.
Kyllä, mielestäni se olisi mahdollista.
Dokumenttia ei ole pakko katsoa uudelleen.
Se oli liian monen tekijän summaa ja tositarinaa.
ole kaikki värit..? Tämä meni nyt väriopin puolelle.
Hyvät yöt! Toivottavasti rakkaasi lukee viestisi.