Käyn töissä ja kun tulen kotiin, istun nojatuoliin ja tujotan telkkaria. Taidan tuijottaa vielä kun lapsi tulee koulusta kotiin. Ja tuijotan iltaan asti.
Siivota pitäisi, laittaa pihaa kuntoon. Ei vain jaksa. Kaikki pitäisi yksin jaksaa hoitaa. Miestä minulla ei ole - eikä liioin ystäviä. Muutama kaveri kyllä, mutta ei sellaista ystävää, joll voisin luottaa 100% ajatukseni.
Viihdyn yleensä itsekseni, mutta nyt tämä elämän tyhjyys ja yksinäisyys on alkanut todella ahdistaa. Pelottaa välillä, kun autoa ajaessa mieleen tulee, "että jos vaikka rysäytän täysillä liikenteenjakajaa/kalliota/sillan tukipilaria päin. Kukakohan jaksaisi kauaa välittää? Pienen hetken joku voisi kauhistella, ja sen jälkeen lakkaan olemasta kenenkään ajatuksissakaan.
Mihin katosi se tunne, kun kaikki tuntui olevan pelkkää auringonpaistetta, hymyä ja linnunlaulua?
Ehkä se luuraa jonkun nurkan takana. Kun vain jaksaisi uskoa siihen huomiseen.
Siivota pitäisi, laittaa pihaa kuntoon. Ei vain jaksa. Kaikki pitäisi yksin jaksaa hoitaa. Miestä minulla ei ole - eikä liioin ystäviä. Muutama kaveri kyllä, mutta ei sellaista ystävää, joll voisin luottaa 100% ajatukseni.
Viihdyn yleensä itsekseni, mutta nyt tämä elämän tyhjyys ja yksinäisyys on alkanut todella ahdistaa. Pelottaa välillä, kun autoa ajaessa mieleen tulee, "että jos vaikka rysäytän täysillä liikenteenjakajaa/kalliota/sillan tukipilaria päin. Kukakohan jaksaisi kauaa välittää? Pienen hetken joku voisi kauhistella, ja sen jälkeen lakkaan olemasta kenenkään ajatuksissakaan.
Mihin katosi se tunne, kun kaikki tuntui olevan pelkkää auringonpaistetta, hymyä ja linnunlaulua?
Ehkä se luuraa jonkun nurkan takana. Kun vain jaksaisi uskoa siihen huomiseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osuin sattumalta viestiisi keskustelujen etusivulta, itse olin yksin ja kyllästynyt elämään muutama vuosi sitten. Pakotin itseni iltalukioon ihmisten seuraan. Iltalukiossa voi ilmaiseksi suorittaa vaikka ylioppilastutkinnon tai ottaa yksittäisiä kursseja pientä maksua vastaan. Ajankuluna ihan mukavaa ja ainakin saa olla ihmisten seurassa ja turista mukavia. Siellä on porukkaa 18 vuotiasta 70 vuotiaisiin. Ystäviä ei kannata väkisin etsiä ja sillä lisätä tressiä. Kansalaisopiston kurssitkin ovat hyvää ajankulua.
Älä katso televisiota se turruttaa aivot. Ala lukemaan, paljon antoisampaa. Ala käydä kävelemässä, osta mp3 soitin niin musiikia kuunnellessa on ihan mukava kävellä yksinkin. Liikunta saa mielen virkeämmäksi.
Koita etsiä jostain kirjeenvaihtopalstalta itsellesi nettiystävää. Mutta älä aluksi anna liian masentunutta vaikutelmaa. Varmasti on muitakin ikäisiäsi naisia jotka kaipaavat ajatusten vaihtoon ystävää. Anonyymi nettiystävä on oikein hyvä asioiden käsittelyyn, voi puhua aroistakin asioista jonkun kanssa... kokemuksesta sanon, että se on terapeuttista. Minulla oli oikein mukava nettiystävä jota en koskaan tavannut enkä edes tiedä oikeaa nimeä, mutta kävimme läpi tosi henkilökohtaisia asioitakin. Anonyymi ystävä on tavallaa luotettavampikin kuin ihminen jota tapaa kasvotusten.
Ja kuka tietää vaikka nettiystävästä tulisi ihan oikeakin ystävä.
Yksinäinen voi olla ystävienkin seurassa.
Chatissä voi turista joutavia ajan kuluksi, sekin on parempi kuin töllön vahtaaminen.
Suosittelen kyllä mieluummin katsomaan telkkaria kuin istumaan netissä. Ainakin minulle netti tuntuu aiheuttavan riippuvuutta ja on pakko päästä aina nettiin.
Onko sitten parempi olla koukussa televisioon jota katsoo passiivisena kaiket illat kuin se, että juttelee ihmisten kanssa vuorovaikutteisesti netissä.
Televisio passivoittaa.
Ole kiltti, käy vaikka työterveyslääkärillä juttelemassa ajatuksistasi ja voinnistasi. Kuulostaa siltä, että olet sairastunut masennukseen, mistä kielii sekä ylenmääräinen jumittumisesi teeveen ääreen, alakuloisuutesi, ahdistuksen tunteesi, se että arkihommia tuntuu olevan mahdoton saada hoidettua, että varsinkin itsetuhoiset ajatuksesi. Niihin pitää aina puuttua jo alkuvaiheessa, koska ne eivät häviä itsestään.
Tiedän, että masentuneena tuntuu todella vaikealta tuntea itsensä sellaiseksi, että olisi syytä hakea parannusta tilanteelle tai varsinkin jaksaa aktiivisesti tehdä mitään asian eteen, mutta sinä olet ihmisaarteen äiti, ja se että äiti voi hyvin eikä ajattelekaan vaarallisia ajatuksia on lapsellesi parasta. Kirjoitit tänne palstallekin, ja se kertoo että todella haluat asioiden menevän parempaan suuntaan. En ole lääkäri enkä masennuksen asiantuntija (vain eräs tavallinen masennuksesta kärsinyt nainen), mutta sellaisia on onneksi olemassa ja sinulla on mahdollisuus päästä avun ulottuville.
Voimaa ja kaikkea hyvää sinulle. Olen varma, että maailmassa moni ihminen välittää sinusta ja siitä kuinka voit. :)
Minulla on todella korkea kynnys lähteä lääkäriin - missään asiassa. Saati sitten kun "korvien välissä mättää".
Kun tässä vähän aikaa kärvistelen pohjamudissa, niin eiköhän se valo sieltä joskus pilkahda. :)
Kerran kanssa mietin autoa ajaessa,että olisipa helpottavaa,vain rysäyttää päin tuota vastaan ajavaa rekkaa.Niin pääsisi pois täältä kitumasta.Mutta en sitten kuitenkaan rysäyttänyt,kun tässä viellä kirjoittelen.
Ole tyytyväinen, että sinulla on sentään töitä. Minä sain viime kesänä potkut työpaikastani eikä töitä ole tultu saatua sen jälkeen. Keskity siihen kaikkeen, mitä sinulla on, äläkä siihen, mitä sinulta juuri nyt puuttuu. Ystäviä voi saada koska vain. Jos vaikkapa keksisit itsellesi jonkun mukavan, sinulle sopivan harrastuksen, jossa tapaisit uusia ihmisiä? Muista, että voit myös aina turvautua lääkärin tai psykologin puoleen, jos rankka elämänvaihe tuntuu aiheuttaneen masennusta.
Tänään ei ole NIIN synkkää. Sain raahattua itseni töihin, vaikka ensin tuntui siltä, että haen sairaslomaa.
Toki olen työstä kiitollinen ja tiedän, että monella on asiat vielä pahemmassa jamassa. Joskus vain täytyy rypeä pohjamutia myöten.
Vaikka tässä muutamana päivänä onkin ollut todella ahdistavaa ja "puuta päin ajamisfiilis", niin eiköhän tämä tie kuitenkin täydy loppuun asti kurkkia...
Tästä ei taida olla kuin tie ylöspäin.