Nyt kun olen lueskellut näitä asioita täällä, tuntuu, että masennuksesta ei kovin helpolla paranekaan. Lääkärini sanoi aivan muuta. Mikseipä kertonut suoraan, että kyseessä voi olla monen vuoden projekti, jopa iankaikkinen.
Voisin sanoa ruman sanan... Kun olen ajatellut, että lopulta tie nousee... Liian kauan olen kuitenkin ollut matalaviritteinen, jotta mikään nopea tie olisi mahdollinen.
Onko niin, että kela ei korvaa, ellei ole takana 3kk hoitosuhdetta ja lääkitystä, kun mielii terapiaan? En lopulta usko pelkkiin lääkkeisiin, ja olenhan odottava...
Voisin sanoa ruman sanan... Kun olen ajatellut, että lopulta tie nousee... Liian kauan olen kuitenkin ollut matalaviritteinen, jotta mikään nopea tie olisi mahdollinen.
Onko niin, että kela ei korvaa, ellei ole takana 3kk hoitosuhdetta ja lääkitystä, kun mielii terapiaan? En lopulta usko pelkkiin lääkkeisiin, ja olenhan odottava...
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuo mainitsemasi 3 kk:n psykiatrin luona ollut hoitojakso, toki yksityiselle, ei KELA:n tukemalle voi mennä, itse käyn.
Menossa kolmas vuosi terapiassa, nyt alkaa depressio jo helpottamaan, lääkitys minulla on edelleenkin.
kovin pitkään toipumiseen, mutta mikään ei mene niin kuin suunnittelin. Eli kuntous jatkuu, jatkuu, jatkuu....loppuuko koskaan, sitä minäkin ihmettelen?
Nämäkin asiat ovat yksilöllisiä, ei ole mitään kaavaa, josta taudin keston voisi laskea.
Monet "lääkärit" pitävät masennusta vain päänsärkynä johon otetaan kipulääke ja särky on pois. Oikea lääkäri tutustuu sinun tilanteeseesi ja sinuun paremmin. Aikaa kuluu ja lisäksi kannattaa varautua mutkiin matkalla.
Itsekkin olen todennut saman, ettei se elämä ihan niin nopeasti sitten korjaudukaan hyväksi. Toisaalta itelläkin on ollut varmaan lapsesta saakka masennusoloja, eli noin kauan kun ne on olleet elämässäni niin ei kai ihmeparannusta yhdessä yössä voi kai olettaakaan tapahtuvan.
Tottakai sitä toivoisi, että saisi masennuksen kytkettyä pois elämästä mahdollisimman pian, mutta se vaatii paljon psyykkistä työtä, keskusteluja (mielellään ammattilaisen kanssa), lääkitystä yms. Viimeiset kaksi vuotta elämästäni on mennyt taistellessa vakavan masennuksen kanssa. Toisinaan on ollut helpompaa ja joskus vaikeampaa, mutta uskon, että joskus vielä tämä helpottuu pysyvästi. Tosin ihmiselämä on aikamoista aaltoliikettä, eikä sitä ikinä tiedä mitä voi tapahtua.
Tuosta terapiasta. Itsellän oli ollut nuorisopoliklinikalla pitkä hoitosuhde ennenkuin päädyin hakemaan psykoterapiaa, joka sitten minulle myönnettiinkin. Kelasta voi kysellä noita asioita, jos vain jaksaa ruveta selvittelemään.