... että Kokoomuksessa ei ole ulkopolitiikkaa taitavia ulkoministeriksi. Olin sitten yllättynyt, kun se olikin Kanerva, ja harmittelin, etten itse tullut sitä ajatelleeksi.
Eihän Kanervakaan ole kovin paljon varsinaisissa ulkopoliittisissa tehtävissä ollut, mutta hän on ollut pienestä pitäen mukana korkeassa politiikassa ja hänellä on ministerikokemusta.
Lisäksi hän jo nuorena asettui Kekkosen ulkopolitiikan tukijaksi ja oli osaltaan vetämässä Kokoomusta siitä suosta, johon se oli joutunut junniloiden johdolla harjoitettuun yhteistyöhön Kekkosen idänpolitiikan kukistamiseksi tannerilaisten asevelisosialistien ja vennamolaisten kanssa.
Hän on tänä päivänäkin edellisen Vanhasen hallituksen aikana toteutetun ulkopolitiikan takana, eikä ole epäilystäkään, etteikö hän sopeudu Vanhasen ja ulkopolitiikkaa johtavan Halosen joukkoon. Niinistöllä olisi ollutkin vaikeuksia.
Myös toisen erikoisesti ulkopoliittisen konkarin Väyrysen nimittäminen ulkomaankauppa- ja kehitysapuministeriksi oli onnistunut veto. Nyt meillä molemmat ulkoasioita hoitavat ministerit edustavat pitkäaikaista Suomen vakaata, hötkyilemätöntä linjaa ja se on tietty signaali myös ulospäin.
Eihän Kanervakaan ole kovin paljon varsinaisissa ulkopoliittisissa tehtävissä ollut, mutta hän on ollut pienestä pitäen mukana korkeassa politiikassa ja hänellä on ministerikokemusta.
Lisäksi hän jo nuorena asettui Kekkosen ulkopolitiikan tukijaksi ja oli osaltaan vetämässä Kokoomusta siitä suosta, johon se oli joutunut junniloiden johdolla harjoitettuun yhteistyöhön Kekkosen idänpolitiikan kukistamiseksi tannerilaisten asevelisosialistien ja vennamolaisten kanssa.
Hän on tänä päivänäkin edellisen Vanhasen hallituksen aikana toteutetun ulkopolitiikan takana, eikä ole epäilystäkään, etteikö hän sopeudu Vanhasen ja ulkopolitiikkaa johtavan Halosen joukkoon. Niinistöllä olisi ollutkin vaikeuksia.
Myös toisen erikoisesti ulkopoliittisen konkarin Väyrysen nimittäminen ulkomaankauppa- ja kehitysapuministeriksi oli onnistunut veto. Nyt meillä molemmat ulkoasioita hoitavat ministerit edustavat pitkäaikaista Suomen vakaata, hötkyilemätöntä linjaa ja se on tietty signaali myös ulospäin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ilkka Kanerva oli ilman muuta parhaita mahdollisia valintoja ulkoministeriksi, jos se piti valita kokoomuksesta. Kanssasi olettaisin, että hän käyttää hyödykseen pitkää kokemustaan muun muassa idänpolitiikasta, eikä ole ottamassa USA:ta suojelukseen vain osoittaakseen uhitellen, että ajat ovat muuttuneet.
Paavo Väyrysen olisin kyllä mieluummin nähnyt maatalousministerinä. Ulkomaankauppaa luotsaa parhaiten hyvä myyntimies, eikä Väyrynen ole välttämättä siihen paras valinta. Voi kuitenkin menestyä siinäkin, kuten toisessa ketjussa hieman kieli poskella jo totesin.
Sinut kun leskivaimona sänkyyni saisin, niin höpinälläsi minut uneen uuvuttaisit. Ei tarttis unilääkettä. Eri peitot kummiskin, ja pystyvä renki. Sopisiko?
Ootko Katriina tosissas - vai kepulainenko lienet?
Kun noita Oivan juttuja lukee, niin alkaa unettaa. Ihan kuin vuosikymmenet vierii edes ja takaisin. Tolkkua ei ole, mutta samaa tasaista jorinaa. Siihenhän hypnoosikin perustuu.
Tarkemmin ajatellen: taitaisi olla parempi ottaa se renki mieheksi ja Oiva unisadun lukijaksi.
Tai ei helvetti, enhän mä sitten Oivaa tarttiskaan.
Päätä nyt tässä sit, kun tuo politiika on niin monimutkaista ... Se pystyvä renki nyt sittenkin mieluummin haussa.
Keskustan kentällä kiehuu ja kiehuu kovasti. Laatikainen tyrmää täysin kepun ministerivalinnat;
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=32
... kepun lehti ja lienekö Laatikainenkaan enää. Olihan Laatikainen yhdessä Ilkan Hokkasen kanssa tekemässä Ahtisaareta kepun ehdokkaaksi 2000-presidentinvaleissa. Onneksi kepun jäsenistö nauroi hankkeen kumoon.
...
Se ei tosin päätä pakottanut poliittisessa johdossa - vaikka järki Väyrysen tapauksessa hävisi kovin niukasti äänin 41-36 - mutta keskustan taustavaikuttajissa sitä on.
Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen puhuu kuin Mielipidepankin suulla. Itse en ihan noin rohkeasti asiaa formuloinut. Sinä kun et kuulemma vaivaudu lukemaan linkkejä, niin tässä pätkä tuosta Laatikaisen tekstistä, jonka joku kokonaankin näkyy tänne linkittäneen:
>> Keskusta tuskaili kouristuksissaan. Prosessi ei ollut kenenkään otteessa. Paavo Väyrysen pääseminen ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi on hämmästyttävää. Ehkä tämän jälkeen Väyrynen jättää kansanedustajan valtakirjansa eduskunnalle tarkastettavaksi. Hänen kuulumisensa jälleen keskustan raskaaseen sarjaan rasittaa pahoin puoleen kuvaa ja rakentaa siitä vanhakantaisen pelaajarykmentin ilmettä. Keskusta on kylvänyt eloonsa tappion siemenen.
Sirkka-Liisa Anttilan menestyminen maa- ja metsätalousministerinä on epävarmaa. Tehtävä on perin vaativa ja kansainvälisen verkottumisen edellyttävä. > Mari Kiviniemen astuminen alue- ja kuntaministeriksi on samoin kyseenalaista, sillä hän huolehtii kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta. Se on äärimmäisen rankka ja monimutkainen urakka. Alan todellisen ammattilaisen ja taitajan Hannes Mannisen sivuuttaminen on uhkarohkeaa. > Matti Vanhasen toiseen kabinettiin sisältyy jännitteitä ja arvaamattomuuksia paljon runsaammin kuin juuri työnsä päättävään ministeristöön. Lukuisat tulevat ministerit tarjoavat hyviä mutta aivan varmasti kosolti myös hämmentäviä uutisia niin teoillaan kuin kommelluksillaan. > Väyrynen sai kuin saikin ministerin paikan. Harmi, että vastoin ennakkotietoja Väyrysestä ei tullut maatalousministeriä. Olisi annettu Paavolle ns. mission impossible, eli tilaisuus näyttää kykynsä ja saada kerrankin tyytyväisiksi maatalousministeriin aina tyytymättömät maajussit. ;)) Ulkomaankauppaministerin jobi on ihan liian helppo. Aikamoisen riskin kuitenkin otti Vanhanen, sillä Paavo ei ole yhteistoimintamiehiä. Ja taitavat ne Paavon kaupallisetkin kokemukset olla lähinnä Kekkosen juoksupoikana neukkukaupassa.
arvosta sinun eikä mielipuolipaniikin mielipidettä.
Parempi hallitus kuin Lipposen kumpikaan hallitus.
... oikeastaan mistä vain oltuaan pitkäaikaisena ministerinä ja suuren puolueen johtajana sekä euroedustajana. Siihen aikaan kun hän oli ulkoministeri yhdeksän vuotta, kuului ulkoministerille myös ulkomaankauppa-asiat. Ne hoidettiin hyvin sekä itään että länteen. Länsikaupan turvaaminen oli meille elintärkeää, sillä se edusti noin 3/4-osaa kaupastamme.