Hoitoineen,ja sivuoireineen,ja masennuksineen,on kuin rämpisi suossa.
Rankka sairaus
tämä syöpä.
262318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mutta mahtuu siihen parempiakin päiviä, kun oikein ajattelee. Ja tieto siitä missä mennään.
Ehkä oppii elämään syvemmin, ja arvostamaan elämän monimuotoisuutta.
Äh, kaikkihan me täältä lähdetään, ennemmin tai myöhemmin, sitä en pelkää. Se vain tapahtuu.
parempia päiviä,ja eiväthän hoidot ikuisuutta kestä.
Rankkoja aikoja on, mutta se uskomaton fiilis mikä on aina kun sairaalsta pääsee kotiin tai jokin hoito loppuu ja varsinkin, jos saa hyviä uutisia on korvaamatonta. Niiden avulla jaksaa eteenpäin vaikka välillä tekisi mieli vain luovuttaa. Apua on kuitenkin paljon tarjolla eikä yksin ole tarvinnut jäädä missään vaiheessa. Helpottaa suuresti, kun tietää, että ympärillä on asiantuntevia ihmisiä, jotka tekevät parhaansa, jotta minä vielä joku päivä parantuisin täydellisesti.
Sen lisäksi on oppinut nauttimaan elämän pienistä asioista, kuten ihan vain siitä, että näkee perhosen lentävän tai saa vain istua sohvalla tekemättä mitään. Lisäksi olen oppinut osoittamaan tunteitani enkä enää pidä ihmisiä itsestäänselvyyksinä. Sitä arvostaa jokaista hetkeä, jonka saa rakkaimpiensa kanssa viettää. Positiivista on myös se, ettei enää hätkähdä pikkuasioista. On oppinut löytämään asioista sen positiivisenkin puolen eikä aina vain mieti sitä negatiivista.
Toivon sinulle jaksamista sen kaiken keskellä. Sinulla on täysi oikeus olla surullinen ja masentunut, mutta muista että paistaa se aurinko risukasaankin. Tsemppiä!
Niinhän sitä itsekin luuli, että nyt kaikki muuttuu...löydän jotain uutta, kenties Korkeimman voiman - oli se nyt mitä tahansa. Tai edes itseni.
Hoitojen aikana oli ikävä omaa tylsää elämää.
Mutta en minä ole muuttunut yhtään paremmaksi, suututtaa vieläkin miksi mulle tämäkin lyötiin. Onneton lapsuus, vääriä valintoja, väkivaltaa...ja syöpä. Tiedän, maailmassa on miljoonia sairaita ja nälkäisiä ihmisiä. Minun PITÄISI olla onnellinen tai tyytyväinen tai jotain...
Mutta jospa joskus käy niin, että väärä ihminen saa sen jatkoajan. Miksei esimerkiksi eräs 6-vuotias tyttö, joka kuoli aivosyöpään. Hänellä oli rakastava kotikin, ihmisiä jotka valittivät ja jäivät suremaan. Minulla ei ole.
Ei ole vääriä ja oikeita ihmisiä. Se, että miksi joku toinen saa elää ja toinen kuolee... ei sitä kukaan tiedä. Ehkä asia on niin, että meillä, jotka saamme lisäaikaa on vielä tehtävä kesken. Elämäntehtävä, jonka olemme syntymässämme saaneet. Toiset suorittavat sen nopeammin ja toiset hitaammin. Kaikelle on kuitenkin tarkoitus. Ei kenenkään tarvitse kantaa syyllisyyttä siitä, että kuuluu niihin, jotka ovat selvinneet. Olet selvinnyt syövästä (tai selviämässä), mikä on jo itsessään niin valtavan suuri suoritus, että siitä voi olla ylpeä. Sitä ei tarvitse hävetä.
Mitä tulee maailman ongelmiin, kuten köyhyyteen ja nälkään, niin sekään ei ole sinun syysi eikä se tarkoita, että sinulla ei olisi oikeutta olla surullinen tai onneton omasta tilanteestasi. Sinulla on oikeus tunteisiisi ja syöpä on kuitenkin niin merkittävä sairaus, että ei ole ihme, jos ajatukset ja elämä heittävät kuperkeikkaa. Varsinkin jos olet joutunut käymään kaiken läpi yksin. Henkinen tasapaino on järkkynyt ja sen uudelleen löytäminen on pitkä ja vaikea tie. Sen voi kuitenkin saavuttaa. Pitää vain uskaltaa puhua ja pyytää apua.
Jotenkin tuntuu siltä, että ikävät asiat tuppaavat sattumaan aina samalle henkilölle, mutta olet selvinnyt tuosta kaikesta, mikä on varmasati vahvistanut sinua ihmisenä ja tuonut uskoa siihen, että pystyt selviytymään lähes mistä vain. Syöpä on kuitenkin sitkeys laji.
Sä selviät... sä pääset eteenpäin... hetki hetkeltä... päivä päivältä... tuska väistyy pikku hiljaa... askel kerrallaan... valo valtaa alaa... hymy tulee takaisin yllättäen... :)
tätä väsymystä.
Päivät ja viikot kuluvat ihan samanlaisina ja harmaina, kun olen niin väsynyt etten jaksa tehdä yhtään mitään, tavata ketään, lähteä mihinkään. Kotihommatkin kasaantuvat ja masentavat entisestään.
En tajua miten jotkut jaksavat lenkkeillä ja pestä vaikka ikkunoita.... Ei multa onnistuisi, varmaan pyörtyisin. Suurin osa vuorokaudesta kuluu nukkumiseen - eikä sekään auta.
mistä sitä energiaa riittää touhuamiseen. Tuntuu vaan riittävän. Tottakai väsyttää, mutta yhtä paljon, tai vielä enemmän väsyttää jos makaan.
Luulen että masennus (fyysisten rajoitteiden lisäksi) on se mikä ihmiseltä ne voimat vie, varsinkin jos siitä on kärsinyt jo pitkään. Kyllähän sen tietää, ettei silloin ole aloitekykyä mihinkään ja pienetkin asiat tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Mikään ei kiinnosta.
Minua ei ihmeemmin masenna, alkuun olin shokissa, pelkäsin. Nyt olen sopeutunut tähän tilanteeseeni, mikä nyt vallitsee ja yritän tehdä sen itselleni mahdollisimman mielekkääksi.
Liikkumisesta saan henkistä voimaa, samalla kunto pysyy edes jonkunlaisena. Ja kun kunto on edes jonkunlainen, jaksan touhuta.
Oravanpyörä siis. Toisaalta, aina minä tälläinen olen ollut. Ensin käydään pohjista syvimmässä ja sitten sisuunnun ja alan taistelemaan elämästäni ja sen oikeuksista. Toisaalta olen joutunut selviämään niin monenlaisista asioista, että tiedän, että ihminen voi selvitä, vaikka maailma kaatuisi päälle.
Meitä vain on erilaisia ihmisiä. Minun tapani selvitä asioista on tekeminen ja puhuminen, ystävien tapaaminen, luonnossa liikkuminen. En minä jaksa vain olla. Minä masennun, jos jään paikoilleni.
tavata ketään.Kotityöt tuntuvat ylivoimaisille,eikä oikein ole voimiakaan.Kai se vaan on oltava,ja toivottava,että piristyisi.
jälkeinen viikko oli minullakin vaikein,pyörrytti ja oli kova uupumus. sitten noin viikko ennen seuraavaa hoitoa jaksoin jo jotain tehdäkin,ja lenkkeilein koiran kanssa metsissä. jalat tosin jossain vaiheessa oli niin kipeät,että kävely oli aika hankalaa. tei vain sen,mitä jaksoin,en vaatinut itseltäni mitään. silloin kun oli oikein huono päivä,lepäilin ja kuuntelin musiikkia.kaikkea aikansa,aina tulee myrskyjen jälkeen pouta sää.
loppua kesken.Kädet vapisee sytojen ansiosta.Tuntuu kauhealle olla näin voimaton.
Olen ollut masennuslääkityksellä vuodesta 1993, tunnen ja hallitsen edes sen sairauden hyvin tarkkaan. Masennuksen aiheuttama lamaannus on erilaista - nyt tämä sytojen jälkeen tullut on puhtaasti fyysistä, niin että suorastaan nukahtaa pystyyn jos yrittää vaikka imuroida.
Hemoglobiini on alle sadan, mutta sekään ei tätä selitä: ei se minulla ole terveenäkään juuri sen yli ollut. Toivoisin vaan että menisi äkkiä ohi: kohta alkaa työt ja aikaiset herätykset, kuinka ihmeessä selviän jos olen tällainen sammunut lyhty....
jos täytyisi töihin mennä ei tulisi mitään.Voisitko sinä saada sairaslomaa lisää,että saisit itsesi kuntoon.Eihän voi olettaa,että puolikuntoisena menisi töihin.Kyllä minultakin on voimat ihan pois.Toivon,että saisit voimia.
Menen töihin ja haen sitten sairaslomaa, jos tuntuu ettei siitä mitään tule. Toisaalta voi olla että se piristäisikin, kun on koko talvi tullut nysvättyä ihan raatona. Tarvitsisin jonkinlaista aikataulua... ehkä se auttaisi pysymään paremmin tolkuissaan kun olisi pakko. Ja on jo ikävä pois täältä neljän seinän sisältä.
Katsotaan sitten kuinka käy.
Rahallisestikin on jo pikku pakko mennä töihin - ei tällä sairauspäivärahalla perhettä elätetä, vaikka syödäänkin pelkkää makaronilaatikkoa ja hernesoppaa... Luottokortti jo 1500 euroa miinuksella. Köyhällä ei varaa sairastaa. >;)
sairastaa.Ainoa mistä enään on pystynyt tinkimään on ruoka.Varmasti piristää,jos ihmisten ilmoille menee.Katsot sitten miltä tuntuu,Saahan sitä lomaa sitten jossei jaksa.
jos hemoglobiini on noin huono? Syötko rautaa? Ja mistä se johtuu, että se on niin huono?
Mulla vielä 137, joten hyvä kai tässä on touhuta.
Mulla on ihan luontaisesti hemoglobiini siinä satasen paikkeilla ihan terveenäkin. Yhden ainoan kerran oli lähes 130, kun olin saanut pari litraa verensiirtoa....
Se on ihan yksilöllistä, näin mulle on sanottu. Eikä se normaalisti väsytä sen kummemmin.
Rautaa olen kyllä toiveikkaana syönyt, mutta mikään ei imeydy vielä muutamaan viikkoon, kun verisuoniin on laitettu niin tukeva kortisonikuorrutus ceffin takia (tulee muuten läpi). Hoitsu sanoi että useita viikkoja kestää ennen kuin se haihtuu. Ei kai tässä muuta voi kuin odotella että "herää". Kurjaa vaan kun tekisi kamalasti mieli laittaa parveketta ja verhoja ja vaikka mitä.... mutta totaalisesti uuvahtaa aina heti alkuunsa.
on mulla nyt ja väsyttää. Söin rautakuurinkin eikä se nostanut paljon mitään hemppaa. Aikaa tähän tarvii ja kyllä minuakin keljuttaa, kun ei jaksa puuhastella sisällä eikä ulkona niinkuin ennen. Kevämielinen hei....sulla on hyvät hempat,niin oli minullakin tuossa vaiheessa ja sitä jaksoin vielä viedä opinnot läpi,mutta cex romautti totaalisesti ja flunssat. Toipuminen kestää ja nää säteet väsyttää. Jaahas eiku säteisiin taas...kohta tulee taksi.
sinulle.
Tehkää asia kerrallaan, nurkka kerrallaan, ikkuna kerrallaan - ei tarvi saada heti kaikkea valmiiksi! Siivota voi huoneen kerrallaan, mullakin jäi eilen kesken, kaksi huonetta vain imuroin ja pyyhin pölyt. Tänään jatkan, imuri odottaa, jos vaikka keittiön siivoaisi tänään? :)
Tänään särkee päätä. Yöllä heräsin pari kertaa siihen, että suu oli aivan rutikuiva, ei sylkipisaraakaan. Nenän limakalvot umpeen turvonneet, kun ovat niin kuivat. Mutta A-tippaa nenään ja juotavaa, täytyy muistaa juoda juoda ja juoda. Iho on taas sellainen eloton. Ekan taxon jälkeenkin oli muutama päivä, että tuntui että koko elimistö oli seisahtunut, kuollut hetkeksi niille sijoilleen. Vasta kun neutrofiilit lähti nousuun, se velttous meni ohi.
Mutta tosiaan, ei teidän tarvi jaksaa samalla tavalla kuin ennen hoitoja. Kaappeja voi siivota hyllyn kerrallaan, jatkaa sitten kun jaksaa taas toisen.
Raskaat hoidot takana ja kesken, on lupa käyttää voimat siihen mikä tuntuu tärkeimmältä. Mutta koittakaa nyt silti jaksaa edes kerran päivässä ulkoilla ja kyllä se ihmisten tapaaminen pitää elämässä kiinni. Yksin ei tarvi jaksaa!
Olivat pyytäneet tulokset pikaisena ? Taitavat pyytää kaikilta ?Viimeksi laski neutrofiilit 0,08 taitaa olla sama juttu.Veto ainekin on pois.
kohdalla pikaisesti pyytävät labratuloksia. Mutta hei, päivä kerrallaan,hetki kerrallaan...taksi tulee,nyt pitää lähtee säteisiin...
sinulle,minäkin lähden reissuun.
..aika lähteä säteisiin. Meillä taitaa olla samanlaiset "harrastukset". Mulla tänään kahdeksas kerta.
Kävin kävelemässä sylkelemässä verta,aloitin lääkkeet päivällä että loppus toi vuoto keuhkoista.Mietin että paljon huonommin ei vois mennä.Mutta kuitenkin aattelin että tätähän tää on välillä huonommin ja välillä paremmin.Tuolla aikasemmin puhuttiin kovasta väsymyksestä itseäni vaivasi juuri samanlainen,kunnes minulle aloitettiin EPO tukihoidoksi pysyy hb juuri sadan päällä mutta väsymys hävisi ja elämänlaatu nousi huimasti.
lääkkeet,ja voimiasi takaisin.Vuoristorataa tässä mennään.Välillä on vähäb helpompaa.