Kertokaa tunteistanne te jotka ovat kanssa tulevia yh-äitejä! Itseeni hiukan pelottaa miten pärjään esikoiseni kanssa ja miten rahallisesti tulen pärjäämään, kun ei ole sitä toista osapuolta tuomassa korttansa kekoon ja auttamassa!
Pelottaa myös miten vanhempani suhtautuvat asiaan kun kuulevat että yksin elätän lapseni. He kun ovat aina olleet aika tiukkapipoja ym.
Pelottaa myös miten vanhempani suhtautuvat asiaan kun kuulevat että yksin elätän lapseni. He kun ovat aina olleet aika tiukkapipoja ym.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ensin oli suht järkyttyneitä mutta nyt
ne on alkanu jo hyväksyy ja itseasiassa
odottaa synnytystä koko ajan..
mulla on la jo menny että tässä
vaan odotellaan h-hetkeä!
ja pitkältä aika tuntuu=)
mä mietin tota yh asiaa hirveesti raskauden
alussa mutta nyt oon jo ihan sujut asian
kanssa=)
kun ei se miettimällä muutu=)
mulla jäi koulu kesken että sinne pitäs palailla
jossain vaiheessa sitten.
kyllä sitä tiukkaa tulee olemaan mutta,
on se sen arvosta!=)tsemppiä odotukseen.
ja muista,sä et ole tilivelvollinen kellekkään!
et vanhemmille,kavereille,sukulaisille.
itse tein sen virheen että sitä stressasin.
eihän paritkaan selittele miksi ollaan raskaana,minkä takia yhn raskaus ei voisi olla iloinen asia;)
Kiitos että kirjoitit=) oli helpottavaa lukea sun tekstiä koska itse tällä hetkellä myllerrän oikeesti epävarmuuden mylläkässä ja pelossa. Kaikki edessä päin on niin uutta ja pää on tosiaan pyörällä! Sain ajateltavaa ja helpotusta kirjoituksestasi!! Kiitoksia ja pärjäilehän sinäkin uuden tulokkaan kanssa kun aika on=D
Samat ajatukset on kieltämättä pyörineet ajatuksissa tässä viime kuukausina. Opiskelijana tuota ylimääräistä rahaa ei kauheasti ole.
Ja meidän suku on kanssa niin vanhoollista että kauhulla odotan päivää kun kuulevat. Ja eihän näitä asioita pitäisi stressata kun aikuisiahan tässä jo ollaan ja ihan omaa elämää eletään mutta silti siinä on vaan jokin... :)
Olen nyt kohta puolessa välissä raskautta ja pikkuhiljaa ihmiset varmaan saavat selville vaikken mitään kertoisikaan. Ainoa joka sukulaisistani tietää on äitini ja hän on kyllä ollut loistavana tukena. Yksin kasvattanut minutkin aika pienestä, tosin isä on aina ollut kuvioissa.
Mutta on ne muutkin selvineet ni eiköhän me tulevatkin, hope so =)
Juu aikuisiahan tässä ollaan ja on se kumma kun alkaa vaan miettiin kaikkee mitä muut ajattelee vaikkei se muille kuulukkaan! Mulla on onnex muutama kaveri ja sisko joille voin purkaa tunteitani ja tätä seka sorron tunnetta.. Mutta on tosi ihana saada lukea teidän muittenkin yh-äitien mietteitä ym. koska siinä huomaa ettei oikeesti ole yksin saman asian kanssa painimassa vaan meitä on monia! Ollaan vahvoja ja mennään vaikka kovan kiven läpi jos on tarvetta=)
On se juu lohduttavaa kuulla että muutkin painivat samojen mietteiden kanssa, vaikka eivät tuttuja olekkaan. Eikä tässä yksin loppujen lopuksi olla ja se maha-asukki vasta onnellinen onkin kun on välittävän ja rakastavan äidin saanut :)
Ja vaikka tulisikin olemaan rankkaa ni kyl se sit on sen arvoistakin ;) eikä niitten muiden mielipiteistä kannatakkaan niin ottaa..(heh helpommin sanottu kuin tehty =D)
Onnellista odotusta!!
Täällä myös tuleva yh-äiti. Ihan samoja tuntemuksia ja pelkoja kuin toisillakin, rahasta ja jaksamisesta. Lapsen isän kanssa ei olla tällä hetkellä tekemissä,ihan mun oma päätös. Mies petti minut todella pahasti, löysin hänet sängystä toisen naisen kanssa. Pistin välit poikki ja päätin pärjtä yksikseni vauvan kanssa. Onhan varmaan helpompaa olla yksin kuin huonossa suhteessa missä joutuu vielä miettimään ja pähkäilemään missä mies on ja kenen kanssa. Onneksi ei kertetty muuttaa yhteen, sekin oli vain muutamasta päivästä kiinni ettenkö jo kantanut hänelle tavaroitani. Sikäli on helpompi tilanne ettei pahemmin tarvi selitellä kelleen eroa tai yksihuoltajuutta vaikka vanhempani etenki isä tulee kyllä järkyttymään aluksi. Ulkopuolisille utelijoille olen sanonut isä kysymyksiin ettei tämä ole neitseellistä hommaa enkä ole vaivautunut selittämään sen enenpää, mitä hittoa se kelleen kuuluu! Olen suht alussa raskuden kanssa vk 15 ja uskon että vaikeimmat ajat on viellä edessä päin mutta ihan varmasti myös onnellisemmat =)
Jaksamista ja voimia kaikille yh-vanhemmille.