Minä, 19v. ja tyttöystäväni, 18v. olemme seurustelleet pian vuoden. Olen seurustellut parin tytön kanssa ennen häntä, hänelle olen ensimmäinen poika. Meillä on ollut erimielisyyksiä ja tyhmiä riitoja, jotka ovat laskeneet yhdessäolomotivaatiotamme sekä iloisuutta. Mieli usein maassa ja harmittaa edellinen riita. Olemme kuitenkin selvinneet tähän asti yhdessä ja asiat ovat menossa parempaan suuntaan...
Silti aina kun kaikki on ollut pitempään kunnossa eikä riitoja ole ollut, astuvat erimielisyydet seksin suhteen kuvioon. Hän ei haluaisi harrastaa sitä (tai muunkaanlaista seksuaalista kanssakäymistä) niin usein kuin minä. Hän saattaa todeta että "mehän tehtiin kaikkea kivaa vasta viime kerralla", minusta noin ei kuitenkaan voi miettiä, koska viime kerta saattoi olla viikko sitten. (Siinä on päiviä välissä, vaikkemme olisi nähneetkään).
Hän myös pelkää alkaa tekemään mitään pienempääkään hyvää minulle, koska stressaa että se etenee aina vain pitemmälle (niinkuin monesti ennen on käynyt). Stressaavana tekijänä toimivat myös tekemäni aloitteet, joita olen tehnyt melko usein sillä tyttö on melko ujo ja "hitaampi" kuin minä, enkä malta odottaa ja vain toivoa että hän ehkä jossain vaiheessa tekisi aloitteen, vaikkakin kannattaisikin varmaan yrittää joskus olla kärsivällisempi!
Haluaisin rakkauselämästämme arkisempaa, sellaista kuin sen mielestäni pitäisi vakituisen seurustelukumppanin kanssa olla. Eikä sellaista että hänelle saattaa tulle joka kerran jälkeen "väärä fiilis" koska huomaa ettei olisikaan halunnut kanssani mitään sinä päivänä. Ettei hänen tarvitsisi lähes joka kerta miettiä tosi pitkään haluaako edetä pitemmälle vaiko ei?
Vaikuttaa siltä, että joka kerta olisi hänelle kuin ensimmäinen, aivan kuin hän olisi joka panon tai runkkaussession yhteydessä menettämässä minulle neitsyyttään... En halua stressata asiasta ja olla hyvin usein masentunut kun tuntuu ettei tyttöystäväni halua minua! Antaa vain "pakkeja" jatkuvasti... Tuntuu ettei pian uskalla edes toivoa mitään kun asiat eivät kuitenkaan toteudu.
Kannattaisiko siis vain saada muut asiat järjestykseen, olla riitelemättä, pitää hauskaa, olla kärsivällinen ja odottaa tytön aloitteita jolloin ne todennäköisesti yleistyisivät? Vai kannattaako kenties unohtaa nämä vaihtoehdot, tehdä jotain muuta joka auttaisi paremmin tai lisätä noihin vielä jotain? Nuo ovat ainakin tämänhetkisen käsitykseni mukaan asioita, joihin panostamalla asia saattaisi mennä parempaan suuntaan. Mitäs muut ajattelevat?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Silti aina kun kaikki on ollut pitempään kunnossa eikä riitoja ole ollut, astuvat erimielisyydet seksin suhteen kuvioon. Hän ei haluaisi harrastaa sitä (tai muunkaanlaista seksuaalista kanssakäymistä) niin usein kuin minä. Hän saattaa todeta että "mehän tehtiin kaikkea kivaa vasta viime kerralla", minusta noin ei kuitenkaan voi miettiä, koska viime kerta saattoi olla viikko sitten. (Siinä on päiviä välissä, vaikkemme olisi nähneetkään).
Hän myös pelkää alkaa tekemään mitään pienempääkään hyvää minulle, koska stressaa että se etenee aina vain pitemmälle (niinkuin monesti ennen on käynyt). Stressaavana tekijänä toimivat myös tekemäni aloitteet, joita olen tehnyt melko usein sillä tyttö on melko ujo ja "hitaampi" kuin minä, enkä malta odottaa ja vain toivoa että hän ehkä jossain vaiheessa tekisi aloitteen, vaikkakin kannattaisikin varmaan yrittää joskus olla kärsivällisempi!
Haluaisin rakkauselämästämme arkisempaa, sellaista kuin sen mielestäni pitäisi vakituisen seurustelukumppanin kanssa olla. Eikä sellaista että hänelle saattaa tulle joka kerran jälkeen "väärä fiilis" koska huomaa ettei olisikaan halunnut kanssani mitään sinä päivänä. Ettei hänen tarvitsisi lähes joka kerta miettiä tosi pitkään haluaako edetä pitemmälle vaiko ei?
Vaikuttaa siltä, että joka kerta olisi hänelle kuin ensimmäinen, aivan kuin hän olisi joka panon tai runkkaussession yhteydessä menettämässä minulle neitsyyttään... En halua stressata asiasta ja olla hyvin usein masentunut kun tuntuu ettei tyttöystäväni halua minua! Antaa vain "pakkeja" jatkuvasti... Tuntuu ettei pian uskalla edes toivoa mitään kun asiat eivät kuitenkaan toteudu.
Kannattaisiko siis vain saada muut asiat järjestykseen, olla riitelemättä, pitää hauskaa, olla kärsivällinen ja odottaa tytön aloitteita jolloin ne todennäköisesti yleistyisivät? Vai kannattaako kenties unohtaa nämä vaihtoehdot, tehdä jotain muuta joka auttaisi paremmin tai lisätä noihin vielä jotain? Nuo ovat ainakin tämänhetkisen käsitykseni mukaan asioita, joihin panostamalla asia saattaisi mennä parempaan suuntaan. Mitäs muut ajattelevat?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
pitäisit rakastelusession.
Kelapis mulle, mutta muija ei suostu menemään noin pitkälle... Ei ainakaan tarpeeks usein!