Suomen puolustus ja motivaatio.
Suomen turvallisuuspolitiikka on hyvin järkiperäinen.
Kukaan ei koe Suomea uhaksi hyökkäysen suhteen eikä kenelläkään ole syytä myöskään hyökätä Suomeen.
Mikäli joku kuitenkin hyökkää kotimaahamme, tulee hyökkääjä saamaan melkoisen vastuksen kansanarmejaltamme joidenka riveissä seisoo
satojatuhansia miehiä aseissa.
Kansanarmeja on tehokkaimillaan silloin kun ihmisillä on korkea motivaatio puolustaa kotimaataan. Onko ihmsillä motivaatiota
puolustaa Suomea vai tapahtuisiko Suomessa Irakin kaltaisia antautumisia?
Näille nuorukaisille jotka suorittavat asevelvollisuuttaan voidaan tietenkin nostattaan pissaa päähän, uhkailla ja kiristää, mutta
elämänkokemus tuossavaiheessa on niin vähäinen, että kenelläkään ei ole vielä näkemystä siitä, että onko itsellään halua puolustaa kotimaataan. Motivaatio maanpuolustukseen syntyy siis vasta myöhemmin. Tässävaiheessa joudumme ottamaan huomioon kaiken sen mitä ihmisille tapahtuu elämänvarrella jonka jälkeen vasta syntyy se halu taikka haluttomuus puolustukseen.
Tämänpäivän politiikka on ajatumassa Suomessa demokraattiseksi diktatuuriksi. Me siis hyväksymme lainmuutokset joilla ihmsiltä viedään ne vähäisimmätkin oikeuden omaan määräysvaltaan
ja vapauteen. Valtio käyttää pakkokeinojaan hyvinkin avokätisesti viranomaisten laintulkinnanvapauksilla kansalaisia vastaan.
Tänäpäivänä on jo hyvinkin harvinaista, että työ tai siviilimaailmassa
pätisi ennalta sovitut säännöt. Elämme siis jatkuvan valtion uhan
ja kiristyksen alaisina. Työelämässä olemme monesti jonkilaisia
orjatyöläisiä, meiltä voidaan viedä jopa mahdollisuus taloudelliseen
määräysvaltaan määräaikilla työsopimuksilla jolloin emme saa
edes autolainaa pankista. Monella meillä ei ole omaa asuntoa taikka
edes omaa perhettä jonka vuoksi olisimme valmiita puolustamaan.
Valtio suorastaan haalii pakolaisia maahamme. Annamme pakolaisillekkin
paremman elämän mitä meillä itsellämme on.
Monella Suomalaisella ei siis ole mitään motivaatiota puolustaa
kotimaata. Suomen tehokas puolustus onkin tänäpäivänä suureltaosin
lumetta. Puolustuksemme perustuu siis monen muun lain tavoin
valtion uhkaan. Meille on siis luvassa vankeutta taikka teloitus
mikäli emme puolusta kriisin tullessa Suomea. Mikä siis estää
vähemmän motivoituneita astumaan hyökkäävän vihollisen riviheihin,
sabotoimasta omaa puolustusta taikka muutoin kieltäytymästä
puolustuksestamme?
Sotilasliittoon liittymisen hyväksyminen olisi siis
harakiri niiltä jotka eivät tunne oloaan hyväksi vallitsevassa
valtiossa. Voisimmehan ajatella vaikkapa Natoa jonkilaiseksi
oljenkorreksi valtiovallan kaatamiseksi. Vähemmän motivoituneiden
kansalaisten ei siis kannata hyväksyttää domokraattista
diktatuuriamme jollakin ulkopuolisella niinpitkään kun emme
itse saa elämäämme sellaista sisältö, että motivoituisimme
ylläpitämään maatamme.
Suomen turvallisuuspolitiikka on hyvin järkiperäinen.
Kukaan ei koe Suomea uhaksi hyökkäysen suhteen eikä kenelläkään ole syytä myöskään hyökätä Suomeen.
Mikäli joku kuitenkin hyökkää kotimaahamme, tulee hyökkääjä saamaan melkoisen vastuksen kansanarmejaltamme joidenka riveissä seisoo
satojatuhansia miehiä aseissa.
Kansanarmeja on tehokkaimillaan silloin kun ihmisillä on korkea motivaatio puolustaa kotimaataan. Onko ihmsillä motivaatiota
puolustaa Suomea vai tapahtuisiko Suomessa Irakin kaltaisia antautumisia?
Näille nuorukaisille jotka suorittavat asevelvollisuuttaan voidaan tietenkin nostattaan pissaa päähän, uhkailla ja kiristää, mutta
elämänkokemus tuossavaiheessa on niin vähäinen, että kenelläkään ei ole vielä näkemystä siitä, että onko itsellään halua puolustaa kotimaataan. Motivaatio maanpuolustukseen syntyy siis vasta myöhemmin. Tässävaiheessa joudumme ottamaan huomioon kaiken sen mitä ihmisille tapahtuu elämänvarrella jonka jälkeen vasta syntyy se halu taikka haluttomuus puolustukseen.
Tämänpäivän politiikka on ajatumassa Suomessa demokraattiseksi diktatuuriksi. Me siis hyväksymme lainmuutokset joilla ihmsiltä viedään ne vähäisimmätkin oikeuden omaan määräysvaltaan
ja vapauteen. Valtio käyttää pakkokeinojaan hyvinkin avokätisesti viranomaisten laintulkinnanvapauksilla kansalaisia vastaan.
Tänäpäivänä on jo hyvinkin harvinaista, että työ tai siviilimaailmassa
pätisi ennalta sovitut säännöt. Elämme siis jatkuvan valtion uhan
ja kiristyksen alaisina. Työelämässä olemme monesti jonkilaisia
orjatyöläisiä, meiltä voidaan viedä jopa mahdollisuus taloudelliseen
määräysvaltaan määräaikilla työsopimuksilla jolloin emme saa
edes autolainaa pankista. Monella meillä ei ole omaa asuntoa taikka
edes omaa perhettä jonka vuoksi olisimme valmiita puolustamaan.
Valtio suorastaan haalii pakolaisia maahamme. Annamme pakolaisillekkin
paremman elämän mitä meillä itsellämme on.
Monella Suomalaisella ei siis ole mitään motivaatiota puolustaa
kotimaata. Suomen tehokas puolustus onkin tänäpäivänä suureltaosin
lumetta. Puolustuksemme perustuu siis monen muun lain tavoin
valtion uhkaan. Meille on siis luvassa vankeutta taikka teloitus
mikäli emme puolusta kriisin tullessa Suomea. Mikä siis estää
vähemmän motivoituneita astumaan hyökkäävän vihollisen riviheihin,
sabotoimasta omaa puolustusta taikka muutoin kieltäytymästä
puolustuksestamme?
Sotilasliittoon liittymisen hyväksyminen olisi siis
harakiri niiltä jotka eivät tunne oloaan hyväksi vallitsevassa
valtiossa. Voisimmehan ajatella vaikkapa Natoa jonkilaiseksi
oljenkorreksi valtiovallan kaatamiseksi. Vähemmän motivoituneiden
kansalaisten ei siis kannata hyväksyttää domokraattista
diktatuuriamme jollakin ulkopuolisella niinpitkään kun emme
itse saa elämäämme sellaista sisältö, että motivoituisimme
ylläpitämään maatamme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä lujemmin yrität voittaa merestä maata, tai rakentaa hiekalle taloa, sitä pienemmiksi murusiksi vaiva katoaa.
Ei ole minkäänlaista motivaatiota puolustaa EU-Brysselin bryssän optiosalkkua.
Neuvostoliitto ei saanut Suomea yhteisiin sotaharjoituksiin, ei rahaliittoon Neuvostoliiton rupla-maiden kanssa, puhumattakaan siitä että Suomesta olisi valittu jäseniä duumaan. Politbyroo ei päättänyt suomalaisten maatalouspolitiikasta - jos olisi päättänyt, se olisi murentanut omavaraisuuttamme aivan samoin kuin EU-komisssaarit nyt tekevät. Suomen ei tarvinnut luovuttaa tullitulojaan Neuvostoliittoon eikä rahoittaa Nl:n byrokratian operationaalisia kuluja.
EU ja NATO onnistuivat siinä missä NL epäonnistui... ellei Neukkujen aikana oltu rähmällään niin nyt ollaan.
Ensin on vieras pakkovalta karistettava harteiltamme ja sitten rakennettava motivaatiota maanpuolustukseen.
ei ole enää ihmisten vaan rahatalouden yhteiskunta. Sellaista sopii puolustamaankin parhaiten palkka-armeija. Koska maassamme pyörivä raha on amerikkalaista, ja koska tuotot kulkeutuvat maastamme Amerikkaan, olisi ihan luonnollista, että täkäläisiä amerikkalaisomistuksia puolustaisi jenkkijohtoinen NATO.
Onhan jokaisessa ikäluokassa muutama prosentti vähäjärkisiä ramboja, joita palkka-armeijaan voitasiin ruokapalkalla värvätä. Heillehän tuskin muuta virkaa löytyy. Isoveljen tuliaseet ja suomalaisella sisulla myrkytetyt paksukalloiset ja pelkäämättömät taistelijat - hyvä tulee.