Hei,
ajattelin harjoitella tuota ensi kesänä; miten homma toimii ja mitä pitää ottaa huomioon kun rantautuu ja lähtee laiturista purjeitse?
ajattelin harjoitella tuota ensi kesänä; miten homma toimii ja mitä pitää ottaa huomioon kun rantautuu ja lähtee laiturista purjeitse?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Se on kaikista tärkein.
Moi, kannattaa harjoitella tarkkusajoa vaikka laittamalla muutaman mehupullon kellumaan veteen kivellä pohjaan ankkuroituna. Koitat ajaa niiden välistä, ja ohi tietyllä eteäisyydellä. Oikeaan satamaan vasta kun em. "tarkkuusajo" on hallinnassa, muuten vaarana että rikot oman tai muiden veneitä. Ja luonnollisesti hyvä olisi jos veneen kone on mallia heti käynnistyvä jos tulee pikaista tarvetta konevoimalle. Ja voihan sitä konetta pitää käynnissä varmuuden vuoksi satamaan tultaessa.
älä tule minun viereeni.kiitos.ja muista,että useimmat vierasvenesatamat ja pursiseurojen satamat edellyttävät rantautumista koneella,mikäli sellainen on. vakuutusyhtiökin voi evätä korvaukset, jos katsoo että olet aiheuttanut vahinkoa huolimattomuuttasi.sinällään taito,joka pitäisi kaikilla olla.mutta harjoittele sitä n.i.b kuten edellisessä viestissä mainittiin.
höpöttää
Tarkennuksena; moottoria ei ole, joten en tee tätä harrastuksen vuoksi vaan pakon edessä :-)
Itse olin ajatellut, että pinnan kääntö kyllä onnistuu eli tarkkuusajo ei ole ongelma, vaan enemmänkin tuulen suunta, purjeiden nosto ja lasku sekä nopeuden hallinta.
Aika monissa klassikkoveneissähän ei olemoottoria, samoin monissa kilpaveneissä. En ole koskaan kuullut, että vakuutusyhtiöt tai pursiseurat kieltäisivät purjeveneeltä purjehtimisen. Toki kannattaa huomioda muut eikä survoa väkisin jokaiseen ahtaaseen paikkaan pahimmmassa ruuhkassa.
Oleellista on tietää miten oma vene liukuu/hidastuu erilaislla vauhdeilla/tuulilla. Purjeveneen pitäminen suunnassa taas on aika helppoa. Pyri tulemaan siten, että voit laskea ison (senhän voi yleensä laskea vain keula tuulessa) turvallisesti vapaassa vedessä ja tulla sitten viimeisen pätkän keulapurjeella. keulapurje on nopeasti laskettavissa/päästettävissä lepattamaan vaikka tuuli on sivulta/takaa. Vältä tilanteita, joissa tuuli tulee takaa koska riki on ilman purjeitakin aika tehokas myötäisessä.
Pyri tekemään varasuunnitelma eli mieti miten pääset suorittamaan uuden lähestymisen jos homma näyttää lähtevän käsistä. Hyvää ja turvallista harjoittelua saat ajamalla esim vedessä olevaan poijuun siten, että veneen kokka pysähtyy juuri poijun kohdalle. Joskus joutuu pinnalla vähän "melomaan" lisää vauhtia ja joskus kääntämään peräsintä poikittain jarruttamaan.
Kannattaa aina muistaa, että purjeveneet on suunniteltu kulkemaan purjeilla ja ennen moottoreiden yleistymistä purjelaivoissakaan ei ollut Volvoja.
itsekin aloittelin viimekesänä hoolla,
ei ollut moottoria mutta onneksi vene on poijussa.
piti aina ajaa poijun ohi ja ohitettuani poijun käänsin veneen poijua kohden niin että samalla livuin tuulta vastaan. siitä sitten ottamaan poijua kiinni, yleensä vauhti pysähtyi sopivasti että sain veneen poijuun kiinni.
melomallakin olen joskus tullut,
jotenkin se oli opeteltava.
Itse tulen purjein satamaan melko usein. Laituripaikkani tosin on ulkoa tultaessa mukavasti aaallonmurtajan suojassa joten aallokko ei yleensä haittaa, mutta joskus tuuli on niin pahasti laituriin päin, että yksin ei uskalla, jos ei vaikka saa kerralla perää paaluun kiinni.
Kun oppii tuntemaan veneensä ja sen massan aiheuttaman eteenpäin vievän voiman, laituriin tulo on ihan helppoa tavanomaisilla tuulilla.
Minulla on Ohlson 29 ja se on hyvin hallittavissa ilman konettakin.
Purjevenehän on paremmin hallittavissa purjein kuin moottorilla, se lienee tosiasia.
On minusta helpointa. Harjoitella pitää, ennen kuin onnistuu.
Viime kesänä dieseli hörppäsi löpön sijasta mainingeissa ilmaa ja sammahti. Jouduin tulemaan ensimmäistä kertaa (uudella venetyypillä) laituriin. Laskin ison ja rupesin satama-altaassa treenaamaan, miten veneen massa hidastuu piissä nollaan. Kolmannella kerralla ryhdyin tositoimiin kun olin saanut käsityksen massan käyttäytymisestä. Luovikulma on todella paljon huonompi pelkällä keulapurjeella, mutta rullapurjeen koon voi säätää hommaan sopivaksi.
Yksi vanha stara opetti kauan aikaa sitten seuramme junnuille laituriintulotekniikkaa. Oppi koski lähinnä poijuun ajoa, mutta on monta kertaa laituriin tullessakin soveltaen toimiva. Aja poijun ohi myötäiseen puolentoista veneenmitan päästä ja poijun kohdalla käännät ympäri, keula pysähtyy vastatuuleen poijun luona. Pätee ihme kyllä kaikille optarista alkaen.
Kun tuota oppia ei käyttää hyväksi, on vain opittava arvioimaan veneensä hitaudet ja tuulen voima. Toiset ovat suositelleet lähestymistä keulapurjeella, minä puolestani tulen aina isolla. Oma keulapurjeeni on foilissa, joten sen laskeminen on liian hidasta siinä tilanteessa. Pelkkä skuutin laskeminen taas jättää useimmiten liikaa vetoa lepattavaankin purjeeseen. Tosin jos kyse on esim. Hoon fokka, ei tämä ole ongelma, isompien purjeiden kanssa on. Ratsastajilla liukkaana pidetyssä urassa oleva iso sen sijaan rojahtaa kerralla alas, vaikka sekin pelkkänä myttynä voi olla kiusallisen tehokas purje.
Joskus voi olla lipsahtanut ilmaa väärään paikkaan, starttiakusta sähköt kadonneet tai tulee ehkä pienikin vika, joka estää moottorin käynnistyksen. Potkureitakin putoilee silloin tällöin. Itselle on ainakin kaikkea tätä sattunut. Vaikka ilmaukset ja pikkuviat on korjattu merellä, on niitä pakollisiakin lähestymisiä ilman moottoria ollut. Satamaan tulo purjein pitäisi hallita, eikä se ole mahdollista ilman vuosittaista harjoittelua.
pyytää, ei ole häpeä huikata laiturille, josko joku ottaisi vastaan keulaa, ettei kolhi naapureita. Eilen just länkyteltiin aiheesta, kyllähän aina kaijaan kiinni ja siitä irti pääsee räteilläkin, mutta jos paatissa on moottori, nin kyllä ainakin sen käynnissä pitäminen saattaa jatkaa kautta Sinulle ja vieressä oleville.
Summasummarum, äksiisi onnistuessaan on komia katella, epäonnistuessa jäät kyllä mieleen, ja saat saunassa selitellä "moottoririkkoa". Minä ainakin singahdan laiturille kuin Duracell-pupu, kun joku lähestyy satamaa ilman konevoimaa. Ainakin vierassatamissa. Kauniita manöövereitäkin on nähty, yleensä jotain ihan muuta.Kireitä purjeita ja myötäisiä tuulia alkavalle kaudelle :).
Hyvä kirjoitus Antsu*.
Jokainen pitkään purjehtinut tietää että kaikkea saatta tapahtua. Varalla pitää olla roppakapalla varasuunnitelmia ja niitä pitää harjoitella.
noin niinkun nyrkkisääntönä voisi sanoa että turha yrittää jos ei osaa. Jos olet kokenut kilpapurjehtija homma yleensä sujuu, kokeneella purjehtijalla on yleensä terve epäluulo onnistumista kohtaan ja valmiina on koko ajan varasuunnitelma ja exit plan jos kaikki ei mene putkeen.
Itse yleensä vähennän purjeita hyvissä ajoin ja tulen sopivan hiljaisella vauhdilla paikkaan jossa kaikki vaihtoehdot vielä auki, tässä kohtaa lasken kaikki purjeet ja liu-un loppuun. Laskettu purje on koko ajan nostovalmiina jotta voin kerätä lisää vauhtia jos tarvii. Mielestäni isopurje on parempi lähestymispurje, sitä voi nostaa hiukan takaisin ylös ja pitää vaikka kädellä skuuttikulmasta kireällä jos tarvii hiukan lisävauhtia. Jotkut veneet jossa masto keskellä venettä taas eivät esim. kryssi ollenkaan pelkällä isolla joten tämä hiukan venekohtaista.
Avain on että kun ollaan lähellä laituria tai kiinnityspaikkaa kaikki purjeet ovat alhaalla ja vauhti sopivan hiljainen. Helpointa on tulla laituriin jossa on peräpoiju, poijusta on helppo jarruttaa (köysi poijuun, köysi knaapin ympärille ja jarru toimii oli vene kuinka iso tahansa).
Kun purjeet ovat alhaalla ja vauhti on liian kova lähestymisessä niin jarruttaa voi tekemällä jyrkkiä S mutkia puolelta toiselle (keulagastia kannattaa informoida aikeesta etteivät tipu kyydistä). Hyvä keino jos esim lähestyy kovassa myötätuulessa ja pelkkä masto antaa monta knotsia speediä.
niin ja vielä lisäys - jos on kiinnitymisvaiheessa joku purje vielä ylhäällä lepattamassa niin silloin homma ei näytä ammattimaiselta (ainakaan köliveneissä). Lepattavat purjeet lisäävät stressiä ja helposti aiheuttavat kontrollin menetyksen. Eli kaikki purjeet alas on hyvä nyrkkisääntö.
Voihan sitä joku ottaa vastaankin, mutta kovin nimellistä se on, jos nopeutta on liikaa ja useampi tonni puskee päälle. Ei siinä käsivoimista paljoa iloa ole. Useimmiten et takuulla huomaa jonkun tulevan purjeilla laituriin, se kun tapahtuu niin äänettömästi. Tuntuu siltä, että niitä jotka eivät itse ilman konetta tunne toimeen tulevansa myös toisten manööverit pelottavat. Toisaalta kovin monta onnetonta laituriin tuloa tehdään moottorillakin.
Ei se proseduuri mitenkään merkillinen ole. Katsopa vaikka Hangon regatan aikana miten monta kymmentä venettä tekee sen joka päivä. Sopii vierailla myös Piritassa keskiviikkoisin tai sunnuntaisin, jolloin Kalevin satama tyhjenee porukan lähtiessä kisoihin ja varsin monet hoitavat homman purjein. Ahdastakin on molemmissa satamissa. Itse teen moottorittoman lähestymisen useamman kerran kesässä, eikä koskaan ole vahinkoa tullut.
Turhaan pelkäät oman veneesi puolesta, kun naapuri tulee purjein. Peräsin ohjaa venettä oikein hyvin, tultiin sitten koneella tai purjein. Purjein rantauduttaessa syntyvät vahingot johtuvat liiallisesta nopeudesta, eli vene törmää laituriin. Tällöin vaurioituu vain rantautuvan veneen keula ja raskaan veneen kyseessä ollessa mahdollisesti laituri. En ymmärrä miksi naapurivene olisi vaarassa.
Ongelmahan tuossa moottorittomassa lähestymisessä koskee nimenomaan näitä nykyaikaisia tiiviiksi rakennettuja satamia, joissa ei mahdu kääntymään ympäri. Tilavassa satamassa vahinkoja ei yksinkertaisesti synny, koska huomatessasi vauhdin olevan liiallinen voit kääntyä ympäri ja lähestyä uudelleen.
Muista, että massalla on paljon voimaa. Ei siis koskaan laituriin ainakaan myötätuuleen. Varmasti menet jotain päin. Törmää siis halvimpaan kohteeseen jos on pakko.
Toinen asia. Paikallaan olevaa venettä ei voi ohjata. Älä yritä koskaan lähteä laiturista luovi suuntaan, tulet silloin löytämään itsesi aivan jostain muualta mihin olit ajatellut mennä. Vasta kun vene on liikkeessä eteenpäin, voit sitä pinnasta ohjata.
Veneellä on hyvä välillä "leikkiä" turvallisessa paikassa heikossa tuulessa. Skuuttaile purjeita väärälle puolelle ja kokeile miten vene käyttäytyy... Leikkimällä huomaat, että venettä voi käännellä, jarrutella ja peruutella kummasti pelkillä purjeilla.
Kun lähdet ilman purjeita tuollaisella H-veneen kokoisella paatilla on aika helppo vetää alkuvauhti jostakin poijusta, viereisestä veneestä, laiturista jne... Tottelee vene sitten pinnaa heti eikä sorru rantaan. Puoshaka on aika näppärä peli.
Jep, hyviä neuvoja täällä. Treenaa huviksesi kun on kevyt tuuli, kyllä se siitä.
Teimme tämän kauden tokan purjehduksen (viime maanantaina) kokonaan ilman Yanmarin höräytystä käyntiin, lähdimme laiturista purjein ja palasimme koneitta. Vapaaehtoisesti.
Poijun kiinnisaanti laituriin kiinnittyessä on oleellista, eli että saa siitä jarruttaa. Jos jää poiju saamatta kiinni, tulee kyllä kiire kurvata takaisin ulapalle. Olen yleensä käsin poijun avulla liian vauhdin hidastettuani jättänyt ankarolinan juoksemaan knaapin kautta, että se hidastaa vielä hieman lisää. Tosin... joskus vähän liikaakin.
Veneen massa ratkaisee myös sen, voiko ihmisvoimin venettä jarruttaa enää viime tipassa laituria vasten. Raja menee varmaankin jossain 3-5 tonnin vaiheilla, riippuu kai miehestä. 10-tonnisen kanssa laiturilla seisova ihminen ei oikein enää vauhtia hidasta, rikkoo vain itsensä. Kotisatamassa toki joskus huvikseen isolla moottoripurrellakin ollaan koitettu, mutta silloin on ollut kyllä tosi pieni tuulen iltavire enää jäljellä sekä mahdollisuus peräpoiju kylkikiinnitykseen jossa hidastusta saa tehdä 10 metrin matkalla yhden ollessa laiturilla kulkemassa lopun matkaa veneen keulaköydestä pidellen.
Summa summarum: kannattaa opetella miten venho käyttäytyy. Oli sitten konetta käytettävissä tai ei. Ei ekassa optimistijollassanikaan ollut konetta ja aina pääsi rantaan :-)
Voimaa pitää käyttää ja muille näyttää!
Tupelot ja hesalaiset ajaa koneella.
Vaihteeksi asiallista keskustelua tälläkin palstalla. Äskeiselle spinnu-riimittäjälle tiedoksi, että vain bönde käyttää helsinkiläisestä nimitystä "hesalainen". Helsinki ei ole Hesa vaan Stadi ja me asukkaat olemme stadilaisia. Tällä en halua korostaa stadilaisuutta vaan ainoastaan oikaista väärää kielenkäyttöä.
Anteeksi tämä off-topic.
vaan stadista ja siksi pari kertaa ajanut spinnulla laituriin. Kerran täydellä miehistöllä runtista palatessa innostui porukka edes enempiä yllyttämättä nykäisemään spinnun ylös Hangon satamaan tullessa ja suoraan laituriin. Tai siis asiaankuuluvasti puolen metrin päähän siitä. Toisella kertaa moottori sattumoisin ei ollut käytettävissä, eikä ilman spinnua olisi vasten vuorovesivirtaa päässyt. Spinnu siis alas vasta kun köysi oli kiinni.
Taitaa böndeltä muuttanut taas luulla liikaa itsestään, Stadilaiset on syntyneet yleensä kättärillä ja bamlaa stadin slangia.
Helsinkissä asuvat eivät siis automaattisesti ole stadilaisia.
Terveisin Henkka Böndeltä.
Taitaa tärkein asia olla että mietit manööverit läpi ja sitten kerrot ne myös muille. Kannattaa miettiä todella tarkkaan tuulen suunta tai kaikki halssit. Mielestäni on aina helpointa jos tuuli on melko vastainen laituriin tultaessa. Rulla genua tai fokan alasvedin on tuo paljon helpotusta asiaan rullalaitteella saat aina etupurjeen riittävän pieneksi ja fokan alasvetimellä pystyy sitloodasta nykäisemään fokan alas vaikka myötäisessä. Vauhti on kaikkein tärkein liian kovaa menee laituriin liian hiljaa ei pysty ohjaamaan. Älä mene väkisin vaikeisiin laitureihin mene vaikka ankkuriin odottelemaan.
Muutamia neuvoja
et kerro minkä kokoinen vene sinulla mutta tässä kommentteja pienehkölle köliveneelle. Veneet ovat erilaisia, joten annetut ohjeet eivät välttämättä käy kaikille veneille. Opituntemaan oman veneesi käyttäytyminen.
Mieti aina ensimmäiseksi, mistä tuulee, kuinka kovaa ja miten se vaikuttaa veneeseen. Miten voit käyttää tuulta jarruttaaksesi ja kiihdyttääksesi venettä, minne tuuli vie veneen.
Jos sinulla on poijupaikka voit jättää peräköyden poijusta laituriin, jolloin saavuttaessa laituriin riittää, että saat keulan poijuun ja voit sen jälkeen vetää venettä.
Harjoittele niin, että sinulla on tarpeeksi tilaa ja pidä moottori varalla (jos sellainen on) esim. tyhjään poijuun.
Laiturista lähtö
Yleensä helpointa on lähteä keulapurjeella.
Vastatuuli ja sivutuuli
Vedä vene ulos, ei tarvitse paljon vauhtia, kun olet ulkona poijusta, käännä sivutuuleen ja nosta fokka. Ota vauhtia myötätuuleen fokka löysästi skuutattuna. Kun saat vauhtia, skuuttaa fokka kireälle ja nosta iso vastatuuleen. Ilman vauhtia vene ei nouse vastaiseen, joten kerää ensin vauhti myötikseen.
Jos tuuli on aivan vastainen, voit myös nostaa ison jo laiturissa. Tällöin on lähdettäessä pidettävä iso löysänä ja keula tuulessa ja peruutettava riittävällä vauhdilla tarpeeksi kauas. Jos iso nappaa tuulta niin vene lähtee eteenpäin ja törmää laituriin, poijuun tai naapurin veneeseen.
Myötätuuli
Perätuulessa on hankalampi lähteä varsinkin reippaassa tuulessa. Tällöin on kerättävä riittävästi etäisyyttä laituriin ja muihin veneisiin, jotta vene ehtii saada tarpeeksi
ohjailunopeutta. Peruuttaminen on tehtävä kovalla vauhdilla vetämällä esim. poijusta, gasti voi juosta perästä keulaan samalla vetäen peräköydestä. Voit myös auttaa melomalla venettä.
Kun vene on niin kaukana kuin se liikkuu niin nostetaan fokka. Muista pitää fokka riittävän löysänä ja ajaa myötätuuleen so. laituria kohden kunne saat riittävästi nopeutta veneen ohjaamiseen sivutuuleen.
Laituriin saapuminen
Vastatuuli
Helpoin tapaus, vauhtia ei yleensä tule liikaa. Vaikeutena on arvioida riittävä vauhti, että pääsee rantaa. Isoa voi myös käyttää ilmajarruna työntämällä se väärälle (tuulen) puolelle, pysäyttää veneen yllättävän nopeasti. Jos vauhti loppuu liian aikaisin, ota uusi yritys ajoissa, älä jää roikkumaan poijuun, siitä on hankala lähteä ilman vauhtia.
Myötätuuli
Tulee helposti liikaa vauhtia, joten laske purjeet ajoissa. Jos vauhtia on kuitenkin liikaa, tee pieni koukkaus vastatuuleen vauhdin tappamiseksi. Voit myös vatkata peräsintä ja mutkitella veneellä.
Sivutuuli
Ota sorto huomioon, tarpeeksi vauhtia ja tapa vauhti lopuksi nostamalla tuuleen.
Kun homman hallitsee, purjeet on usein turvallinen tapa tulla ja lähteä, ei sammu kone eikä putoa ropelleri.
J.
Loistavat ohjeet, iso kiitos!