Heissan kaikille !
Olen 22-vuotias nainen Helsingistä ja odotan ensimmäistä lääkärikäyntiäni joka on vasta KUUKAUDEN KULUTTUA !!!!
Päässä pyörii jännitys, -välillä jopa suru jo etukäteen (!!!!) jonka mahdollinen keskenmeno aiheuttaisi.
Kuinka jaksan kuukauden kertomatta kellekään (mies tietenkin tietää) ja puhumatta kenenkään kanssa ?
Mistä saan malttia ja mielenrauhaa odottamiseen, raskaushan voi olla vaikka tuulimuna ?!?!?!
Tulkaa hyvät esikoistanne alkuvaiheilla odottavat vaihtamaan kuulumisia, nyt teitä tarvitaan !
[email protected]
Olen 22-vuotias nainen Helsingistä ja odotan ensimmäistä lääkärikäyntiäni joka on vasta KUUKAUDEN KULUTTUA !!!!
Päässä pyörii jännitys, -välillä jopa suru jo etukäteen (!!!!) jonka mahdollinen keskenmeno aiheuttaisi.
Kuinka jaksan kuukauden kertomatta kellekään (mies tietenkin tietää) ja puhumatta kenenkään kanssa ?
Mistä saan malttia ja mielenrauhaa odottamiseen, raskaushan voi olla vaikka tuulimuna ?!?!?!
Tulkaa hyvät esikoistanne alkuvaiheilla odottavat vaihtamaan kuulumisia, nyt teitä tarvitaan !
[email protected]
Vastaukset 11
Vanhimmat
..tuntui noin. Varsinkin kun ei tiedä mistään mitään! Mutta loppujen lopuksi se aika on mennyt tosi nopeasti..
Ja sitten kun pääsee vähän eteenpäin, niin se jännityskin laskee.. Ja täältä palstalta on hyvä kysyä muiden kuulumisia tai muuta mieltä askarruttavaa, niin sekin helpottaa oloa.. Ja sitten kans on noita kaikkia nettisivuja, niin sieltäkin saa paljon tietoa raskaudesta
Miehestä mulle on ollut paljon apua, kun se sitten rauhoittelee ja välillä on että "lepäile nyt vaan, niin mä voin tehdä sen ja sen"
Nyt mulla on 15 viikkoa takana
ja kovasti pelkoja pyörii päässä myös. Toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän.
Minulle teki omalääkäri ultran tosi alussa kun pyysin (kävin vastaanotolla muissa asioissa). Se oli sellainen tosi vanha laite, jolla näkyi että jotain siellä kohdussa on (ei siis ole kohdunulkoinen raskaus), mutta sykettä ei näkynyt/kuulunut koska raskaus oli liian alussa/laite huono. Näin ainakin lohdutin itseäni, eikä lääkäri vaikuttanut yhtään huolestuneelta, päinvastoin.
Eka neuvola oli tällä viikolla, ja olin tosi paljon odottanut sydänäänien kuuntelua, sillä esikoista odottaessa ne kuuluivat hurjan aikaisin. Pettymys oli kova, kun terkka kieltäytyi edes yrittämästä... ymmärrän kyllä, mutta on sietämätöntä odottaa vielä. Ensi viikolla lääkärintarkastus, sitten kuulemma kuunnellaan. Siihen asti pitää jännittää vielä tuulimunaraskauden mahdollisuutta :(
Minua on hieman rauhoittanut tilasto, jonka löysin netistä... eli kun yleensä sanotaan että jopa puolet menee kesken ennen 12. viikkoa, niin itse asiassa se prosentti on tosi suuri silloin ennen kuukautisten alkamista, kun nainen ei välttämättä tiedä olevansa raskaana.
Eli kun raskaus pääsee ensimmäisten kriittisten viikkojen haasteista jatkumaan, niin keskenmenoprosentti tippuu jyrkästi... eli jos on tänne kymppiviikolle selvinnyt, niin enää ei ole NIIN suuri riski... ehkä tämä jotain toistakin helpottaa ;)
Linkki ko. sivulle: http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66
Siellä on muutenkin aika kattavasti tietoa raskaudesta kätevä laskuri raskauden keston määrittämiseen.
Tsemppiä kaikille alkuraskauden paineisiin. Kyllä se aika kuluu...
Minullakin ensimmäinen lapsi aika vanhalla iällä, joten jännittää ja pelottaa ajoittan. Saan tuntemukseni hillittyä yrittämällä ajatella asioita positiivisesti vaikkakin aina se keskenmeno ajatus pyörii mielessäni. Voit mielestäni lohduttautua sillä, että tunne ailahtelut ovat tavanomaisia raskauden aikana ja jos sinulla ei ole mitään poikkeavia oireita yleensä kaikki on ok. Syöt hyvin ja oikein ja liikut säännöllisesti niin mielekin pysyy pirteänä. Ajattele myös kuinka suuri juttu tämä on ! Miehesi on varmasti myös tukenasi. Itselläni myös tilanne sellainen, että mies oikeastaan muutaman parhaimman ystävän lisäksi tietää vaikkakin olen jo kohta 10 rv:llä. Ensimmäistä lääkärikäyntiä ei myös tarvitse pelätä sillä siinä käydään paperi asioita läpi, verikoe ja virtsanäyte, siinä suurimmat. Itselläni otettiin ultra jo 7 viikolla ja sikiö liikahteli, mahtava tunne...kyllä kaikki hyvin menee, tsemppiä ja voimia odotukseen !
Mullakin oli kovat pelot alkuraskaudessa kun eka odotus päättyi keskenmenoon. Kävin kaksi kertaa yksityisellä ultrassa ennen niskapoimu-ultraa ihan vain mielenrauhan vuoksi. Nyt vko 19 menossa, ja vieläkin aina parin viikon jälkeen ultrasta ja neuvolasta iskee aina pelko onko kaikki kunnossa. Vessaan hyppään vuodon väriä tarkistamaan heti kun tulee vähänkin enemmän valkovuotoa. Tsemppiä, koita vaan pysyä rauhallisena niin vauvakin voi paremmin. :)
Kiitos kaikille kannustavista sanoista. Tuntuu silti ettei mieli rauhotu, varsinkin se eka legurikäynti tuntuu vielä niin kaukaselta.
Keskenmeno.
Sanoit että ensimmäisesi meni kesken. Missä vaiheessa raskautta ja millaisin oirein se tapahtui ?
...tämähän voi samallalailla "lähtee kävelee", ja sillon ennenaikainen ilo muuttuu suureksi suruksi... ...
Ja tosiaan, kun ainoastaan mies raskaudestani tietää,
tämä kaikki pyörii vaan oman pääni sisällä eikä missään (paitsi täällä tuntemattomille) voi avautua. Olen se sama "iloinen energiapakkaus" muille,
pääni tehdessä jatkuvaa työtä pelkojen kanssa...
-Oi näitä aikoja-
minä ratkaisin nuo ongelmat niin että kävin yksityisellä ultrassa katsomassa onko masussa oikeasti joku. ja kun tieto tuli niin kerroin raskaudesta tutuille. miksi välttämättä salata asiaa koska jos menee kesken niin sitten joudut sitä selittelemään. mutta jokainen taaplaa tyylillään...toivon sinulle ja kaikille muillekin ihanaa odotusaikaa! otetaan rennosti ja nautitaan tulevasta kesästä. ja siinä sivussa masuasukkimme kasvaa ja aika menee kuin siivillä =)
Ensimmäiseen neuvolaan "enää" kolme viikkoa :)
Olen 23v ja ensimmäistä myös odottelen, menen viikoilla 6 5. Ajattelin, kuten moni muukin, käydä ensin alkuraskauden ultrassa, mutta luovuin kuitenkin ajatuksesta. Syy on varmaan sama kuin se, miksi tein testin, kun menkat olivat jo viikon myöhässä ja tiesin melko varmasti, että olen raskaana. En halua nähdä tervettä sikiötä, jos se sitten kuitenkin menee sen jälkeen kesken. Voihan kesken mennä myöhemminkin, mutta tavallaan haluan odottaa, että vauva kasvaa ja että keskenmenoriski pienenee. Sitten olen valmis näkemäänkin sen :) Tällä hetkellä riittää tunne siitä, että jotakin masussa on tekeillä.
En myöskään ole kenellekään vielä kertonut, enkä kerrokaan (mies luonnollisesti tietää mutta silläkin on vaitiolovelvollisuus). Ajattelin oottaa sinne viikolle 12 asti ainakin ja sitten tyrkätä ultrakuvan äidille ja anopille käsiin. Jos silloin ei vielä raskaus näy ja ei tunnu siltä, että pitäisi kertoa, kerron sitten myöhemmin. Ei siinä oikeastaan muuta, mutta pelkään aivan kamalasti sitä tulevaa hössötystä (ja saarnaa siitä, että koulut on kesken :) ja erityisesti sitä, että meidän hukutetaan tavaroihin (meidän asuntoon ei mahdu!!).
Kavereillekaan en vielä halua kertoa, ihan järkevistä syistä. Yksi läheinen ystävä on myös raskaana, pidemmällä kuin minä, ja on pulissut siitä nyt koko ajan. En oikeasti halua samaan hullunpyörään ennen kuin on pakko (he ovat saaneet liikaa vauvanvaatteita tuttavilta, enkä oikeasti halua jaolle, enkä tavallaan myöskään jaksaisi pölistä kokoaikaa vauvoistakaan :). Olen kaveripiiristä se nuorin ja pikkuisin, joten en onneksi ole suurennuslasin alla, eikä kukaan varmasti arvaa ;) Tavallaan tykkään siitä, että on joku pieni oma salaisuus, jota muut eivät tiedäkään.
Jos tämä menee kesken, sitten menee ja yritetään uutta. Tuulimuna tuntuu jotenkin todella mahdottomalta asialta tällä hetkellä, raskausoireet ovat niin selvät ja vahvat. Elävä otus siellä masussa on ihan varmasti ja tiedän, että se on terve. Tiedän myös sen, että tämä tulee olemaan aivan kamala raskaus, mutta onhan se vauva pienen kärsimyksen arvoinen :)
...olen kanssasi siis täysin samassa veneessä. Lähipiirissä on myös näitä hössöttäjiä ja hehkuttajia...
Itse en viitsi, näin alkuun tietysti pelonkaan vuoksi moiseen ryhtyä. Mutten taida muutenkaan olla sitä tyypillistä "mammatyyppiä".
Pitäisi jaksaa tasan kuukausi vielä. Enkä edes tiedä tehdäänkö sillionkaan ultraa ?!?! Olo on niin epäuskoinen, vaikka rinnat turpoo ja vatsaan juilii...
Ei mullakaan varmaan ultraa vielä tehdä ekalla neuvolakäynnillä. Laskujeni mukaan olisin silloin viikolla 10 ja käsitykseni mukaan ultra tehtäisiin joskus viikolla 12? Noh, neuvolassa kai ehtii kysellä :)
Minä en myöskään ole mikään täydellinen mammahahmo ;) Jotenkin on jäänyt sellainen kuva, ettei kukaan oleta mun ikinä haluavankaan lapsia (vaikka kuumeesta kärsinkin monta vuotta). Kaverit ovat puhuneet lapsista vuosikaupalla, mutta jotenkin en itse halua mitään paineita ja stressiä sellaisten asioiden takia. Vauva tulee kun on tullakseen (meillä mies halusi, että vauva syntyisi tammikuussa eikä missään nimessä joulukuussa, ja jouluvauvahan nyt on tulossa. Murphyn laki näissä asioissa on niin voimakas, että kiusallakin tuo varmasti syntyy lähellä jouluaattoa :).
Olen melko pienikokoinen kropaltani ja tissit ovat aina olleet pienet. Vähän itse asiassa jo huvittaa, ettei osa paidoista mene enää päälle, kun puristavat rintojen kohdalta :) Ihan kivaahan se on, kun kerrankin on varustusta.
Tuo odottelu tosiaan välillä on tukalaa ja tekisi jo kovasti mieli hankkia vauvalle kaikki mahdollinen. Olenkin suonut itselleni sellaisen helpotuksen, että jokaisen alkavan viikon kunniaksi saan ostaa vauvalle yhden esineen. Kaksi pikkuista pukua jo löytyykin ja niitä hypistelen pahimpina hetkinä :) Ihan senkin takia on kiva hankkia jotain jo nyt, kun tuo muoti tuppaa muuttumaan nopeesti, eikä tällä hetkellä kivoja vaatteita välttämättä sitten enää saa, kun niille olisi tarve.
Nopeasti aika kuitenkin on mennyt, vastahan mä sen plussatestin tein ja siitäkin on nyt olevinaan pari viikkoa.
mua jänniittää myös hirveästi ja olen yrittänyt miettiä minkälaisiin tutkimuksiin osallistuisin.. oletko sä menossa istukkatutkimukseen tai muuhun vastaavaan?? mihin kannattaisi mennä ja mitwn varmoja tulokset ovat yleensä?? onko jollain tietoa?
Alkoi viestisi luettua huvittaa oma tietämättömyys ! En todellakaan tiedä mihin tutkimuksiin olen menossa, enkä sitä,
mitä tutkimuksia ylipäätään on olemassa !?!?!
x)
Mitkä ilmaisia, ja "kuvioon kuuluvia" ja missä järjestetään... ?
Do not know.
Mulla tosiaan kuukauden kuluttua se eka aika lääkärille, joten eiköhän siellä selviä mitä kaikkea on olemassa. Itse varmaan osallistun sitten kaikkeen mitä järjestetään.. . ... :O
Ainoat faktat raskaudesta on kipeät rinnat ja välillä vihlova alavatsa (ja tietysti plussa-testi) ! ja kaikki siis tuntuu vielä niin epätodelliselta. En koe olevani "lasta saamassa". Toivon sydämestäni kaiken olevan hyvin,
ja fiiliksen muuttuvan todellisemmaksi sen lääkärikeikan jälkeen.. . . .