Lähetin kylmälle umpimieliselle isosiskolle (50 v) kirjeen.
-----------------
Subject: hyviä uutisia
Hei,
Muistatko serkkumme Annen. Hän oli Bosniassa monta vuotta lähetystyössä. Koulutusmatkalla Filippiineillä tapasi haitilaisen tumman pojan syyskuussa 2005, menivät naimisiin joulukuussa 2005 (viimeinen kerta kun olin yhteydessä äidin suvun väkeen), muuttivat Haitille tammikuussa 2006, muuttivat Dominikaaniseen Tasavaltaan elokuussa 2006, Anne sai lapsen syyskuussa 2006. Siis vuoden sisällä kaikki tämä.
Kävivät Suomessa viime joulu-tammikuussa. Olisin halunnut nähdä Annen mutta en halunnut että hän näkee minut, epäonnistuneen ihmisen. Itkin junassa kotimatkalla töistä kun luin hänen raskaudestaan. Olen ainoa meistä 15:sta serkuksesta, jolla ei ole lasta. Paitsi veli, joka on toinen luuseri, ja 50-kymppinen sinkku.
Mutta minulla on hyviä uutisia SINULLE:
Mulla on alkanut vaihdevuodet enkä voi enää saada lasta. Olemme koko syksyn ja kevään rampanneet Väestöliitossa, joulun alla sain tietää mikä minua vaivaa. Estrogeeni on lopussa. Ei koeputkihedelmöityksetkään auta, kokeiltu on.
Se siitä, minulla oli unelma, nyt ei ole enää mitään unelmia. Kaikki ovat ohitse, loppu, finito.
Jäljellä on vain suru, viha, katkeruus. Ja kukaan ei vihaa minua niin paljon kuin minä itse.
Jos joku on vielä minulle kateellinen, niin mikä on se asia, mitä minusta voi KADEHTIA???
Nyt voi kadehtimisen vaihtaa vahingon-iloon. Se on paljon mukavampaa.
----------------------------------------
Emme tulleet synttäreillesi samaan aikaan kun sinulla oli vieraita. En halunnut vieraittesi näkevän minua, epäonnistunutta ihmistä. Että sinun ei tarvinnut hävetä minua. Tyttäresi rippijuhlat olivat viimeiset, joissa minusta otettiin rumia valokuvia. Minusta ei oteta enää valokuvia. Tällainen ohut-tukkainen, finninaama, posket roikkuu, hikeä valuu, unettomuus vaivaa, pussit silmien alla. En mene enää juhliin. Ne ovat ohitse. En mennyt työporukan kanssakaan joulukuussa juhliin. Heitin hameet mäkeen. Naiseus on mennyttä, paskuus on tilalla. Ei mitään, ei edes yhtään unelmaa jäljellä.
Lapsesi varmaan pelkää minua, kun olen niin ruma. Häpeän itseäni niin paljon, että en pidä yhteyttä. Pistin välit poikki kaikkiin ihmisiin, jotka ovat kauempana kuin 50 km etäisyydellä. Myös Anneen. Hän elää unelmaani, joka minulla oli kaksikymppisenä, mutta olin jo silloin niin rampa henkisesti mm. pelkäsin läheisyyttä (sen takia Emilionkaan kanssa ei synkannut).
Töissä täytyy käydä, vaikka ei huvittaisi tulla kuuntelemaan huutamisia, kun teen virheitä. Kotia menen, katson tv:tä ja yritän nukkua. Mikään harrastus ei enää huvita. Pianon saa hakea pois, korut pois, lelut pois, pulkkia yms. nukkekoteja ei tarvitse palauttaa. Mitä ihmettä minä niillä. Viisi pitkää vuotta on yritetty lasta, ja ei tule.
Kaikki mitä minulle on tapahtunut, olen ansainnut: paskan lapsuuden, paskan nuoruuden, juopon äidin, huorittelun isän puolelta, pianonsoiton opettajan seksi-väärinkäytöt minua kohtaan, kivuliaan seksin (osasyy lapsettomuuteen), koulukiusaamiset...
Elän vain ja ainoastaan aviomiestäni varten (kiitos vuosien kestävien terapioitten, jotka kävin xxxssa ollessani). Kenellekään muulle ihmiselle en merkkaa mitään. Ja suren koko ajan. En pidä ihmisiin yhteyttä, mitä turhaa. Kuka minusta tykkäis. Ei kukaan. Tällainen epäonnistunut ihminen. Olisitte vain antaneet minut kissalle kun synnyin. Ehkäpä äitikään ei olisi muuttunut alkoholistiksi.
Kaikki on ollut niin turhaa, kaikki tämä työnteko, pomon miellyttäminen, isän miellyttäminen, tukistelun ja piiskaamisen kohteena oleminen, potkujen vastaanottaminen... Mutta olen ne kaikki ansainnut. Kaikki mitä olen ajatellut olevan vääryyttä minua kohtaan, ovatkin olleet minulle aivan oikein. Joten anteeksi että olin vihainen sinulle. Se mitä teit tai jätit tekemättä, olen ansainnut.
Olen vain tällainen saatanan luuseri, ja odotan vain pois pääsyä täältä.
Hyvää jatkoa teille kaikille.
t. sun luuseri-pikkusiskos (39 v)
-----------------
Subject: hyviä uutisia
Hei,
Muistatko serkkumme Annen. Hän oli Bosniassa monta vuotta lähetystyössä. Koulutusmatkalla Filippiineillä tapasi haitilaisen tumman pojan syyskuussa 2005, menivät naimisiin joulukuussa 2005 (viimeinen kerta kun olin yhteydessä äidin suvun väkeen), muuttivat Haitille tammikuussa 2006, muuttivat Dominikaaniseen Tasavaltaan elokuussa 2006, Anne sai lapsen syyskuussa 2006. Siis vuoden sisällä kaikki tämä.
Kävivät Suomessa viime joulu-tammikuussa. Olisin halunnut nähdä Annen mutta en halunnut että hän näkee minut, epäonnistuneen ihmisen. Itkin junassa kotimatkalla töistä kun luin hänen raskaudestaan. Olen ainoa meistä 15:sta serkuksesta, jolla ei ole lasta. Paitsi veli, joka on toinen luuseri, ja 50-kymppinen sinkku.
Mutta minulla on hyviä uutisia SINULLE:
Mulla on alkanut vaihdevuodet enkä voi enää saada lasta. Olemme koko syksyn ja kevään rampanneet Väestöliitossa, joulun alla sain tietää mikä minua vaivaa. Estrogeeni on lopussa. Ei koeputkihedelmöityksetkään auta, kokeiltu on.
Se siitä, minulla oli unelma, nyt ei ole enää mitään unelmia. Kaikki ovat ohitse, loppu, finito.
Jäljellä on vain suru, viha, katkeruus. Ja kukaan ei vihaa minua niin paljon kuin minä itse.
Jos joku on vielä minulle kateellinen, niin mikä on se asia, mitä minusta voi KADEHTIA???
Nyt voi kadehtimisen vaihtaa vahingon-iloon. Se on paljon mukavampaa.
----------------------------------------
Emme tulleet synttäreillesi samaan aikaan kun sinulla oli vieraita. En halunnut vieraittesi näkevän minua, epäonnistunutta ihmistä. Että sinun ei tarvinnut hävetä minua. Tyttäresi rippijuhlat olivat viimeiset, joissa minusta otettiin rumia valokuvia. Minusta ei oteta enää valokuvia. Tällainen ohut-tukkainen, finninaama, posket roikkuu, hikeä valuu, unettomuus vaivaa, pussit silmien alla. En mene enää juhliin. Ne ovat ohitse. En mennyt työporukan kanssakaan joulukuussa juhliin. Heitin hameet mäkeen. Naiseus on mennyttä, paskuus on tilalla. Ei mitään, ei edes yhtään unelmaa jäljellä.
Lapsesi varmaan pelkää minua, kun olen niin ruma. Häpeän itseäni niin paljon, että en pidä yhteyttä. Pistin välit poikki kaikkiin ihmisiin, jotka ovat kauempana kuin 50 km etäisyydellä. Myös Anneen. Hän elää unelmaani, joka minulla oli kaksikymppisenä, mutta olin jo silloin niin rampa henkisesti mm. pelkäsin läheisyyttä (sen takia Emilionkaan kanssa ei synkannut).
Töissä täytyy käydä, vaikka ei huvittaisi tulla kuuntelemaan huutamisia, kun teen virheitä. Kotia menen, katson tv:tä ja yritän nukkua. Mikään harrastus ei enää huvita. Pianon saa hakea pois, korut pois, lelut pois, pulkkia yms. nukkekoteja ei tarvitse palauttaa. Mitä ihmettä minä niillä. Viisi pitkää vuotta on yritetty lasta, ja ei tule.
Kaikki mitä minulle on tapahtunut, olen ansainnut: paskan lapsuuden, paskan nuoruuden, juopon äidin, huorittelun isän puolelta, pianonsoiton opettajan seksi-väärinkäytöt minua kohtaan, kivuliaan seksin (osasyy lapsettomuuteen), koulukiusaamiset...
Elän vain ja ainoastaan aviomiestäni varten (kiitos vuosien kestävien terapioitten, jotka kävin xxxssa ollessani). Kenellekään muulle ihmiselle en merkkaa mitään. Ja suren koko ajan. En pidä ihmisiin yhteyttä, mitä turhaa. Kuka minusta tykkäis. Ei kukaan. Tällainen epäonnistunut ihminen. Olisitte vain antaneet minut kissalle kun synnyin. Ehkäpä äitikään ei olisi muuttunut alkoholistiksi.
Kaikki on ollut niin turhaa, kaikki tämä työnteko, pomon miellyttäminen, isän miellyttäminen, tukistelun ja piiskaamisen kohteena oleminen, potkujen vastaanottaminen... Mutta olen ne kaikki ansainnut. Kaikki mitä olen ajatellut olevan vääryyttä minua kohtaan, ovatkin olleet minulle aivan oikein. Joten anteeksi että olin vihainen sinulle. Se mitä teit tai jätit tekemättä, olen ansainnut.
Olen vain tällainen saatanan luuseri, ja odotan vain pois pääsyä täältä.
Hyvää jatkoa teille kaikille.
t. sun luuseri-pikkusiskos (39 v)
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsestäsi noin! Hanki nopeasti apua! Kukaan ei ansaitse noin ankeaa elämää. Pidä huoli itsestäsi ja miehestäsi ja yritä jo irtaantua traumoistasi. Ansaitset miljoona kertaisesti paremman elämän, usko pois! Ei lapsettomuus ole elämän loppu!
Mikään kirjeessäsi ei vakuuttanut minua siitä, että olisit epäonnistunut. Olet joutunut kokemaan todella vaikeita ja kipeitä asioita, mutta ne eivät missään nimessä ole sinun syytäsi! Vaikka juuri sinulle on kasautunut paljon vääryyttä, se ei tarkoita, että olisit sen ansainnut. Kaiva esiin se SINÄ, joka ottaa elämän ohjakset omiin käsiin ja laittaa pisteen huonolle kohtelulle. Lapsettomuuteen liittyy ymmärrettävästi pettymystä ja surua. Voimia sinulle!