Tiedote 18.04.2007, julkaisuvapaa
http://prokarelia.net ProKarelia
[email protected]
ŽIRINOVSKI PALAUTTAISI VIIPURIN
Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen (LDPR) presidenttiehdokas Vladimir Žirinovski on tavoilleen uskollisena hätkähdyttänyt kuulijoitaan. HS:n (Helsingin Sanomat Online 18.04.07) haastattelun mukaan hän lupaa palauttaa Viipurin, jos voittaa Venäjän presidentinvaalit.
Samalla Žirinovski on tiukasti moittinut Suomea osallistumisesta Venäjän vallankumoukseen 1917 sallimalla Leninin oleskelun Suomessa ja palaamisen Venäjälle. Suomi ja muut länsimaat syyllistyivät pahaan virheeseen myös tunnustaessaan Neuvostoliiton.
Suomen syyllisyyskysymys voidaan jättää mielenkiintoisen oivalluksen tasoiseksi kehitelmäksi. Eikö kymmeniä kertoja Suomea suuremmassa Venäjän maassa olisi pitänyt olla riittävästi viisautta pysäyttää sellaisen järjestelmän kehittyminen, joka uhkasi sisältäpäin koko heidän oman maansa tulevaisuutta?
Žirinovskin puheet Viipurin palauttamisesta ovat mielenkiintoisia erityisesti, kun ne osuvat Suomessa keskelle vallanvaihtoa uuden hallituksen ihmeteltäviksi. Mielenkiintoa lisää, kun niitä peilaa suomalaisten poliitikkojen erittäin tiukkaan vaikenemiseen Karjala-kysymyksestä.
Puheet kertovat, että Venäjällä on tahoja, jotka aktiivisesti ajattelevat Suomen ja Venäjän välisten suhteitten aitoa parantamista ja sitä kautta versovaa yhteistyötä. Luonnollisesti Žirinovski etsii myös näkyvyyttä itselleen ja tavoilleen uskollisena pyrkii saamaan ihmiset raiteiltaan.
Eräät venäläiset poliitikot ovat oivaltaneet, että nykyisen tilanteen jatkaminen johtaa umpikujaan. Yhteistyötä ei voida toteuttaa rakentamalla selvittämättömien aggressioiden ja ongelmien päälle. Vanhat asiat on keskusteltava selviksi ja korjattava. Vasta puhtaalta pöydältä on mahdollista rakentaa aitoon luottamukseen perustuvaa yhteistyötä maitten välillä.
Suomen presidentinvaaleissa yksikään ehdokkaista ei uskaltanut antaa haastattelua Karjala-kysymyksestä, koska hoettavana olisi ollut vain neuvosto-aikainen mantra: meillä ei ole mitään aluevaatimuksia, meillä ei ole Karjala-kysymystä. Tällä pään pensaaseen laittamisstrategialla ei synny pitkän tähtäyksen positiivista tulosta.
Eduskuntavaaleissa vain kaksi istuvaa kansanedustajaa rohkeni vastata vaaligallupin ProKarelian Karjala-kysymyksiin. Muut pelkäsivät nimensä liittämistä Karjala-käsitteeseen niin paljon, etteivät rohjenneet edes kielteisesti vastata kysymyksiin. Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä, miten lopulta äänestäjät olisivat kielteisiin vastauksiin suhtautuneet. Toinen syy oli ehkä se, että poliitikkoakin hävettäisi julkisesti kieltää omien kansalaistensa ihmisoikeudet tai tunnustaa, että vaikeneminen on parempi ratkaisu kuin vaikeiksi koetuista asioista puhuminen.
Kun suomalaisten poliitikkojen käyttäytymisen heijastaa Venäjälle, luulisi ilman muuta, ettei siellä kukaan uskaltaisi puhua sanaakaan neuvosto-aggressioiden purkamisesta ja alueiden palauttamisesta. Žirinovskia on kuvattu räyhäkansalliseksi ja ultranationalistiseksi henkilöksi. Kuitenkin juuri tällainen henkilö heittää ajatuksen Viipurin palauttamisesta Venäjän presidenttikamppailussa. Sen pitäisi antaa paljon ajattelemisen aiheetta Suomen poliittisille johtajille.
Žirinovski voidaan myös muistaa ainoana venäläisenä, joka Euroopan neuvostossa 25.01.2006 kannatti totalitarististen kommunistihallintojen rikosten tuomitsemista. Hän jopa kritisoi tuomitsemisen liian lievää sanamuotoa. Samanaikaisesti uhrikansaa edustavat Mikko Elo (sd) ja Sinikka Hurskainen (sd) äänestivät tuomitsemista vastaan. Peräti erikoinen vastakkainasettelu.
Pääministeri Matti Vanhanen on tulevan valtionvarainministeri Jyrki Kataisen kanssa nyt erittäin merkittävästi muuttuneessa poliittisessa tilanteessa. Molemmat vakuuttavat, että uusi hallitus kuuntelee kansalaisia ja ajaa Suomen asiaa. Vaalien aikana kumpikin vaikeni Karjalasta. Kumpikaan ei rohjennut vastata edes sähköpostiin, ettei joutuisi myönteisessä tai kielteisessä mielessä esille Karjalan kanssa.
Žirinovskin heiton sisältämästä alueesta ei ole tarpeen ryhtyä tässä vaiheessa yksityiskohtaisempaan käsittelyyn. Viipurihan yleisesti ymmärretään Suomen Karjalan pääkaupungiksi ja Viipuri paljolti koetaan synonyymiksi koko Karjalalle. Kun neuvottelujen aika koittaa, on luonnollisena kohteena koko pakkoluovutettu alue ja Tarton rauhan rajat.
Žirinovski ottaa myös kantaa tulevaan Venäjän presidenttiin. Hän arvioi, että parhaat mahdollisuudet ovat Mihail Fradkovilla, jonka hän arvelee kuitenkin Vladimir Putinin syrjäyttävän jollakin perusteella hyvin pian. Aikaisemmin esille tulleita vahvoja kandidaatteja ovat Sergei Ivanov ja Dmitri Medvedev.
Presidentin henkilöllisyys ei kuitenkaan tunnu kovin merkittävältä tekijältä. Maan tulevaisuuden kannalta on lienee verraten yhdentekevää, esim. kuka näistä kolmesta mainitusta olisi presidentti. Valtaa pitää tiukasti hallussaan Putinin takana nyt oleva "klaani". Koska sillä on media- ja energiavalta, on vallassaolijoiden horjuttaminen erittäin vaikeaa. Ehkä tämän vuoksi Žirinovski sanoo HS:n haastattelussa uskovansa, että vapaissa vaaleissa hänen voittomahdollisuutensa olisivat hyvät.
Hallitsevan klaanin kannalta Fradkov, Ivanov ja Medvedev ovat esiintymiskykyisiä, länsimaiden kanssa toimeentulevia ja riittävän edustavia presidenttejä, joista jokaisella on varmasti riittävän vahva koulutus Putinin tavoin. Mikään ei Venäjällä presidentin nimen vuoksi olennaisesti muutu, elleivät aidosti demokraattiset voimat kykene nousemaan valtaan. Sellaiseen nousuun ei vielä ole riittävän vahvoja merkkejä.
Žirinovskin Viipurin palautus –heitto on kiinnostava testi Suomen uudelle hallitukselle. Noudattaako se neuvostoaikaista systeemiä ja vaikenee, julistaako se Mauno Koiviston tapaan, ettei meillä ole aluevaatimuksia vai käynnistetäänkö asiasta avoin keskustelu?
Uusi hallitus on Venäjällä ja länsimaissa tarkan seurannan alla. Suomella on nyt mahdollisuus ottaa uusi kurssi itsenäisenä valtiona ja lopettaa YYA-ajan matrat siitä, ettei meillä ole turvallisuusvajetta tai Karjala-kysymystä. Meillä on molemmat. Tosiasioiden tunnustaminen on aidon kehityksen edellytys. Lähtökohtatilanne on erinomainen. Tulokset tulevat pian osoittamaan uuden hallituksen ja eduskunnan kyvyn hyödyntää tilannetta win-win –pohjalta.
http://prokarelia.net ProKarelia
[email protected]
ŽIRINOVSKI PALAUTTAISI VIIPURIN
Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen (LDPR) presidenttiehdokas Vladimir Žirinovski on tavoilleen uskollisena hätkähdyttänyt kuulijoitaan. HS:n (Helsingin Sanomat Online 18.04.07) haastattelun mukaan hän lupaa palauttaa Viipurin, jos voittaa Venäjän presidentinvaalit.
Samalla Žirinovski on tiukasti moittinut Suomea osallistumisesta Venäjän vallankumoukseen 1917 sallimalla Leninin oleskelun Suomessa ja palaamisen Venäjälle. Suomi ja muut länsimaat syyllistyivät pahaan virheeseen myös tunnustaessaan Neuvostoliiton.
Suomen syyllisyyskysymys voidaan jättää mielenkiintoisen oivalluksen tasoiseksi kehitelmäksi. Eikö kymmeniä kertoja Suomea suuremmassa Venäjän maassa olisi pitänyt olla riittävästi viisautta pysäyttää sellaisen järjestelmän kehittyminen, joka uhkasi sisältäpäin koko heidän oman maansa tulevaisuutta?
Žirinovskin puheet Viipurin palauttamisesta ovat mielenkiintoisia erityisesti, kun ne osuvat Suomessa keskelle vallanvaihtoa uuden hallituksen ihmeteltäviksi. Mielenkiintoa lisää, kun niitä peilaa suomalaisten poliitikkojen erittäin tiukkaan vaikenemiseen Karjala-kysymyksestä.
Puheet kertovat, että Venäjällä on tahoja, jotka aktiivisesti ajattelevat Suomen ja Venäjän välisten suhteitten aitoa parantamista ja sitä kautta versovaa yhteistyötä. Luonnollisesti Žirinovski etsii myös näkyvyyttä itselleen ja tavoilleen uskollisena pyrkii saamaan ihmiset raiteiltaan.
Eräät venäläiset poliitikot ovat oivaltaneet, että nykyisen tilanteen jatkaminen johtaa umpikujaan. Yhteistyötä ei voida toteuttaa rakentamalla selvittämättömien aggressioiden ja ongelmien päälle. Vanhat asiat on keskusteltava selviksi ja korjattava. Vasta puhtaalta pöydältä on mahdollista rakentaa aitoon luottamukseen perustuvaa yhteistyötä maitten välillä.
Suomen presidentinvaaleissa yksikään ehdokkaista ei uskaltanut antaa haastattelua Karjala-kysymyksestä, koska hoettavana olisi ollut vain neuvosto-aikainen mantra: meillä ei ole mitään aluevaatimuksia, meillä ei ole Karjala-kysymystä. Tällä pään pensaaseen laittamisstrategialla ei synny pitkän tähtäyksen positiivista tulosta.
Eduskuntavaaleissa vain kaksi istuvaa kansanedustajaa rohkeni vastata vaaligallupin ProKarelian Karjala-kysymyksiin. Muut pelkäsivät nimensä liittämistä Karjala-käsitteeseen niin paljon, etteivät rohjenneet edes kielteisesti vastata kysymyksiin. Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä, miten lopulta äänestäjät olisivat kielteisiin vastauksiin suhtautuneet. Toinen syy oli ehkä se, että poliitikkoakin hävettäisi julkisesti kieltää omien kansalaistensa ihmisoikeudet tai tunnustaa, että vaikeneminen on parempi ratkaisu kuin vaikeiksi koetuista asioista puhuminen.
Kun suomalaisten poliitikkojen käyttäytymisen heijastaa Venäjälle, luulisi ilman muuta, ettei siellä kukaan uskaltaisi puhua sanaakaan neuvosto-aggressioiden purkamisesta ja alueiden palauttamisesta. Žirinovskia on kuvattu räyhäkansalliseksi ja ultranationalistiseksi henkilöksi. Kuitenkin juuri tällainen henkilö heittää ajatuksen Viipurin palauttamisesta Venäjän presidenttikamppailussa. Sen pitäisi antaa paljon ajattelemisen aiheetta Suomen poliittisille johtajille.
Žirinovski voidaan myös muistaa ainoana venäläisenä, joka Euroopan neuvostossa 25.01.2006 kannatti totalitarististen kommunistihallintojen rikosten tuomitsemista. Hän jopa kritisoi tuomitsemisen liian lievää sanamuotoa. Samanaikaisesti uhrikansaa edustavat Mikko Elo (sd) ja Sinikka Hurskainen (sd) äänestivät tuomitsemista vastaan. Peräti erikoinen vastakkainasettelu.
Pääministeri Matti Vanhanen on tulevan valtionvarainministeri Jyrki Kataisen kanssa nyt erittäin merkittävästi muuttuneessa poliittisessa tilanteessa. Molemmat vakuuttavat, että uusi hallitus kuuntelee kansalaisia ja ajaa Suomen asiaa. Vaalien aikana kumpikin vaikeni Karjalasta. Kumpikaan ei rohjennut vastata edes sähköpostiin, ettei joutuisi myönteisessä tai kielteisessä mielessä esille Karjalan kanssa.
Žirinovskin heiton sisältämästä alueesta ei ole tarpeen ryhtyä tässä vaiheessa yksityiskohtaisempaan käsittelyyn. Viipurihan yleisesti ymmärretään Suomen Karjalan pääkaupungiksi ja Viipuri paljolti koetaan synonyymiksi koko Karjalalle. Kun neuvottelujen aika koittaa, on luonnollisena kohteena koko pakkoluovutettu alue ja Tarton rauhan rajat.
Žirinovski ottaa myös kantaa tulevaan Venäjän presidenttiin. Hän arvioi, että parhaat mahdollisuudet ovat Mihail Fradkovilla, jonka hän arvelee kuitenkin Vladimir Putinin syrjäyttävän jollakin perusteella hyvin pian. Aikaisemmin esille tulleita vahvoja kandidaatteja ovat Sergei Ivanov ja Dmitri Medvedev.
Presidentin henkilöllisyys ei kuitenkaan tunnu kovin merkittävältä tekijältä. Maan tulevaisuuden kannalta on lienee verraten yhdentekevää, esim. kuka näistä kolmesta mainitusta olisi presidentti. Valtaa pitää tiukasti hallussaan Putinin takana nyt oleva "klaani". Koska sillä on media- ja energiavalta, on vallassaolijoiden horjuttaminen erittäin vaikeaa. Ehkä tämän vuoksi Žirinovski sanoo HS:n haastattelussa uskovansa, että vapaissa vaaleissa hänen voittomahdollisuutensa olisivat hyvät.
Hallitsevan klaanin kannalta Fradkov, Ivanov ja Medvedev ovat esiintymiskykyisiä, länsimaiden kanssa toimeentulevia ja riittävän edustavia presidenttejä, joista jokaisella on varmasti riittävän vahva koulutus Putinin tavoin. Mikään ei Venäjällä presidentin nimen vuoksi olennaisesti muutu, elleivät aidosti demokraattiset voimat kykene nousemaan valtaan. Sellaiseen nousuun ei vielä ole riittävän vahvoja merkkejä.
Žirinovskin Viipurin palautus –heitto on kiinnostava testi Suomen uudelle hallitukselle. Noudattaako se neuvostoaikaista systeemiä ja vaikenee, julistaako se Mauno Koiviston tapaan, ettei meillä ole aluevaatimuksia vai käynnistetäänkö asiasta avoin keskustelu?
Uusi hallitus on Venäjällä ja länsimaissa tarkan seurannan alla. Suomella on nyt mahdollisuus ottaa uusi kurssi itsenäisenä valtiona ja lopettaa YYA-ajan matrat siitä, ettei meillä ole turvallisuusvajetta tai Karjala-kysymystä. Meillä on molemmat. Tosiasioiden tunnustaminen on aidon kehityksen edellytys. Lähtökohtatilanne on erinomainen. Tulokset tulevat pian osoittamaan uuden hallituksen ja eduskunnan kyvyn hyödyntää tilannetta win-win –pohjalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Žirinovskin tarjous onkin tulee epäily ensimmäisenä mieleen... ei edes oikeutetun karjalan palautuksen mahdollisuuden tuottama riemu pääse tuon epäilyn varjosta esiin.
Onhan Žirinovski hätkähdyttänyt mediaa myös vaatimuksella Suomen liittämisestä Venäjään.
Mutta viestin takaa näkyy varsinainen sanoma. Putin ja hänen hallintonsa ei ole ainut vaihtoehto Venäjällä. Kyse on siitä kuka ja miten joku Venäjän ulkopuolinen toimija voi vaikuttaa valintaan.
Puuttuminen maan sisäisiin asioihin on aina naapurimaalle ongelmallista.
Ehkä merkittävin asia mitä suomen uuden hallituksen täytyy tehdä on monipuolistaa sitä tiedotusvälineissä käytävää keskustelua mitä käydään Venäjästä.
Pelkkä Putinin toimenpiteiden ja sanomien äänitorven rooli, mikä Halosen-Tuomiojan linjalle oli tyypillistä saa väistyä.
Kriittisyys Venäläisten tekoihin ei ole provokaatio vaan osoitus siitä, että Venäjää kohdellaan samoin kuin mitä tahansa muuta toimijaa kansainvälisesä politiikassa.
piikkiq
ps. sosialismi on rikos ihmiskuntaa vastaan
Mitä sitä viipurrii ennää takasi, ku suome herrat lähtivä verta nokastans kerjämä ja viipuri kaupunki mänt. jos oltas oltu visust naapuri kans ja annettu hänel maat se verra ku hää tarvitti myö oltas moskova neuvopiros saatu repola kohalt reilust enemmä takasi. mie sano sellast jot hyväks vaihtokaupaks.
Mahtaako minulle tulla eri lehti,kuin teille toisille? Minun Hesarissani luki näin; Zirinovski aikoo haalia nationalistiselle puolueelleen 15 % kannatuksen duumanvaaleissa joulukuussa.Se olisi kolmisen prosenttia enemmän kuin LDPR:n kannatus joulukuun 2003 vaaleissa,jolloin sen edellä olivat vain Yhtenäinen Venäjä ja Venäjän kommunistinen Puolue.
Tuolla kannatuksella Zirinovski voi lupailla, uskominen taas on kuulijan korvassa.
Minun Hesarissani luki myös näin; Ja kun Zirinovskista tulee Kremlin herra,hän kieltää kaikki kommunistiset puolueet,tukee hurjasti pieniä yrityksiä sekä omakotitalojen rakentamista ja rakennuttaa kuusikaistaisen tien Lontoosta Vladivostokiin.
Kenties ProKarelia voisi vaikuttaa asiaan niin,että tie linjattaisiin kulkemaan Viipurin kautta.
Zirinovski ei epäile osoittaa syyllisiä. Kommunistit ovat syyllisiä kaikkeen,ja sitä te siellä lännessä tuitte ja tuette.
Tuota lausuntoa vasten on huvittavaa ajatella tilannetta,jossa Zirinovski Venäjän presidenttinä neuvottelee Karjalan palauttamisen ehdoista istuvan hallituksemme ministereiden Väyrysen ja Kanervan kanssa.
Muistaakseni meillä on Kallen kanssa eriävä mielipide Karjalan palautuksestakin. Minä kannatan Karjalan palautusta.
Mitä asian toteutumisen eteen tehtävään työhön tulee,sitä ei pitäisi tehdä ProKarelian tapaan tarttumalla joka helvetin huuhaa-juttuun.
Onkohan toi äijä tosiaan muuttunut. Luulempa että jos Viipuri oikeasti palautettaisiin, se keksis jonkuu uuden tekosyyn siitä alottaa uuden sodan ja vetää sen haluamansa rajan ruotsin ja norjan viereen...