Onhan se totta,että on 15-vuotiaita,jotka tulevat kännissä raskaaksi,eivätkä kykene lasta hoitamaan. Mutta karu totuus on se,että on MYÖS paljon 30- tai 40-vuotiaita äitejä,jotka kännäävät raskausaikana ja elättävät sossun tuilla muksun.
Kerron oman tilanteeni ihan vain "purkautuakseni" koska olen kuullut niin paljon ennakkoluuloisia puheita.
Olin 19-vuotias,kun sain pojan. En nyt ehkä enää niin nuori,että sitä varsinaisesti kauhisteltaisiin,mutta hämmästystä herätti silti. Vauva oli suunniteltu. Kerkesin käydä lukion loppuun ja myös lapsen isä kerkesi suorittaa lukion loppuun ja käydä armeijan. Tilannetta muutti ehkä se,että minulla on varakas suku,joten olin pienestä asti saanut mukavasti pesämunaa tililleni,joten rahahuolia ei ollut,eikä tule olemaankaan. Kaikki saatiin lapselle uuten hankittua ja hyvin tulimme toimeen. Oman asunnon ostimme,kun poika oli puolivuotias. Minä kävin ammattikorkean ja mies yliopiston ja nyt meillä on vakituiset työpaikat ja pojalla kaksi pikkusiskoa.
Kerron oman tilanteeni ihan vain "purkautuakseni" koska olen kuullut niin paljon ennakkoluuloisia puheita.
Olin 19-vuotias,kun sain pojan. En nyt ehkä enää niin nuori,että sitä varsinaisesti kauhisteltaisiin,mutta hämmästystä herätti silti. Vauva oli suunniteltu. Kerkesin käydä lukion loppuun ja myös lapsen isä kerkesi suorittaa lukion loppuun ja käydä armeijan. Tilannetta muutti ehkä se,että minulla on varakas suku,joten olin pienestä asti saanut mukavasti pesämunaa tililleni,joten rahahuolia ei ollut,eikä tule olemaankaan. Kaikki saatiin lapselle uuten hankittua ja hyvin tulimme toimeen. Oman asunnon ostimme,kun poika oli puolivuotias. Minä kävin ammattikorkean ja mies yliopiston ja nyt meillä on vakituiset työpaikat ja pojalla kaksi pikkusiskoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
haaveilemaan muualle siitä, kyllä se sosku ne elarit maksaa ja saat taas lapselles leipää.
Olet todella katkeran kuuloinen. Ehkä sen takia teitä vanhempia ihmisiä täällä sanotaankin katkeriksi. :P Onnellinen saa olla toisen puolesta, eikä tarvitse pilata toisen onnea, jos itselläsi menee huonosti.
En tiedä onko ap:n tarina totta, mutta voi hyvinkin olla. :)
Kiinnitin huomiota siihen, että ostitte lapselle kaiken uutena. Miksi?
Minusta ei ole mikään häpeä ostaa lapsellensa esim. vaatteita kirpparilta, onhan se paljon ekologisempaakin kierrättää, ja kun ne kuitenkin jäävät pieniksi eivätkä kulu loppuun.
Ja asiaan: tottakai on vanhempiakin äitejä, jotka eivät huolehdi lapsestaan tarpeeksi hyvin, mutta teiniäideistä suurempi suhteellinen osa kuin vanhemmista äideistä on niitä, joiden lastenhoidossa ja elämässä yleensä on ongelmia. (Tulipa epäsujuva lause.)
Ja juuri tuota suunnittelemista ihmettelen suuresti. Vahingot ymmärrän, mutta miksi ihmeessä hankkia lapsensa esimerkiksi lukion tai peruskoulun jälkeen (tai vielä pahempaa, niiden aikana), varsinkin jos on alle kaksvitonen?
Mä sain meidän tytön kun olin 19. Se oli toivottu vauva, enkä oo hetkeekään katunu. Olin kyllä valmistunut lähihoitajaksi, joten ei ollut enää koulupaineita... Mitä se olis muuttanut jos olisin odottanut et oon yli 25? Nainenhan ei oo enää niin hedelmällinenkään yli 27-vuotiaana ja uskon että nuorena tottuu ja sopeutuu paremmin eikä valvominenkaan tunnu niin raskaalta kun sit vanhempana.
Siis pointtinihan oli se, että miksi ruveta suunnitellusti lisääntymään ennen kuin on ammatillinen koulutus eli paremmat mahikset töihin. Sullahan sellainen oli jo.
Toisaalta sitten mun omassa elämässä on päinvastainen tilanne: mulla on niin pitkä koulutus edessä, että melkein kannattaisi tehdä lapset ennen valmistumista - jos jään koulusta suoraan äitiyslomalle, taidot ruostuu, samoin jos olen vuosia pois työelämästä. Tavallaan kadehdin niitä, jotka uskaltavat hankkia muksuja ennen kuin "elämä on valmis".
Sitten tuo tiuhaan viljelty "hetkeäkään en oo katunu". Kuka nyt lastensa synnyttämistä katuisi? Tai ainakaan toisi sitä julki? Mutta toisaalta... en minäkään ole hetkeäkään katunut, että en ole vielä hankkinut lapsia.
Ei koulutus takaa töihin pääsyä. Tiedän monia jotka ovat lukion jälkeen kyllästyneet opiskelemaan ja päätyneet töihin. Ja monia jotka ammatillisesta koulutuksesta huolimatta ovat pitkään työttöminä tai tekevät säännöllisen epäsäännöllisesti sijaisuuksia... Elämä, tai edes nuoruus, ei pääty lasten saamiseen. Ja nainen on työelämässä (ja myös lasten saamisessa) aina väärän ikänen.. Ensin nuori ja kokematon, sitten työnantaja pelkää että se alkaa tekemään lapsia ja vielä jää kotiin niitä hoitamaan!!! Tai on jatkuvasti pois töistä kun ne sairastelee... Ja yhtäkkiä sitä onkin jo liian vanha ja nuoremmat on pätevämpiä:)
Koska elämä on valmis???? Aina voi tulla yllätyksiä. Ei ihan kaikkea voi hallita. Moni nelikymppinen on tullut sanomaan mulle että niitä harmittaa kun aloitti lasten tekemisen liiaan myöhään, niin sitten tuli ikä vastaan ja jäi lapsiluku pienemmäksi kuin olisivat toivoneet...
KERRO minulle vielä miksi hyvä ikä tehdä lapsia on yli 25-vuotiaana????
En mäkään usko että kukaan lapsensa synnyttämistä katuu. Enemmän tarkoitin sellasta haikeutta villiä nuoruutta kohtaan...;) Baarikierroksille kun ei enää voi niin vaan lähtee. Mä kyllä aloitin senkin niin varhain että tuntu et oli aika avata uus sivu elämässä. Siis naimisiin ja lapsi... Uskon että lopulta ihmiset katuu enemmän niitä asioita mitä on jäänyt tekemättä kuin niitä tehtyjä... Tyhmää yleistää - minä katuisin.
Ei se 25 vuotta ollut kuin heitto, lähinnä tarkoitin juuri sitä että olisi edes ammatti. Ja vaikka jotkut pääsevät lukiosta töihin ja toiset eivät saa töitä koulutuksesta huolimatta, niin on koulutettuna kuitenkin helpompaa työllistyä.
Tuntuu vaan jotenkin väärältä, kun 16-vuotias pariskunta on mielestään ihan kypsä vanhemmiksi ja eihän rakkautta rahalla saa ja niin edelleen.
Tavalliseen murrosikään kun saattaa liittyä vauvakuumetta. Eikä se tarkoita että nyt olis oikea aika perustaa perhe. Nuorelle ihmiselle pari vuotta ikää lisää saattaa tehdä ihmeitä... Kun mietin itseäni 16-vuotiaana niin huhhuh:) Onneks jaksoin odottaa 4 vuotta. Vanhemman täytyy olla lapseensa nähden aikuinen, kaverivanhemmuudesta ei seuraa hyvää...
mutta toisaalta, on niitä kypsiä 16-vuotiaitakin, esimerkiksi minä. ikää tällä hetkellä 17. ja olen henkisesti monta vuotta vanhempi. kun toiset ikäiseni riekkuvat kaupungilla umpi kännissä, niin minä mieluummin olen kotona mieheni ja kissojeni kanssa, tai käyn tapaamassa ystäviä kahvilassa ihan vain kahvilla. kun yhdessä asun mieheni (jo n. vuoden, yhdessä 3v.) kanssa niin on tullut opittua tekemään kunnon ruokaa, siivoamaan, kaupassa käynnit ja rahan laskeminen, että varmasti riittää kaikkeen mitä tarvitsee. itselläni tuo riekkumisvaihe oli silloin 13-vuotiaana, mutta meni nopeasti ohi kun aloin seurustelemaan, ja voin sanoa olevani valmis äidiksi. :) ehkä tämän kirjoittaminen oli täysin turhaa, mutta kirjoitimpa kuitenkin. hyvää kesää. :)