Olipa kerran sopivan kokoinen ja näköinen maalaiskunta. Syvällä maankuoren alla muhi malmirikkaudet.Sininen ,lempeä järvi hyväili vilvoittavasti rannalle eksyneitä..
Tarjolla oikotie perikatoon
Jatka tarinaa
211375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
mökkiläinen saapui naapurikunnasta, toinen ihan pääkaupungista saakka. Tapasivat toisensa lokin paskoman kiven kohdalla, vai liekkö valkea tahna kivellä haaskalinnun jätös?
Pääkaupungin herra venytteli itseään, veti syvään henkeä ja suusta kuului..ooh, kyllä on mannaa kuunnella tätä hiljaisuutta.Metropolin kaaos on hel..tin uuvuttavaa. Stressi sekoitti ajatukseni ja tein pahan vipan pörssissä. Silloin hyppäsin mersuun ja kaahasin tänne. Mutta mites se sinun...
..työhommasi olikaan? Projektihommiako täällä painat, kysyi helsinkiherra kiven toisella puolella seisoskelevalta pulskalta shortsihousuiselta keski-ikäiseltä mieheltä.
Puhuteltu mies tökki pajukepillä valkeaa jätöstä ja hymyili vinosti, noh, teen mitä eteen tulee, hän ynähti. Pajukeppi vääntyi kaarelle kiven kupeessa, kertoiko se kireydestä vai mitä shortsikaveri aikoi?
Juuri nyt pitäisi keksiä, miten jätökset hävitetään...
mutta entäpä jos sittenkin lankean helsingin herran tuomiin porkkanoihin miten sitten käy??
syönkö ne heti vai säästänkö pahan päivän varalle?
jos ne otan joudun porkkanat kuitenkin joskus maksamaan korkojen kera mietti paikkakuntalainen mies.helsinginherra se vaan naureskellen hieroi partaansa ja mietti ajatuksissaan että on porkkana syöttejä levitetty vähän laajemmalti jos tämä ei tartu syöttiin....
..olisipa varsin merkillinen lantalainen.? helsinkiläinen työnsi känsättömät ,sileät kätensä syvälle vaaleiden housujen taskuun ja kevyt kantavarvas keinunta alkoi.
niin..helppoa rahaa ei taida täällä paljon liikkua? osingot taitavat olla pikkurahoja?hesalainen hymyili ovelasti.
Hänen sisällään kupli pirullinen ajatus...
..tarjoanpa mersun peräkontista porkkanoita? Miten tuo grillimakkaralla itseään hellivä lantalainen kesämökillä siihen suhtautuu..?
Helsinkiläinen loikkasi muutamlla harppauksella kiiltävän ajopelinsä luo, avasi peräluukun hyvin hitain, härnäävin liikkein.
Tuleppa tänne, hän huusi kiven kupeella yrmeilevälle miehelle., täällä on sinulle tarjous, josta tuskin sinunkaan kannattaa kieltäytyä...
..jeppe ihan ryntäsi näkemään, lienee olettanut kaljakorin näkevänsä. Aih..nuohon ovat..jaa onko noi oranssit jotain erityislaatua..vai miksi niitä kuljetat mukanas?
Juuri niin..erityisiä ovat, Yhden syömisen jälkeen teke mieli,,kaksi, kolme, neljä..aina vaan lisää. laihdutusta ...
..laihdutuskuuri on aina terveydelle hyväksi.ylipainoa on kertynyt kynää pureskellessa,sanoi lantalainen. Enhän minä kynällä mitään ole saanut aikaan, juustohöylä mulla pitää nykyään työpaikalla olla. Viime-aikoina on jo kyselty, otanko sähköisen tasohöylän toimiston nurkkaan, niin minua on paimennettu kuurille...
Helsinkiläinen hörähti ja koppasi pitkän oranssisen käteensä,,oranssivallankumouksen tunnus ponnahti auringonpaisteeseen..
,uutta kultaa nääs pääkaupungista asti. parasta a-luokkaa, mannishannesta lajike.Ota ja maista, herra suostutteli lantalaista.
Lantalainen kallisteli päätään, lipaisi huuliaan, käsi ojentui kohti houkutusta,mutta entäs jos olen allerginen, hän yritti sönkätä. Sormet rapsuttivat nyt haarojen sivua ja katse oli lasittunut, kuin lumouksessa.
Herra mersun viereltä tiesi jo voittaneensa vaikeimman esteen,,
Lantalainen napsutteli suutaan, kämmenissä tuntui kosteutta, kainalot suorastaan valuivat;tuota..miten tästä saadaan siemeniä?voisin kylvää porkkanaa kasvamaan, meillä on suota ja asumatonta mantua yllin kyllin, sinne vaan tuottamaan satoa!
Helsinkiläinen rypisti otsaansa; no johan, ei tätä lajiketta jaeta siemeninä, sitä jaetaan näin valmiina , kun ne loppuu ne loppuu! Siksi ajattelinkin tarjota tänne, kun energiavajetta näyttää olevan ilmassa, keripukkikin vissiin vaivaa kuntalaisia. Porkkanoita ei voi yli vuotisena kovin kauaa varastoida, syödä ne pitää...
..linnun paskomalla kivellä raakkui korppi, ilmassa kierteli muutama lissää.
Korppi ,syvenmusta, kääntyili milloin länteen milloin ittään, kurkotti kaulaansa ja kirkui.
Lantalainen vilikasi korppia ja vilikasi herraa,; mitä pirua nuot korpit nyt tähän ilmestyi...
...eikä siinä vielä ollut kylliksi. Kuului karmea ulvahdusten sarja arolta auringonlaskun suunnasta. Nälkiintyneiden hyeenojen lauma hölkytteli kohden lantalaista ja helsingin herraa. Herra hätkähti, mutta kokosi pian itsensä maailman miehen malliin. Lantalainenkin pian huomasi, että naapurin kulkukollithan ne taas siinä norkoilivat josko pöydältä tipahtelisi kalanperkeitä. Niitä kun näillä main riitti ja niitä lantalainen mielellään muillekin jakeli. Eihän niillä nyt millään raaskinut omia misuja lihottaa. Yhteisestä hyvästä pitää aina naapureillekin jakaa.
Kulkukissojen kirppuinen lauma karkoitti korpit lentoon. muutama jäi kiertelemään paskokiven läheisyyteen.
lantalainen kihnutti pohjettaan ..miten pian pittää tilaus jättää, jotta saa noita , noita porkkanoita?
Kesäkuun alkupäivinä, näin huhtikuun lopulla kärkkyjiä kyllä on ihan liiankin kanssa.Enkä ole oikein vakuuttunut niiden motiivesita..olisikohan oma lehmä ojassa ,koska niin nopeasti heiltä tilauksen esisopimus saapui..
Lantalainen kääntyi tuijottamaan järvelle.Hänen aivoissaan tikitti munakello; joku on ehtinyt apajalle, miten tuo "joku" on tiennyt porkkanoista?
Voi saakutti.
Salaisina pidetyt neuvottelut ovat vuotaneet julkisuuteen, voi veljet, minkä myrkyn lykkäsi, kiroili lantalainen.
Herra mersun luona silitteli autonsa etupeltiä ja vihelteli, hänen tarjouksensa näytti "osu ja uppos" vaikutukselta.
jostain kuului auton hurinaa, valkea suomen posti sieltä tulla huristeli kohti tienvieren postilaatikkoa...
Reipas postiljooni heilutti ruskeaa isoa kirjekuorta, täällä on sisäministeriöltä kirje, taitaa olla kovasti tärkeää ?
Lantalainen lompsi ottamaan kirjekuoren ja posti-auto pölähti pusikon peittämän tienmutkan taakse.
Kirjekuoren paksuus ihmetytti, aavistus hiipi lantalaisen ihovilloisssa.
Herra mersulainen kyhnytti kainaloaan, hän odotti miten avaaminen edistyisi..
ne malmirikkaudet loppui ja maalaiskunta pois kuihtui.
Rannat ne täyteen rakennettiin ja likavedet laineisiin laskettiin.
tie menestykseen, jos teemme oikean ratkaisun.
hyväuskoinen?nokasta vedettäviä pyhäjärvellä ainakin
riittää jos uskovat kuntaliitoksen autuuteen .
et tiedä varmasti mitään. En omista Pinockion nokkaa, ainakaan omasta mielestäni. Kuka vetää kenenkin nokasta, siinä vasta kysymys?
tarina näyttää jatkuvan sadunkerronta muodossa.
Oikeessa elämässä, veljeni/siskoni, oikeessa elämässä?
Sanat ja teot kulkevat harmittavan usein eri teitä,mutta silloin kun ne kulkevat käsikädessä, muutos on varma!
Lopputulos riippuu silloin siitä, kenen rinnalla seisot ja kenen käteen olet kätesi sulkenut.
Kestääkö kantti käydä kohti tuntematonta ?Tuntemattomien kanssa ja loppujen lopuksi tutkimattomien muutoksen teitä?