tulen rankan työpäivän jälkeen kotiin ja täällä odottaa vihainen vaimo itkevän lapsen kanssa. saan takin pois päältä ja otan tytön syliini ja menen vaihtamaan sen kuiviin ennen kuin menen laittamaan sille ruokaa. kun tyttö on syönyt laitan hänet lattialle leikkimään ja lähden viemään koiraa. tulen kotiin laitan vaimon pesemät pyykit kuivumaan ja tiskit koneeseen. vien tytön nukkumaan ja alan miettimään että mitäköhän sitä itse voisi syödä. syötyäni katson päivän lehteä ja menen vaihtamaan tytön kuiviin ja leikin hetken hänen kanssaan lattialla ennen iltapuuroa. vaimo on edelleen ihan hiljaa ja mököttää.
tällaisina päivinä sitä tuntee itsensä niin turhautuneeksi. onneksi tämä ei ole joka päiväistä.
teen mahdollisimman paljon kotitöitä ja hoitaa lasta mutta silti tuntuu etten tee riittävästi.
millä muut isät saavat tällaiset päivät muuttumaan positiivisiksi? millä vaimon saisi piristymään? miten saatte aikaa omille harrastuksillenne? onko niitä?
tällaisina päivinä sitä tuntee itsensä niin turhautuneeksi. onneksi tämä ei ole joka päiväistä.
teen mahdollisimman paljon kotitöitä ja hoitaa lasta mutta silti tuntuu etten tee riittävästi.
millä muut isät saavat tällaiset päivät muuttumaan positiivisiksi? millä vaimon saisi piristymään? miten saatte aikaa omille harrastuksillenne? onko niitä?
Vastaukset 32
Vanhimmat
..ettei ole ketään mököttämässä. Töitten jälkeen tyttö hoidosta kotiin eikä ole ketään ilmapiiriä kylmentämässä. No niin, ei kyllä myöskään lämmittämässä iltaisin.. paitsi tyttö, koira ja kissa sängyssä.
Oon sun juttuja lukenu eri yhteyksissä. Ihme ettei naista ole. Vaikutat fiksulta. Tai sitten vika on juuri siinä. En tarkoita, että naista pitäisi olla mutta kumma kun tommonen "hyvä tyyppi" pyörii parittomana tässä mänttien yhteiskunnassa.
..asiasta. Mutta ainahan voit selvittää asiaa lähemmin jos siltä tuntuu :)
Olen kyyninen ja epäilen että olet oikeasti nainen. Perskules ;)
(w)
Ei näytä. Höperö kai olinkin kun ajattelin että fiksuja juttuja voisi olla vain meillä naisilla. Kyllä meissä on paljon pönttöjä, ja miehissä sekä fiksuja, että vähemmän fiksuja.
Ei näytä. Hölmö olinkin kun sukupuolen perusteella fiksuutta arvailin. Kyllä sekä naisissa että miehissä on fiksuja ja ei niin fiksuja.
Ja näyte äo:sta. Sama juttu kahteen kertaan :)
vaimosi on pahasti masentunut, siinä lie ongelma
Meillä tuo menee likimain samalla lailla, joka ikinen päivä.
Olen kysellyt mikä innostaisi ja piristäisi, mikä kiinnostaisi tai mistä vaimo nauttisi. Vastaus on useimmiten joko: "en tiedä", "ei mikään" tai "en jaksa". Toisinaan vaimo ei vastaa mitään, vaan muljauttaa vain vihaisena silmiään.
Ah, tämä...
Saara Kinnunen on kirjottanut hyviä neuvoja kirjassaan Yhteinen yritys ja akkana voin sanoa,että olen monesta asiasta samaa mieltä.Eli akkaihminen saa potkua ihan pienistä asioista .Ei tarvita leffailtoja ja vapaita viikonloppuja(ehkä joskus),mutta vain halaus,suukko tai pieni mukava lausahdus ja vihaiset silmät muuttuu iloiseksi. Kokeile.
Ihanko tosissasi meinaat, etten olisi kokeillut ihan vain suukkoja, halausta tai mukavia sanoja?
Olen kokeillut kaikkea muuta, paitsi timanttisormusten ostoa. 1000 euroa per vaimon iloinen iltapäivä on omasta mielestäni kuitenkin melko kohtuuton hinta. Pian olen kyllä valmis kokeilemaan sitäkin...
Eiköhän parisuhteen kuitenkin tulisi lähtökohtaisesti olla viihtyisä kummallekin osapuolelle. Eikä sellainen, että mies saa lukea opaskirjoja/käyttää luovuuttaan/kikkoja/rahaa, jotta saisi parisuhteen "normaalille" tasolle.
Vaimosi on ammattiauttajan tarpeessa.
Hänen ja itsesi vuoksi auta häntä.
hanki lapsenvahti mielellään koko vuorokaudeksi, et saatte molemmat nukkua pitkään seur. päivänä. Vie vaimo leffaan, syömään, kylpylään ihan minne vaan. Tai haette leffan kotiin ja ison karkkipussin..
Ja ota huomioon vaimon mieltymykset: eli älä järkkää leffailtaa silloin kun teatterissa pyörii vain huonoja leffoja. Tai roudaa kylpylään just ku on menkat. Ymmärrät varmaan pointin..
Itseäni naisena ärsyttää se, et äijäni ei osaa/viitsi itse järkätä mitään mukavaa ja yllättävää omatoimisesti, vaan loppupelissä mä oon se joka hoitaa hommat, lapsenvahdista alkaen...
Olisi kiva joskus yllättyä, et näkis et hitsi, sehän on oikeesti nähnyt vaivaa mun eteen.
Ja on sekin mukavaa, jos mies kaupassa käydessään ostaa jotain, mistä tietää mun pitävän..
Ja sori, kun naisena ängin teidän palstoille..
joo tota on tullut kokeiltua muutamia kertoja hyvällä menestyksellä. ja mä itte olen ollut se joka nämä asiat on hoitanut. paitsi niin se lapsenvahti joka on yleensä ollu vaimon sisko. vaimo on itte halunnut soittaa sille.
Minä hommasin meille siivoojan käymään kerran viikossa kun avovaimo sanoi, ettei jaksa pitää kotia siistinä kun joutuu valvomaan meidän vauvan kanssa niin paljon. Auttoi muuten todella paljon tilannetta ainakin meillä.
niin siis toistan että tämä ei todellakaan ole jokapäiväistä. vaimo on useimmiten pirteä ja hyvän tuulinen mutta silloin tällöin kuin perseeseen ammuttu karhu. silloin on parempi olla vaan hiljaa ja antaa toisen mököttää.
ihan normi meininki. ei kai se vaimokaan aina voi hyvällä tuulella olla. sellast se on arkipäivä, mut en päivääkään vaihtais pois. vaikka välillä ei ymmärrä yhtään mistä tuulee. on noi niin rakkaita.
kuulostaa suunnilleen olevan asiat hanskassa.
Eli siis vaimosihan kantoi lastanne 9-10 kk kohdussaan ja sai osakseen järkyttävän hormoonimyrskyn. Raskausaikana yleensä koko ajatusmaailma muuttuu. Synnytys/imetys käynnistää uuden sarjan hormooneita ja entisetkin vielä "kummittelevat", joten nainen on melko tiukkahermoinen jos ei mitään "oireita" tule.
Hänellä on siis ollut huono päivä ja jos sellaista huomaat niin lapsen- ja kodinhoidon lisäksi voisitko hoitaa hieman vaimoasikin? Pusu otsalle, taputus pyllylle, kuppi kahvia tai siis mitä nyt tiedätkin vaimosi arvostavan ja vaikka kiitokseksi saisitkin sen tuiman katseen niin ei muutakuin pidä hermot kurissa.
Kun näin toimit jonkun kertaa tietää vaimosikin, että on turvallista olla välillä pahalla tuulella ja voipi olla ettei näitä pahoja päiviä niin monia enää tulekaan. Ja sinunkin pahat päivät hyväksytään paremmin.
Minulla mies aina lähtee mukaan näihin minun huonoihin tuuliini ja siitä ei hyvää seuraa. Avioliitto on katkolla vaikka vauva on vasta 3 kk.
ei se vaimo varmaankaan ihan laiskuuttaan ja ilkeyttään tuollainen ole, se on vaan uskomattoman raskasta olla äiti ja vaimo, vaikka olisikin "vain" päivät kotona. Kyllä minullakin on tuollaisia olotiloja välillä, kun koko huushollin ylläpito on omilla harteilla, ja sitten jos sattuu olemaan vielä lisäksi hankala päivä kiukuttelevan juniorin kanssa.
Se oikeasti syö naista...siinä tilanteessa miehen tullessa paikalle ikäänkuin heittää vastuun miehelle, kun itse ei enää yksinkertaisesti jaksa.
Tavallaan purkaa sitä väsymystään ja pahaa oloaan mieheen, kun kiukuspäissään ajattelee, että tuo se pääsee niin helpolla kun saa olla töissä eikä keskellä tätä sekasortoa.
Ei sitä aina jaksa hymyillä ja olla hyväntuulinen, se pahantuulisuuskin kuuluu asiaan.
vitumaisessa työpaikassa - ynnä et ole sohvaperuna kotona. Panoksesi on jokatapauksessa riittämätön...
Tuntuupi olevan rikos se, että on ihminen. Ihan tavallinen tyyppi, jolla on sekä huonoja että hyviä päiviä. Väsymystä, stressiä ja vitutusta.
No sattuuhan niitä huonoja päiviä kenelle tahansa, vaikka kaikki olisi ns. hyvin. Tietysti niitä voi olla hankala "purkaa" kotona juníorin kanssa (vrt. että vaikka duunissa russuttaisi työkaverille murheitaan kahvitauolla tai jotain). Ja meillä naisilla on kyky kyllä ajatella itsemme sukkelasti suohon, miettiä mikä kaikki voikaan mennä pieleen ja nyt sitten tämä elämä ei enää ikinä tästä parane...että ei se välttämättä SULLE mökötä. Kiva että olet ymmärtäväinen ja otat siinä hetkessä pois edes semmoisia stressitekijöitä, jotka on pois otettavissa!
Ei ole mielestäni sinun tehtäväsi saada toista hyvälle tuulelle. Auttaminen on tietysti kiva juttu. Itse olen kotiäiti, ja joskus (useinkin) pahalla päällä ja väsynyt. Yritän olla purkamatta huonoa tuultani muihin, mutta eihän se onnistu. Minua harmittaa se, että mieheni yrittää kamalasti kaikkea kun minulla on paha päivä. Ei tarvitsisi. Ei hän ole velvollinen passaamaan vittuuntunutta. Mikä siinä naisen vitutuksessa on niin pelottavaa? Jos mies on pahalla päällä, annan olla omissa oloissaan jos ei pysty vastaamaan mikä auttaisi. Jos vastaa, teen niinkuin pyydetään. Älä ota paineita. Jos naisesi on samanlainen kuin minä, mikään ei riitä huonona päivänä. Sama seisotko päälläsi tai mitä vaan. Huono päivä vaan on huono päivä ja seuraavana päivänä ehkä toivottavasti kaikki on hyvin.
Pahantuulisuus johtuu tästä, ainakin minulla: Lapsi herää klo: 6. Itkee väsymystään pitkin päivää. Yhteiskunta on väsyneessä mielessäni sanonut että kotiäidillä on helppoa. Siivoamisesta ja ruuanlaitosta ei tule mitään kun lapsi itkee. Viimeistään klo: 11 tulee mieleen, että mies voi töissä käydä paskalla rauhassa niin, ettei kukaan itke tai imeskele vessaharjaa vieressä samalla. Klo:12 katkeroidun miehelleni siitä että kuvittelen hänen pystyvän syömään. Itse siivoilen lounasaikaan keittiötä lasten jäljiltä. Näyttää ämmänsuon kaatopaikalta, ei keittiöltä. Muksut päikkäreille...jaa mutta ensin pestään parit kakat. Lapset päikkäreillä, nyt saa itse ruokaa. Ainiin, ulkoilun yhteydessä tehty kauppareissuhan päättyi niin ettei rahat riittänyt kuin lasten ruoka-aineisiin. Ja toinen lapsista herää puolen tunnin unien jälkeen...Noh, kun mies tulee kotiin unohtuu se tosiasia että töissäkin on ollut raskasta ja kotona osa rasittavuudesta omassa mielessä maalailtua.
Näin se on, oli hyvä kirjoitus kaikessa realistisuudessaan. Miten sitä pystyisi asettumaan toisen tilanteeseen? Ei äiti ole siellä kotona lasten kanssa pyörittelemässä peukaloitaan, eikä mies ole töissä huilaamassa.
Kai sitä pitäisi vaan yrittää olla ylpeä siitä mitä päivittäin lastensa eteen tekee ja muistaa samalla olla kiitollinen siitä mitä mies perheensä eteen tekee päivisin. Ei ole helppoa muistaa kunnioittaa partneria aidosti. Ikävää kun monesti lapsiperheessä tulee kilpailu siitä kumpi "enemmän raataa". Hyväähän sitä pitäisi toiselle haluta niin toinenkin varmasti haluaa samoin. Ja minun henk. koht. pitäisi ainakin lopettaa se ajattelu että äijän kakkapesuvuoro...viimeks oli mun vuoro. Eihän se ole minun vuoro koskaan miehenkään päivätyötä mennä tekemään vaikka olis samaa asiaa töissä tehnyt koko päivän.
Sehän se on, ota toisen asema, elä sitä ja tiedä.
Helvetin hieno lukea tollasta tekstiä kuitenkin. mä sanon kiitos
Olet saanut taakaksesi prinsessasyndroomaisen naisen. Tuttu ilmiö tämän päivän Suomessa; et ole ainoa... On aivan sama mitä teet, mitä yrität, koitat sovitella, norsunvittuinen naisen naama on vastassa. Mikään ei riitä. Pidäpä itsellesi kunnon viikonloppu, josta et ilmoita etukäteen kuin vasta pakattuasi ovella, hyvän ystäväsi tai vaikkapa useamman kanssa ja TEE JOTAIN KIVAA! -Olet sen arvoinen. Samalla saamallasi vittuilulla voit tehdä jotain hauskaakin ja jos hyvin käy saat vielä kotiutuessasi pesää...
-Koettu on.
Pepposen ehdotus omasta ajasta ja virkistymisestä olisi sinänsä hyvä idea, mutta miksi ihmeessä asiasta pitäisi ilmoittaa vasta lähtiessä ovensuusta?? PÄinvastoin asia pitäis sopia reilusti ja tasapuolisesti etukäteen, tositärkeistä tarpeista tinkimättäkään. Muuten tiedossa avioero jokusen vuoden sisään jos asiat tohon tapaan hoidetaan luulen ma.
Vai sait sinä Pepponen taakaksesi prinsessasyndroomaisen naisen, mutta sait siltä pesää. Oi, kun kadehdin teidän suhdetta ;)
Isä Camillon vuodatus on normaali suomalainen kunnollinen perheenisä, joka ei tunne itseään tasapuolisesti ja reilusti kohdelluksi. Itsekästä naista tuleekin opettaa, hellällä kädellä luonnollisesti; tuollainen nainen pitää miestä ja sen opettamista, oikomista ja kasvattamista itsestään selvänä naiselle kuuluvana oikeutena. Näihän asia ei missään nimessä saa olla. Siksi prinsessasyndroomanaiselle on hyvä välillä näyttää missä mennään; suhteessa on kaksi ihmistä.