Itse en ole ikinä kuullutkaan tämmöisest BED-syömishäiriöstä, mutta nyt kun löysin tämän palstan ja lueskellut keskusteluja, oireet viittaavat todella paljon itseeni. Olen 21-vuotias, ollut lapsuudesta asti ylipainoinen. Kotiolot olivat todella riitaisat ja jäin usein yksin pelkoni kanssa, ala-asteella aloin joka mahdollisessa tilanteessa ostamaan karkkia ja ahmimaan ne kerralla. Jos löysin 50penniä maasta, menin heti ostamaan karkkia. Kaverin synttäreille ostetut karkit eivät pysyneet kaapissa kahta tuntia vaan söin ne salaa ja kävin ennen synttäreitä ostamassa uuden pussin. 13-vuotiaana painoin 85kg ja nyt 105kg. Laihduin jossain vaiheessa 78 kiloon mutta ovat tulleet takaisin. Ahmin joka päivä, en hallitse syömistäni ollenkaan. Syön kahden edestä ja sen lisäksi ostan puoli kiloa irtokarkkia, jotka ahmin helposti alle 15 minuutissa. Sama muiden ruokien kanssa (esim. valkohomejuusto, syön 200g palan 10minuutissa). Ahmimisen jälkeen oksettaa ja on paha olla, kaduttaa hirveästi. Olen nyt vasta alkanut pohtia, että voisko tää johtua jostain syömishäiriöstä, eikä vaan siitä että olen ahne. Pidän itseäni huonona, kun voisin syödä loputtomiin ja ajattelen ruokaa jatkuvasti. Luonteeltani pidän tunteet yleensä sisälläni enkä huuda poikaystävällekään vaikka hän huutaisi minulle. Olen tosi herkkä ja kiltti. Mulla on huono itsetunto sen takia, että ahmin ja kun en osaa sanoa vastaan toiselle. Tukahdutan tunteet. Voisko tää olla BED teidän mielestä..? Ahdistaa, kun nyt on pakko hakea apua mutta en tiedä mistä sitä hakea. Yksin en pysty laihduttamaan,se on kokeiltu jo miljoona kertaa.
BED lapsuudesta saakka?
4
1101
Vastaukset
- ...
En ole asiantuntija BEDin saralla kun itse kärsin anoreksian ja bulimian oireista mutta tiedän hyvin paljon myös tästä syömishäiriön muodosta. Luonteesi kuulostaa hyvin "syömishäiriköltä" ja uskoisin että syöt tunteisiin (pelko minkä mainitsit lapsuudesta esimerkiksi), joka on hyvin yleistä sh:sta kärsivillä.
sanoit; '...kun voisin syödä loputtomiin ja ajattelen ruokaa jatkuvasti.' Etenkin tämä lause jäi soimaan päähäni. Terve ihminen kun ei ajattele ruokaa jatkuvasti, vain silloin kun on nälkä/vieraita tulossa/tms. Syömishäiriöinen taas ajattelee.
Terveyskeskuksesta sitä apua voisit kai ensimmäisenä yrittää kysellä. Älä lannistu jos tulet torjutuksi, niin olen kuullut monen ahmimishäiriöstä kärsivän kokeneen. - tuttua on...
Tuo sun textin pätkä kuulosti tutulle!!
Voisi sanoa että pala mun elämästä ja siitä mitä on kärsiä "syöppöydestä".. Onneksi näyttää olevan muitakin kellä sama ongelma.
Olisi kiva kirjoitella, vaihtaa kokemuksia- vinkkejä, saada tukea- jelppiä?!
Olisi kiva jos kirjoittaisit, kerron sitten enemmän jos vastailet.. [email protected] - Angoravilla
Mulla on myös samoja kokemuksia. Lapsuuden kotini oli todella riitaisa, ja vaikka fyysistä väkivaltaa ei ikinä ollut, pelkään vieläkin vihaisia ja huutavia ihmisiä. En myöskään uskalla sanoa kenellekään vastaan tai kieltäytyä esim. jostain palveluksesta mitä joku pyytää. Kartan kaikenlaista yhteenottoa jopa siinä määrin, että valehtelen vaikka päin naamaa, jos joku kysyy jotain minkä todellisesta vastauksesta hän ei pitäisi. Olen myös kauhea "hyssyttelijä", eli yritän hiljentää esim. kaverini, jos hän meinaa alkaa haastaa riitaa tai edes väittelyä jonkun kanssa.
Ruokaa ajattelen koko ajan. Nään unta suklaalevyjen alennusmyynneistä ja muista herkuista mitä yritän unessa kahmia niin paljon kuin pystyn, mutta melkein koskaan en ehdi mitään syömään tai pääse kaupasta ulos ennen kuin herään.
Muistelen, että olisin jostain lukenut, että syömishäiriöt usein johtuvat ainakin osaksi siitä että suhde vanhempiin (erityisesti äitiin) on ollut etäinen. Tämä pitää paikkansa ainakin omalla kohdallani. Miten teillä muilla?- Possu_80
Olen 26 v, tällä hetkellä varmaan yli 60 kg ylipainoinen ikuinen laihduttaja ja terapiapotilas. Eksyin vasta tänään tänne palstalle ja monen teidän tarina kuulostaa niin tutulta...erityisesti tämä lapsuuden vaikutus mahdolliseen BED:in puhkeamiseen. Minulla siis ei ole diagnosoitu BED:iä, masennus ja ahdistuneisuushäiriö-diagnoosit kyllä löytyy ja masennuslääkitys on kuulunut elämään jo vuosia.
Äitini oli erään psykiatrin mukaan itse masentunut, kun olin 1-3 vuotias enkä saanut tarpeeksi huomiota. Isäni teki paljon töitä, talous oli tiukalla ja äiti paljon yksin kotona minun ja veljeni kanssa. Minusta kasvoi äärimmäisen kiltti lapsi, muitten ja erityisesti vanhempieni miellyttäminen oli todella tärkeää. Olin normaalipainoinen kouluikään saakka, sitten jotain tapahtui ja painoni nousi muutamassa vuodessa yli 20 kg. Tästä seurasi luonnollisesti lukion toiselle luokalle jatkunut koulukiusaaminen. Tapasin nykyisen aviomieheni 18-vuotiaana, ylipainoa oli silloin vain n. 15 kg. Paino pysyi samassa rakastumis-vaiheen ajan, kun en kehdannut syödä hänen nähden niin paljon kuin olisin oikeasti halunnut. 19-vuotiaana tapahtui jälleen todella nopea ja runsas painonnousu, ahmimalla. Onnistuin pudottamaan painoa Painonvartijoissa yli 30 kg, mutta opiskeluaikana alkon käyttö runsastui ongelmaksi asti. Kännissä ei paljoa sitten katseltu, mitä tuli syötyä ja paljonko. Elämä on ollut masennus, känni- ja ahmimisjaksojen värittämää. Vuodenvaihteessa aloitin taas Painonvartijoissa, neljä kiloa lähtikin nopeasti, mutta sitten painokäyrä lähti nousuun. Töissä on ollut valtava stressi ja paras tapa rauhoitella hermoja siellä on ollut ostaa kahviosta joka tauolla pullaa ja suklaata (mieheltä salassa, tietenkin). Mieheni tietää jo, etten hallitse syömistäni ja tarkkailee siksi sitä. Ilman häntä ostoslistallani olisi joka päivä herkkuja, reilusti. Tunnen olevani onnellisimmallani telkkarin ääressä, pöytä lastattuna herkuilla, yksin ja rauhassa. Ajattelen ruokaa jatkuvasti, jos en ajattele ruokaa, ajattelen työasioita tai alkoholia. Olin juuri työuupumuksen takia sairaslomalla, joten senkin voinee laskea nyt sitten ongelmaksi. Luonteenpiirteitä on tosiaan tuo älytön miellyttämisen halu, huono itsetunto, nolojen muistojen pelko ja välttely (ja silti jankkaus)ja jonkinlainen sulkeutuneisuus. Ehkä lapsena en uskaltanut näyttää tunteita, kun vaistosin, että omalla äidillä ei ole kaikki kunnossa ja sellainen piilottelu vain jäi osaksi minua. Tiedä häntä. Mutta minulle saa kohtalotoverit kirjoitella kanssa: [email protected].
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Me työeläkeläiset äänestämme SDP:tä
SDP on luonut koko työeläkejärjestelmän, jonka hedelmistä saamme nyt nauttia. Kansaneläkelaitos on Maalaisliiton tekele,1574963Eikö tunnukin kamalalta, kun en
anna periksi vaikka parhaasi olet tehnyt antaaksesi täystyrmäyksen? Ja kyllähän minä monta iskua olen saanut ja maannut813616SDP on selvästi paras valinta äänestyskopissa
Puolueella on arvomaailma kohdallaan, sillä on hyvä CV itsenäisen Suomen historiassa vastuunkantajana ja hyvinvointivalt352607SDP:n selitykset ontuu pahasti - "On käsitelty heti, mutta kukaan ei tiedä"
Kokoomuslaiset pistää taas demareita nippuun. Tuppuraisen mukaan mukaan SDP:n useat ahdistelutapaukset on käsitelty het402268Kenen juontajan pitäisi voittaa tänään Kultainen Venla? Ehdolla Pimiä, Holma ja Vaaherkumpu
Kultainen Venla gaalassa jaetaan tänään tv-alan palkintoja. Yksi suosituimmista kategorioista on Juontaja. Vappu Pimiä962149Oletko nainen turhautunut, kun en tule juttelemaan siellä?
Haluaisin tottakai tulla. Älä käsitä väärin. Ehkä ensi kerralla?292057Antti Lindtman: "Ainahan kaikenlaisia huhuja liikkuu"
Näin hän siis vastaa SDP:n häirintäkohuun, väistelee vastuutaan Juttuhan on niin, että Lindtman ja Tuppurainen on tasan662050Mitä saa sanoa?
Palstalla tänään sanottua: ” Kaikki riippuu siitä, miten asian esittää,” Onko siis niin, että saa muita pomottaa ja872003Onko olemassa miehiä, jotka haluavat yhteydenpitoa?
Silloin tällöin viestiä, puntarointeja arkielämästä, ikäänkuin pientä viihdettä ilman sen kummallisempaa. Tällaista miet211516Mitä Trump itse pitäisi siitä, jos häntä solvattaisiin
Kuten hän solvasi muita mm. Macronia? Kyllä ei huumori enää kukkisi. White house on nykyään pelkkä vitsi vain, ei mitään1051416