odotus ja miehen henkinen väkivalta

Pärjäät varmaan ilman tuollaista ukkoa,ihan seko!!!!Sussa ei vikaa,nauti lapsistasi ja odotuksestasi-pärjäätte kyllä!!!

takuulla pärjäät ilman tuommoista miestä. ei ole mikään ihme että mielenterveytesikin järkkyy tuommoisessa suhteessa missä saa koko ajan olla varpaillaan millä tuulella herra on! KENEKÄÄN EI PIDÄ SIETÄÄ TUOLLAISTA!samankaltaisen suhteen kokeneena ja siitä eroon päässeenä minä sanon sinulle että ala elämään omaa elämääsi. nauti raskaudestasi ja lapsistasi ja elämä hymyilee sinulle vielä kauniisti! SINÄ PÄRJÄÄT!!!

Tuollaista Sinun ei tarvitse sietää! Tuollainen kohtelu hajoittaa viimeisetkin itsetunnon rippeet joita jäljellä on. Etkä varmasti halua tuollaista roolimallia antaa lapsillesikaan. Mielestäni huonosti käyttäytyvä isä on pahempi kuin ei isää ollenkaan ainakin nyt tässä tapauksessa. Tiedän, että mietit aikoja jolloin miehesi on ihana ja hellä sinua kohtaan. Siltikin hän kohtelee sinua huonosti eikä kunnioita sinua lainkaan. Kukaan ei ansaitse tuollaista. Hän syyllistää sinua ja se murentaa henkisesti koko ajan enemmän ja enemmän. Ota irtiotto miehestäsi! Jos hän sinut haluaa ja on valmis kasvamaan henkisesti niin silloin hän tulee takaisin. Älä kuitenkaan polta siltoja takanasi vaan ole järkevä kun teet muutoksia elämääsi. Asioista voi puhua riitelemättä. Kerro hänelle miten koet tämän hetkisen tilanteenne. Jos et kykene puhumaan voit kirjoittaa hänelle kirjeen. Jos hän yrittää kääntää keskustelun riidaksi - älä lähde siihen mukaan vaan pysyttele rauhallisena! Sinun on katkaistava tuo kierre mikä on syntynyt parisuhteeseenne jossa on vielä mukana pieniä lapsia.

Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä ja sait idoita oman elämänlaatusi parantamiseen! Onnellista odotusta! Toivottavasti saat pian ympärillesi tukevia ja rakastavia ihmisiä!

Mulla on kokemusta tuollaisesta miehestä. Miehestä joka oli henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen. Sillä erolla mennään kuitenkin että itselläni ei ole lapsia ja silloin kun tulin raskaaksi ensimmäisen kerran, se päättyi aborttiin kaiken jälkeen...

Mies silloin jotenkin sairaalloisen vainoharhainen/mustasukkainen ja siten sitten myös väkivaltainen. Luulin että en tule toimeen ilman ja tulin lähinnä riippuvaiseksi miehestäni sellaisilla ajatuksilla. Sitten kun huomasi ettei se tilanne parantunut, oli vain "luovuttava" tästä "rakkaudesta". Se oli tottakai kova paikka, koska rakastin, tai luulin rakastavani. Luulin myös että mies rakasti. Mutta ei se mennytkään meillä niin. Abortin jälkeen oltiin yhdessä vielä hetki. Sitten jätin miehen. Miestä se tuskin haittasi sillä hänellä olikin "toinen perhe" eli toinen nainen joka odotti hänelle lasta ja yhteen sitten menivätkin kun minä häivyin kuvioista. Että minulla tällainen kokemus..

Tokihan meitä on niin erilaisia ja jotkut "paranee" jotkut ei.. mutta jos yhtään tuntuu että olet hajoamassa, silloin ei asiat ole oikein. Täytyy tehdä jotain. Tuolla menolla voi vain pahentua. Voisitte ottaa ehkä vähän etäisyyttä aluksi??? Tai pitää taukoa?? En osaa kyllä oikein neuvoja antaa. Mutta itse lähdin ja nyt olen taas raskaana mutta IKI IHANALLE MIEHELLE! Toivon että sinäkin löydät vielä onnen. *Iso hali sulle*

Mikäli yhtään pystytte asioista keskustelemaan, niin sopikaa että pidätte pienen tauon. Kerro miehellesi miltä tuntuu ja mitä ajattelet, ja jos hän alkaa riidellä, niin anna riidellä. Se ainakin kertoo että asia menee hänelle jakeluun ja tuntuu edes jossakin. Ja ottakaa se etäisyys, älkää tapailko mutta älkää riidoissa kuitenkaan olko jos pystytte, ystävinäkin voi kysellä kuulumisia. Ja jos sen jälkeen vielä kaipaatte toisianne, niin menkää tauon jälkeen pariterapiaan. Älkää ratkoko asioita kahden kotona, ammattiapu on paras keino. Itse kadun, ettemme aikoinaan hakeneet ammattiapua eron hetkellä.

Oikeasti, ei sinun tarvitse sietää tuollaista käytöstä keneltäkään. Kun on vaan yksi elämä elettävänä, niin miksi sitä pitäisi tuhlata sietämällä tuollaista täysin epäasiallista kiukuttelua! Ja nyt vielä raskaana ollessasi sinun pitäisi saada nauttia odotuksestasi eikä murehtia mitään ylimääräisiä.

Pärjäät aivan varmasti myös ilman tuota miestä. Ja onhan maailma täynnä miehiä, paremman löydät varmasti!!

Tsemppiä, yritä jutella miehesi kanssa, jospa hän ymmärtäisi miltä sinusta tuntuu.

Noh, jos tuota miehesi käytöstä lieventäisi sellaiset 100-kertaa lievemmäksi, käytös olisi vähän samanlaista kuin minulla tai normaalilla ihmisellä...

Sano, että siinä on ovi, jos mies rupee kiukuttelemaan. takasin sopii tulla, kun on paremmalla mielellä. Ilmesesti ei kaveri oikein kestä olla pitkiä aikoja seurassasi, mutta siihenhän ospii lääkkeksi välillä lähtäkin vaikka viikoksi pois. Sinunkin stressisi lievenee, jos mies vittuilemsien sijaan miettii yksin kämpässään, miksi riehuu ja kiusaa.

tuollaista äijää? sinä olet nainen, sinä olet raskaana, sinä olet ihana, ja sinä ansaitset vain parasta! Ansaitset hellyyttä ja huomiota ja rakastavaa kumppania. Jätä se mies. Löydät TAKUULLA paremman!!

Piia rv 16

hei

voi sua parkaa.jos olisin sinun tilassa,valitsisin ehdottomasti YH.aidin tilan kuin tollaisen sian nurkkiin pyorimaan.ala anna hanen lannistaa sinua.henkinen vakivalta on rankkaa,joskus pahempaakin kuin fyysinen.olet viela kovin nuori,sinulla on mahtava elama edessa ainakin lastesi kanssa,loydat varmasti paremman miehen tulevaisuudessa.ja mita miehilla!!??ala pilaa elamaasi tuommoisen rentun seurassa.jaksamisia sinulle ja onnea synnytykseen.elama jatkuu