Koko elämäni ajan olen kärsinyt pienestä masennuksesta silloin tällöin, mutta viimeisen 2 vuotta se on vain pahentunut. Viimeinen niitti tuli viime syksynä, kun isäni saiarastui syöpään. Hänet leikattiin, mutta kaikki ei mennyt putkeen ja lopun elämäänsä hän joutuu kärsimään siitä. Pari päivää sitten isäni joutui taas sairaalaan, koska oli kuumeeessa, eikä pystynyt syömään tai juomaan enää yhtään mitään.
Jaksoin olla töissä muutaman tunnin, kunnes totesin että on aika lähteä kotiin. Itkin koko ajan, joten ei siitä työnteosta tullut mitään.
Teen välillä pitkää päivää töissä ja yritän siinä sivussa opiskella vielä. Viime aikana opiskelut ovat kyllä jääneet vähemmälle, koska en ole jaksanut keskittyä mihinkään. Kotona pyörii villakoiria pitkin lattiaa, koska en jaksa siivota enää. Hyvä, kun saa itsensä ylös sängystä.
Painelin eilen viimeinkin lääkärin puheille ja sain lääkityksen ja lomaa. En tiedä auttaako se mitään, mutta toivoa kai on? Avopuolisoni pitää minua varmaan ihan kahjona, mutta ehkä olenkin. Ainakin sellaista vittuilua olen ssanut nyt kuulla. En tiedä itsekään uskonko enää itseeni ollenkaan, tuntuu/pelottaa että sekoan ja joudun johonkin hoitoon. Siinäkö mun elämä sitten olikin. Eih, en halua ajatella niin.
Jaksoin olla töissä muutaman tunnin, kunnes totesin että on aika lähteä kotiin. Itkin koko ajan, joten ei siitä työnteosta tullut mitään.
Teen välillä pitkää päivää töissä ja yritän siinä sivussa opiskella vielä. Viime aikana opiskelut ovat kyllä jääneet vähemmälle, koska en ole jaksanut keskittyä mihinkään. Kotona pyörii villakoiria pitkin lattiaa, koska en jaksa siivota enää. Hyvä, kun saa itsensä ylös sängystä.
Painelin eilen viimeinkin lääkärin puheille ja sain lääkityksen ja lomaa. En tiedä auttaako se mitään, mutta toivoa kai on? Avopuolisoni pitää minua varmaan ihan kahjona, mutta ehkä olenkin. Ainakin sellaista vittuilua olen ssanut nyt kuulla. En tiedä itsekään uskonko enää itseeni ollenkaan, tuntuu/pelottaa että sekoan ja joudun johonkin hoitoon. Siinäkö mun elämä sitten olikin. Eih, en halua ajatella niin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi olet masentunut isäsi puolesta? Luulen, että masennuksesi takana on myös vanhoja käsittlemättömiä asioita, jotka nyt pulpahtaa pintaan. On väärin ottaa kannettavaksi toisen ihmisen tuska. Elämä on elämää ja sairauksia tulee ja menee. Jokainen meistä sairastaa, ainakin viimeistään vanhuksena. Ihmisen elämä on mielestäni ennelta määrätty ja kukaan ei voi tietää, mitä kohtalo eteen tuo. Surra voi ja kannattaa, mutta koko elämää ei kannata pilata. Avopuolisosi on varmaankin sinusta huolissaan ja saa taakan myös itselleen, kun et ryhdistäydy. Toivottavasti masennuslääkkeet auttavat alkuun ja saat elämänilon takaisin. Sinun olisi tärkeintä hoitaa itsesi kuntoon ja sitten vasta tukea isääsi. Ihminen ei jaksa hoitaa toista ja kuunnella toisten murheita, jos ei itse ole kunnossa.