Hei,
Olen kohtalaisen "nuori" uskova, vaikka vuosia muuten onkin kertynyt liki keski-ikäiseksi kutsumiseen oikeuttava määrä. Vasta tässä vaiheessa heränneen omatuntoni ajamana olen alkanut pohtimaan myös aikoinaan tekemääni ammatinvalintaa uusin silmin.
Taustaksi se, että lähestyn tätä asiaa erityisesti ilmestyskirjaan kirjatun Jumalan ilmoituksen valossa, ja siellä viittaan ns. "pedon merkistä" kerrottuihin seikkoihin. Tässä yhteydessähän Raamattu kertoo, että saatana tulee sijoittamaan itseään kumartaviin ihmisiin - joko näiden otsaan tai oikeaan käteen - merkin, ja että tuo merkki on ehdoton edellytys, jos meinaa jatkossa ostaa tai myydä mitään.
Tietämykseni ja kokemukseni ammattialaltani näyttäisivät vievän ainakin minun ajatukseni siihen suuntaan, että nuo mainitut ominaisuudet ja merkitykset tuolle merkille saadaan aikaiseksi ainoastaan tietotekniikkaa hyväksi käyttämällä.
Uskon siis, että tuo merkki joko on tai pitää sisällään jonkin sellaisen tiedon (esim. yksilöllisen henkilötunnuksen), jonka perusteella ja tietotekniikkaa hyväksikäyttämällä voidaan valvoa ja rajoittaa yksilön elämää ja yhteiskunnan toimintaan osallistumista hyvinkin tehokkaasti. Itseasiassa noin voitaisiin tehdä jo nyt, mutta joitakin palasia tästä paletista vielä puuttuu. Teknisesti ajateltuna puutteita ei ole, mutta ilmeisesti saatanalla ei vielä ole tarvittavaa maailman herruutta käsissään, että voisi tuollaisen päätöksen määrätä.
Varsinainen kysymykseni syntyykin nyt siitä, että minä olen työssä tietotekniikka-alalla.
Kun näin on, olenko minä itseasiassa nyt enemmän tai vähemmän suoraan pahan palveluksessa? Siis edistänkö itse tai avustanko työlläni ihmisiä käyttämään ja kehittämään sellaista teknologiaa, joka käsitykseni mukaisesti lopulta tulee olemaan saatanan käytössä Jumalaa vastaan?
Voidaan tietysti kysyä, että eikö sitten aseteollisuuden, median, rahalaitosten, lääkefirmojen tai ties minkä hyvänsä organisaatioiden edustajat ole samalla tavalla alttiina olemaan pahan palveluksessa.
Kaikkia asioitahan elämässä voidaan käyttää joko hyvään tai pahaan - voiko siis sanoa, että joku asia ITSE on PAHA?
Millaisia ajatuksia teille herää näistä? Lähtisittekö etsimään uusia töitä tällä tavalla heränneen omatunnon ajamana?
Olen kohtalaisen "nuori" uskova, vaikka vuosia muuten onkin kertynyt liki keski-ikäiseksi kutsumiseen oikeuttava määrä. Vasta tässä vaiheessa heränneen omatuntoni ajamana olen alkanut pohtimaan myös aikoinaan tekemääni ammatinvalintaa uusin silmin.
Taustaksi se, että lähestyn tätä asiaa erityisesti ilmestyskirjaan kirjatun Jumalan ilmoituksen valossa, ja siellä viittaan ns. "pedon merkistä" kerrottuihin seikkoihin. Tässä yhteydessähän Raamattu kertoo, että saatana tulee sijoittamaan itseään kumartaviin ihmisiin - joko näiden otsaan tai oikeaan käteen - merkin, ja että tuo merkki on ehdoton edellytys, jos meinaa jatkossa ostaa tai myydä mitään.
Tietämykseni ja kokemukseni ammattialaltani näyttäisivät vievän ainakin minun ajatukseni siihen suuntaan, että nuo mainitut ominaisuudet ja merkitykset tuolle merkille saadaan aikaiseksi ainoastaan tietotekniikkaa hyväksi käyttämällä.
Uskon siis, että tuo merkki joko on tai pitää sisällään jonkin sellaisen tiedon (esim. yksilöllisen henkilötunnuksen), jonka perusteella ja tietotekniikkaa hyväksikäyttämällä voidaan valvoa ja rajoittaa yksilön elämää ja yhteiskunnan toimintaan osallistumista hyvinkin tehokkaasti. Itseasiassa noin voitaisiin tehdä jo nyt, mutta joitakin palasia tästä paletista vielä puuttuu. Teknisesti ajateltuna puutteita ei ole, mutta ilmeisesti saatanalla ei vielä ole tarvittavaa maailman herruutta käsissään, että voisi tuollaisen päätöksen määrätä.
Varsinainen kysymykseni syntyykin nyt siitä, että minä olen työssä tietotekniikka-alalla.
Kun näin on, olenko minä itseasiassa nyt enemmän tai vähemmän suoraan pahan palveluksessa? Siis edistänkö itse tai avustanko työlläni ihmisiä käyttämään ja kehittämään sellaista teknologiaa, joka käsitykseni mukaisesti lopulta tulee olemaan saatanan käytössä Jumalaa vastaan?
Voidaan tietysti kysyä, että eikö sitten aseteollisuuden, median, rahalaitosten, lääkefirmojen tai ties minkä hyvänsä organisaatioiden edustajat ole samalla tavalla alttiina olemaan pahan palveluksessa.
Kaikkia asioitahan elämässä voidaan käyttää joko hyvään tai pahaan - voiko siis sanoa, että joku asia ITSE on PAHA?
Millaisia ajatuksia teille herää näistä? Lähtisittekö etsimään uusia töitä tällä tavalla heränneen omatunnon ajamana?
Vastaukset 25
Vanhimmat
sikka kirjainten keksiminen oli paljon pahempi juttu:
^ ^ ^ Aakkoskirjoitus eroaa varhaisemmasta ideografisesta kirjoituksesta siten, että kukin merkki edustaa äännettä, ei sanaa tai käsitettä. Aakkoskirjoitus on toisin sanoen foneettista kirjoitusta. Tällaiseen kirjoitukseen tarvitaan vain murto-osa ideografisen kirjoituksen vaatimasta merkkimäärästä. Siten aakkoset toivat luku- ja kirjoitustaidon aikaisempaa huomattavasti suuremman ihmisjoukon ulottuville. Aakkoset kuuluvat itse asiassa kaikkien aikojen ratkaisevimpiin keksintöihin ja merkitsivät tietoteknistä edistysaskelta, jolla oli erittäin suuri merkitys kulttuurielämässä yleensäkin. Erityisesti tämä koski tieteellistä ja filosofista ajatusperinnettä, joka on antiikin suurin lahja kulttuurillemme. ^ ^ ^
^ ^ ^ Kreikkalaiset eivät kehittäneet foneettista kirjoitusta ensimmäisinä. Kukin sana muodostuu yhdestä tai useammasta tavusta. Tavu puolestaan koostuu vokaalista tai diftongista sekä yhdestä tai useammasta konsonantista. Ensimmäisissä foneettisissa kirjoitusjärjestelmissä käytettiin periaatteessa yhtä merkkiä kutakin erillistä tavua kohti. Koska erilaisia tavuja on hyvin paljon, sisälsi tämänkaltainen kirjoitusjärjestelmä paljon merkkejä. Foinikialaiset, joilta kreikkalaiset saivat inspiraation aakkosiin, olivat yksinkertaistaneet foneettista kirjoitusjärjestelmää. He järjestivät tavut ryhmiksi ja antoivat kullekin ryhmälle sitä vastaavan merkin. Ratkaiseva tekijä ryhmityksessä oli tavun alkukirjain. Tavut "ka, ke, ki, ko, ku" ilmaistaan siten samalla symbolilla, vaikkapa kirjaimella k. Lisäksi puhtaita vokaaleja varten oli jo olemassa merkit. Siten merkkien määrä väheni. Samalla tekstin monitulkintaisuus kuitenkin lisääntyi. ^ ^ ^
^ ^ ^ Kreikkalaisten suuri, todennäköisesti 600-luvulla eKr. toteutettu innovaatio oli, että he loivat lausuttaviksi mahdottomille konsonanteille omat merkkinsä. He "keksivät" puhtaat, abstraktit konsonantit! Tavut - esimerkiksi "ka, ke, ki, ko, ku" - kirjoitetaan siten tavumerkkien sijasta kahdella tai useammalla merkillä, konsonantilla k ja sitä seuraavalla vokaalilla. ^ ^ ^
^ ^ ^ Merkkien määrän vähenemisen ohella suuri edistysaskel oli, että puhutut sanat voitiin nyt esittää jokseenkin yksiselitteisellä tavalla. Enää ei ollut välttämätöntä tulkita merkin sisältöä sen käyttöyhteydestä käsin. Aakkosten avulla kirjoituksesta tuli "jähmettynyttä" tai "jäätynyttä" kieltä.
Tämän tietoteknisen keksinnön merkitystä kulttuurillemme voi tuskin kylliksi korostaa. Aakkoskirjoituksesta tuli kirjaimellisesti (huomatkaa metafora) tekstinkäsittelytekniikka.
^ ^ ^
http://www.oulu.fi/historia/sundin/bossesundin4.htm
Useat meista osaavan erikielisiakin kirjaimia:
Ё Й Ц У К Е Н Г Щ З Х Ъ
Ф Ы В А П Р О Л Д Ж Э
Я Ч С М И Т Ь Б Ю
Raamatussa sanotaan, etta 'kirjain kuolettaa, mutta henki tekee elavaksi'.
Kristillisyytemme keskusjarjesto ei vain ole hoksannut julistaa kirjaimia ja siis luku- ja kirjoitustaitoa synniksi, vaikka se aivan ilmeisesti onkin perustavanlaatuinen synti.
Johanneksen evankeliumi alkaa sanoin 'alussa oli sana ja se sana oli Jumalan tykona ja Jumala oli se sana'.
Siis nimenomaan puhuttu sana on oleellinen. Kirjoitettu sana samoin kuin itse kirjaimetkin pitaisi julistaa mita pikimmin synniksi. Loytyyko viela Valkealan puhujainkokouksessakaan ketaan niin rohkeaa, joka uskaltaa palata perati maallistuneen kulttuurimme alkulahteille tassa asiassa?
Niin kauan kuin tasta ei saada aikaan kunnollista keskustelua, aloittaja mielestani voi hyvalla omallatunnolla tehda tyotaan tietotekniikan alalla.
he he he-ko, he he heh heh hee, hi hi hi hih hih hii hi hi hi hii ho ho hoo, hi hik hi hi hi hik.Ö
Tuossahan ei varsinaisesti voida puhua kirjoitustaidosta, koska viestissahan on kaytetty vain muutamia harvoja synnilliseksi katsottavia kirjainmerkkeja. Haluaisinkin rohkaista kirjoittajaa, ettei valittaisi opetellakaan enempia merkkeja. Puhuttu kieli on se ainoa oikea alkuperainen kieli, ja perati turhiin juttuihin on poikettu, kun ollaan sorruttu vangitsemaan puhuttua kielta papyrykselle, pergamentille, paperille ja tietokoneen ruudulle.
Kun itsekukin saa purkaa sydämestään hersyvän kutkuttavia paineita tai välillä tulikivenkatkuisia tietokoneen ruudulle aivojen, sormien ja öökkösten kautta. Mikä luontaisetu nykypäivänä, voisi laittaa verollepantavaksi.
Täältä on helppo poimia kunkin nimimerkin verotettavat hekoheko-luontaisedut. Joillakin se vero voi nousta tosi korkeaksi. Vähän vaikeampi pimeästi etuja nauttivien kohdalla. Ip-osoitteen kautta tietysti virkavallan avulla sekin mahdollista.
Täällä palstalla olisi kahdenlaista sydänhekohersyä. Positiivista, kuten esim. Sointulahekohersy ja negatiivista, nimimerkkejä tietenkään mainitsematta. Positiivisesta oikeastaan voisi antaa veronpalautuksia ja negatiivisesta mätkyjä. Onko kukaan samaa mieltä?
Kirjain kuolettaa. Henki tekee eläväksi. Voi, ...miten paljon syntiä!
>>>>Tuossahan ei varsinaisesti voida puhua kirjoitustaidosta, koska viestissahan on kaytetty vain muutamia harvoja synnilliseksi katsottavia kirjainmerkkeja. Haluaisinkin rohkaista kirjoittajaa, ettei valittaisi opetellakaan enempia merkkeja.>>>>
vikana? Aina kun tulen palstalle, kaikki häipyvät mikä minnekin koloonsa, vaikka täällä muuten laulaa lirittelevät? Dödökö? :(
Minakin olen huomannut saman asian: Aina kun sanon jotakin ketjussa kuin ketjussa, kaikki keskustelu siina ketjussa loppuu kuin seinaan. Omahyvaisesti olen paatellyt, etta kaikki sanomani on niin patevaa ja lopullista, etta siihen ei kenellakaan ole mitaan lisattavaa.
Varmaan taalla kuintenkin on lueskelevaa ja ihmettelevaa porukkaa paljonkin.
Yksityisviestissa eraalle toiselle palstalaiselle juuti valitin, etta minulla on meneillaan toinen, tarkea projekti, joten vitsituotannossa on ainakin valiaikainen tauko.
Lohdutuksesta.
Jos minulla vaan onkin omalaatuinen huumorintaju, semmoinen vähän kierteiskäänteinen. Ennen vanhaan matikan tunnilla oma ajatukseni kulki muita monimutkaisemmin, useimmiten (vaatimattomasti sanottuna) mutkan kautta oikeaan, muilla tietyn "kaavan" mukaan suoraan oikeaan. Minun piti se kaavakin perustella.
Samoin myöhemminkin elämässäni: paljon mutkia ja perusteluja. Oikeaan menosta en sitten niin varmaan aina tiedäkään. Luoja tietää.
>>>>Minakin olen huomannut saman asian: Aina kun sanon jotakin ketjussa kuin ketjussa, kaikki keskustelu siina ketjussa loppuu kuin seinaan. Omahyvaisesti olen paatellyt, etta kaikki sanomani on niin patevaa ja lopullista, etta siihen ei kenellakaan ole mitaan lisattavaa.>>>
Tulipas palijon syntiä! Kirjaimet on tosi vaarallisia. "Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi."
Kavaisinpa matemattiikan luennoilla.
Professori selitti meille melko vaikeaa tehtavaa. Han kaytti apunaan piirtoheitinta. Piirtoheitinta ei viela silloin ollut julistettu synniksi, koska siina kuva liikkuin vain vahan; vain sen verran kuin kalvoa heilutti.
Selitettyaan asian, professori havaitsi, etta puolet kuulijoista ei ymmartanyt asiaa. Niinpa han esitti ratkaisun toisella tavalla. Taman tehtyaan han havaitsi, etta vielakin oli joukossa niita, jotka eivat ymmartaneet asiaa.
Eiko mita, proferrori keksi viela kolmannenkin tavan esittaa asian. Ja kun han johdatteli probleemaa kohti ratkaisua han hammastyneena tajusi, etta han jopa itsekin ymmarsi asian!
Ne olivat niin vaikeita tehtavia ja oli sellaisiakin laskuesimerkkeja, joista aiemmin en ollut koulussa kuullut mitaan ja jollaisia en ollut tiennyt olevan olemassakaan. Sittemmin olen unohtanut kaiken.
Onneksi kristillisyytemme keskusjarjesto ei viela ole asettanut autuuden ehdoksi korkeamman matematiikan hallitsemista. Jos se niin jonakin paivana tekee, rivit harvenevat pahemmin kuin konsanaan hoitokokousaikoina.
etsimään.
>>>Millaisia ajatuksia teille herää näistä? Lähtisittekö etsimään uusia töitä tällä tavalla heränneen omatunnon ajamana? >>>
Jumala on antanut meille järjen ja kyvynkin käyttää sitä. paholainen eli saatana on maailmassa joka paikassa, ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. On tehtävä valintoja. Kun Pyhä henki saa asua opettajan paikalla sydämessä, valinnakin pyrkii tekemään sen neuvon mukaisesti. Jos tulee lankeemuksia, ja niitähän tulee kaikille ihmisille, omantunnon soimatessa niistä, saamme pestä pois syntiä armoevankeliumin alla. Sen voimalla ja sen turvin voimme tehdä turvallista matkaa työssä, vapaa-aikana. Isän kädestä kiinni pitäen, heikkoina, kompastellen on Pyhä Henki turvanamme ja apunamme kivisellä ja kuoppaisella tiellä.
Olet varmaan oikeassa, että halutessaan voi pelätä ihan mitä tahansa. Totta on sekin, että Jumala johdattaa, ja että pelastus on lopulta kiinni ainoastaan siitä, uskooko pelastuksen Jeesuksen nimessä ja veressä omalle kohdalleen.
Kuitenkin; Jumala on jostain syystä nähnyt hyväksi raamatussaan varoittaa moisesta "pedon merkistä". Mikä on Sinun tulkintasi tuosta merkistä? Tuntuuko Sinusta tarpeettomalta ymmärtää tuollaisen merkin olemusta sen tarkemmin?
Olen aikoinani pohtinut kyseistä seikkaa vuosikausia, kunnes törmäsin uutiseen Japanissa, missä ihminen, jonka oli otettava siru käteensä, päästäkseen erääseen liikkeeseen ostoksille.
Uskon Jeesuksen tarkoittvan juuri tätä. Siinä tulee ne, jota kuvailit. Ihmiset, jotka ottivat tämän pedon merkit olivat juuri niitä, jotka eivät tutkineet henkiä, kuten sinä. Olet vahvoilla.
Henkiä tulee koetella, mutta ei, liikaa, koska silloin helposti jää Pyhä Henki muiden joukkoon, mutta asiat on selvietettävä, ja sinä teit juuri niin.
Se mikä pelastaa on luonnollisetsi Jeesuksen uhraama veri, mutta pelastukseen tarvitaav V A I N >>> Kuka uskoo minuun, ja uudestisyntyy ylhäältä, tulee näkmään iankaikkisen elämän.
Jätä Huoilesi Jeesukselle niin saat tehä työsi rauhassa.
Siunausta.
...kun lukee, niin tulee heti mieleen että kyllä lestadiolaisuudessa on positiivisetkin puolensa...
Amen.
Huomenta ja kiitokset kaikille vastauksista. Varmaankin Jumala osoittaa minulle sen oikeamman tehtävän, jos tämä nykyinen olisi väärä - luotetaan siihen.
kunhan ehtii koneelle.
ja ilman jumalan työnvälitystä tai omantunnon tuskia; sinulle taitaa olla mielenterveystoimisto paras osoite?
olivat kylla kammottavia, isoja, humisevia, ratisevia harveleita, joissa reikanauhat kulkivat vinhasti kuin syntisen siteet. Ei moni taida taalla palstoilla muistaakaan sellaisia. Eika kukaan usko, etta nyt matalimmankin majan poydannurkalla nopottaa monin verroin tehokkaampi tietokone - hinnasta puhumattakaan; silloinen ladonkokoinen harvelihan maksoi miljoonia markkoja. Jos tietotekniikkaa on 1960-luvulta asti seurannut niin ei liene kumma, jos alkaa nahda piruja.
Voi tulla kaikenmoisia seurauksia siitä, jos 60-luvun tietokonetta yrittää asentaa oikeaan käteensä tai otsaansa.
Tuskinpa. Jos et töissäsi viihdy niin vaihda alaa, mutta vaikka alat bussikuskiksi, niin saattaa olla, että kuskaat pahuuden töihinsä noita insinöörejä. Joten turhaan se menee.
kaikki työtätekeväiset... sanoi Jeesus Matt.11:28-30
Onhan se totta että nämä asiat menevät vauhdilla eteen päin.Ja sinulla on hyvää tietoa siitä mitä teet, pysyt valveilla.Totta puhut pedonmerkistä.
Kulje rukoillen, kyllä Herra Jeesus sinua johdattaa.
Herra avaa uuden oven, jos on tarkoitus.
joko työttömän tai eläkeläisen vaativaa uraa!