Tuntuu purjehdus-porukka olevan aika jupahtelevaa porukkaa, sellaista näprääjä luonnetta se tarviikin kun lasketaan ja nostetaan rättejä ees ja taas, kone-miehet ne on toista 'mata' ne vain ajelee hissukseen ja kattelee maisemia ei niitä rättejä ja niiden asentoja, että sille.
ps. kallistahan se on se poltto-aine ja luonto kärsii, mutta on se vsivatonta.
ps. kallistahan se on se poltto-aine ja luonto kärsii, mutta on se vsivatonta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olet tuhannesti väärässä. Tunnen purjehtijoita pitkät rivit eikä heitä nimen omaan vaivaa jos etuhampaat ei kiillä ja reibanit hohda.
Purjehtiminen on lähempänä luontoa ja veneily on monipuolisempaa kuin moottoriveneily jota nykyään harrastan kun tuli tuota ikää ja en tunne enää suoriutuvani manöövereistä kuin nuorempana. Sanottakoon vielä että purjevene on halvempi hakkia kuin moottorivene josta syystä myöskin, se minulle köyhälle oli merkittävä tekijä.
Ja sitten hanttiin !!!!!!!!!!!!!!!
En ole aivan varma että kaikki brassaa niiden räsyjensä kanssa, mutta osalla tuntuu olevan se itse näprääminen ja asioiden mahdollisimman vaikeaksi tekeminen jotenkin niin kuin sivujuonteena koko systeemissä.
Tee-se-itse-miehet pakertavat purjeiden ja köysien sekamelskassa kiroten välillä moottorin ääntäkin, jota tosin heidän täytyy kuitenkin hiemankin vastaan tuullessa käyttää.
Osanottoni on lähinnä muiden veneilijöiden osalla, jotka joutuvat köysiinsä ja purjeidensa taakse näkökykynsä menettäneinä sotkeutuneina 'meri'kauhuina' puuhastelevia väistelemään.
Köyhä olen minäkin ja kipee, mutta en niin köyhä että sotkeutuisin vanhaan purjeveneen raatoon, jos nimittäin samalla hinnnalla saisin suht kunnossa olevan moottoriveneen esim. meriläis-mallisen summalaisen, avoin tila tosin, no lisää päälle, varma meno wikströmmillä saaren rantaan ja eikun possu vartaaseen ja kossupullon pohjaan potku.
En minäkään purjehduksen autuutta huomannut ennenkuin erinäisten sattumusten kautta vene vaihtui meriläismallisesta purkkariin. Nyt tuntuu se edellinen ihan perseestä olleelta touhulta, eihän siinä luontoa ja merta aistinut juur lainkaan, tuli aina ihmeen nopeesti halu päästä rantaan sitä kossua vaikka vetämään.
... tuo viimeinen lause oikeastaan kertoikin olennaisimman eron...
Moottoriveneilijä menee sinne saareen ja laittaa sen possun vartaaseen, ja korkka kossun...
Purjeveneilijä heittää köydet irti, nostaa purjeet ja korkkaa oluen... hän on perillä silloin kun matka alkaa....
ken ei kykene purjehtimaan, ajakoon motskarilla.
Kyllä käy sääliksi perheitä jotka jyrää pressut kiinni naftan huuruissa, Pelttorit päässä lullaten reimarilta reimarille, tankilta tankille pää kattoluukusta ulkona!
miten olisi hiukka suvaitsevaisuutta, sir?
Btw. Olet vähän huonossa hapessa jos kuvittelet moottoriveneilyn tuollaiseksi.
Minun käy sääliksi sinua.
Meidän seurassa keskimääräinen purjevene
ajaa koneella enemmän kuin keskiverto moottorivene.
Otos on edustava.
Olisiko niin, että uudet perhepurret on varustettu melko isolla koneilla ja toisaalta niiden purjehdusominaisuudet ehkä ovat heikohkoja? Onko purjehtiminen tullut hankalammaksi kuin koneajo, vaikka on rullapurjeita ja ST-vinssejä helpottamassa? Vai tuleeko kiireisille nykyihmisille ahdistusta, jos moottorin pörinää ei kuulu tai pitäisi luovia?
Mikä selittää sen, että ns. perheveneilijät ajavat enimmäkseen koneella? Jopa avotuulissa mennään koneella, vaikka purjeilla pääsisi parempaa vauhtia! Kertokaa miksi ajelette koneella niinkin paljon. En kritisoi, mutta en vain ymmärrä....
Mitä helpommaksi purjehtiminen tehdään, sitä helpompaa se on myös keskeyttää ja panna purjeet kätevästi pakettiin. Etsimättä tulee mieleen kaksi asiaa. Ihminen, joka hakee helpointa tietä, ei luultavasti ole valmis sitten sen helponkaan purjehduksen vaivaa näkemään ja kynnys siirtyä koneajoon on matala. Toisaalta kaikki helpotukset sisältävät aina kompromisseja suorituskykyyn, eli purjehdus tulee entistä useammissa oloissa turhauttavaksi.
Silti, jos purjehtijalle kertyy konetunteja enemmän kuin moottoriveneilevälle naapurille, se kertoo edelleen aktiivisemmasta harrastuksesta. Tulevathan kaikki purjehdustunnit vielä siihen päälle ja niitäkin on takuulla kertynyt. En ole tutkittua tietoa nähnyt, mutta uskoisin purjehtijoiden keskimäärin olevan enemmän kiinni harrastuksessaan.
Paljonko koneajotunteja kertyy sesonkin aikana, 100, 200, enemmän? Ja paljonko lokiin kertyy maileja? Näistä voisi arvioida sitä harrastuksen aktiivisuutta.
Joskus aikanaan stadin purjehtijoille tehtiin laaja gallup-kysely siitä kuinka moni oli veneellään purjehtinut Hgin kasuunimajakalle. Tulos oli hämmästyttävä; alle 10%! Ehkä tilanne on muuttunut? Olisikohan Visbyssä käynyt puolet purjehtijoista??
Se on perkele KIROSANA!
Ruotsia puhuvat ruoria vääntävät rikkaat ja päivettyneet keski-ikäiset toimitusjohtajat eivät toki ole millekkään aidolle eduksi ja varmaan osaksi juuri tuon kuvan ja assosiaation kautta saa purjehdus sen mutaisen maun.
Olen seilannut yli 40 v - ja ympäri maailmaa. Aika vähän niitä ruotsinkielisiä on sittenkin eivätkä mielestäni erotu mitenkään epäeduksi. Kyllä englannikieliset ovat enemmistönä, jos liikkuu kotirantoja kauempana. "Päivettyneet keski-ikäiset toimitusjohtajat" ovat luultavasti sitä vähemmistöä,joka liikkuu heinäkuussa bavaria-tyyppisillä upouusilla veneillään Hesan ja Maarianhaminan väliä. Yleiskuva on sittenkin mielestäni se, että purjehtijat ovat ystävällistä porukkaa. Tietysti joukkoon mahtuu kaikenlaisia poikkeuksia, mutta se ei johdu äidinkielestä eikä varallisuudestakaan.
Ahvenanmaalla piipahtava suomea (vain) puhuva veneturisti voi jäädä melko yksin 'pienine' purkkeineen, no sääntöä tästä ei ole, mutta sääntö tuntuu olevan esimerkiksi ulkosaariston ruotsinkielen taito ja se että saarito 'omistetaan' mustasukkaisesti siitä edusta vahvasti kiinni pitäen.
kaikkialla muuallakin! Pelkällä suomenkielellä tulee kyllä rajoituksia eteen veneretkillä, jotka suuntautuvat vähänkin kotirantoja kauemmaksi. Mukavia ihmisiä on muuallakin, vaikka eivät osaisi suomea. Kannattaisi varmaan aloittaa kieliopinnot, jos harrastat retkeilyä tai turismia.
Liian pitkä on talvesi ollut. Saaristossa pitäisi tietysti ajatella asioita enemmän saaristolaisen näkökulmasta. Jos sattuvat olemaan ruotsinkielisiä, ei se ole heidän vikansa, eikä heillä ole velvollisuutta sinun takiasi edes opetella muuta. Sinun on vieraana sopeuduttava maan tavoille ja saaristolaiskulttuuria sopii vieraiden kunnioittaa. Sillä tavalla heidän kanssaan tulee kyllä juttuun kielestä riippumatta. Se omistaminenkaan siellä ei ole mikään poikkeus, yhteen tilaan voi hyvinkin kuulua sata saarta.
Saaristolaiskulttuurissa on omat omituisuutensa, sitä ei ole kieltäminen. Jos vaikkapa käyt jossain kylässä, voi olla, että naapuri on näreissään, kun valitsit sen naapurin, etkä häntä. Ja saariston naapurivälithän tiedetään. Omalaatuisia asioita, mutta mitäs me olemme niitä arvostelemaan, ollaan heidän maassaan heidän tavalla kohdattaessa.
Eikö lontoolla voisi selvittää asiat ja vaikka toinen kotimainen kieli ruotsi onkin, tuo se ainakin minulle assosiaatioina valtapolitiikan mieleen, ja vähemmistön kai kuuluu opetella kieli jota valtaväestö staalare, vai onko niin että saaristossa me maatiaiset olemme se vähemmistö,,niin kai sitten?
Ehkä se johtuukin juuri asenteesta "Meidän maamme", kumminkin päin?
Siis pitäisikö mielestäsi ruotsinkielisen kalastajan, joka on ikänsä asunut omalla kotisaarellaan eikä matkustele mihinkään, ruveta opettelemaan suomea tai englantia satunnaisten kielitaidottomien veneturistien takia? Aika moni muuten osaa jonkinverran suomea. Kyllä heikollakin kielitaidolla ystävällisyydellä pärjää.
Mikset sittenkin opettelisi ruotsin alkeita? Härkä = oxe, ja = och. Epäilen kuitenkin, että kahvia ja häränfileetä ei kaikkialla saaristossa ole saatavilla. Mikset ostaisi saaristossa kalaa, vaikka savukampelaa?
Ruotti lyö vasten kasvoja, metsäläisensä saanenna heidän (Kaarlen esi-isukit kumppanit) oli syytä ymmärtää myös kieli-taidottomien kovalla työllä [nimenomaan työllä] joskus saavan purje-venhot vesille.
Oletettavasti kaikki kalastajat ovat jo kait hukkuneet tai ainakin eläköityneet saaristossaan, se että taalereita eikun euroloisia heille uusien elinkeinojen myötä kantavat maakravut uusilla veneillään voisi olla motiivi opetella suomessa suomea?
Härkä on ainutta, no sian rasvan ohella mikä pitää suomalaisen miehen tiellä, kaloista vain savu-siika kelpaa, lohihan oli jo ruotsinvallan aikana vain palkollisten suomalaistollojen ruokaa.