Mikä toi meinaa? Eli jotenkin piileväoireinen asperger. Minkälainen ihminen sellainen sit on? Voiko mulla olla sellainen, kun lapsuudessa olin ''normaali'' lapsi mut nyt 20-vuotiaana elämä ja sosiaalisuus tökkii pahasti. Eli voiko olla et mulla ei ollut alle 12-vuotiaana oireita mut ne sit tuli murrosiässä ja nyt kaikkein pahimmat? Voiko mulla olla subkliininen muoto aspergerista tuon perusteella? voiko se olla mahdollista?
subkliininen muoto aspergerista?
tietämätön86
151941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei se assius näy muussa kuin käytöksessä ja siinä miten asiat kokee. Nuorempana omaa poikkeuksellisuuttaan ei välttämättä tiedosta, sillä asiilla ei ole psykiatrien mukaan "omaa" minää. Mikä tarkoittaa, että assi luulee, että kaikki kokee asiat kuten hän itse. Oma käytös ei siis ole ongema itselle, vaikka muut sitä kumastelisivat. Kestää kauan ennenkuin tämän tajuaa. Sitten voi ollakin onkin jo aikuinen, kun herää tähän. "Minähän ajattalen ja koen aivan eri tavalla kuin muut". Tämä voi johtaa masennukseen ja masennuskausiin. Siinä mielessä on hyvä kun löytää selityksen voi tulla paremmin toimeen oman kummallisuutensa kanssa. Monet assit tappelevatkin heikkouksiensa kanssa koko ikänsä. Mutta on vaikeaa tulla sopulin kaltaiseksi, kun ei voi hyväksyä samoja sääntöjä kuin muut.
"Nuorempana omaa poikkeuksellisuuttaan ei välttämättä tiedosta, sillä asiilla ei ole psykiatrien mukaan "omaa" minää. Mikä tarkoittaa, että assi luulee, että kaikki kokee asiat kuten hän itse."
Se tarkoittaa myös sitä, että asseillakin on jotain, millä ei todellakaan ole syytä kehuskella. :D
Tai paremminkin ei ole jotain.
Tällaisen väitteen ollessa totuuspohjainen, aspergerin oireyhtymän alkuperäinen nimi olisi täysin oikeutettu.
Itse kyllä muistan, että teininä ainakin jo olin tullut siihen päätelmään, että koen aistikokemuksen eri tavalla, kuin ihmiset yleensä.
Tosin terveen minän kehittyminen vaatii tervettä vuorovaikutusta. Assin vuorovaikutusta kuvataan vähemmän kehuvasti "häiriintyneeksi".
... merkki sensorisen integraation häiriöstä (SI-häiriö), että aistikokemukset ovat poikkeuksellisen voimakkaat tai heikot. Monilla asseilla on myös niitä aistiyli- tai aliherkkyyksiä, mutta toisaalta niitä voi olla myös ilman Aspergeria. SI-häiriö on siis itsenäinen häiriö, joka voi esiintyä riippumatta muista mahdollisista häiriöistä.
Olen ymmärtänyt, että Aspergeriin taas kuuluu esim. sosiaalisten tilanteiden erilainen tulkinta.
Mietin tässä samaa itsekkin, että mikä on subkliininen muoto aspergerista. Olen kuullut siitä kyllä muutankin kerran, mutten tiedä tarkemmin asiasta.
Ilmeisesti asiasta on tietoa ainoastaan lähinnä "nörtti, nero, vai normaali"-kirjassa.
Nörtti, nero vai normaali? -kirjassa kuvaillaan lyhyesti as:n subkliinistä muotoa, siihen muistaakseni viitattiin tietynlaisena persoonana. Valitettavasti kirjan ehdin jo palauttaa kirjastoon enkä muista kuvauksesta muuta kuin sen, että subkliininen assi on joustamaton, tarkka, jossain määrin neuroottinenkin tyyppi...
Subkliinisessä muodossa spesifit as-oireet eivät ole yhtä selkeästi nähtävissä kuin kliinisessä muodossa. Näin minä ymmärsin.
Kiitos vastauksesta.
Kun joskus luin assista, muistan, että siinä puhuttiin kuinka assin läheisillä on usein assia muistuttavia persoonallisuuksia, vaikkeivat he asseja olisikaan.
s u b- (lat.), alla, jälkeen päin tuleva, (joskus) vähemmän kuin.
s u b-a k u u t t i, *oireet jotka kestävät pitempään kuin *akuutit mutta jotka ovat lyhyt-aikaisempia kuin *krooniset. Parempi nimitys olisi sub-krooninen, mutta nimitys ei ole käytössä.
s u b-k l i i n i n e n, kuvaa *sairautta joka on olemassa mutta joka ei ole *kliinisesti *manifesti. Esim. heikentynyt insuliini-resistanssi voi impikoida sokeritautia, vaikka sairauden oireita ei vielä olisikaan.
s u b-k r o o n i n e n, *sub-akuutti.
Kiitos selvennyksestä. Eli subkliininen assi on jotain sellaista, jolla oireet eivät ole koko elämää? ehkä...
Tai niin, että on assi, mutta oireet eivät näy päällepäin.
Varmaan mitään rajaa ei kuitenkaan assin ja subassin välille voi vetää.
Miettinyt usein sitä, että on tuo AS muuttunut tässä ajan kuluessa aika paljon. Kyllähän se on tiedossa, että oireet näkyvät eri muodoissa eri aikoina ja kanavoituvat eri lailla. Henkilö myös pystyy sulkemaan jonkin kanavoitumisen itse, jolloin oire esiintyy toisessa muodossa.
Vähän sama, kuin pakkoneuroosissa pystyy teilaamaan yhden pakko-oireen, niin tilalle tulee uusi.
Itsellä kuitenkin lapsena oli selvästi autistisempaa oireilua, kuin mitä sitten myöhemmin.
Nykyään saattaisin vaikuttaa helposti pelkästään SI/pakkoneuroosihenkilöltä. Jokseenkin pakkoneuroosikin olisi todella lievä, kun tiedän mitä se voi olla.
Teininä olin varmaan aika typillinen assi. Nykyäänkin assius on selvää, mutta olen oppinut ehkä käyttäytymään sitten vähän...
Toisaalta kyllä ne jotkut assit on todella piilosellaisia.
Olen tavannut muutaman hepun, joiden kanssa on ehkä tapahtunut huomaaminen toistemme assiudesta. Oirekuva on esitelty leikittelemällä älyttömällä määrällä älytöntä nippelitietoa.
Hieman huvittaa tuo, kun suomi24 profiilisivuilla lukee eritäin usein, että henkilö "sub-ihminen". Ne on jotain piilo... varmaan.
s u b-l i m i n a a l i n e n (lat. limen kynnys, ovi),
kynnyksen-alainen. *Psykologiassa *ärsytys- tai erotuskynnyksen tai *tietoisuuden alapuolella oleva. *Fysiologiassa sub-liminaalisen stimuluksen (*S) voima ei riitä tuottamaan odotettua responssia (*S).
Miilainen terapia sopii tälläisiin oireisiin - vai selviääkö niistä ilman terapioita?
Nero nörtti vai normaali sanottiin jotain, että tämmöiset on vaan vähän "erikoisia", mutta suotuisa ympäristö tekee sen, että niiden varsinaiset as-oireet ei häiritse. Mutta jos joutuu epäsuotuisiin olosuhteisiin niin ne voi tulla häiritseviksi. Samoin jos on ollut esim. lapsuudessa as niin siitä voi tulla subkliininen hyvissä olosuhteissa.
Tämä oli ihan muistinvarainen selitys, tarkistan sen kirjasta ja korjaan, jos meni päin männikköä.
Eli subkliininen ei kai tarvi mitään "terapiaa" ja muutenkin jos tarvii niin kait samanlaista kuntouttavaa terapiaa kuin tavallinen, luulen, en tiedä.
Olisi hyvä tietää, millaista terapiaa suositellaan ihan konkreettisesti?
tarkistin ja subkliinisestä puhuttiin lähinnä perinnöllisyyttä koskevassa luvussa. Mutta niin se oli, että subkliinisen assin oireet voi olla niin pieniä, ettei sinänsä hakeutuisi hoitoon, mutta voi kuitenkin tarvita, kun nykyään vaaditaan esim. työelämässä noita sosiaalisia taitoja.
Eli ei siinä kait ollut mitään tuosta että as voi "painua" subkliiniseksi eri olosuhteissa. Muistin väärin siitä oli jossain eri kohdassa kait. Minun on vähän vaikea lukea tuota kirjaa kokonaan, en tiedä miksi. Olen siis harpponut eri kohtia.
sellaista, kartoitetaan vahvuuksia ja pyritään vahvistamaan heikkoja alueita. En tiedä siis asiasta muuta kuin olen lukenut jostain nettisivuilta. Eli konkreettisesti en tiedä asiasta. Ehkä joku muu tietäisi?
Kuntouttava terapia, tarkoitin vastakohtana analyyttiselle terapialle, joka ei sovi assille. Tuulesta temmattu sanonta siis.
Itsekin olen miettinyt, olisinko jotenkin piilevästi asperger-henkilö. Viihdyn hyvin itsekseni. Monet ihmissuhteet ovat jotenkin rasite, vaikka toisaalta tarvitsen myös niitä pysyviä ihmissuhteita, jotta en masentuisi. Monesti jäisin mieluummin kotia, kuin lähtisin bileisiin tai johonkin tapahtumaan. Siellä kun joutuu törmäämään puoli-tuttuihin ihmisiin ja keskustelemaan pinnallisia.
Kaipaan toisen ihmisen läsnäoloa, mutta en kestä jatkuvaa äänessä oloa. Tarviin tilaa omille ajatuksille ja tunteille. Väsyn helposti, jos toinen puhuu liikaa tai istuu liian pitkään kylässä. Epämääräinen hälinä ja puheensorina tuntuu joskus sietämättämältä, ja häiritsee olemistani. Jos olen katsomassa televisiota, ja joku kommentoi koko aika vieressä tapahtumia, niin olen sisäisesti melkein kiukun partaalla.
Joskus jätän vastaamatta puhelimeen, kun en jaksa puhua tai kuunnella, tai joku oma juttu on kesken.
Toisaalta pidän syvällisistä keskusteluista, ja syvällisiä jaksan puhua pitkäänkin, kyllästymättä.
En jaksa pahemmin pitää itse yhteyksiä tai ehdotella tapaamisia. Tuntuu, että monista ihmissuhteista ei oikein saa mitään merkittävää irti, ja ryhmäkeskusteluissa jään täysin ulkopuolelle. Kun minä vasta harkitsen suuni aukaisemista, on aihe jo loppuunkäsitelty. Tässä muutamia piirteitäni.