Mitä maailmassa tapahtuisi, jos kaikki huumeet laillistettaisiin kaikissa maissa. Kasvipohjaisia huumeita tuottavissa kehitysmaissa kokapensaan lehtien, unikon ja hampun hinta romahtaisi. Sama pätisi näistä jalostettujen tuotteiden - kokatahnan, ooppiumin ja kannabiksen - hinnoille. Tämän seurauksena sadat tuhannet maanviljelijät menettäisivät elinkeinonsa niillä alueilla, jotka elävät tällä hetkellä huumekasvien viljelyllä ja jalostuksella. Seurauksena olisi väkivaltainen kapina, nälänhätä tai joukkopako kaupunkien slummeihin.
Huumetalous nousisi toki uudelleen jaloilleen, mutta nyt asialla olisivat kansainväliset jättiyhtiöt. Todennäköistä olisi, että tupakka- ja alkoholikauppaan keskittyvät yhdysvaltalaisfirmat ottaisivat haltuunsa Keski- ja Etelä-Amerikan huumeviljelmät.
Toisin sanoen huumedollareiden virta alkaisi kulkea kohti Yhdysvaltoja. Tämä luhistaisi monen jo nyt kuilun partaalla horjuvan Keski- ja Etelä-Amerikan valtion talouden. Samalla Yhdysvaltojen vaikutusvalta alueella kasvaisi entisestään. Pahimmassa tapauksessa huumeparonien orjuus vaihtuisi suuryritysten orjuuteen sekä siihen, että Keski- ja Etelä-Amerikan maat menettäisivät itsenäisyytensä ja joutuisivat täysin Yhdysvaltojen armoille.
Länsimaissa laillistamisen näkyvin seuraus olisi huumeiden käytön räjähdysmäinen lisääntyminen. Tämä koskisi paitsi kannabista myös kovia huumeita. Mietojen huumeiden käyttäjät saattaisivat kokeilla esimerkiksi heroiinia, jos sitä saisi vaikkapa apteekista. Alkoholin ja tupakan rinnalle syntyisi kolmas suuri kansanterveysongelma.
Entä mitä tapahtuisi kuluttajasuojalle? Ongelma ei olisi enää se, etteivät huumeidenkäyttäjät tietäisi mitä ostavat. Suuri kysymys olisi sen sijaan se, kuka vastaisi tuotteiden käytön aiheuttamista seurauksista.
Kokemukset tupakkayhtiöistä kertovat, etteivät yritykset mielellään mainosta tuotteidensa terveyshaittoja - puhumattakaan siitä, että ne haluaisivat osallistua näiden haittojen aiheuttamien kustannusten kattamiseen. Sen sijaan monikansalliset huumeyhtiöt alkaisivat houkutella yhä uusia asiakkaita. Formulakisoissa mainostettaisiin huumeita ja yhtiöt kehittelisivät entistä suuremman riippuvuuden aiheuttavia huumeita.
Samaan aikaan julkisen vallan intressi huumevierotuksen järjestämiseen saattaisi heikentyä. Jos huumeet olisivat laillisia, niiden käyttö olisi entistä enemmän yksityisasia - ja sama pätisi haittojen hoitamiseen.
Jonkun pitäisi kuitenkin maksaa huumeiden käyttäjien ja heidän läheistensä sairaudet. Yhteiskunnan menetyksiin kuuluisi myös huumeidenkäyttäjien puuttuva työpanos. Vaikka huumerikollisuuden ja sen torjunnan aiheuttamat kustannukset vähentyisivät tai poistuisivat kokonaan, huumeisiin liittyvät yhteiskunnalliset kustannukset moninkertaistuisivat.
Myös laillistamista koskevassa huumepoliittisessa keskustelussa olisi syytä muistaa, että kysymys on globaalista ongelmasta.
Huumetalous nousisi toki uudelleen jaloilleen, mutta nyt asialla olisivat kansainväliset jättiyhtiöt. Todennäköistä olisi, että tupakka- ja alkoholikauppaan keskittyvät yhdysvaltalaisfirmat ottaisivat haltuunsa Keski- ja Etelä-Amerikan huumeviljelmät.
Toisin sanoen huumedollareiden virta alkaisi kulkea kohti Yhdysvaltoja. Tämä luhistaisi monen jo nyt kuilun partaalla horjuvan Keski- ja Etelä-Amerikan valtion talouden. Samalla Yhdysvaltojen vaikutusvalta alueella kasvaisi entisestään. Pahimmassa tapauksessa huumeparonien orjuus vaihtuisi suuryritysten orjuuteen sekä siihen, että Keski- ja Etelä-Amerikan maat menettäisivät itsenäisyytensä ja joutuisivat täysin Yhdysvaltojen armoille.
Länsimaissa laillistamisen näkyvin seuraus olisi huumeiden käytön räjähdysmäinen lisääntyminen. Tämä koskisi paitsi kannabista myös kovia huumeita. Mietojen huumeiden käyttäjät saattaisivat kokeilla esimerkiksi heroiinia, jos sitä saisi vaikkapa apteekista. Alkoholin ja tupakan rinnalle syntyisi kolmas suuri kansanterveysongelma.
Entä mitä tapahtuisi kuluttajasuojalle? Ongelma ei olisi enää se, etteivät huumeidenkäyttäjät tietäisi mitä ostavat. Suuri kysymys olisi sen sijaan se, kuka vastaisi tuotteiden käytön aiheuttamista seurauksista.
Kokemukset tupakkayhtiöistä kertovat, etteivät yritykset mielellään mainosta tuotteidensa terveyshaittoja - puhumattakaan siitä, että ne haluaisivat osallistua näiden haittojen aiheuttamien kustannusten kattamiseen. Sen sijaan monikansalliset huumeyhtiöt alkaisivat houkutella yhä uusia asiakkaita. Formulakisoissa mainostettaisiin huumeita ja yhtiöt kehittelisivät entistä suuremman riippuvuuden aiheuttavia huumeita.
Samaan aikaan julkisen vallan intressi huumevierotuksen järjestämiseen saattaisi heikentyä. Jos huumeet olisivat laillisia, niiden käyttö olisi entistä enemmän yksityisasia - ja sama pätisi haittojen hoitamiseen.
Jonkun pitäisi kuitenkin maksaa huumeiden käyttäjien ja heidän läheistensä sairaudet. Yhteiskunnan menetyksiin kuuluisi myös huumeidenkäyttäjien puuttuva työpanos. Vaikka huumerikollisuuden ja sen torjunnan aiheuttamat kustannukset vähentyisivät tai poistuisivat kokonaan, huumeisiin liittyvät yhteiskunnalliset kustannukset moninkertaistuisivat.
Myös laillistamista koskevassa huumepoliittisessa keskustelussa olisi syytä muistaa, että kysymys on globaalista ongelmasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ettei hamppua sallita milläänlailla. Hamppulakia ei pidä löysätä piiruakaan.
Hamppu on se huumeista pahin, kysykää vaikka palstan sankareilta
ihan hyviäkin ajatuksia mutta pari kohtaa osui silmään, esim. :
"Tämän seurauksena sadat tuhannet maanviljelijät menettäisivät elinkeinonsa niillä alueilla, jotka elävät tällä hetkellä huumekasvien viljelyllä ja jalostuksella. "
Tuo on kyllä ensimmäinen kerta kun perustellaan jonkun asian laittomuutta kehitysavun muotona. Laittomilla päihteillä on 500 - 5000% voittomarginaali. Ehkäpä niistä voisi jonkun verran antaa myös viljelijöille?
"Länsimaissa laillistamisen näkyvin seuraus olisi huumeiden käytön räjähdysmäinen lisääntyminen. "
Kuten sanottu, tutkimuksien mukaan päihteiden laillinen status tai rangaistukset eivät vaikuta käytön määrään.
"Suuri kysymys olisi sen sijaan se, kuka vastaisi tuotteiden käytön aiheuttamista seurauksista. "
Aivan sama kuin nykyään. Veroilla hyvä mies/nainen, veroilla. Sitä paitsi verojen tulisi olla mitoitettu haittojen mukaan. Kannabiksella olisi siis huomattavasti alhaisempi veroaste kuin alkoholilla. Se sitä paitsi ohjaisi ihmisiä terveellisempään päihdekäyttäytymiseen kun raaka viina maksaisi myös raa'asti.
"Sen sijaan monikansalliset huumeyhtiöt alkaisivat houkutella yhä uusia asiakkaita. Formulakisoissa mainostettaisiin huumeita ja yhtiöt kehittelisivät entistä suuremman riippuvuuden aiheuttavia huumeita. "
Eihän viinaakaan tai tupakkaakaan suomessa markkinoida, miksi sitä ei voida kieltää myös näiltä?
Eiköhän Crack, Heroiini, Meth ja Kokaiini tuota nyt jo niin voimakkaita riippuvuuksia että tuskinpa mitään kovin järisyttävää saada aikaiseksi. Tässäkin on hyvin tärkeätä huomata ettei nuokaan nyt aivan hirvittävästi eroa alkoholiriippuvuudesta. Tässäkin valistus on hyvin tärkeässä asemassa.
"Samaan aikaan julkisen vallan intressi huumevierotuksen järjestämiseen saattaisi heikentyä."
Mitenköhän se nykyisestä enää voi heikentyä? Suomessa hoitoon pääsee n. 5% opiaattiriippuvaisista ja samaan aikaan sinne passitetaan sakkojen välttämiseksi hyvin ongelmattomia päihteiden käyttäjiä.
"Yhteiskunnan menetyksiin kuuluisi myös huumeidenkäyttäjien puuttuva työpanos."
Eli mitään huumeitahan ei voi käyttää pelkästään viikonloppuisin? Aivan on mahdotonta. Lähes kaikilla päihteillä on suunnilleen samat prosentit 2% tulee riippuvaiseksi 10% suurkuluttajia ja loput osaavat elää sen kanssa (pätee alkoholissa, pätee kannabiksessa jne.). Ja on huomattu että huumeiden laillisuus / laittomuus status tai rangaistukset eivät suoraan vaikuta päihteiden käyttöön. Vaan kysymyksessä on kulttuurilliset erot ja vaikuttimet.
"Myös laillistamista koskevassa huumepoliittisessa keskustelussa olisi syytä muistaa, että kysymys on globaalista ongelmasta."
No niin on. Todellakin on. Miljardeja käytetään tähän pyhään Huumesotaan. Näilläkin miljardeilla voitaisiin auttaa ihmisiä niissä ongelmissa mitkä aiheuttavat riskikäyttäytymistä päihteiden kanssa. Huumesota ei ole mitään muuta saanut aikaan kuin tehnyt tavallisista ihmisistä rikollisia ja saanut aikaan valtavat pimeät markkinat.
>> Tämän seurauksena sadat tuhannet maanviljelijät menettäisivät elinkeinonsa niillä alueilla, jotka elävät tällä hetkellä huumekasvien viljelyllä ja jalostuksella. > Huumetalous nousisi toki uudelleen jaloilleen, mutta nyt asialla olisivat kansainväliset jättiyhtiöt. Todennäköistä olisi, että tupakka- ja alkoholikauppaan keskittyvät yhdysvaltalaisfirmat ottaisivat haltuunsa Keski- ja Etelä-Amerikan huumeviljelmät. > Toisin sanoen huumedollareiden virta alkaisi kulkea kohti Yhdysvaltoja. > Tämä luhistaisi monen jo nyt kuilun partaalla horjuvan Keski- ja Etelä-Amerikan valtion talouden. > Pahimmassa tapauksessa huumeparonien orjuus vaihtuisi suuryritysten orjuuteen > Keski- ja Etelä-Amerikan maat menettäisivät itsenäisyytensä ja joutuisivat täysin Yhdysvaltojen armoille. > Länsimaissa laillistamisen näkyvin seuraus olisi huumeiden käytön räjähdysmäinen lisääntyminen. > Mietojen huumeiden käyttäjät saattaisivat kokeilla esimerkiksi heroiinia, jos sitä saisi vaikkapa apteekista. > Alkoholin ja tupakan rinnalle syntyisi kolmas suuri kansanterveysongelma. > Entä mitä tapahtuisi kuluttajasuojalle? Ongelma ei olisi enää se, etteivät huumeidenkäyttäjät tietäisi mitä ostavat. Suuri kysymys olisi sen sijaan se, kuka vastaisi tuotteiden käytön aiheuttamista seurauksista. > Sen sijaan monikansalliset huumeyhtiöt alkaisivat houkutella yhä uusia asiakkaita. Formulakisoissa mainostettaisiin huumeita ja yhtiöt kehittelisivät entistä suuremman riippuvuuden aiheuttavia huumeita. > Samaan aikaan julkisen vallan intressi huumevierotuksen järjestämiseen saattaisi heikentyä. Jos huumeet olisivat laillisia, niiden käyttö olisi entistä enemmän yksityisasia - ja sama pätisi haittojen hoitamiseen. > Yhteiskunnan menetyksiin kuuluisi myös huumeidenkäyttäjien puuttuva työpanos.
Se on ihan tätä päivää, että pelkästään jonkin aineen käyttö, ongelmainen tai ongelmaton, riittää syyksi syrjäyttää kiinnijäänyt työelämästä tai opiskelusta. Yksi kaveri sai huomata tän omalla kohdallaan about kuukausi sitten, tosin siinä tapauksessa ei edes tarvinut positiivista huumetestiä. Koulusta erottamiseen riitti koulussa kiertänyt huhu ko. henkilön päihteiden käytöstä, ja sen jälkeen kieltäytyminen huumetestistä. Laki tosin antaa mahdollisuuden kieltäytyä testistä, mutta käytännössä se tarkoittaa yhtä kuin positiivinen tulos. Tää tyyppi on ollut luokkansa parhaita, joitakin kursseja voinut jättää kokonaan väliin ja käynyt vain suoraan tenttimässä. Näinhän sitä syrjäytymistä ehkäistään ja saadaan ihmiset kiinni työelämään juu. (Tod.näk. seuraavassa Voima-lehdessä tulee olemaan juttu tuosta tapauksesta).
>> Vaikka huumerikollisuuden ja sen torjunnan aiheuttamat kustannukset vähentyisivät tai poistuisivat kokonaan, huumeisiin liittyvät yhteiskunnalliset kustannukset moninkertaistuisivat. > Myös laillistamista koskevassa huumepoliittisessa keskustelussa olisi syytä muistaa, että kysymys on globaalista ongelmasta.
asiassa minä olen oikeassa ja missä en.
Mistähän minä tietäisin, missä asiassa sinä olet oikeassa ja missä et?
Kun en tiedä sitä mistään, niin en ala mitään pointtiasi väittämään vääräksi.
Mielipidekysymykset ovat hieman hankalia kumottaviksi. Mielipiteitä voi yrittää muuttaa, mutta harvemmin voi sanoa, että sinun mielipiteesi on väärä, jos itse on erimieltä asioista.
Lisää mielessäsi jokaisen väitteen eteen "minun mielestäni", niin sitten voidaan taas puhua itse aiheesta 8)