miten velka periytyy lapsille? Olen kolmen lapsen ylivelkaantunut yksinhuoltaja ja eletty reippaasti alle toimeentulominimien, ollut sitä jo yli 10 vuotta enkä saa millään tulotasoani nousemaan vaikka mitä teen. Korot vain kasvavat, en pääse veloistani ikinä eroon. Aiheutuivat omasta yrityksestä 90-taitteessa, velkasaneerausmenettelyn käsittely keskeytettiin äskettäin syystä että työsopimuksei ei ollutkaan vakituinen vaan ennalta määräämättömäksi ajaksi..
Jos nyt päätän päiväni, eiväthän velkani enää lapsiani vainoaisi?
Jos nyt päätän päiväni, eiväthän velkani enää lapsiani vainoaisi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
velat ei suomessa lapsille periydy. se on fakta.
Älä nyt sentään ainakaan itse päätä päiviäsi! Ethän sellaista suunnitellut?
Elämä on elämisen arvoinen jo lastesi takia! Mene juttelemaan jollekin, yritä saada apua jostain. Kyllä kaikki vielä muuttuu hyväksi. Usko ja luota siihen, jaksa eteenpäin!
Itsensä tappaminen ei ole ratkaisu ja se aiheuttaa kärsimystä lapsille. *nimim. kokemusta on*
Toivottavasti ymmärsin tekstisi väärin...
voi olla se taitekohta, se raja ylitetty että vilpittömästi ajattelee tekevänsä sillä palveluksen.
Ei näihin asioihin konkreettista apua löydy, ei sosiaalitoimikaan kenenkään vanhoja yritysvelkoja maksa ja jos ei vakituista työpaikkaa saa, velkaantuminen lisääntyy vain. Ja aina kun onnistuu muutaman euron hankkimaan, ulosotto vie. Missään ei noteerata sitä minkä maksan ja olen vuosien saatossa maksanut vapaaehtoisesti ja parhaani mukaan yrittänyt, en ole huijari enkä yrittänyt laistaa maksuista mutta kun en saa sitä rahaa mitenkään hankittua enempää. Kyllä sitä nälkääkin näkee (sietää nälän tunnetta, eihän Suomessa nälkään kuolla) pitkiäkin aikoja, kuukausiakin voi pärjätä todella vähällä, mutta kun kuukaudet muuttuu vuosiksi eikä toivoa muutoksesta..
Ymmärsit kyllä oikein mutta älä ole huolissasi; tässä äärirajoillani vain puntaroin ajoittain vaihtoehtoja ja yhtä mahdottomana pidä sitä ratkaisua kuin sinäkin. Ajattelen asiaa ja kun siitä shokeeraannun itsekin, jaksan taas. Jaksoin eilenkin. Yritän keskittyä muuhun.
Kiitos viestistäsi.
Ymmärrän että on vaikea jaksaa ja yrittää räpistellä eteenpäin. Kun parhaansa tekee ja aina viedään matto jalkojen alta niin varmasti pyörittelee monenlaisia vaihtoehtoja mielessään.
Toivon sinulla jaksamista kaiken keskellä! Mutta muista, SINÄ OLET TÄRKEÄ JA RAKAS LÄHEISILLESI!! Älä tee mitään itsellesi!