Elikkä, olen muutaman kuukauden päästä 18 vuotta täyttävä, oppisopimuksella oleva joten saisin kyllä koulun/työt junailtua koska vauva syntyisi vasta joulukuun loppupuolella ja opinnot jo ihan loppusuoralla.
Tukea saisin hirveästi kaikelta suunnalta, koulun loppuun käyminen onnistuisi ja töiden hankinta, minulla on ihan vakituinen suhde jossa hiukan itseäni vanhempi poikaystäväni olisi alun jälkeen varmempi siitä että pitäisi tämä lapsi pitää.
Ongelmahan on siis se ettei tämä todellakaan ollut suunniteltua, olisin itse halunnut olla hetken aikaa vielä se "lapsi" ja elää suhteellisen huoletonta elämää, ja olen miettinyt olenko vielä liian itserakas ja ainoastaan itseäni ajatteleva että pystyisin vielä kenestäkään huolehtimaan.
Nautin myös suunnattomasti yksinolosta ja sehän ei olisi mahdollista enään tämän jälkeen.
Olen tykännyt käydä juhlimassa ja suunnitelmiakin siihen suuntaan oli kesäksi vielä vaikka kuinka.
Itsellä on vain niin ristiriitaiset ajatukset enkä vain osaa päättää mitä teen, perunko ajan aborttiin ja otan vastuun muusta kuin itsestäni ja unohdan kaikki juhlinnat reiluksi aikaa kuten myös yksinolon ja rauhoittumisen sekä muutan kotoa pois ja aloitan yhteiselon täysin "uuden" perheen kanssa ja varmasti aivan ihastuttavan vauvan.
Vai teenkö mitä olen ollut menossakin tekemään, jatkan vielä nuoruutta, saan asua kotona vielä hetken aikaa, käydä rauhassa koulun loppuun, tehdä rauhassa töitä, käydä ulkomailla, hankkia työn mistä saan reilusti rahaa ja että teen lapsen kun olen tarpeeksi mielesäni elämää elänyt ja on tätä paremmat puitteet lapsen tulla.
Ei kiitos mitään vihaisia viestejä vaan ihan mielipiteitä, tää on nyt vaikea asia johon haluaisin vähän mielipiteitä myös tuntemattomilta ihmisiltä.
Tukea saisin hirveästi kaikelta suunnalta, koulun loppuun käyminen onnistuisi ja töiden hankinta, minulla on ihan vakituinen suhde jossa hiukan itseäni vanhempi poikaystäväni olisi alun jälkeen varmempi siitä että pitäisi tämä lapsi pitää.
Ongelmahan on siis se ettei tämä todellakaan ollut suunniteltua, olisin itse halunnut olla hetken aikaa vielä se "lapsi" ja elää suhteellisen huoletonta elämää, ja olen miettinyt olenko vielä liian itserakas ja ainoastaan itseäni ajatteleva että pystyisin vielä kenestäkään huolehtimaan.
Nautin myös suunnattomasti yksinolosta ja sehän ei olisi mahdollista enään tämän jälkeen.
Olen tykännyt käydä juhlimassa ja suunnitelmiakin siihen suuntaan oli kesäksi vielä vaikka kuinka.
Itsellä on vain niin ristiriitaiset ajatukset enkä vain osaa päättää mitä teen, perunko ajan aborttiin ja otan vastuun muusta kuin itsestäni ja unohdan kaikki juhlinnat reiluksi aikaa kuten myös yksinolon ja rauhoittumisen sekä muutan kotoa pois ja aloitan yhteiselon täysin "uuden" perheen kanssa ja varmasti aivan ihastuttavan vauvan.
Vai teenkö mitä olen ollut menossakin tekemään, jatkan vielä nuoruutta, saan asua kotona vielä hetken aikaa, käydä rauhassa koulun loppuun, tehdä rauhassa töitä, käydä ulkomailla, hankkia työn mistä saan reilusti rahaa ja että teen lapsen kun olen tarpeeksi mielesäni elämää elänyt ja on tätä paremmat puitteet lapsen tulla.
Ei kiitos mitään vihaisia viestejä vaan ihan mielipiteitä, tää on nyt vaikea asia johon haluaisin vähän mielipiteitä myös tuntemattomilta ihmisiltä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olet selvästikin jo pohtinut asiaa enemmänkin. Vaikutat kypsältä kirjoituksesi perusteella ja koska olet kohta täysi-ikäinen, miks et pitäisi lasta?
Ymmärtäisin, jos olisit täysi hulttio etkä ottaisi vastuuta elämästäsi, että abortti olisi paras vaihtoehto. Mutta kun vaikutat sympaattiselta, kypsältä ja epäitsekkäältä, niin en haluaisi että teet aborttia. Ja Tämä on vain minun mielipide, mutta varmasti myös monen muun.
1.Ongelmahan on siis se ettei tämä todellakaan ollut suunniteltua
2.olisin itse halunnut olla hetken aikaa vielä se "lapsi"
3.ja elää suhteellisen huoletonta elämää,
4.Nautin myös suunnattomasti yksinolosta
5.olenko vielä liian itserakas ja ainoastaan itseäni ajatteleva että pystyisin vielä kenestäkään huolehtimaan.
6.Olen tykännyt käydä juhlimassa
7.Itsellä on vain niin ristiriitaiset ajatukset
tee itse se toinen lista.
Hei Ap!
Olet varmasti valmis äidiksi. Olisi todellinen vahinko, jos tekisit nyt abortin. Itse tein iässäsi abortin ,sitten hummailin vielä neljä vuotta ja tein lapsen- toisenkin. Olen jälkeenpäin katunut, etten pitänyt ensimmäistä. Samapa tuo ne neljä vuotta välissä. Mitä niistä jä käteen?
Ja koska Sinulla on tukea ja apua ja kaikki varmasti ymmärtävät, voit ottaa irtiottoja ja käydä viihtelläkin kun vauva on vähän varttunut. Nuorella äidillä on mielestäni oikeus käydä tuulettumassa ja vauva on sitten hyvässä hoidossa.
Toivon Sinulle uutta listaa, kuten joku muukin sanoi. Odotan itsekin kääryläistä nyt, tosin paljon vanhempana kuin Sinä. Mutta varmasti pystyt hoitamaan velvollisuutesi ja koska saat tukea, voit yllättyä hyvinkin positiivisesti:)
Onnea matkaan elämässäsi!!
ota vastuu teoistasi, kasva aikuiseksi ja pidä se lapsi! abortti aiheuttaa tosi kovat tunnontuskat sulle moneksi vuodeksi vaikka et sitä nyt uskoisi.
Sulla tulee olemaan joka tapauksessa vaikeeta, pidät sen lapsen tai sitten et. Ja kyllä sulle voi mukava kesä tulla raskaanakin, jos teet abortin niin voi olla et juhlamieli on vähän poissa.
Mutta tsemppiä ja rohkeutta sulle, peru aikasi, kyllä kaikki menee hyvin!
olen siis ite myös 18, raskausviikkoja 20, ja 15-vuotiaana olen abortin kokenut joten tiedän mistä puhun..
..Ja toista odotan, nyt olen 17v. Olen onnellinen etten edes harkinnut aborttia, ja suunnattoman ylpeä siitä että avomiehen kanssa olemme muiden epäilyistä huolimatta pärjänneet vallan mainiosti. En voisi laittaa koskaan itseäni lasten edelle. Jos minä pystyn, niin pystyt sinäkin. Äiti ei ole kukaan syntyessään, lapsi opettaa sinut elämään hänen ehdoillaan ja saat varmasti aikaa myöhemmin olla, mennä ja juhlia.
Lapsihan antaa paljon enemmän kuin ottaa.
Kaikkea mitä teet ilman lasta, voi tehdä myös lapsen kanssa - se vain vaatii vähän enemmän järjestelyjä. Yksinoloa, juhlimista, kaikki järjestyy jos vain on lapselle hoitaja. Ja se, että silloin tällöin antaa lapsen hoitoon esim. mummolle EI tee huonoa äitiä.
Ja kun miehesi haluaa pitää lapsen, hän myös haluaa sitä hoitaa. Näin myös sinulla jää aikaa itsellesikin. Toki vauva vie alusa paljon aikaa äidiltä, mutta se aika on lyhyt. Kun lapsi on esim 3-vuotias, se pärjää jo useammankin päivän tutulla hoitajalla vaikkei äitiä näkis ollenkaan siinä välissä. Ikävä toki voi tulla.
Elämä ei lopu lapseen (itse ajattelen että siitä se vasta alkaa). Lapsen kanssa voi käydä ulkomailla, varsinkin kun hän on vähän kasvanut, muutaman vuoden. Opiskelut ja työnteko onnistuu yhtä hyvin kuin lapsettomillakin, ellei jopa paremmin. Olen kuullut, että "lapselliset" opiskelijat osaa organisoida paremmin asiat, ja ovat ahkeria työntekijöitä.
Koskaan en ole kuullut, että joku olisi katunut lapsen pitämistä. Sen sijaan olen kuullut paljonkin siitä, että on kaduttu aborttia.
Mieti, sisälläsi kasvaa kokonainen ihminen. Täydellinen, ihmeellinen luomus. Sinulla on käynyt mieletön tuuri - lapsenteko on tuurinkauppaa, se on itseasiassa hyvin vaikeaa ja asiat ei aina etene niinkuin tahtoisi. Joka kuukausi täysin terveellä ihmisellä on mahdollisuus vain jotain 20-25% luokkaa tulla raskaaksi hedelmällisenä aikana (joka on vain pari kolme päivää!).
Lapsi on lahja, jota kaikki ei edes saa.
Pitäisi ottaa vastaan kaikki se hyvä, mikä annetaan. Asiat ei todellakaan aina etene niinkuin suunnittelee. Se pitää hyväksyä, siihen pitää mukautua.
Minulla itellä on kokemusta siitä miten vaikeaa lapsen saanti on (pian 8kk tuloksetonta yritystä takana), joten siksin tuntuu pahalta ajatella, että joku abortoisi lapsen. Toki ymmärrän että tilanteet ovat erilasia, ja ihmiset haluaa elämältä eri asioita. Mitä sinä elämältäsi haluat, nyt ja myöhemmin?
Itse olen 25-vuotias nainen. Tein abortin kaksi vuotta sitten, elämäntilanteestani johtuen. En ole katunut hetkeäkään. Mielestäni sinä perustelet hyvin miksi et lasta halua pitää. Olet todella kypsän oloinen ja kirjoituksessasikin toit esille että olet asiaa pohtinut. Tee päätös ja paina mieleesi, että se on oikea.
Pari vuotta vasta mennyt. Ei vielä kaduta, mutta vanhempana kun ymmärrät elämän sisällöstä enemmän etkä välttämättä saakaan enää lasta.
Ikävää, että keskeytykseen suositellaan- ns. rikostoveriksi. Itse olen ollut keskeytyksessä 18 v ja kyllä on aikusena kaduttanut.
Sitten kun sinä ymmärrät enemmän elämästä ja sen sisällöstä, ymmärrät myös etteivät kaikki ajattele asioista samoin. Itselläni on elämään enemmänkin eksistentialistinen näkökanta.
Tein päätöksen, jonka koin silloin oikeaksi ja tein sen raskaan harkinnan jälkeen. En voi tietää saanko lasta koskaan, en tiedä haluanko lasta koskaan. En tiedä kuolenko huomenna, ja jos olisin pitänyt lapsen se jäisi orvoksi. Olen myös käyttänyt ehkäisyä useamman vuoden ajan, olen siis saattanut menettää useita ihania lapsia.
Tämä on minun havaintoni.
Mieti kumpaa katuisit enemmän! Ja mieti todella tarkkaan koska esim jos teet abortin et saa takaisin menetettyä sikiötä vaikka kuinka haluaisit ja katuisit.
ja esim jos pidät lapsen, silläkin on jotain vaikutusta elämään.
Kiitoksia paljon järkevistä vastauksista ja mielipiteistä.
Tämä on vain tosiaan aivan älyttömän vaikeaa.
Tiedän että lapsesta tulisi todella kaunis ja ihana aivan varmasti, ja kaikilta olisi tosiaan tuki siihen ja kyllähän me pärjättäis.
Mutta en tiedä haluanko vain pärjätä vai jotain enemmänkin.
Puolet itsestä haluaisi aivan hirveästi pitää tämän lapsen ja puolet taas epäröi aikaste vahvastikkin.
On ollut aika rankkaa elämää osittain myös omasta syystä varsinkin tuo pahin teini ikä ja nyt kun on kaikki kohdallaan ja alkanut elämä sujumaan sekin mietityttää että olisiko sitten kiva vielä hetki viettää aikaa vain itselleen kunnolla kun nyt kaikista ongelmista päässyt vihdoin.
On hyviä syitä pitää ja kait ihan hyviä syitä olla pitämättäkin.
Tarvitsee nyt koittaa tässä päätyä johonkin mahdollisimman pian.
Mutta kiitoksia tosiaan, auttoi tämäkin osittain :)
Joskus, ja usein lapsi tuleekin epäsopivaan aikaan. Ja jos on oikein valmiit olosuhteet, ei sitten lasta saadakaan.
Think twice. Kyllä se elämä kantaa ja toiset apua antaa:)
Muista, että elämäsi EI jatku samanlailla eteenpäin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut vaikka aborttiin päätyisitkin. Se muuttuu silti. Se on rankka asia, jonka joudut läpi käymään. Koskaan et voi sitä unohtaa, että sisälläsi kasvoi pieni elämä. Se asia elää kanssasi pitkään, ellei läpi elämän.
Kuvittele mielessäsi abortin jälkeinen aika. Kuvittele, että olisit eilen käynyt tekemässä sen abortin, eikä sitä lasta sisälläsi enää ole. Miltä tuntuisi?
Ei se ny niin ihmeellistä oo. Turhaa jeesustelua. Kyllä se elämä nyt aika normaalina jatkuu.
Mitä ihmeellistä ja hienoa on siinä, että pääsisit vielä "hummailemaan", vai mitä se on mitä vielä odotat tapahtuvaksi kun saisit olla vapaa?
Itse äitinä kolmelle lapselle, voin sanoa että tärkein ja hienoin asia elämässä on ollut lasten saaminen. Eikä lapsi estä tekemästä ja elämästä myös omaa elämää, se on vain järjestelykysymys, että hoitaa asiat niin että se oman elämän eläminenkin jatkuu vaikka suurena ilona on se oma jälkikasvu. Eli moni ehkä ajattelee että jotenkin se oma elämä loppuu kertaheitolla kun jälkikasvua syntyy. Mielestäni siitä se vasta alkaa, erilaisempana vain kuin ennen, eli paljon rikkaampana.
Mihin olet matkalla? taivaaseen vai helvettiin?
Ilm 21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
Room 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Mark. 1:14-15 Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
Koska on pelastuksen päivä?
Nyt tänään, huomista ei ehkä anneta.
Katukaa itkekää syntejänne, tehkää parannus Jeesuksen nimessä. Anna koko sydämesi ja elämäsi Herralle Jeesukselle ja lähde seuraamaan Herraa Jeesusta.
Joh. 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Jumalan Poika, Jeesus Kristus ristiin-naulittiin ja kolmantena päivänä nousi ylös.
Jeesus on kuoleman Voittaja.
Jeesus Kristus on Herra
Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Jumalan Sana, raamattu on totuus
Minä itse epäröin kkovasti kun sain tietää olevani raskaana. (nyt 19.v) Ajatukset myllersi.. en tiennyt haluanko pitää lastani ollenkaan. Raskausaikani oli todella rankka henkisesti. Halusin olla vapaa ja mennä pitkin kuppiloita, mutta enää ei voinut. Elämä muuttui rankaksi jo odotusaikana.. mietin monesti että "ei hevetti" mihin mä oon oikeen ryhtynyt. Yhtäkkiä piti itse kasvaa aikuiseski vaikka äsken olinkin vasta lapsi. Loppuraskaus olikin sitten taas helpompi.. olin kasvanut raskauden aikana TODELLA paljon ja tunsin että "hei mustahan tulee maailman paras äiti"
käy ensimmäisen raskauden läpi ilman epäilyksiä ja katumuksen tunteita. Olen itse aina halunnut nuorena äidiksi,mutta kun 18 vuotiaana tein positiivisen testin (lapsi oli vahinko ja yllätys) itkin hysteerisesti koko päivän. Mietin haluanko lapsen ja miten pärjään..jne. Ihan samoja ajatuksia,kuin sinulla. Pidin lapsen joka nyt on 1,5v. En ole hetkeäkään katunut päätöstä pitää lapsi,kun sen ensimmäisen kerran sain syliin. Elämässä on ihan uudenlaista sisältöä nyt. Ja älä siitä rauhasta ja bailaamisesta huolehdi. Minulla olisi ollut monta tilaisuutta mennä juhlimaan,kun kaikki haluaa lapsen hoitoon. En vaan lainkaan viihdy baareissa,enkä juo oikein lainkaan.
Äitiysloma vuosi oli paras vuosi elämässäni! Lapsi nukkuu päivällä monta tuntia ja saat touhuta omia asioita. Enemmän se antaa,kuin ottaa!
Nyt,kun mietin tuota aborttia,tuntuu ajatuskin kamalalta. Odotan toista lasta ja kävin juuri ultrassa. Siellä se pieni imi peukaloa ja potki hurjana pienillä jaloilla. Viikkoja oli sen verran,että abortin olisi vielä voinut tehdä. Tämä oli suunniteltu raskaus,enkä edes harkinnut aborttia,mutta jotkut sen niillä viikoilla tekee. Tunsin myös vauvan potkut viikolla 13,jolloin abortin saa vielä tehdä... Tuntuu se aika kamalalta... Ymmärrän toki,että joidenkin elämäntilanne vaatii abortin..
Tsemppiä sulle ja tulethan kirjoittamaan tänne mihin päätökseen tulit!=)
Terv. 20v kohta kahden äiti
tein abortin kun olin 19v..olin seurustellut miehen kanssa parisen kuukautta, en ollut opiskellut mtn jne jne...no tulin uudelleen vahingossa raskaaksi samalle miehelle 1,5v myöhemmin, tilanne oli muuten sama mutta kauemmin oltiin oltu yhdessä...
ymmärräm pointtisi abortin suhteen...minä kerkesin sen 1,5v aikana käymään vielä yhdet festarit, vain todetakseni että olipa tylsää, sain arvokasta työkokemusta, jne jne.
mutta siltikin vaikka säikähdin positiivista testitulosta ja mietin että voinko oikeasti olla vielä valmis..niin kumma juttu, kasvettu on, vieläkin tekee mieli välillä lähteä bilettämään ja sitten mennään(ehkä n.kerran kuussa/harvemmin)ja joko laitetaan lapsi hoitoon tai sitten toinen jää kotiin...Lapsi on parasta mitä mulle/meille on sattunut ja voi sitä rakkauden määrää!
Tuosta abortista vielä..en olisi sitä halunnut tehdä, tein sen vähän miehen painostuksesta, mutta en mä sitä kauheasti ole katunut...toki sitä joskus miettii että voi että, mutta en ole paljoa katunut..päätös on sinun, mutta jos vahinko on jo sattunut, kehottaisin sinua pitämään lapsen..mutta ymmärrän kyllä pointtisi siitä miksi haluaisit abortin..voi sinua:: :( abortti ei ole helppo homma ja varmasti henkisesti helpommalla...
sinuna menisin sinne aborttiin.
elämä muuttuu aika lailla lapsen tulemisen myötä.
oma periaatteeni on se, että jos haluaa lapsen,niin se lapsi pitää pystyä myös hoitamaan itse ja pitää se vastuu ottaa.ei saa olettaa että "kyllä joku aina auttaa ja tukee". pitää itse kyetä ottamaan se vastuu ilman että ollaan saman tien lapsen tultua maailmaan pyytämässä apua. eli odota rauhassa oikeaa ajankohtaa,jolloin itsekin olet varma siitä että haluat lapsen. sellainen tunne vain tulee,kun on mielestään valmis ja varma siitä mitä haluaa. sinulla on vielä elämä edessäsi,opintoja, ja töitäkin. olet vielä nuori. elä elämääsi ja nuoruuttasi,koska tekstisi luettuani,olen aika varma,että todella haluat enemmän sitä elämänkokemusta ennen lasta,ja ei ole syntiä tai itsekästä haluta erilaisia kokemuksia elämältä.
hanki myös se oma koti,niin huomaat ettei sekään niin helppoa ole..maksat vuokran,sähkölaskun,vesimaksun,puhelinlaskun,ruuat,televisioluvat jne..
entäs sitten kun lapsi tulisi tuohon kuvioon..tulee lisää maksettavia; vauvanruuat,vaipat,tutit,tuttipullot,lelut,lapsen sänky,lapsen vaatteet..nämä kaikki maksaa.ja lapsi vie aikaa..en vihaa lapsia enkä ole niitä vastaan,mutta pitää ajatella mitä lapsi tuo tullessaan,ja mitä lapsi vaatii,ja oletko SINÄ valmis saamaan lapsen,ja ottamaan vastuun ja rakastamaan ehdoitta lastasi?
Itse tein abortin 18-vuotiaana, enkä ole hetkeäkään katunut. Nyt olen 40-vuotias ja lapsia on 3. Olisinko pystynyt heille tarjoamaan tällaista elämää, jos olisin joutunut jäämään pienen lapsen kanssa jo nuorena.
kun kuulin kuinka täpärällä oma henkeni on ollut, äitini oli varannut ajan aborttiin mutta jätti sen viime tipassa tekemättä..ei varsinaisesti liity tähän mut huh
Jos abortti mietityttää ja et ole siitä 100 % varma, peru se aika heti! Tulet mitä luultavammin katumaan päätöstäsi ja saattaa johtaa masennukseenkin. Se minkä päätöksen teet tulee olemaan harteillasi koko loppu elämäsi ja aborttia ei pysty unohtamaan eikä lastakaan.
ja vaikka et lasta haluaisikaan pitää, abortti ei ole ainoa vaihtoehto, jos et ole valmis äidiksi, niin älä vie elämän lahjaa lapselta pois koska tahdot juhlia. On pareja jotka ovat vuosia lasta yrittäneet mutta ei ole tärpännyt tai muuten vain pystynyt saamaan lasta, nyt vain odottavat että joku antaisi lapsensa adoptoitavaki että jos et itse tahdo olla vanhempi anna jollekkin muulle se mahdollisuus.
Minun mielipiteeni on se että kaikilla on oikeus elää.. Vaikeampaa se tulee elää kuolleen lapsen äitinä kuin elävän. äiti olet joka tapauksessa.
tahtoisin tietää mmihin päätökseen ap päätyi?? tsemppiä kuitenkin sinulle=)